Venäjällä suurlakkoon johtaneen vallankumouksellisen liikehtimisen seurauksena myös Suomessa puhkesi loka- ja marraskuun vaihteessa 1905 suurlakko. Se oli koko kansan yhteinen vastalause ensimmäisen sortokauden laittomuus- ja sortopolitiikkaan. Suurlakon tärkein välitön tulos oli hallitsijan antama manifesti, jolla ensimmäisen sortokauden laittomat säännökset ja toimenpiteet kumottiin ja annettiin lupaus yleisen ja yhtäläisen vaalioikeuden pohjalle rakentuvan kansanedustuslaitoksen luomisesta samoin kuin lupaus eduskunnan oikeudesta tarkastaa hallituksen toimenpiteiden laillisuutta. Helmikuun manifestia tosin ei peruutettu vaan ainoastaan sen toimeenpano lakkautettiin toistaiseksi.

Ylimääräiset valtiopäivät kutsuttiin koolle 20. joulukuuta toteuttamaan eduskuntauudistus. Muita tehtäviä oli laki eduskunnan oikeudesta valvoa hallituksen jäsenten virkatointen laillisuutta ja laki sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta sekä painovapauslaki.

Uuden valtiopäiväjärjestyksen laatiminen annettiin professori Robert Hermansonin johtaman komitean tehtäväksi. Komitea kokoontui ensimmäisen kerran joulukuussa 1905. Yksikamarinen eduskunta hyväksyttiin periaatteessa jo seuraavana päivänä. Komiteassa pohdittiin kuitenkin eduskunnan jakamista osastoihin. Erinäisten vaiheiden jälkeen osastojaosta luovuttiin ja tilalle tuli 45-jäseninen suuri valiokunta.

Periaatepäätös äänioikeuden antamisesta naisille tehtiin myös joulukuussa. Kansanedustajien määräksi sovittiin kaksisataa. Komitean enemmistö hyväksyi tammikuussa ehdotuksen maan jakamisesta vaalipiireihin. Ehdotuksen mukaan jokainen vaalipiiri saisi asukasluvun perusteella valita vähintään 12 ja enintään 21 edustajaa. Ääntenlasku tapahtui belgialaisen d´Hondtin säännön mukaisesti. Komitean enemmistö ehdotti vaalioikeuden ulottamista myös naisiin. Eduskunnan uudistuskomitean työ valmistui jo helmikuun lopussa.