Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Hallintovaliokunnan lausunto 14/2005 vp

Tarkistettu versio 2.1 HaVL 14/2005 vp - U 7/2005 vp

Valtioneuvoston kirjelmä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta (2004/0172 (COD) - KOM (2004) 509) (Petostentorjunnan hallinnollisen yhteistyön yleisasetus)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunnan puhemies on 18 päivänä helmikuuta 2005 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta (2004/0172 (COD) - KOM (2004) 509) (Petostentorjunnan hallinnollisen yhteistyön yleisasetus) (U 7/2005 vp ) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että hallintovaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • finanssineuvos Jan Holmberg, valtiovarainministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Eija Siitari-Vanne, oikeusministeriö
  • rikoskomisario Mia Poutanen, sisäasiainministeriö
  • rikosylitarkastaja Pekka Vasara, keskusrikospoliisi

VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Ehdotuksessa säädettäisiin oikeudellisista puitteista Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden keskinäiselle yhteistyölle, kun yhteistyö on tarpeen yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvia petoksia ja muita laittomia toimia vastaan.

Asetusta sovellettaisiin vain yhteisön etujen kannalta erityisen merkityksellisiin petoksiin ja muihin laittomiin toimiin. Erityisen merkityksellisiksi on asetuksessa määritelty väärinkäytökset, joiden arvioidaan aiheuttavan yli 500 000 euron arvonlisäverotulojen menetykset jäsenvaltiossa tai yli 100 000 euron menetykset yhteisön taloudellisille eduille.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voisivat, mutta eivät asetuksen mukaan ole velvoitettuja siihen, harjoittaa yhteistyötä myös vähäisempien yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten torjumiseksi.

Asetuksella ei laajennettaisi Euroopan petostentorjuntaviraston OLAF:n tutkintavaltuuksia.

Asetusehdotus koskee keskinäistä hallinnollista avunantoa viranomaisten välillä sekä erityisesti komission kanssa tehtävää yhteistyötä ja komission mahdollisuuksia tukea ja yhteensovittaa jäsenvaltioiden toimia.

Asetus olisi toissijainen suhteessa muuhun petostentorjuntalainsäädäntöön. Ehdotettu asetus täydentäisi olemassa olevaa yhteisölainsäädäntöä viranomaisten välisen yhteistyön ja avunannon osalta lisäämällä komission yhteensovittavaa osuutta petostentorjunnassa. Muutos koskee etenkin alv-petoksia ja rahanpesua. Tulli- ja maatalousasioita koskevasta vastaavasta yhteistyöstä on säädetty neuvoston asetuksella 515/97. Asetusehdotuksessa edellytetään, että komissiolle annetaan käyttöoikeus jäsenmaiden yhteisökauppaa koskevaan arvonlisäverotuksen VIES-järjestelmään.

Asetuksessa säädettäisiin pyynnöstä annettavan avun toteuttamistavoista ja pyynnön esittäneen viranomaisen oikeudesta olla läsnä selvityksissä sekä oma-aloitteisesta avunannosta.

Pyynnöstä annettava apu kattaa kaikki tiedot, joilla on merkitystä väärinkäytösten ehkäisemiselle ja paljastamiselle. Pyynnön vastaanottaneen viranomaisen on toimitettava pyynnön esittäjälle sekä hallussaan olevia että hankkimiaan tietoja muun muassa väärinkäytöksen alaisesta toiminnasta, luonnollisista ja oikeushenkilöistä sekä taloudellisista tiedoista.

Oma-aloitteisen avunannon osalta säädettäisiin toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta toimittaa komissiolle kaikki olennaiset tiedot asetuksen soveltamisalan (yhteisön kannalta erityisen merkityksellisistä) väärinkäytöksistä. Jäsenvaltion olisi myös oma-aloitteisesti järjestettävä erityistarkkailu tilanteissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset pitävät sitä aiheellisena. Jäsenvaltioiden olisi oma-aloitteisesti toimitettava haltuunsa tulleet tiedot väärinkäytösten menetelmiin ja niiden kehittämiseen liittyen. Komission tehtävänä olisi vastaavasti jakaa saamansa tieto jäsenvaltioille, jotka tiedon avulla voivat kehittää väärinkäytösten tunnistamista ja torjuntaa.

Asetuksessa säädettäisiin myös tietojen käytöstä todisteena hallinnollisissa ja oikeudellisissa menettelyissä. Väärinkäytöksistä joko pyynnöstä tai oma-aloitteisesti saadut tiedot olisi hyväksyttävä todisteiksi vastaavalla tavalla kuin tiedot, jotka saadaan oikeusmenettelyn kohdemaassa.

Asetuksessa täsmennettäisiin, että missä tahansa muodossa asetuksen nojalla annetut tiedot kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin vastaanottajavaltion lainsäädännön ja yhteisön toimielimiä koskevien säännösten mukaisesti.

Ehdotetun asetuksen vaikutukset Suomen lainsäädäntöön

Ehdotettu asetus olisi suoraan sovellettavaa yhteisön oikeutta. Vaikka asetusta ei suoraan sovellettavana yhteisön säädöksenä olekaan tarpeen saattaa voimaan Suomen lainsäädännössä, edellyttäisi asetuksen säätäminen sitä, että Suomen kansallisessa lainsäädännössä luodaan edellytykset asetuksessa säädettävälle yhteistyölle sekä lisäksi kansallisella tasolla toteutettavalle tietojenvaihdolle väärinkäytös- ja petostapauksissa.

Kansainvälisestä hallinnollisesta yhteistyöstä ei ole yleishallinto-oikeudellisessa lainsäädännössä yleisiä säännöksiä. Asetusehdotuksessa säädettäisiin myös yhteisön yleislainsäädännön tasolla sellaisista toimenpiteistä, joita nykyisin käytetään lähinnä tullihallinnon alalla. Tällaisia ovat muun muassa erityistarkkailu, josta säädettäisiin asetuksen 6 artiklassa. Velvoite laajenisi tältä osin myös EU:n tukia toimeenpanevaan hallintoon ja myös verohallintoon arvonlisäverotusta koskevissa asioissa. Erityistarkkailusta ja siihen liittyvistä viranomaisten toimivaltuuksista ei ole tältä osin Suomessa säännöksiä yleislainsäädännössä tai erityislainsäädännössä. Erityistarkkailun tyyppiset toimenpiteet ovat nykyisin Suomessa pakkokeinoja, joita voivat käyttää ainoastaan esitutkintaviranomaiset pakkokeinolaissa (450/1987 ) säädetyin edellytyksin.

Voimassaoleva Suomen rahanpesun estämistä ja selvittämistä koskeva lainsäädäntö mahdollistaa rahanpesun selvittelykeskuksen vastaanottamien tietojen luovuttamisen vain toiselle poliisiviranomaiselle rahanpesurikosten estämiseksi ja selvittämiseksi. Ehdotetun asetuksen säätäminen edellyttäisi tältä osin rahanpesun estämistä ja selvittämistä koskevan lainsäädännön muuttamista.

Valtioneuvoston kanta

Suomi tukee pyrkimyksiä tehostaa ja nopeuttaa jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä petostentorjunnan alalla. Komission ehdotuksen tavoitteet ovat hyväksyttävissä. Suomi kannattaa yhtenäistä oikeudellista kehystä, jossa määritellään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä yhteisön taloudellisiin etuihin liittyvän petostentorjunnan alalla ohjaavat selkeät ja sitovat säännöt. Säännökset hallinnollisesta yhteistyöstä olisi soveltamisen helpottamiseksi ja lainsäädännön selkeyden turvaamiseksi mahdollisuuksien mukaan koottava yhteisön yleislainsäädäntöön.

Suomi pitää tärkeänä, että mahdollistetaan nykyistä suoremmat tietojenvaihtoyhteydet toimivaltaisten viranomaisten välillä. Etenkin laajojen, järjestäytyneiden ja useita jäsenmaita koskevien petosten ja muiden rikosten tehokas torjuminen edellyttää komission tasolla tapahtuvaa koordinoitua tuki- ja yhteensovittamistyötä. Suomen edun mukaista on kannattaa sellaisia hallinnollisen yhteistyön muotoja, joilla parannetaan ja selkiytetään hallinnollista yhteistyötä ja turvataan yhteisön taloudellisia etuja. Suomi yhtyy komission käsitykseen siitä, että erityisesti arvonlisäverotuksen alalla on sekä jäsenvaltioiden että unionin kokonaisedun mukaista tehostaa toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä arvonlisäverotuksen kiertämisen estämiseksi ja paljastamiseksi.

Asetuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että komissio ja Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF pystyvät osaltaan järjestämään ja tukemaan tehokkaasti asetuksessa tarkoitettua yhteistyötä. Asetusehdotuksen neuvostokäsittelyn yhteydessä on tästä pyrittävä hankkimaan komissiolta tarkempia selvityksiä. Tämä on tarpeen erityisesti sen johdosta, että Euroopan petostentorjuntaviraston OLAF:n toiminnan käynnistymistä koskeva komission arviointi on neuvoston käsityksen mukaan edelleen osaksi kesken ja yhteisön petostentorjuntaa koskevissa järjestelyissä ja Euroopan petostentorjuntaviraston OLAF:n toiminnassa on edelleen selkeitä kehittämistarpeita.

Neuvoston käsittelyn yhteydessä on lisäksi varmistettava, miten asetus toisi lisäarvoa väärinkäytösten vastaiselle hallinnolliselle yhteistyölle. Asetusehdotuksen säännökset olisivat monilta osin päällekkäisiä voimassaolevan yhteistyötä koskevan yhteisölainsäädännön kanssa. Tämän vuoksi hallinnollisen yhteistyön oikeudelliset puitteet eivät tulisi ehdotuksen toteuttamisella nykyistä selkeämmiksi ja paremmin toimiviksi. Tästä syystä asetuksen säännöksiä tulisi neuvoston käsittelyn yhteydessä vielä selkiyttää.

Asetusehdotukseen sisältyvä rahanpesun selvittelykeskuksilla olevien tietojen luovuttaminen muille kuin rahanpesun torjunnasta vastaaville viranomaisille saattaa vaarantaa luottamuksellisia suhteita ilmoitusvelvollisiin tahoihin mukaan lukien kolmannet maat. Euroopan unionin elimistä rahanpesun vastainen toiminta ja koordinointi kuuluu Europolille. Nykyisin käytössä olevat tietojenvaihtokanavat ja rikosoikeudelliset menettelyt ovat ehdotuksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi riittäviä. Tästä syystä asetusehdotukseen sisältyvää rahanpesutietojen antamista ja käyttöä koskeviin kohtiin suhtaudutaan kielteisesti.

Ehdotukseen sisältyvä vaatimus erityistarkkailun järjestämisestä on Suomen lainsäädännön mukaan pakkokeino ja eroaa luonteeltaan asetusehdotuksen muista, lähinnä tiedonvaihtoa ja analysointia koskevista osioista. Erityistarkkailun vaatimus edellyttää yksityiskohtaisempia selvityksiä komissiolta ja eri viranomaisten roolin selkiyttämistä tältä osin. Lähtökohtana on, että hallinnollisesta yhteistyöstä annettavan yhteisön säädöksessä säädetään ainoastaan selkeästi hallinnollisina pidettävistä toimenpiteistä.

Ehdotuksen 8 artikla on valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen, koska siinä kansallinen viranomainen toisen valtion viranomaisen kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella velvoittaisi toisen kansallisen viranomaisen luovuttamaan tietoja, joista tuo viranomainen muuten olisi toimivaltainen itse päättämään. Kohta tulisi muuttaa siten, että se koskisi vain tietopyynnön vastaanottaneen viranomaisen hallussa olevien ja käsittelemien tietojen antamista.

Valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallista on myös se, ettei asetusehdotuksessa ole salassapitoperusteita koskevia täsmällisiä säännöksiä vaan näistä olisi tarkoitus säätää komitologiamenettelyssä. Ehdotusta on tältä osin pyrittävä täsmentämään siten, että asetuksessa ovat selkeät säännökset salassapitoperusteista ja niiden on lisäksi vastattava avoimuutta ja salassapitoa unionin toiminnassa koskevia yleisiä yhteisön oikeuden säännöksiä.

Asetukseen sisältyvä rajaus, jonka mukaan oikeusviranomaisten pyynnöstä tai suoralla valtuutuksella toteutetut hallinnolliset selvitykset olisivat asetuksen soveltamisalan ulkopuolella, edellyttävät käsitteen "oikeusviranomainen" määrittelyä asetuksen 3 artiklassa. Myös poliisiviranomaisten rooli mahdolliseen yhteistyöhön osallistuvana viranomaisena on epäselvä, kun asetusehdotus ei muodollisesti käsitä III pilarin mukaista poliisiyhteistyötä.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Komission ehdotuksen tavoitteena on suojata Euroopan yhteisön taloudellisia etuja torjumalla petoksia ja muita laittomia toimia mahdollistamalla nopea ja yhteisötasolla koordinoitu jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyö ja tietojenvaihto. Lisäksi tarkoituksena on, että komissio laatii jäsenmaiden toimittamien tietojen avulla kokonaisvaltaisia riskiarviointeja, joiden avulla voidaan nykyistä tehokkaammin kohdentaa petostenvastaista toimintaa.

Hallinnollisen yhteistyön parantaminen ja selkiyttäminen sekä rikosten tehokas torjuminen on luonnollisesti Suomen etujen mukaista. Valiokunta suhtautuukin myönteisesti asetusehdotuksen tavoitteisiin. Samalla valiokunta korostaa, että ennen uusien säännösten hyväksymistä on syytä selvittää voimassa olevan jäsenmaiden viranomaisten hallinnollista yhteistyötä koskevan sääntelyn toimivuus. Olennaista on myös varmistua siitä, että asetus tuo todellista lisäarvoa väärinkäytösten vastaisessa hallinnollisessa yhteistyössä.

Valtioneuvoston kannasta ilmenee, että asetusehdotuksen säännökset ovat monelta osin päällekkäisiä voimassa olevan viranomaisten yhteistyötä koskevan yhteisölainsäädännön kanssa. Tämän vuoksi hallinnollisen yhteistyön oikeudelliset puitteet eivät valiokunnan käsityksen mukaan tule nykyistä selkeämmiksi ja paremmin toimiviksi, ellei asetusehdotusta käsittelyn aikana tarkisteta. Säännökset hallinnollisesta yhteistyöstä olisi valtioneuvoston kannan mukaisesti soveltamisen helpottamiseksi ja lainsäädännön selkeyden turvaamiseksi mahdollisuuksien mukaan koottava yhteisön yleislainsäädäntöön.

Asetusehdotuksen soveltamisalasta

Soveltamisalan laajuudesta. Asetusta sovellettaisiin sellaisiin petoksiin ja muihin laittomiin toimiin, jotka vaikuttavat yhteisön taloudellisiin etuihin ja ovat erityisen merkityksellisiä yhteisön tasolla (2 artiklan 2 kohta ja 3 artikla). Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voisivat vapaaehtoisuuden pohjalta vaihtaa tätä laajemminkin tietoja. Soveltamisalan laajuutta kuvaa lisäksi toimivaltaisia viranomaisia koskeva 4 artikla.

Valiokunta pitää tärkeänä, että asetusehdotuksen soveltamisala määritellään mahdollisimman yksiselitteisesti. Asetusehdotuksen soveltaminen voi ehdotetussa muodossa olla ongelmallista myös suhteessa olemassa oleviin päällekkäisiä säännöksiä sisältäviin ensisijaisesti noudatettaviin yhteisötason säädöksiin. Peruskysymykseksi käytännön tilanteessa muodostuu se, onko voimassa oleva muu sääntely asetusehdotusta yksityiskohtaisempi tai mahdollistaako se laajemmat ja muunlaiset toimivaltuudet.

Viranomaisyhteistyö uusin toimivaltuuksin. Asetusehdotuksen perusteella hahmottuu viranomaisyhteistyössä kaksi tasoa. Kysymys näyttää olevan ensinnäkin viranomaisten hallussa olevien tietojen vaihtamisesta. Toisaalta mahdollistettaisiin tiedonhankinta uusin toimivaltuuksin (erityisesti 6 artiklassa tarkoitettu erityistarkkailu). Asetusehdotuksen asianmukaisuuden arviointiin valtiosäännön ja muun kansallisen lainsäädännön näkökulmasta vaikuttaa tältä osin muun muassa se seikka, ettei ehdotuksessa ole selkeitä säännöksiä siitä, millaista toimintaa erityistarkkailu käytännössä tulisi olemaan. Asetusehdotukseen ei myöskään sisälly säännöksiä siitä, miten erityistarkkailussa otettaisiin huomioon henkilön oikeusturva.

Valtioneuvoston kirjelmän mukaan erityistarkkailun tyyppiset toimenpiteet ovat Suomessa pakkokeinoja, joita voivat käyttää vain toimivaltaiset esitutkintaviranomaiset. Tässä yhteydessä on lisäksi syytä todeta, että eräissä tapauksissa kansallisilla hallintoviranomaisilla on toimivaltuudet välillisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttöön (esimerkiksi tietojen luovuttamista koskevan velvoitteen tehostaminen uhkasakolla).

Oikeusviranomainen. Asetusehdotuksen soveltamisalan suhdetta kansallisiin säännöksiin määritellään tarkemmin 2 artiklan 4 ja 5 kohdassa. Asetus ei vaikuta 4 kohdan mukaan kansallisen rikosoikeuden tai keskinäistä avunantoa rikosasioissa koskevien sääntelyjen soveltamiseen taikka kansalliseen oikeudenhoitoon. Artiklan 5 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan avunantovelvoite ei myöskään koske sellaisten tietojen tai asiakirjojen luovuttamista, joita toimivaltaiset hallintoviranomaiset ovat saaneet haltuunsa toimiessaan oikeusviranomaisten luvalla tai pyynnöstä. Toisen kappaleen mukaan tällaiset tiedot ja asiakirjat on kuitenkin luovutettava avunantopyynnön yhteydessä, jos oikeusviranomainen, jota on kuultava asiassa, tämän hyväksyy.

Valiokunta toteaa, ettei asetusehdotuksessa ole määritelty käsitettä oikeusviranomainen. Käsite esiintyy kuitenkin määritelmiä koskevassa 3 artiklassa asetuksen soveltamisalan rajoituksena. Artiklan 6 kohdan mukaan hallinnollisilla selvityksillä tarkoitetaan kaikkea valvontaa, tarkastuksia ja muita toimia, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tehtäviensä hoidossa selvittääkseen, onko väärinkäytöksiä tehty, "ei kuitenkaan sellaisia toimia, jotka on toteutettu oikeusviranomaisen pyynnöstä tai suoralla valtuutuksella".

Asiantuntijakuulemisessa on pidetty epäselvänä asetusehdotuksen suhdetta lainkäyttötoimintaan. Viranomaiskohtainen soveltamisalamäärittely huomioon ottaen tuomioistuimet näyttäisivät jäävän valiokunnan käsityksen mukaan soveltamisalan ulkopuolelle. Selkeämpi rajaus tuomioistuintoimintaan on kuitenkin aiheellista sen johdosta, että tietojen toimittamisvelvoitteet eivät lähtökohtaisesti sovellu tuomioistuimille niiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden vuoksi eivätkä myöskään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen näkökulmasta. Joka tapauksessa valiokunta pitää oikeusviranomaisen käsitteen määrittelemistä tarpeellisena.

Poliisiviranomainen. Asetusehdotuksen tarkoituksena on tehostaa hallinnollista yhteistyötä. Suomessa on monen muun EU:n jäsenvaltion tavoin päädytty siihen, että rahanpesun selvittelykeskus on poliisiviranomainen. Asetusehdotus näyttääkin merkitsevän kansallisesti sitä, että rahanpesun selvittelykeskus on velvollinen luovuttamaan ja hankkimaan tietoja toisen jäsenmaan hallinnolliselle viranomaiselle, mutta ei olisi itse oikeutettu vastaavia tietoja pyytämään. Valtioneuvoston kantaan yhtyen valiokunta suhtautuu kielteisesti rahanpesutietojen antamista ja käyttöä koskeviin ehdotuksen kohtiin.

Kansainvälistä poliisiyhteistyötä harjoitetaan muun muassa Europolin ja Interpolin kautta. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansainvälisessä vakavan rikollisuuden torjunnassa huolehditaan olemassa olevien viranomaisorganisaatioiden toimintaedellytyksistä. Samalla valiokunta toteaa valtioneuvoston kirjelmään viitaten, että myös poliisiviranomaisten rooli jää asetusehdotuksessa epäselväksi.

Tietojen salassapidosta ja tietosuojasta

Ehdotuksen perusteella väärinkäytöksiin liittyvien komissiolle ja jäsenvaltioille toimitettavien tietojen salassapidon perustetta ja salassapitoaikaa ei tultaisi määrittelemään asetuksessa, vaan sen nojalla myöhemmin komitologiamenettelyssä. Kansallisesti näistä seikoista on säädettävä laintasoisesti, minkä vuoksi ehdotettua 12 artiklan 4 kohtaa on pidettävä valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisena.

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että 12 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan suhde jää epäselväksi. Ehdotuksen 18 artiklan mukaan kaikkia asetusehdotuksen soveltamisalaan kuuluvia tietoja koskisi salassapitovelvollisuus, joka määrittyisi toisaalta kansallisen lainsäädännön ja toisaalta yhteisön toimielimiin sovellettavien säännösten perusteella.

Salassapidon perustetta ja salassapitoaikaa koskevalla sääntelyllä on merkitystä esimerkiksi tilanteissa, joissa asianomaiset tarvitsevat käsiteltävänä olevassa asetusehdotuksessa tarkoitettuja tietoja tai asiakirjoja oikeuksiensa puolustamiseksi. Valiokunta toteaa lisäksi, ettei asetusehdotuksessa ole käsitelty ehdotuksen suhdetta niin sanottuun avoimuusasetukseen (EY) (N:o 1049/2001). Tietojen luovuttamista koskeva sääntely 18 artiklan 2 kohdassa koskee ainoastaan tietojen luovuttamista viranomaisille.

Suomen voimassa olevassa tietosuoja- ja julkisuussääntelyssä henkilötietojen käsittelyn toimivaltuudet ovat tarkkaan säänneltyjä muun muassa yksilön perusoikeuksien suojaamiseksi. Asetusehdotuksessa sen sijaan 4 artiklan 2 kohdan säännöksen mukaan jäsenvaltioille asetettaisiin velvoite toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tietojen vaihto toimivaltaisten viranomaisten kesken niiden toimivaltuuksista ja asemasta riippumatta, sekä toimivaltaisten viranomaisten ja komission välillä. Valiokunta tähdentää tietosuojaan liittyvien seikkojen perusteellista analysointia ja asianmukaista huomioon ottamista asetusehdotuksen jatkovalmistelussa.

Muut kannanotot

Ehdotuksen 8 artikla on valtioneuvoston kannan mukaan valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen, koska siinä kansallinen viranomainen toisen valtion viranomaisen kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella velvoittaisi toisen kansallisen viranomaisen luovuttamaan tietoja, joista tuo viranomainen muuten olisi toimivaltainen päättämään itse. Asetusehdotukseen sisältyvää viranomaissopimusten tekokompetenssia tulisi arvioida suhteessa perustuslain 1 §:n 3 momenttiin, 2 §:n 3 momenttiin ja 119 §:ään sen vuoksi, että asetusehdotus saattaisi merkitä mahdollisuutta poiketa tai järjestää sopimuksella toisin viranomaisten laissa määriteltyjä toimivaltuuksia. Valiokunta lähtee joka tapauksessa siitä, että 8 artiklan sisältöä on tarkistettava.

Asetuksessa säädettäisiin myös tietojen käytöstä todisteena hallinnollisissa ja oikeudellisissa menettelyissä. Valiokunta pitää tärkeänä myös tämän asiakokonaisuuden oikeudellista arviointia asian kansallisessa valmistelussa.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa lopuksi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännöstä johdettavat yhteisön oikeudessa noudatettavat, erityisesti oikeusturvaan liittyvät periaatteet on otettu huomioon selvästi paremmin ja täsmällisemmin neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla.

Lausunto

Lausuntonaan hallintovaliokunta ilmoittaa,

että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin huomautuksin.

Helsingissä 15 päivänä huhtikuuta 2005

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Matti Väistö /kesk
vpj. Veijo Puhjo /vas
jäs. Nils-Anders Granvik /r
Rakel Hiltunen /sd
Esko Kurvinen /kok
Lauri Kähkönen /sd
Kari Kärkkäinen /kd
Rosa Meriläinen /vihr
Lauri Oinonen /kesk
Heli Paasio /sd
Satu Taiveaho /sd
Tapani Tölli /kesk
Ahti Vielma /kok
Tuula Väätäinen /sd


Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Ossi Lantto