Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Hallintovaliokunnan lausunto 3/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0 HaVL 3/2006 vp - U 7/2005 vp

Valtioneuvoston kirjelmä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta (2004/0172 (COD) - KOM (2004) 509) (Petostentorjunnan hallinnollisen yhteistyön yleisasetus)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Suuri valiokunta on 18 päivänä tammikuuta 2006 lähettänyt jatkokirjelmän 1. VM 21.12.2005 asiassa U 7/2005 vp hallintovaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • finanssineuvos Jan Holmberg ja lainsäädäntöasiantuntija Tytti Yli-Viikari, valtiovarainministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Eija Siitari-Vanne, oikeusministeriö
  • rikoskomisario Mia Poutanen, sisäasiainministeriö
  • apulaispäällikkö Tero Kurenmaa, keskusrikospoliisi

Viitetiedot

Valiokunta on aikaisemmin antanut asiasta lausunnon HaVL 14/2005 vp .

VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Euroopan tilintarkastustuomioistuin on 27.10.2005 pitämässään kokouksessa hyväksynyt EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan neljännessä kohdassa edellytetyn lausunnon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta.

Asetusehdotus vahvistaisi komission roolia etenkin valtioiden rajat ylittävien alv-petosten ja rahanpesun torjunnan osalta. Asetusehdotus ei korvaa olemassaolevia petostentorjunnan säädöksiä vaan olisi näihin nähden toissijainen.

Lausuntonsa perusteluissa Euroopan tilintarkastustuomioistuin viittaa erityiskertomuksessaan 1/2005 antamaansa suositukseen, jonka mukaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) olisi keskityttävä tutkintatehtävään.

Tilintarkastustuomioistuin kiinnittää huomiota myös Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 16.12.2003 tekemän toimielinten väliseen sopimukseen, jossa osapuolet ovat sitoutuneet yhteisön lainsäädännön ajantasaistamiseen ja sen määrän vähentämiseen sekä nykyisen lainsäädännön merkittävään yksinkertaistamiseen.

Uusi asetus lisättäisiin voimassa olevien petostentorjuntaa koskevan horisontaalisen ja alakohtaisen lainsäädännön rinnalle. Tältä osin asetusehdotus on ristiriidassa toimielinten välisen sopimuksen kanssa.

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, että asetusehdotus lisäisi sekä jäsenvaltioiden viranomaisten että komission työtaakkaa uusien raportointivelvoitteiden takia.

Tilintarkastustuomioistuimen mukaan asetuksen soveltaminen samanaikaisesti voimassa olevien asetusten kanssa lisää tulkintavaikeuksia ja epäyhdenmukaisen soveltamisen riskiä kaikissa jäsenvaltioissa.

Tilintarkastustuomioistuin ei pidä realistisena asetusehdotuksessa olevaa vaatimusta raportoida tapauksista, joissa väärinkäytöksiä ei ole tapahtunut, mutta on olemassa tietoja siitä, että niitä saattaa olla suunnitteilla.

Alv-petostentorjunnan osalta tilintarkastustuomioistuin suhtautuu kielteisesti komission (lähinnä Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF) roolin laajentamiseen petostenvastaisten toimien koordinointiin, tietojen keräämiseen ja analysointiin sekä toimeksiantojen antamiseen jäsenvaltioille.

Alv-petosten osalta tilintarkastustuomioistuin pelkää, että ehdotetut muutokset vaikeuttavat jäsenvaltioiden viranomaisten välistä suoraa ja nopeaa yhteistyötä.

Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että arvonlisäverotuksen alalla komission tulisi keskittyä hoitamaan tehtäväänsä kansallisten petostentorjuntajärjestelmien puutteiden tunnistamiseksi ja sopivien parannuskeinojen ehdottamiseksi asianomaisille jäsenvaltioille.

Rahanpesun osalta tilintarkastustuomioistuin suhtautuu kriittisesti asetusehdotukseen sisältyviin muutoksiin komission tiedonsaantioikeuden laajentamisen osalta. Tilintarkastustuomioistuin panee merkille, että rahanpesua koskevassa neuvoston päätöksessä 2000/642/YOS ei edellytetä komissiota ottamaan minkäänlaista roolia rahanpesun selvittelykeskuksiin nähden. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan kyseisen päätöksen säännöksiä voi tulkita siten, ettei komission yksiköillä ole oikeutta saada käyttöönsä rahanpesun selvittelykeskusten keräämiä ja toimittamia tietoja.

Valtioneuvoston kanta

Tilintarkastustuomioistuimen kannanotot ovat yhteneväiset Suomen kantojen kanssa.

Tilintarkastustuomioistuimen tavoin Suomi tukee yleistä pyrkimystä tehostaa ja nopeuttaa jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä petostentorjunnan alalla.

Suomi yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, että asetusehdotus monimutkaistaa nykyisiä oikeudellisia puitteita hallinnollisen yhteistyön osalta. Tältä osin ehdotus on ristiriidassa nykyisen lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan tavoitteen kanssa. Tavoitteena tuleekin olla nykyisen lainsäädännön yksinkertaistaminen ja konsolidointi eikä lainsäädännön lisääminen.

Suomi yhtyy myös tilintarkastustuomioistuimen suositukseen petostentorjuntaan liittyvien keskeisten käsitteiden yksiselitteisestä määrittelemisestä lainsäädännössä. Näitä käsitteitä ovat ainakin "yhteisön taloudelliset edut" ja "väärinkäytökset".

Suomi yhtyy tilintarkastustuomioistuimen esittämään kritiikkiin komission ehdotetusta roolista rahanpesun selvittelykeskuksiin nähden.

Suomi yhtyy tilintarkastustuomioistuimen esittämään pelkoon siitä, että asetusehdotus lisää sekä jäsenvaltioiden viranomaisten että komission työtaakkaa ja siirtää resursseja pois varsinaisesta petostentorjunnasta keskinäiseen raportointiin.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Asiassa on kysymys Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnosta, joka koskee keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta annettua asetusehdotusta. Tämä petostentorjunnan hallinnollisen yhteistyön yleisasetukseksi kutsuttu säädösehdotus koskisi keskinäistä hallinnollista avunantoa viranomaisten välillä sekä erityisesti komission kanssa tehtävää yhteistyötä ja komission mahdollisuuksia tukea ja yhteen sovittaa jäsenvaltioiden toimia. Asetusehdotus vahvistaisi komission roolia etenkin valtioiden rajat ylittävien alv-petosten ja rahanpesun torjunnan osalta. Hallintovaliokunta on tarkastellut asetusehdotusta varsin laajasti lausunnossaan HaVL 14/2005 vp - U 7/2005 vp .

Euroopan tilintarkastustuomioistuin on pitänyt asetusehdotuksen yleistä pyrkimystä tehostaa ja nopeuttaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä petostentorjunnan alalla kannatettavana, mutta tarkastellut paikoin hyvinkin kriittisesti asetusehdotukseen sisältyviä säännösehdotuksia. Tilintarkastustuomioistuin on kiinnittänyt huomiota muun muassa sääntelyn lisääntymiseen ja monimutkaistumiseen, asetusehdotuksessa käytettyjen käsitteiden epäyhtenäiseen määrittelyyn, asetusehdotusta koskevan vaikutusarvioinnin vähäisyyteen sekä ehdotetuista raportointivelvollisuuksista jäsenvaltioille ja komissiolle aiheutuvaan työmäärään. Saadun selvityksen perusteella voidaan todeta, että tilintarkastustuomioistuimen kannanotot ovat linjassa Suomen kantojen kanssa.

Tilintarkastustuomioistuin on kiinnittänyt huomiota ehdotukseen, jonka mukaan rahanpesun selvittelykeskukset lisättäisiin niiden toimivaltaisten viranomaisten joukkoon, jotka osallistuvat asetusehdotuksen mukaan keskinäiseen hallinnolliseen avunantoon yhteisön taloudellisten etujen suojelemiseksi. Tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ovat valiokunnan mielestä aiheellisia. Valiokunta toteaa, että rahanpesun selvittelykeskukset ovat EU-maissa jaettavissa hallinnollisiin ja poliisitoiminnallisiin selvittelykeskuksiin. Suomessa on päädytty siihen, että rahanpesun selvittelykeskus on poliisiviranomainen. Kansainvälinen yhteistyö rahanpesun torjunnassa selvittelykeskusten välillä on toimivaa ja jatkuvan kehitystyön alla. Kansainvälistä poliisiyhteistyötä puolestaan harjoitetaan muun muassa Europolin ja Interpolin kautta. Valiokunta pitää tärkeänä, että jo olemassa olevia ja toimivaksi todettuja rakenteita vahvistetaan ja tuetaan. Tässä yhteydessä valiokunta myös toteaa, että se on edellä mainitussa lausunnossaan suhtautunut valtioneuvoston tavoin kielteisesti rahanpesutietojen antamista ja käyttöä koskeviin asetusehdotuksen kohtiin.

Valiokunta yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, että petostentorjuntaan liittyvien keskeisten käsitteiden yksiselitteisyys ja yhdenmukainen määrittely on tärkeää, jotta väärinkäsityksiltä ja päällekkäisyyksiltä vältytään. Erityisesti asetusehdotuksen 6 ja 13 artiklassa mainitun erityistarkkailun määritelmä ja sitä koskevien vaatimusten täsmentäminen on tarpeen. Asetusehdotus koskee ainoastaan hallinnollista avunantoa, ja sillä pyritään vahvistamaan yhteistyö- ja tietojenvaihtomekanismeja. Suomen lainsäädännön mukaan tarkkailu on tiedonhankintakeino, jonka toteuttamisen edellyttämä ammattitaito, välineistö ja toimivaltuudet ovat ainoastaan esitutkintaviranomaisilla, jotka voivat suorittaa tarkkailua pakkokeinolain sekä poliisi- ja tullilain nojalla. Tässä yhteydessä on lisäksi syytä todeta, että eräissä tapauksissa suomalaisilla hallintoviranomaisilla on toimivaltuudet välillisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttöön, esimerkiksi tietojen luovuttamista koskevan velvoitteen tehostaminen uhkasakolla. Valiokunta korostaa, että hallinnollisten toimenpiteiden ja poliisin toimivaltaan kuuluvien toimintojen välisen eron ja suhteen tulee olla selvät. Tässä suhteessa olisikin perusteltua, että asetuksessa säädettäisiin ainoastaan selkeästi hallinnollisesta yhteistyöstä.

Lausunto

Lausuntonaan hallintovaliokunta ilmoittaa,

että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2006

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Matti Väistö /kesk
vpj. Veijo Puhjo /vas
jäs. Nils-Anders Granvik /r
Lasse Hautala /kesk
Rakel Hiltunen /sd
Hannu Hoskonen /kesk
Esko Kurvinen /kok
Lauri Kähkönen /sd
Kari Kärkkäinen /kd
Lauri Oinonen /kesk
Heli Paasio /sd
Satu Taiveaho /sd
Tapani Tölli /kesk
Ahti Vielma /kok
Tuula Väätäinen /sd


Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne