KIRJALLINEN KYSYMYS 1011/2006 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Aineettomia eli immateriaalioikeuksia koskeva lainsäädäntö suojaa aineettomia suoritteita. Aineettomia oikeuksia koskevan lainsäädännön keskeinen periaate on suojata oikeudenhaltijan yksinoikeutta. Viime vuosina immateriaalioikeudet ovat muodostuneet taloudellisesti entistäkin merkittävämmiksi tavaroiden ja palveluiden lisäarvon sekä tällöin myös tuottavuuden kannalta. Esimerkiksi tavaramerkillä suojattujen tuotteiden tai niiden tunnusmerkkien merkitys on markkinoinnissa kasvanut, jolloin niihin usein liittyy huomattavia goodwill-arvoja.

Tavaramerkeillä tavoitellaan elinkeinonharjoittajan tavaroiden tai palvelujen erotettavuutta markkinoinnissa, jolloin ne toimivat tavaran yksilöintikeinona ja menekinedistäjänä. Yksilöimällä tavarat tai palvelunsa tunnuksella elinkeinonharjoittaja erottaa ne muista markkinoilla olevista tavaroista tai palveluista. Tavaramerkkilain (7/1964 ) mukaan tavaramerkki erottaa tiettyä kaupallista alkuperää olevat hyödykkeet muista.

Tavaramerkin haltija on yksinoikeutensa perusteella oikeutettu panemaan tavaramerkkinsä tavaraan, sen päällykseen tai astiaan, jossa tavaraa säilytetään, taikka ilmoituksiin, liikekilpiin, hintaluetteloihin, liikekirjeisiin tai muihin sellaisiin liiketiedonantoihin mukaan lukien kaikenlainen markkinointi ja mainonta sekä kampanjointi, johon kuuluu myös suullinen käyttö.

Teollisoikeuksien, kuten tavaramerkkioikeuden, loukkaukset ovat useimmiten liittyneet kaupallisiin kilpailutilanteisiin. Uutena piirteenä on ilmaantunut erityisesti Internetin mahdollistaman tehokkaan ja nopean tiedonvälityksen myötä tavaramerkkioikeudellisten tunnusmerkkien käyttäminen kansalaisorganisaatioiden ja painostusryhmien toiminnan markkinoinnissa, ilmoittelussa ja kampanjoinnissa.

Suomessa on perinteisesti ollut kiellettyä negatiivinen markkinointi ja muu toiseen elinkeinonharjoittajaan kohdistuva sopimaton tai vahingoittava menettely. Immateriaalioikeudet, kuten teollisoikeuksiin lukeutuva tavaramerkkilakiin pohjautuva yksinoikeus, ovat myös perustuslain (731/1999 ) omaisuudensuojan piiriin lukeutuvia oikeushyviä.

Tavaramerkkioikeudellisten tunnusmerkkien villiintynyt käyttö muussa kuin elinkeinotoiminnassa voi aiheuttaa yksinoikeuden haltijalle aivan samankaltaisia, ellei jopa pahempia vahinkoja sekä tavaroiden tai palveluiden aineettomien arvojen menetyksiä kuin perinteisesti kielletty elinkeinonharjoittajien välinen sopimaton tai vahingoittava menettely.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko Suomessa voimassa olevan oikeuden mukaan sallittua loukata tavaramerkin haltijan yksinoikeutta muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvassa markkinoinnissa, mainonnassa ja ilmoitustoiminnassa ja

mikäli tavaroiden ja palveluiden erottamiseen ja menekinedistämiseen käytettyjen yksinoikeuden suojaamien tunnusmerkkien loukkaava käyttö muussa kuin elinkeinotoiminnassa on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan sallittua, niin mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy asian suhteen?

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2006

Pertti Salovaara /kesk

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Salovaaran /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1011/2006 vp:

Onko Suomessa voimassa olevan oikeuden mukaan sallittua loukata tavaramerkin haltijan yksinoikeutta muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvassa markkinoinnissa, mainonnassa ja ilmoitustoiminnassa ja

mikäli tavaroiden ja palveluiden erottamiseen ja menekinedistämiseen käytettyjen yksinoikeuden suojaamien tunnusmerkkien loukkaava käyttö muussa kuin elinkeinotoiminnassa on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan sallittua, niin mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy asian suhteen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Tavaramerkkioikeuden yksi keskeisistä periaatteista on se, että tavaramerkin haltijan yksinoikeus koskee elinkeinotoimintaa eli toimintaa, joka tapahtuu kaupallisessa tarkoituksessa. Tavaramerkin yksityinen käyttö ei siten yleensä loukkaa tavaramerkkioikeutta.

Kyseinen periaate selittyy tavaramerkkioikeuden tavoitteilla. Tavaramerkin tehtävänä on erottaa eri elinkeinonharjoittajilta peräisin olevat tavarat ja palvelut toisistaan eli tavaramerkkiä käytetään yksilöimään alkuperä. Sellaisen tavaramerkin käyttö, joka ei ole kaupallista, ei ole omiaan aiheuttamaan sekaannusta tavaroiden kaupallisesta alkuperästä.

Tavaramerkkien käyttöä kansalaisjärjestöjen tai kuluttajista koostuvan ryhmien toimesta mielenilmauksissa tai erityyppisissä kampanjoissa tai parodian osana ei yleensä pidetä sellaisena, että se tapahtuisi elinkeinotoiminnassa. Tällainen tavaramerkin käyttö ei siten useinkaan loukkaa tavaramerkkiä. Näissä tilanteissa ei myöskään yleensä aiheudu sekaannuksen vaaraa tavaroiden tai palvelun kaupallisesta lähteestä. Lisäksi on huomattava, että kyseisiä tilanteita tulee arvioida myös sananvapauden periaatteen kannalta eikä pelkästään tavaramerkkioikeudellisesta näkökulmasta.

Myös tietyt elinkeinotoiminnassa tapahtuvat tavaramerkin käyttötavat ovat sallittuja tavaramerkin haltijan yksinoikeudesta huolimatta. Tavaramerkin haltija ei voi esimerkiksi kieltää toista käyttämästä tavaramerkkiä kuvailemaan tuotteen tai palvelun ominaisuuksia tai osoittamaan niiden käyttötarkoitusta, jos tavaramerkkiä käytetään hyvää liiketapaa noudattaen.

Tavaramerkkiin perustuva yksinoikeus kuten muutkin immateriaalioikeudet ovat verrattain vahvoja kilpailunrajoitteita. Edellä mainitut ja vastaavan kaltaiset tavaramerkkioikeuden rajoitukset tähtäävät siihen, että tavaramerkin haltijan ja muiden tahojen välillä säilyisi oikeuksien ja velvoitteiden tasapaino.

Tavaramerkkilain rajaaminen koskemaan elinkeinotoimintaa on sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten, kuten teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen, ja tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan neuvoston direktiivin kanssa. Muutkin tavaramerkkilakiin sisältyvät yksinoikeuden rajoitukset vastaavat kansainvälisissä sopimuksissa ja yhteisön lainsäädännössä asetettuja ja useimmissa Euroopan maissa omaksuttuja periaatteita eikä hallituksella ole valmisteilla sellaisia toimenpiteitä tavaramerkkilainsäädännön suhteen, joilla poikettaisiin näistä periaatteista.

Tavaramerkkioikeuden ohella totuudenvastaisten tai herjaavien väittämien esittäminen voi tulla arvioitavaksi muun lainsäädännön nojalla myös siinä tapauksessa, että väittämä esitetään muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa.

Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 2007

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1011/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Salovaara /cent:

Är det enligt gällande finländsk lag tilllåtet att kränka en varumärkesinnehavares ensamrätt i marknadsföring, reklam och annonsering som sker i ett annat än kommersiellt syfte och

vilka åtgärder tänker regeringen vidta, om det enligt gällande finländsk lag är tillåtet att på ett kränkande sätt använda för annat ändamål än näringsverksamhet kännetecken som är skyddade av ensamrätt och som är avsedda för att särskilja produkter och tjänster samt befrämja försäljningen av dem?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

En av de centrala principerna för varumärkesrätten är att varumärkesinnehavarens ensamrätt gäller näringsverksamhet eller verksamhet som sker i kommersiellt syfte. I allmänhet kränks varumärkesrätten således inte, om varumärket används privat.

Ifrågavarande princip förklaras med de mål som sätts för varumärkesrätten. Ett varumärke har som uppgift att särskilja olika näringsidkares varor och tjänster från varandra dvs. ett varumärke används för att individualisera ursprunget. Ickekommersiell användning av varumärke är inte ägnad att skapa förvirring angående varornas kommersiella ursprung.

När medborgarorganisationer eller grupper bestående av konsumenter använder varumärken vid opinionsyttringar eller olika slags kampanjer eller som del av parodi anses det i allmänhet inte ske inom näringsverksamhet. Således kränker en dylik användning av varumärke sällan varumärket. I allmänhet innebär dessa situationer inte heller risk för förväxling om varornas eller tjänsternas kommersiella källa. Observeras bör att dylika situationer inte enbart skall bedömas ur varumärkesrättslig synpunkt utan också med beaktande av principen om yttrandefrihet.

Trots varumärkesinnehavarens ensamrätt är det tillåtet att använda varumärket på vissa sätt också i näringsverksamhet. Innehavaren av varumärket kan exempelvis inte förbjuda en annan att använda varumärket för att beskriva produktens eller tjänstens egenskaper eller åskådliggöra deras användningssyfte, om varumärket används med iakttagande av gott handelsbruk.

En ensamrätt som baseras på varumärke och övriga immaterialrätter är förhållandevis starka konkurrensbegränsningar. Ovannämnda och motsvarande begränsningar av varumärkesrätten siktar på att bevara en balans mellan varumärkesinnehavarens och de övriga instansernas rättigheter och förpliktelser.

En avgränsning av varumärkeslagen till att gälla näringsverksamhet är i harmoni med internationella avtal, Pariskonventionen om skydd av industriell rätt och Europarådets direktiv om harmonisering av varumärkeslagstiftningen. Också de övriga inskränkningar av ensamrätten som ingår i varumärkeslagen motsvarar de principer som omfattats i internationella avtal och gemenskapens lagstiftning samt de flesta europeiska länder. Regeringen bereder inte heller sådana åtgärder i fråga om varumärkeslagstiftningen som skulle avvika från dessa principer.

Framställande av osanna eller smädande påståenden kan bedömas förutom av varumärkesrätt också annan lagstiftning i det fall att påståendet framställs i något annat än kommersiellt syfte.

Helsingfors den 9 januari 2007

Handels- och industriminister Mauri Pekkarinen