]> KK1013 2006 vpMarjaanaKoskinen sd KIRJALLINEN KYSYMYS1013 2006 vp Lemmikkieläinten poistaminen ryhmäkanteen piiristä Eduskunnan puhemiehelle Hallituksen esitys ryhmäkannelaiksi (HE 154/2006 vp) on soveltamisalaltaan laaja, ja lemmikkieläinten, mm. koirien, ammattimainen kasvatus tulisi lain piiriin, koska lakia sovellettaisiin kuluttajasuhteita koskevissa riita-asioissa kuluttaja-asiamiehen toimivaltuuksien mukaisessa laajuudessa. Jo tällä hetkellä on ongelmia ammattimaisessa koirankasvatuksessa, koska lemmikit rinnastetaan esineisiin ja niihin sovelletaan kuluttajansuojalakia. Ongelmana on, että eläviä esineitä, kuten rotukoiria, hankittaessa ei välttämättä noudateta kasvattajan antamia ohjeita muun muassa ruokinnassa, koulutuksessa, terveydenhoidossa jne. Kuitenkin kasvattaja voi joutua vastaamaan eläimen sairauksista, vaikka ohjeita ei olisikaan noudatettu. Ei ole olemassa sellaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kasvattajien oikeuden valvoa ohjeiden noudattamista. Ongelmana on myös se, että eläinlääkäreiden keskuudessa on erilaisia koulukuntia niin sairauksien hoidosta kuin kasvattajan vastuustakin korvata koiran sairauksia. Myös perinnöllisistä sairauksista voidaan olla montaa mieltä. Eläinlääkärit haluavat myös miellyttää asiakkaitaan, ja joskus he voivat hoitaa lemmikkejä liian aktiivisesti antibioottikuureilla. Voi myös kuvitella tilanteen, jossa rotukoira on synnyttänyt 10 pennun poikueen ja pennuilla on esimerkiksi pentuaikainen sikaripunkki. Aktiiviset pennunomistajat voivat intoutua tekemään ryhmäkanteen esimerkiksi kuluttajaviranomaisen avustuksella ja vaatia kasvattajaa maksamaan korvausta, vaikka sikaripunkin perinnöllisyydestä voidaan olla kahta mieltä. Kasvattajat tuskin haluavat jatkaa ammattimaista koirienkasvatusta ryhmäkannetilanteessa, ja kasvattajiksi valikoituvat mitä ilmeisimmin ne henkilöt, joihin ei sovelleta kuluttajansuojalakia ja joiden toiminta ei ole organisoitua eikä niin ammattitaitoista, lääninhallitusten kautta valvottua toimintaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen lakia valmistellessaan ja sitä esittäessään, että ryhmäkanteen käyttäminen voi lisätä elävien esineiden, kuten lemmikkieläinten, ammattimaisen kasvatuksen osalta ruuhkaa yleisiin tuomioistuimiin sekä vastuuntuntoisten ja ammattimaisten koirankasvattajien vähenemistä ja harrastelijamaisten kasvattajien lisääntymistä, joiden toimintaa ei valvota ja joihin ei sovelleta kuluttajansuojalakia? Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2006 MarjaanaKoskinen sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marjaana Koskisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1013/2006 vp: Onko hallitus tietoinen lakia valmistellessaan ja sitä esittäessään, että ryhmäkanteen käyttäminen voi lisätä elävien esineiden, kuten lemmikkieläinten, ammattimaisen kasvatuksen osalta ruuhkaa yleisiin tuomioistuimiin sekä vastuuntuntoisten ja ammattimaisten koirankasvattajien vähenemistä ja harrastelijamaisten kasvattajien lisääntymistä, joiden toimintaa ei valvota ja joihin ei sovelleta kuluttajansuojalakia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yleisimmissä kuluttajansuojan piiriin kuuluvissa riitatilanteissa on kysymys yksittäisistä suhteellisen vähäisistä vaatimuksista, esimerkiksi tietyssä hyödykkeessä olevan virheen vuoksi vaaditusta kaupan purkamisesta, hinnanalennuksesta tai korjausvelvoitteen toteuttamisesta. Tällaiset vaatimukset eivät yleensä koske muita vastaavanlaisen hyödykkeen ostaneita kuluttajia. On kuitenkin mahdollista, että kaikissa tiettyyn sarjaan kuuluvissa hyödykkeissä on sama virhe. Tällöin voi olla satojakin kuluttajia, joilla on esittää samaan virheeseen perustuva vaatimus hyödykkeen myynyttä elinkeinonharjoittajaa vastaan. Arvoltaan vähäisiä riita-asioita ei kuitenkaan oikeudenkäynnistä aiheutuvien kulujen vuoksi yleensä viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaikka aiheutetun vahingon yhteenlaskettu määrä olisikin merkittävä. Nyt ehdotetulla ryhmäkannelainsäädännöllä (HE 154/2006 vp) pyritään luomaan mahdollisuus sille, että tämän tyyppiset riita-asiat, silloin kun vahingonkärsineitä kuluttajia on paljon, nykyistä useammin voitaisiin saattaa tuomioistuimen käsiteltäviksi. Tavoitteena on parantaa suurehkon vahingonkärsijäryhmän asemaa ja edellytyksiä esittää vaatimuksia asiassa, jossa yksittäisen vahingonkärsijän taloudellinen ja mahdollisesti myös tiedollinen asema on vastapuoleen verrattuna heikompi. Ryhmäkannelaki olisi soveltamisalaltaan rajoitettu. Lakia sovellettaisiin kuluttajasuhteita koskevissa riita-asioissa kuluttaja-asiamiehen toimivaltuuksien mukaisessa laajuudessa. Soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin arvopaperin liikkeeseenlaskijan tai julkisen ostotarjouksen tekijän menettelyä koskevat kuluttajariidat. Kantajana ja ryhmän edustajana ryhmäkanneoikeudenkäynnissä toimisi viranomainen. Koska lakia sovellettaisiin vain kuluttajasuhteita koskevissa riita-asioissa, kannetta ajaisi kuluttaja-asiamies. Muilla tahoilla, esimerkiksi lemmikkieläimen ostajilla, ei olisi oikeutta nostaa ryhmäkannetta. Kanneoikeutta rajoittamalla on pyritty varmistamaan, ettei kannetta nostettaisi kevein perustein. Kuluttaja-asiamies tekisi päätöksen ryhmäkanteen nostamisesta itsenäisesti hänen tietoonsa tulleiden seikkojen perusteella. Kannetta ei nostettaisi hakemuksesta, eikä kuluttajilla olisi itsenäistä oikeutta vaatia ryhmäkanteen nostamista. Kysymyksen perusteluissa olevaan esimerkkiin viitaten tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että aktiiviset pennunomistajat eivät voisi edellyttää, että kuluttaja-asiamies toimisi heidän asiassaan, jos hän ei itse katso sitä aiheelliseksi. Ryhmäkannelaissa säädettäisiin niistä erityisistä edellytyksistä, joiden vallitessa asia voidaan käsitellä ryhmäkanteena. Vaatimusten käsittely ryhmäkannemenettelyssä edellyttäisi, että useilla henkilöillä on samaa vastaajaa vastaan vaatimuksia, jotka perustuvat samoihin tai samankaltaisiin seikkoihin. Lisäksi asian käsittely ryhmäkanteena tulisi olla tarkoituksenmukaista ottaen huomioon ryhmän koko, asiassa esitettä­vien vaatimusten sisältö sekä asiassa esitettävä todistelu. Ryhmän tulisi myös olla riittävän täsmällisesti määritelty. Jotta koiranpennun kauppaa koskevia riitoja olisi lain mukaan edes mahdollista käsitellä ryhmäkanteena, tulisi kaikki laissa mainitut edellytykset täyttyä. Pelkästään pentueiden koot huomioon ottaen on hyvin epätodennäköistä, että ryhmäkanteen nostaminen koiranpennun kauppaa koskevassa riidassa olisi lain mukaan mahdollista. Niin pientä ryhmää koskevaa asiaa ei näet olisi tarkoituksenmukaista käsitellä tavanomaista oikeudenkäyntiä huomattavasti raskaammassa ryhmäkannemenettelyssä. Tavanomainen lemmikkieläinten kasvatus ja myynti ei ryhmäkanteen ehdotettujen edellytysten valossa voisi olla ryhmäkanteen kohteena. Jos kuluttaja-asiamies katsoisi, että koiranpennun kauppaa koskeva riita olisi sellainen, että kuluttajan avustaminen tuomioistuimessa olisi kuluttajien yleisen edun kannalta tärkeää, hänellä on jo nyt mahdollisuus Kuluttajavirastosta annetun lain (1056/1998) 9 §:n mukaan avustaa kuluttajaa asian hoitamisessa. Kuluttaja-asiamies voi tällöin myös päättää, että kuluttajalle itselleen aiheutuvat tai hänen korvattavakseen tuomittavat vastapuolen oikeudenkäyntikulut maksetaan kokonaan tai osittain Kuluttajaviraston toimintamenoista. Ryhmäkanne on poikkeuksellinen oikeudenkäyntimenettely erityistilanteita varten. Siksi ryhmäkanteita voidaan ennakoida nostettavan vuosittain enintään muutama. Tätä arviota tukee Ruotsissa nostettujen ryhmäkanteiden määrä. Ruotsissa on lain ensimmäisten voimassaolovuosien aikana tiettävästi nostettu vajaa kymmenen ryhmäkannetta. Näistä kanteista yksi on kuluttaja-asiamiehen nostama. Edellä mainituista syistä katson, ettei ehdotettu ryhmäkannelaki lisäisi lemmikkieläinkauppaa koskevien riita-asioiden määrää tuomioistuimissa tai vastaavasti vaikuttaisi kielteisesti vastuuntuntoisten ja ammattimaisten koirankasvattajien toimintaan. Helsingissä 12 päivänä tammikuuta 2007 OikeusministeriLeena Luhtanen Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1013/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjaana Koskinen /sd: Är regeringen när den bereder och lägger fram lagen om grupptalan medveten om att användningen av grupptalan vad gäller yrkesmässig uppfödning av levande föremål som t.ex. sällskapsdjur kan öka anhopningen av mål vid de allmänna domstolarna samt minska antalet ansvarskännande och yrkesmässiga hunduppfödare och öka antalet amatörmässiga uppfödare vars verksamhet inte övervakas och på vars verksamhet konsumentskyddslagen inte tillämpas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: De mest allmänna situationer som omfattas av konsumentskyddet gäller enskilda relativt små yrkanden, t.ex. ett yrkande på hävning av ett köp av en viss förnödenhet på grund av fel i varan, yrkande på prisavdrag eller på en reparations­skyldighet. Sådana yrkanden berör i allmänhet inte andra konsumenter som köpt motsvarande förnödenhet. Det är dock möjligt att alla förnödenheter som hör till en viss serie har samma fel. Det kan då finnas tom. hundratals konsumenter som på grundval av samma fel kan framställa ett yrkande mot den näringsidkare som sålt förnödenheten. Sådana tvistemål som gäller ett litet intresse förs dock i allmänhet inte till domstolsbehandling på grund av de kostnader som rättegången medför, fastän skadans sammanräknade belopp kan vara betydande. Genom den nu föreslagna lagstiftningen om grupptalan (RP 154/2006 rd) eftersträvar man att skapa en möjlighet för att denna typ av tvistemål, då antalet skadelidande konsumenter är stort, oftare än för närvarande skall kunna föras till behandling inför domstol. Målet är att förbättra en större grupp skadelidandes ställning och förutsättningar att framställa yrkanden i ett ärende där den enskilda skadelidandes ekonomiska och eventuellt också kunskapsmässiga ställning är svagare än motpartens. Tillämpningsområdet för lagen om grupptalan är begränsat. Lagen skall tillämpas i tvistemål som gäller konsumentförhållanden i den omfattning som faller inom konsumentombudsmannens behörighet. Konsumenttvister som gäller ett förfarande av en värdepappersemittent eller givare av ett offentligt köpeanbud faller dock utanför tillämpningsområdet. En myndighet skall fungera som kärande och företrädare för gruppen. Eftersom lagen skall tilllämpas enbart i tvistemål som gäller konsumentförhållanden, är det konsumentombudsmannen som skall föra talan. Övriga intressenter, t.ex. köpare av sällskapsdjur, skall inte ha rätt att väcka grupptalan. Genom begränsningen att föra talan har man försökt säkerställa att talan inte skall väckas på alltför lösa grunder. Konsumentombudsmannen skall självständigt fatta beslut om väckande av grupptalan på grundval av de omständigheter som kommit till hans eller hennes kännedom. Talan skall inte väckas på ansökan och konsumenterna skall inte ha en självständig rätt att kräva att grupptalan skall väckas. Om man tar exemplet i motiveringen till spörsmålet innebär detta i praktiken att aktiva ägare av valpar inte kan förutsätta att konsumentombudsmannen skall vara aktiv i deras ärende om han eller hon inte själv anser det motiverat. I lagen om grupptalan föreskrivs de särskilda förutsättningar under vilka ett mål kan handläggas som grupptalan. En handläggning av yrkanden som grupptalan skall förutsätta att flera personer har anspråk som grundar sig på gemensamma eller likartade omständigheter mot samma svarande. Dessutom skall handläggningen som grupptalan vara ändamålsenlig med beaktande av gruppens storlek, innehållet i yrkandena och bevisningen i målet. Gruppen skall dessutom vara tillräckligt exakt definierad. För att tvister om köp av hundvalpar enligt lagen ens skall vara möjliga att handlägga som grupptalan, skall alla i lagen nämnda förutsättningar uppfyllas. Redan med beaktande av valpkullarnas storlek är det ytterst osannolikt att det enligt lagen ens vore möjligt att väcka grupptalan när det gäller en tvist om ett köp av en hundvalp. Det vore nämligen inte ändamålsenligt att handlägga ett mål som berör en så liten grupp som grupptalan som är betydligt mera tungrodd än en sedvanlig rättegång. I ljuset av de föreslagna förutsättningarna för grupptalan kan sedvanlig uppfödning och försäljning av sällskapsdjur inte vara föremål för grupptalan. Om konsumentombudsmannen skulle anse att en tvist om ett köp av en hundvalp är sådan att det är viktigt med tanke på konsumenternas allmänna intresse att bistå en konsument vid domstol, har han eller hon redan för tillfället möjlighet att med stöd av 9 § i lagen om Konsumentverket (1056/1998) bistå konsumenten i skötseln av ärendet. Konsumentombudsmannen kan då också besluta att de rättegångskostnader som uppkommer för konsumenten själv eller motpartens rättegångskostnader som han eller hon åläggs att betala skall betalas helt eller delvis med medel som reserverats för Konsumentverkets omkostnader. Grupptalan är ett extraordinärt rättegångsförfarande för specialsituationer. Därför kan det förutspås att det årligen tas väcks högst ett fåtal käromål som grupptalan. Denna bedömning stöds av antalet käromål som väckts i Sverige. I Sverige har under de första åren som lagen varit i kraft veterligen tagits väckts knappt tio ärenden som grupptalan. Av dessa har ett väckts av konsumentombudsmannen. Av ovan nämnda orsaker anser jag att den föreslagna lagen om grupptalan inte skulle öka tvisterna vid domstolarna angående handel med sällskapsdjur eller på motsvarande sätt inverka negativt på ansvarskännande och yrkesmässiga hunduppfödares verksamhet. Helsingfors den 12 januari 2007 JustitieministerLeena Luhtanen