KIRJALLINEN KYSYMYS 1019/2001 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Liikenteessä hirvikolarin sattuessa Valtiokonttori maksaa ajoneuvolle aiheutuneen vahingon 1 500 markan omavastuulla vähennettynä. Henkilövahingot korvataan liikennevakuutuksen puolelta. Auton ollessa hirvikolarin osapuolena autonomistajan vahingoksi jää bonusten pieneneminen. Moottoripyöräilijän mahdollisuus saada vahingoittuneesta omaisuudesta korvausta on heikompi. Sen lisäksi, että bonukset pienenevät hirvivahingosta, ei vakuutuksesta korvata ajokypärää, joka on pakollinen varuste moottoripyöräilyssä, eikä ajohaalaria, joka sekin on välttämättömyys ja on osaltaan vähentämässä vammautumista kolaritilanteissa.

Hirvi on valtion "lehmä". Sen metsästys on tarkasti säännelty. Kaatolupamaksuista kerätyillä varoilla ainakin teoriassa on tarkoitus korvata hirvien aiheuttamat vahingot niin maa- ja metsätaloudessa kuin myös liikenteen puolella. Kuten edellä kävi ilmi, hirvikolarien korvausjärjestelmässä on aukkoja, jotka tulee korjata. Hirvikolariin joutuminen on ei-toivottava ja tahaton tapahtuma. Eikö siinä tapauksessa vahingon kärsineelle tule suorittaa täysi korvaus ilman omavastuita? Moottoripyöräilijän osalta korvattavia olisivat myös pakollinen ajokypärä ja ajohaalari.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen niistä puutteista ja epäkohdista, joita hirvikolarien korvausjärjestelmä sisältää erityisesti moottoripyöräilijän ollessa toisena osapuolena,

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Valtiokonttorin hirvikolarikorvausten piiriin otetaan moottoripyörävahingoissa myös pakollisen ajokypärän ja asianmukaisen ajohaalarin vaurioitumisen korvaaminen ja

näkeekö hallitus oikeudenmukaiseksi sen, että hirvikolariin joutuneen henkilön omavastuu vahingosta on 1 500 markkaa ja tarkastuskulut sen lisäksi 500-600 markkaa. Eikö ilman omaa syytään vahingon kärsineen tule saada täysi korvaus, jolloin korvausjärjestelmä tulee myös muuttaa sellaiseksi?

Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2001

Esa Lahtela /sd
Lauri Oinonen /kesk
Marjaana Koskinen /sd
Raimo Mähönen /sd
Kalevi Olin /sd
Unto Valpas /vas
Seppo Lahtela /kesk

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1019/2001 vp:

Onko hallitus tietoinen niistä puutteista ja epäkohdista, joita hirvikolarien korvausjärjestelmä sisältää erityisesti moottoripyöräilijän ollessa toisena osapuolena,

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Valtiokonttorin hirvikolarikorvausten piiriin otetaan moottoripyörävahingoissa myös pakollisen ajokypärän ja asianmukaisen ajohaalarin vaurioitumisen korvaaminen ja

näkeekö hallitus oikeudenmukaiseksi sen, että hirvikolariin joutuneen henkilön omavastuu vahingosta on 1 500 markkaa ja tarkastuskulut sen lisäksi 500-600 markkaa. Eikö ilman omaa syytään vahingon kärsineen tule saada täysi korvaus, jolloin korvausjärjestelmä tulee myös muuttaa sellaiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa:

Hallitus on tietoinen siitä, että hirvieläinvahinkojen korvaamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1162/2000 ) nojalla ei voida korvata kaikkia hirvikolarissa moottoripyöräilijälle aiheutuneita vahinkoja. Asetuksessa on säädetty yksiselitteisesti, että liikenteelle aiheutuneella vahingolla tarkoitetaan hirvieläimen ja ajoneuvon yhteentörmäyksessä aiheutunutta vahinkoa moottorikäyttöiselle rekisteröidylle ajoneuvolle tai hinattavalle laitteelle. Muulle irtaimelle omaisuudelle, kuten ajokypärälle tai ajohaalarille aiheutunutta vahinkoa ei voida siten korvata. Irtainta omaisuutta ei korvata myöskään hirvieläinten aiheuttamissa maatalous- ja metsävahingoissa.

Asetuksen valmisteluvaiheessa käytiin läpi laaja lausuntokierros. Liikennevahinkojen osalta lausunnoissa tuli esille, että liikennevahingot voitaisiin jättää kokonaan pois korvattavien vahinkojen piiristä, koska lähes kaikilla on vakuutus. Tätä tarkistusehdotusta ei kuitenkaan toteutettu. Muutoin lausunnoissa esitetyt tarkistusehdotukset otettiin pääosin huomioon.

Hirvieläimistä aiheutuvat kohtuulliset riskit kuuluvat luonnostaan sekä maa- ja metsätalouteen että tiellä liikkuville. Jos riskien varalle saa vakuutuksen, jää vahingonkärsijän omalle vastuulle aina jokin osa vahingosta. Tämän omavastuun suuruus riippuu vakuutusyhtiöstä. Lisäksi vahingonkärsijä on joutunut itse kustantamaan vakuutuksesta menevät maksut, eikä niitä myöskään korvata vahingon sattuessa. Nykyinen korvausjärjestelmä, jossa korvausta maksetaan vahingosta vain siltä osin kuin vahingon määrä on suurempi kuin 1 500 markkaa, vastaa siten pitkälti vakuutusyhtiöiden noudattamaa käytäntöä omavastuun osalta.

Asetuksessa on säädetty, että korvauksen saajan maksamat hirvieläinvahinkojen arviointikustannukset sisällytetään korvattavaan vahinkoon. Arviointikustannukset eivät siten jää hirvikolariin joutuneen henkilön lopulliseksi menoksi, mikäli korvausedellytykset muutoin täyttyvät. Arviointikustannuksia ei kuitenkaan korvata, jos arviointipyyntö on ollut selvästi aiheeton.

Hirvieläinten aiheuttamat vahingot korvataan valtion talousarvion rajoissa valtion varoista. Korvausmenettelyn tarkoituksena on ollut sellaisen perusturvan järjestäminen, ettei kukaan joudu vahinkojen johdosta kärsimään kohtuuttoman suuria menetyksiä. Toisaalta vähäisiä vahinkoja ei ole tarkoitettukaan korvattavaksi.

Korvausjärjestelmä on ajantasainen, sillä se on ollut voimassa kuluvan vuoden alusta alkaen. Tästä seuraa, että ennen kuin ryhdytään yksittäisiin muutoksiin, tulee seurata tarkasti koko korvausjärjestelmän toimivuutta käytännössä. Hallitus katsookin, että tällä hetkellä ei ole erityistä tarvetta korvausjärjestelmän muuttamiseen.

Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 2001

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä

Till riksdagens talman

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 1019/2001 rd:

Är regeringen medveten om de brister och olägenheter som vidlåder ersättningssystemet för trafikskador vid älgkollisioner, särskilt då motorcyklister råkar ut för sådana, och

vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta så att de ersättningar som erläggs av Statskontoret vid älgkollisioner med motorcyklar även omfattar motorcyklisternas skadade skyddsoveraller och obligatoriska skyddshjälmar, och

anser regeringen det vara rättvist att självrisken för en person som råkat ut för en älgkrock är 1 500 mark, vartill ytterligare kommer 500-600 mark i värderingskostnader? Bör inte den skadelidande, som drabbats av skadan utan egen förskyllan, få full ersättning, vilket innebär att även systemet för skadeersättningar bör ändras därefter?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Regeringen är medveten om att alla de skador som en motorcyklist åsamkas vid en älgkrock inte kan ersättas med stöd av statsrådets förordning om ersättning för skador som orsakats av hjortdjur (1162/2000 ). I nämnda förordning fastställs entydigt att skada som har drabbat trafik avser skador som vid sammanstötning mellan hjortdjur och fordon har uppkommit på ett motordrivet registrerat fordon eller på en släpanordning. Skada som uppkommit på annan lös egendom, som t.ex. en skyddshjälm eller en skyddsoverall, kan således inte ersättas. Skador på lös egendom ersätts inte heller i samband med skador på jord- och skogsbruk som orsakats av hjortdjur.

Under beredningen av förordningen tillämpades även ett omfattande remissförfarande. För trafikskadornas del framgick det av remissvaren att trafikskadorna helt kunde lämnas ytterom den kategori av skador som skall ersättas, eftersom i det närmaste alla har en försäkring. Detta förslag till justering lämnades dock obeaktat. I övrigt beaktades största delen av de i remissvaren gjorda förslagen till justeringar.

Det faller sig naturligt att hjortdjuren utgör ett visst riskmoment för dem som bedriver jord- och skogsbruk och för vägtrafikanterna. Om det går att få en försäkring mot risker får den skadelidande alltid lov att bära ansvaret för en viss självriskandel. Hur stor denna självriskandel är beror på försäkringsbolaget. Dessutom har den skadelidande själv varit tvungen att bekosta försäkringspremierna, som inte heller ersätts när olyckan är framme. Det nuvarande ersättningssystemet, som innebär att ersättning med anledning av skadefallet betalas endast till den del skadebeloppet överstiger 1 500 mark, motsvarar sålunda långt den praxis försäkringsbolagen följer för självriskens del.

I förordningen har det fastslagits att de kostnader för värdering av hjortdjursskador som ersättningstagaren har betalat inbegrips i den skada som ersätts. Om förutsättningarna för ersättning i övrigt uppfylls blir kostnaderna för värderingen sålunda inte en slutlig utgift för den person som råkat ut för en älgkrock. Värderingskostnaderna ersätts dock inte, om begäran om värdering har varit klart obefogad.

Skador som orsakats av hjortdjur ersätts med statsmedel inom ramen för statsbudgeten. Syftet med ersättningsförfarandet har varit att ordna ett sådant basskydd, att ingen på grund av skadorna ifråga skall drabbas av oskäligt stora förluster. Å andra sidan har det inte heller varit meningen att ersätta små skador.

Systemet för ersättningar är up-to-date, för det har bara varit i kraft från och med början av innevarande år. Härav följer att man noggrant bör följa upp systemets funktionsduglighet som helhet i praktiken innan eventuella åtgärder vidtas för att ändra enskilda detaljer. Regeringen anser därför att det inte för närvarande föreligger något särskilt behov av att ändra ersättningssystemet.

Helsingfors den 16 oktober 2001

Jord- och skogsbruksminister Kalevi Hemilä