KIRJALLINEN KYSYMYS 1022/2004 vp

Eläinsuojelulain perusteella löytöeläinsuojaan päätyneet eläimet voidaan lopettaa 15 vuorokauden kuluttua löytökotiin saapumisesta. Löytöeläinsuojilta ei laissa edellytetä toimia kodin löytämiseksi eläimille.

Olisi hyvä, että kunnat edellyttäisivät löytöeläinsuojien etsisivän aktiivisesti eläimelle kotia esim. nettisivuillaan kuvan kanssa. Muutenkin tulisi lähteä siitä, ettei löytöeläimiä lopeteta, vaan aina, kun se on mahdollista, etsitään uusi koti. Lisäksi lain vaatimaa säilytysaikaa pitäisi pidentää, ja loppujen lopuksikin kaikki ehdottomasti välttämättömiksi arvioidut lopettamistoimet pitäisi tehdä eläinlääkärin toimesta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo edistää sitä, että löytöeläimille etsitään uusi koti lopettamisen sijaan?

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2004

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pia Viitasen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1022/2004 vp:

Miten hallitus aikoo edistää sitä, että löytöeläimille etsitään uusi koti lopettamisen sijaan?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Eläinsuojelulain (247/1996 ) 15 § velvoittaa kuntia huolehtimaan alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteen otettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista. Eläinsuojelulaki velvoittaa niin ikään lopettamaan eläimen mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläinsuojeluasetuksella (396/1996 ) on tarkennettu kyseistä vaatimusta luettelemalla ne sallitut menetelmät, joiden katsotaan täyttävän eläinsuojelulain vaatimukset. Myös muiden eläinsuojeluasetuksessa sallittujen menetelmien käyttö täyttää täten eläinsuojelulain vaatimuksen mahdollisimman nopeasta ja kivuttomasta lopetusmenetelmästä ja vastaa kyseisen vaatimuksen osalta eläinlääkärin toimesta suoritettavaa lopettamista asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella. Kuitenkin vain harvoilla löytöeläinhoitoloilla on kaasulopetukseen tarvittavaa välineistöä tai mahdollisuutta ampuma-aseen käyttöön. Tästä syystä onkin todennäköistä, että suurin osa löytöeläinhoitoloista turvautuu joka tapauksessa eläinlääkäriin eläimiä lopetettaessa.

Edellä esitetyn mukaisesti eläinsuojelulaki velvoittaa kunnan osoittamaan paikan, minne irrallaan tavatut pieneläimet voidaan toimittaa ja mistä omistajat voivat eläintään tiedustella. Kunta voi järjestää eläinten talteenottopaikan yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Valtaosa kunnista on ratkaissut löytöeläinten tilapäisen hoidon järjestämisen tekemällä sopimuksen jonkin alueellaan toimivan yrittäjän, kuten kennelin, koira- ja kissahoitolan tai paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Kunnilla on mahdollisuus niin halutessaan laajentaa lakisääteistä löytöeläinpalvelua tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Osa kunnista onkin parempaa palvelua kuntalaisille tarjotakseen tehnyt sopimuksia muun muassa löytöeläinten noutopalveluiden ostamisesta. Lain mukainen 15 päivän säilytysaika on vähimmäisaika, jonka tulee täyttyä ennen kuin säännöksessä tarkoitettuihin toimenpiteisiin eläimen myymiseksi, luovuttamiseksi tai lopettamiseksi voidaan ryhtyä. Kyseistä aikaa voidaan pitää riittävänä eläimen omistajalle reagoida tilanteeseen ja etsiä kadonnutta lemmikkiään. Kunta toiminnan järjestäjänä joutuu eläinsuojelulain säännöstä soveltaessaan ensisijassa määrittelemään toiminnan laajuuden sekä siitä perittävät kustannukset. Lakisääteistä pidemmän säilytysajan määrittely tai uuden kodin etsiminen niille lemmikkieläimille, joille ei vähimmäissäilytysajan päätyttyä ole löytynyt omistajaa ovat lisäpalveluja, joita kunta voi halutessaan tarjota.

Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2005

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1022/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Pia Viitanen /sd:

Hur tänker regeringen verka för att det skall sökas nya hem för upphittade djur i stället för att de avlivas?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I 15 § i djurskyddslagen (247/1996 ) föreskrivs att kommunen skall se till att det inom dess område ordnas tillfällig skötsel av herrelösa hundar och katter samt motsvarande små sällskaps- och hobbydjur som påträffas och tas om hand. Omhändertagna djur skall förvaras minst 15 dagar, varefter kommunen har rätt att sälja djuren eller på något annat sätt överlåta dem alternativt avliva dem. Av ägaren eller innehavaren till djuret har kommunen rätt att ta ut en ersättning för kostnaderna för omhändertagande, skötsel och eventuell avlivning av ett djur. Dessutom föreskriver djurskyddslagen att djuren skall avlivas så snabbt och smärtfritt som möjligt. Djurskyddsförordningen (396/1996 ) preciserar kravet och räknar upp de metoder som anses uppfylla kraven i djurskyddslagen. Också andra enligt djurskyddsförordningen tillåtna metoder som tillämpas uppfyller därmed kravet i djurskyddslagen att avlivningsmetoden skall vara så snabb och smärtfri som möjligt och kan i fråga om kravet jämställas med att ett djur avlivas av en veterinär med behörigt bedövnings- eller avlivningsmedel. Men det är inte många hem för upphittade djur som har tillgång till nödvändig utrustning för avlivning med gas eller möjligheter att använda skjutvapen. Av den anledningen är det sannolikt att största delen av hemmen för upphittade djur i vilket fall som helst anlitar en veterinär vid avlivning.

I enlighet med det ovanstående förpliktar djurskyddslagen kommunen att anvisa en plats där herrelösa smådjur som påträffats kan lämnas in och djurägarna fråga efter sina djur. Kommunerna kan ordna med platser för förvaring av djur ensamma eller tillsammans med andra kommuner. Merparten av kommunerna har ordnat den tillfälliga skötseln av hittedjur med hjälp av avtal med någon företagare i kommunen, till exempel med en kennel, ett hund- eller katthem eller en lokal djurskyddsförening. Kommunerna kan, om de vill, bygga ut den lagstadgade hittedjursservicen på lämpligt sätt. För att tillhandahålla bättre service för sina invånare har en del kommuner därför ingått upphandlingsavtal om bl.a. hämtning av upphittade djur. Den lagstadgade förvaringstiden på minst 15 dagar är en minimitid som måste uppfyllas innan de åtgärder för försäljning, överlåtelse eller avlivning av djuret som avses i bestämmelsen vidtas. Tiden kan anses vara tillräckligt lång för att djurägaren skall hinna reagera på situationen och söka efter sitt försvunna keldjur. Det är kommunen som ordnar verksamheten och därför är den som i samband med tillämpningen av djurskyddslagen i första hand måste bestämma omfattningen på och avgifterna för verksamheten. En förvaringstid som är längre än den minsta tillåtna förvaringstiden och åtgärder för att hitta ett nytt hem för de keldjur vars ägare inte har påträffats inom den minsta tillåtna förvaringstiden är extra tjänster som kommunen frivilligt kan tillhandahålla.

Helsingfors den 11 januari 2005