KIRJALLINEN KYSYMYS 1093/2005 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Autojen yhteiskäytöllä (car sharing) tarkoitetaan järjestelmiä, joissa osallistujat voivat käyttää autoja omistamatta niitä. Käyttäjä maksaa kuukausimaksun lisäksi varatusta ajasta ja ajetuista kilometreistä. Yhteiskäyttöauton voi varata sopivaksi katsomakseen ajaksi aina tunnin asioinnista usean viikon lomamatkaan asti. Autoja voi ottaa matkapuhelimella käyttöön niille varatuilta parkkipaikoilta mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Yhteiskäyttöjärjestelmiin kuuluu yli 70 000 ihmistä kymmenessä eri Euroopan maassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Singaporessa. Yhteiskäytön kärkimaassa Sveitsissä autoja voi ottaa käyttöön jo tuhannesta eri pisteestä. Yhteiskäyttöyrityksiä on maailmalla noin 200, ja niiden toiminta-alue kattaa yli 600 kaupunkia.

Toistaiseksi ainoa Suomessa toimiva yhteiskäyttöyritys on vuonna 1999 perustettu City Car Club. Yhtiön autoja voi varata Internetistä tai soittamalla varauskeskukseen, ja niitä voi ottaa käyttöön yli 70 pisteestä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Yritys toimii myös Tukholmassa ja Göteborgissa. Lisäksi Espoon Otaniemessä toimii erityisesti opiskelijoille suunnattu Autopooli.

Keskivertoautoilijalle melkein 70 % auton kustannuksista on kiinteitä eli käytöstä riippumattomia. Yhteisautoa käytetään tehokkaammin - yksityisautot seisovat tyhjän panttina jopa 23 tuntia vuorokaudessa, yhteiskäyttöautot vain noin 8 tuntia - joten kiinteät kustannukset jakaantuvat usealle henkilölle. Kansainvälisten laskelmien mukaan yhteiskäyttö tulee kuluttajalle omaa autoa edullisemmaksi, jos ajokilometrejä kertyy vuodessa alle 12 000.

Yhteiskäyttöorganisaatio huolehtii mm. autojen hankinnasta, rahoituskuluista, vakuutuksesta ja huollosta. Kuluttaja hyötyy yhteiskäytön edullisuuden ja vaivattomuuden lisäksi siitä, että voi valita tilanteeseen sopivan kulkuneuvon pienestä kaupunkiautosta muuttoautoon. Autokanta on myös modernia ja tehokasta. Esimerkiksi City Car Clubin autojen keski-ikä on noin puolitoista vuotta.

Suurin voittaja on kuitenkin yhteiskunta. Yksi yhteiskäyttöauto korvaa 5-12 yksityisautoa, ja osallistujien ajokilometrit vähenevät kolmanneksella, joten yhteiskäyttö vähentää turhaa autoilua. Samalla vähenevät ympäristöä ja terveyttä vahingoittavat päästöt, ruuhkat sekä parkkipaikkojen tarve. Yhteiskäyttöpalvelu myös työllistää ihmisiä.

Liikenne- ja viestintäministeriö sekä EU-komissio ovat tutkineet autojen yhteiskäyttöä. Sitä suosittelee mm. kuntien kansainvälinen ympäristöjärjestö ICLEI.

Valtio ja kunnat voivat tukea autojen yhteiskäyttöä paitsi siirtymällä itse palveluiden käyttäjiksi myös kehittämällä yhteistyötä alan toimijoiden kanssa ja ottamalla autojen yhteiskäytön huomioon liikennepolitiikassa. Lisäksi julkisen vallan mukana olo toimii voimakkaana positiivisena markkinointikeinona ja kannustimena autojen yhteiskäytölle.

Yhteiskäyttöautojen verotusta voidaan keventää samaan tapaan kuin taksien hankinnan verotusta. Kansalaisille ja kunnille voidaan tiedottaa yhteiskäyttöautojen eduista ja mahdollisuuksista, ja kuntia voitaisiin velvoittaa ottamaan yhteiskäyttöautot huomioon parkkipaikkojen kaavoituksessa.

Yhteiskäyttöautojen ja julkisen liikenteen yhteistyömahdollisuuksia voitaisiin kehittää esimerkiksi yhteismarkkinoinnilla ja lippujärjestelmillä. Kunnissa yhteiskäyttöautoille voitaisiin tarjota ilmaisia pysäköintipaikkoja ja väliaikainen pääsy joukkoliikennekaistoille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä autojen yhteiskäytön edistämiseksi?

Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2006

Oras Tynkkynen /vihr

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Oras Tynkkysen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1093/2005 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä autojen yhteiskäytön edistämiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Liikennepolitiikan eräs keskeinen tavoite on liikenteen ympäristöhaittojen vähentäminen. Koska haittojen vähentämisen kannalta kulkutavan valinta on keskeistä, siihen on viime vuosina pyritty vaikuttamaan perinteisten keinojen lisäksi liikkumisen ohjauksella (mobility management). Tällöin vaikutetaan ihmisten matkojen määriin, niiden suuntautumiseen ja kulkutavan valintaan jo ennen matkaa. Liikkumisen ohjauksen avulla pyritään esimerkiksi työpaikkojen suunnitelmissa löytämään oman auton käyttöä korvaava, energiatehokas, ympäristöä vähän kuormittava sekä terveyden ja talouden kannalta edullinen kulkutapa. Tapauksesta riippuen tämä tapa voi olla jalankulku, pyöräily, joukkoliikenne, joukkoliikenne-kävely/pyörä-yhdistelmä, autojen yhteiskäyttö eli kimppakyyti tai autojen yhteisomistus (car sharing). Autojen yhteisomistus on välimuoto, joka sijoittuu julkisen liikenteen ja yksityisautoilun väliin. Sillä on hyviä puolia niin yhteiskunnan kuin käyttäjänkin kannalta.

Tehdyissä selvityksissä on osoittautunut, että autojen yhteisomistus on käyttäjälleen taloudellisesti edullista, mikäli vuotuinen auton käyttömäärä jää noin puoleen keskimääräisestä ajosuoritteesta. Taloudellisen edullisuuden ja yhteisomistusyritysten tarjoamien etujen lisäksi esimerkiksi Helsingissä yhteisomistusautoille tarjotaan muun muassa pysäköintietuisuuksia. Kunnilla onkin valtiota paremmin mahdollista edistää yhteisomistusautojen käyttöä osana paikallisen liikennejärjestelmänsä toimintaa ja kehittämistä sekä harkita tässä yhteydessä annettavia etuisuuksia.

Yhteisomistuksen keskeinen este ei ole sen kustannukset, vaan autonkäyttäjien puutteellinen tietämys autoilun kustannuksista, sekä asenteet, jotka suosivat oman auton hankintaa. Siksi valtion toimesta on laadittu kestävää liikkumista edistävää tiedotusmateriaalia autojen yhteisomistuksesta ja sen hyödyistä (www.kulku.info). Autojen yhteisomistus on esillä vuosittain järjestettävällä teemapäivällä "Autoton päivä". Se on mukana työmatkaliikkumisen ohjauksen mahdollisuuksia koskevissa tarkasteluissa.

Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2006

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1093/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Oras Tynkkynen /gröna:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att främja bildelning?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Ett centralt mål inom trafikpolitiken är att minska de miljöolägenheter som trafiken skapar. Då det gäller att minska olägenheterna är valet av färdsätt avgörande och därför har man vid sidan av de traditionella metoderna under de senaste åren gått in för att påverka valet genom hantering av mobilitet (mobility management). Detta betyder att människors beteende i fråga om antalet resor samt val av rutt och färdsätt påverkas redan före resan. Hanteringen av mobilitet kan tilllämpas t.ex. på arbetsplatserna för att planera energieffektiva färdsätt som ersätter användningen av egen bil, är mindre belastande för miljön och gynnar såväl hälsan som ekonomin. Beroende på fallet kan det bästa färdsättet vara att promenera, att cykla, att åka kollektivt eller en kombination av kollektivtrafik och gång/cykling, samåkning eller bildelning i s.k. bilpooler (car sharing). Bildelning där flera personer eller företag gemensamt utnyttjar en eller flera bilar är ett mellanting mellan kollektivtrafik och privat bilägande. Bildelning har många fördelar med tanke på såväl samhället som användarna.

Enligt utredningar som gjorts är delat bilägande ekonomiskt förmånligt för användarna om den årliga användningen av bilen är ungefär hälften av det genomsnittliga antalet kilometer som en enskild förare kör per år. Bildelning är ekonomiskt fördelaktigt och förutom de förmåner som bilkooperativen erbjuder ger t.ex. Helsingfors stad bl.a. parkeringsförmåner för gemensamt ägda bilar. Jämfört med staten har kommunerna bättre möjligheter att främja och utveckla användningen av samägda bilar som en del av det lokala trafiksystemet och att överväga eventuella förmåner som kan beviljas.

Kostnaderna är inget stort hinder för gemensamt ägda bilar, hindret utgörs snarare av att bilisterna har bristfälliga kunskaper om kostnaderna för bilkörning samt av attityder som favoriserar anskaffningen av en egen bil. Därför har staten utarbetat informationsmaterial om hållbar mobilitet och fördelarna med gemensamt ägda bilar (www.kulku.info). Samägande av bilar är ett tema som tas upp även i samband med den årligen arrangerade bilfria dagen. Ärendet granskas också i samband med utredningar av möjligheterna att styra människors val av färdsätt till och från arbetsplatsen.

Helsingfors den 10 februari 2006

Kommunikationsminister Susanna Huovinen