KIRJALLINEN KYSYMYS 1119/2009 vp

Valmismatkalain (1079/1994 ) 2 § muutettiin vuoden 2008 lopulla koskemaan valmiiksi koottuja kuljetuksen ja majoituksen kokonaisuuksia sekä vaihto-oppilasmatkoja. Talousvaliokunta toteaa mietinnössään, että laki koskee elinkeinonharjoittajan vastiketta vastaan tarjoamia matkapalveluksia. Elinkeinonharjoittajan käsite on valmismatkalaissa sama kuin kuluttajansuojalaissa.

Kuluttajaviraston näkemyksen mukaan myös voittoa tavoittelemattomat aatteelliset yhdistykset kuuluvat valmismatkalain piiriin järjestäessään matkan ja majoituksen kokonaisuuksia. Näin ollen esimerkiksi Suomen Youth for Understanding ry:n vaihto-oppilasmatkoihin tulee Kuluttajaviraston mielestä soveltaa valmismatkalakia. Myös partiolippukunnat, urheiluseurat ja esimerkiksi 4H-yhdistykset järjestävät leirejä eli majoituksen ja kuljetuksen kokonaisuuksia, joten myös ne joutuisivat tällaisen valmismatkalain tulkinnan piiriin. Tämä johtaisi käytännössä leirien ja vaihto-oppilasmatkojen loppumiseen, sillä järjestelykustannukset nousisivat moninkertaisiksi. Samalla yhdistykset tulkittaisiin elinkeinonharjoittajiksi ja ne joutuisivat luopumaan nauttimastaan verovapaudesta.

Kuluttajaviraston tulkinta valmismatkalain soveltamisesta poikkeaa talousvaliokunnan ja oikeusministeriön näkemyksestä. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut rajata aatteellisten, voittoa tavoittelemattomien yhdistysten matkat valmismatkalain ulkopuolelle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ohjeistaa Kuluttajavirastoa noudattamaan valmismatkalain henkeä ja turvata näin aatteellisten, voittoa tavoittelemattomien yhdistysten mahdollisuuden järjestää leiri- ja vaihto-oppilasmatkoja?

Helsingissä 1 päivänä helmikuuta 2010

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna-Leena Hemmingin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1119/2009 vp:

Aikooko hallitus ohjeistaa Kuluttajavirastoa noudattamaan valmismatkalain henkeä ja turvata näin aatteellisten, voittoa tavoittelemattomien yhdistysten mahdollisuuden järjestää leiri- ja vaihto-oppilasmatkoja?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valmismatkaliikkeistä annettu laki (939/2008) koskee valmismatkalain (1079/1994) soveltamisalaan kuuluvien valmismatkojen järjestämistä, tarjontaa ja välittämistä. Laki sisältää muun muassa säännökset valmismatkaliikkeen harjoittajan rekisteröitymisestä Kuluttajaviraston valmismatkaliikerekisteriin, maksukyvyttömyyden varalta asetettavasta vakuudesta ja valmismatkaliikkeen harjoittajiin kohdistuvasta viranomaisvalvonnasta.

Valmismatkalla tarkoitetaan valmismatkalain mukaan etukäteen järjestettyä ja yhdistettyyn hintaan tarjottua matkailupalvelusten yhdistelmää, johon sisältyy kuljetus ja majoitus tai toinen näistä yhdessä jonkin muun kokonaisuuden kannalta olennaisen matkailupalveluksen kanssa. Valmismatkalakia sovelletaan, kun valmismatkan tarjoaa matkailupalveluksia muutoin kuin satunnaisesti järjestävä tai välittävä elinkeinonharjoittaja vastiketta vastaan ja kyseinen matka kestää yli 24 tuntia tai sisältää majoituksen yön aikana.

Vuonna 2009 voimaan tulleen lainmuutoksen yhteydessä valmismatkalain soveltamisalaa laajennettiin majoituksen osalta koskemaan myös majoitusta perheessä. Tämän seurauksena lain soveltamisalaan tulivat vaihto-oppilasmatkat. Muutos katsottiin tarpeelliseksi, koska vaihto-oppilasmatkoja tarjotaan myös puhtaasti kaupallisin perustein.

Valmismatkalaki koskee lain 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan vastiketta vastaan tarjoamia matkailupalveluksia. Elinkeinonharjoittajan käsite on valmismatkalaissa sama kuin kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 5 §:ssä. Käsite on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu laajaksi. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi. Elinkeinonharjoittajia voivat olla paitsi yritykset myös julkisyhteisöt, aatteelliset yhdistykset, muut yksityiset yhteisöt ja luonnolliset henkilöt, kun ne harjoittavat valmismatkalain 1 §:ssä tarkoitettua toimintaa. Toiminnan määrittely elinkeinon harjoittamiseksi ei ole näin ollen suoraan riippuvainen elinkeinonharjoittajan oikeudellisesta muodosta tai verokohtelusta.

Elinkeinonharjoittajan käsitteelle on ominaista toiminnan ansiotarkoitus ja ammattimainen luonne. Tästä syystä yleishyödylliset yhdistykset ja säätiöt jäävät yleensä käsitteen ulkopuolelle. Kyseiset yhteisöt voivat toisaalta harjoittaa myös elinkeinotoimintaa. Sen arviointi, ovatko esimerkiksi yhdistysten järjestämät vaihto-oppilasmatkat tai leirimatkat luonteeltaan elinkeinotoimintaa vai ei, kuuluu ensisijaisesti valvontaviranomaiselle, Kuluttajavirastolle, ja viime kädessä toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Kuluttajavirasto on lainmukaisissa valvontatehtävissään ministeriöstä riippumaton.

Ei vaikuta todennäköiseltä, että partioleirien järjestämisen tapaista toimintaa tulkittaisiin samalla tavalla kuin esimerkiksi kuluttajille kustannuksiltaan merkittäviä vaihto-oppilasmatkoja. Näissä tapauksissa valmismatkalain tarkoitus on suojata kuluttajia esimerkiksi matkanjärjestäjän konkurssin tapaisissa tilanteissa.

Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 2010

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1119/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna-Leena Hemming /saml:

Ämnar regeringen instruera Konsumentverket att följa den s.k. paketreselagens anda och på detta sätt trygga ideella icke-vinstdrivande föreningars möjligheter att arrangera lägerresor och resor för utbyteselever?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Lagen om paketreserörelser (939/2008) gäller anordnande, utbjudande eller förmedling av paketresor som faller inom tillämpningsområdet för lagen om paketresor (1079/1994). Lagen innehåller bland annat bestämmelser om registrering av idkare av paketreserörelser i Konsumentverkets register över paketreserörelser, om ställande av säkerhet för händelse av insolvens och om myndighetstillsynen över idkare av paketreserörelser.

Med paketresa avses enligt lagen om paketresor en i förväg ordnad kombination av resetjänster som bjuds ut till ett gemensamt pris och som består av åtminstone transport och inkvartering, eller transport eller inkvartering samt dessutom en annan turisttjänst som är väsentlig med hänsyn till helheten. Lagen om paketresor tillämpas då paketresan bjuds ut mot vederlag av en näringsidkare som annat än tillfälligt organiserar eller förmedlar turisttjänster och resan varar mera än 24 timmar eller inbegriper övernattning.

I samband med en lagändring som trädde i kraft år 2009 utvidgades lagens tillämpningsområde i fråga om inkvartering till att även omfatta inkvartering i familj. Till följd av detta kom också resorna för utbytesstudenter att omfattas av lagens tillämpningsområde. Man ansåg att det fanns behov av en ändring eftersom resor för utbytesstudenter tillhandahålls också på rent kommersiella grunder.

Enligt 1 § gäller lagen om paketresor resetjänster som mot vederlag bjuds ut av en näringsidkare. Det begrepp näringsidkare som används i lagen om paketresor är samma som i 1 kap. 5 § i konsumentskyddslagen (38/1978). I konsumentskyddslagen har begreppet avsetts vara omfattande. Med näringsidkare avses en fysisk person eller en privat eller offentlig juridisk person som i syfte att få inkomst eller annan ekonomisk nytta yrkesmässigt håller till salu, säljer eller i övrigt bjuder ut konsumtionsnyttigheter för anskaffning mot vederlag. Näringsidkare kan vara förutom företag också offentliga samfund, ideella föreningar, andra privata sammanslutningar och fysiska personer när dessa bedriver sådan verksamhet som avses i 1 § i lagen om paketresor. Att en verksamhet definieras som näringsverksamhet är alltså inte direkt beroende av vilken juridisk form näringsidkaren har eller vilken skattebehandling som tillämpas på denna.

Karakteristiskt för begreppet näringsidkare är att verksamheten bedrivs i förtjänstsyfte och yrkesmässigt. Av denna anledning har ideella föreningar och stiftelser i allmänhet inte inbegripits i detta begrepp. Nämnda sammanslutningar kan å andra sidan också bedriva näringsverksamhet. Bedömningen av frågan huruvida de resor för utbytesstudenter eller lägerresor som arrangeras av t.ex. föreningar kan betraktas som näringsverksamhet eller inte ankommer i första hand på tillsynsmyndigheten, Konsumentverket, och i sista hand på en behörig domstol. Vid skötseln av de tillsynsuppgifter som anges i lag är Konsumentverket oberoende av ministeriet.

Det verkar inte sannolikt att sådan typ av verksamhet som arrangerande av scoutläger ska tolkas på samma sätt som t.ex. resor för utbyteselever som kostnadsmässigt är betydande för konsumenterna. I dessa fall är avsikten med lagen om paketresor att skydda konsumenterna t.ex. i situationer då researrangören går i konkurs.

Helsingfors den 3 mars 2010