KIRJALLINEN KYSYMYS 116/2010 vp

Valottomat ja ilman heijastuspintoja olevat tavarajunat muodostavat hämärässä merkittävän liikenneturvallisuusriskin. Aivan erityisen vaarallisia ovat tyhjät puutavaravaunut, jotka muodostavat todellisen ns. aavejunan erityisesti tummanruskean värisinä. Näitä ns. aavejunia, kuten niitä aiemmin kutsuttiin, on varsin vaikea havaita lähestyttäessä erityisesti vartioimattomia tasoristeyksiä, joista puuttuvat varoitusvalot ja estepuomit. Lisäksi on eri syistä tilanteita, jolloin varoitusvalot ja estepuomit eivät ole käytössä. Mm. Porissa sattui jokin vuosi sitten usean ihmishengen menetys juuri olosuhteissa, joissa varoituspuomit olivat pystyssä eivätkä olleet käytössä.

Viime vuosina on usein vaadittu tasoristeyksien poistamista onnettomuuksien jälkeen. Toisaalta erityisesti ns. vähäliikenteisillä radoilla, ns. metsäradoilla sekä edelleen satamien ja teollisuuslaitosten radoilla, ei ole taloudellisesti mielekästä vaatia tasoristeyksien poistoa, koska se vain vaikeuttaisi muun liikenteen sujumista. Eritasoratkaisut tulevat kalliiksi, ja niitä voidaan talous huomioon ottaen rakentaa vain rajoitetuissa puitteissa. Koskaan ei ole realistista odottaa rautateiden tasoristeyksien poistumista kuin ainoastaan vilkkaan ja nopean liikenteen pääradoilla. Täten tasoristeykset tulevat myös jatkossa olemaan tosiasia liikenteessä. Samoin ei ole realismia sekään, että vartioimattomat tasoristeykset tulisivat poistumaan.

Maantieliikenteessä ajoneuvoilta vaaditaan valoja ja heijasteita. Olisikin viimeistään nyt hyvin aiheellista vaatia havaittavuuden parantamista myös junaliikenteessä olevalta vaunukalustolta. Kaikki junanvaunut tulisi mahdollisimman pian varustaa vähintäänkin selkeästi havaittavilla irtoheijastimilla. Näin ns. aavejunakin olisi havaittavissa tasoristeykseen saapuvan valojen kohdistuessa junanvaunujen heijastaviin pintoihin. Edelleen olisi syytä palauttaa tällaisen junan viimeisen vaunun perään punaiset valot vaunun sivustoille, kuten asia on ollut aiemmin. Nyt nuo viimeisen vaunut valot auttaisivat myös heijastuspintojen ohella havaittavuutta.

Suomalaisiin junanvaunuihin voisi maalata pysyvät heijastavat pinnat ja ulkomaisiin vaunuihin tulisi muutoin kiinnittää heijastavat elementit niiden tultua Suomen alueelle. Junien havaittavuuden parantamiseksi tulisi jatkuvasti pitää tasoristeysten näkymäalueet vapaina junien havaitsemiseksi. Samalla tulisi pitää huolta siitä, että tasoristeyksistä varoittavat liikennemerkit olisivat tarkoituksenmukaisessa kunnossa kaikkialla lähestyttäessä tasoristeyksiä.

Ns. aavejuna voi usein olla varsin pitkä, jopa lähes kilometrinkin mittainen. Tällöin veturi on ennättänyt kadota täysin näkymättömiin pimeiden vaunujen kulkiessa vartioimattomassa tasoristeyksessä ilman erityistä havaittavuutta. Jos tällainen juna joutuu onnettomuuteen, ei veturinkuljettajalla ole edes mahdollisuutta havaita onnettomuutta. Näin avustustoimet onnettomuuspaikalle saattavat kestää hyvinkin kauan varsinkin hiljaisemman liikenteen tieosuuksilla, joita ovat usein yksityistiet ja metsäautotiet.

Liikenneturvallisuuden kannalta on välttämätöntä parantaa kaikkien tavaraliikenteen junanvaunujen havaittavuutta heijastavilla materiaaleilla tai pintamaalauksilla sekä vähintäänkin viimeisen vaunun selkeästi havaittavilla perävaloilla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin ryhdytään tavaraliikenteen junanvaunujen havaittavuuden parantamiseksi selkeästi havaittavilla heijastimilla ja viimeisen vaunun selkeästi eri suuntiin havaittavilla punavaloilla?

Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2010

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 116/2010 vp:

Mihin toimiin ryhdytään tavaraliikenteen junanvaunujen havaittavuuden parantamiseksi selkeästi havaittavilla heijastimilla ja viimeisen vaunun selkeästi eri suuntiin havaittavilla punavaloilla?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rautatieliikenteen ominaispiirteet otetaan aina huomioon liikenneturvallisuustyössä. Erityisiä ongelmakohtia turvallisuustyössä ovat alueet, joissa eri liikennelajit ja liikennemuodot kohtaavat, kuten tasoristeykset sekä tavaraliikenteen kuormaus- ja purkausalueet. Pääpaino rautatieliikenteen turvallisuushaittojen vähentämistyössä liittyy tasoristeysturvallisuuden parantamiseen.

Tavaraliikenteen junanvaunujen havaittavuuden parantaminen on osa rautatieliikenteen turvallisuustyötä. Uudet raakapuuvaunut varustetaan heijastavilla nauhoilla, jotka sijoitetaan telin nurkkiin. Lisäksi vaihtotyöveturien kyljissä on koekäytössä ledi-nauhoja. Kaluston testausta on suoritettu satama-alueilla, joissa liikkuvan kaluston hyvä havaittavuus on sataman turvallisen toiminnan kannalta tärkeää. VR-Yhtymä Oy on harkinnut kalustossaan myös heijastavien maalien käyttöä sekä prismaheijastimia. Vaikka prismaheijastin olisikin heijastinnauhaa tehokkaampi vaihtoehto, sen kestävyys tavaravaunun kyljessä on nauhaa heikompi.

Liikenneturvallisuuden parantaminen tasoristeyksissä vaatii pitkäjänteisiä, hyvin suunniteltuja ja kohdistettuja toimenpiteitä, jotta liikenneturvallisuus paranee ja onnettomuuksilta vältytään. Tasoristeyksien poistaminen ja näkemäalueiden raivaus on tehokkain tapa parantaa turvallisuutta onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Liikennevirasto on vuonna 2008 tutkinut yhteensä 2 233 tasoristeystä. Puutteellisia näkemiä oli yhteensä yli 1 400 risteyksessä. Puutteelliseksi näkemä on arvioitu silloin, kun näkemää ei voida raivata täyteen mittaan radanpitäjän omalla maalla. Silloin kun alueella on voimassa oleva ratasuunnitelma, alueeseen kohdistuu käyttörajoitus ja radanpitäjällä on oikeus tehdä tarvittavia maanleikkauksia sekä poistaa näkemää haittaava kasvillisuus. Jos alueella on kuitenkin voimassa oleva asemakaava tai kasvillisuudella on erityinen merkitys ympäristölle, radanpitäjällä ei ole oikeutta poistaa näkemäestettä toisen maalta. Näkemäpuutteiden korjaaminen nykyisellä rahoitustasolla kestää ratasuunnitelmien tekemisen ja toteuttamisen avulla noin 25 vuotta.

Rautatieliikenne on enenevässä määrin osa Euroopan unionin yhteistä liikennepolitiikkaa ja esimerkiksi rautatieliikenteen liikennemerkeistä ja opasteista on voimassa suositusluontoiset yhtenäismääräykset. Junan etupään ja peräpään valaistuksesta säädetään Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmää "käyttötoiminta ja liikenteen hallinta" koskevassa yhteentoimivuuden teknisessä eritelmässä (2006/920/EY), joten Suomella ei ole mahdollisuutta antaa omia määräyksiä asiasta. Viimeisen tavaraliikennettä kuljettavan junan vaunun varustaminen selkeästi eri suuntiin havaittavalla punaisella valolla edellyttäisi laajahkoa kansainvälistä lainsäädännöllistä valmistelua.

Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2010

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 116/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent:

Vad tänker regeringen göra för att förbättra järnvägsvagnarnas synlighet i godstrafiken med röda ljus som är tydligt urskiljbara i olika riktningar?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Järnvägstrafikens särdrag beaktas alltid i trafiksäkerhetsarbetet. Problematiska i säkerhetsarbetet är de områden där olika trafikslag och trafikformer möts, såsom plankorsningar samt godstrafikens in- och utlastningsterminaler. I arbetet på att minska säkerhetsriskerna i järnvägstrafiken läggs huvudvikten vid att förbättra plankorsningars säkerhet.

Att förbättra järnvägsvagnarnas synlighet är en del av arbetet för att förbättra järnvägstrafikens säkerhet. De nya rundvirkesvagnarna förses med reflexband som placeras i boggiernas hörn. Dessutom testas band med lysdioder på sidorna av rangeringslok. Materielen har testats i hamnområden, där en säker arbetsmiljö i hamnen förutsätter att den rörliga materielen är väl synlig. VR-Group Ab har också övervägt att i sin materiel använda reflexfärger och prismareflexer. En prismareflex är visserligen effektivare än ett reflexband, men dess hållbarhet på sidan av en järnvägsvagn är sämre.

För att förbättra plankorsningarnas säkerhet så att olyckor undviks krävs långsiktiga, välplanerade och riktade åtgärder. Det effektivaste sättet att förbättra säkerheten och förhindra olyckor är att avlägsna plankorsningar och röja siktområdena. Trafikverket undersökte 2 233 plankorsningar år 2008. Av dem hade över 1 400 bristfälliga siktområden. Siktområdet ansågs bristfälligt om det inte kunde röjas fullt ut på banhållarens egen mark. Om en gällande järnvägsplan finns för området tillämpas vissa restriktioner beträffande områdets användning, och banhållaren har rätt att utföra nödvändiga jordskärningar och avlägsna växtlighet som skymmer sikten. Om området dock har en gällande detaljplan eller om växtligheten har särskild betydelse för miljön har banhållaren inte rätt att avlägsna växtlighet från annans mark. Att undanröja bristerna i siktområdena tar ca 25 år när arbetet utförs enligt järnvägsplanerna och med nuvarande finansieringsnivå.

Europeiska unionens gemensamma trafikpolitik går i allt högre grad in för järnvägstrafiken, och för järnvägstrafikens trafikskyltar och -signaler finns rekommendationer till gemensamma bestämmelser. Om belysningen i tågets fram- och bakända föreskrivs i den tekniska specifikationen (2006/920/EG) driftskompatibilitet (TSD) avseende delsystemet "drift och trafikledning" hos det transeuropeiska järnvägssystemet för konventionella tåg, varför Finland inte kan utfärda egna bestämmelser i saken. Att förse den sista vagnen i ett godståg med röda ljus som tydligt syns i alla riktningar skulle förutsätta ett rätt omfattande internationellt legislativt beredningsarbete.

Helsingfors den 30 mars 2010