Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 1241/2010 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 1241/2010 vp - Tuula Väätäinen /sd

Yksityisen terveydenhuollon komplikaatioiden ja jatkohoidon kustannusvastuu

Eduskunnan puhemiehelle

Jo pitkään on ollut tiedossa, että yksityisellä sektorilla tehtyjen leikkausten komplikaatiot hoidetaan julkisella sektorilla, jos tarvitaan jälkihoitoa, kuten teho- tai infektiohoitoja. Kunnat joutuvat kustantamaan nämä hoidot.

Sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjoja koskevan asetuksen (298/2009 ) mukaan hoidon tarjoajan pitää antaa selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet potilaan seurannan ja jatkohoidon toteuttamiseksi.

Leikkaushoidolle tulee määritellä selkeä hoitoketju. Lisäksi laissa tulee määritellä selkeä kokonaisvastuu hoidon ja jatkohoidon kustannusten jakautumisesta. Jälkihoidon siirtyessä komplikaatiotapauksissa julkiselle sektorille jatkohoidon selkeän kokonaisvastuun määrittely jää vaillinaiseksi.

On potilaallekin oikeudenmukaista, että yksityinen leikkaushoidon tarjoaja pystyy esittämään selkeät hoitosuunnitelmat ja kustannusarviot komplikaatioiden hoidon varalta. Tarvittaessa jälkihoito, kuten teho- ja infektiohoidot, on ostettava julkiselta sektorilta tai muuten korvattava komplikaatioiden hoitamisesta aiheutuneet kustannukset.

Nykyinen järjestelmä sotkee vastuukysymyksiä sekä kokonaiskustannusten arvioimista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus edistää yksityisen terveydenhuollon komplikaatioiden ja muun jatkohoidon määrittelemistä osaksi hoidon antajan kokonaiskustannuksia ja
miten hallitus aikoo selventää hoidon tarjoajan kokonaisvastuuta komplikaatioiden ja muun jatkohoidon osalta?

Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2011

Tuula Väätäinen /sd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuula Väätäisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1241/2010 vp:

Aikooko hallitus edistää yksityisen terveydenhuollon komplikaatioiden ja muun jatkohoidon määrittelemistä osaksi hoidon antajan kokonaiskustannuksia ja
miten hallitus aikoo selventää hoidon tarjoajan kokonaisvastuuta komplikaatioiden ja muun jatkohoidon osalta?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Leikkaustoimenpiteisiin ja muuhun sairaanhoitoon liittyy aina komplikaation mahdollisuus. Erilaisista haittatapahtumista kaikkein suurimmat kustannukset aiheuttavat leikkausten jälkeiset komplikaatiot kuten leikkauksen jälkeinen verenmyrkytys, hengitysvajaus, vuoto, keuhkoveritulppa ja syvä laskimotukos. Leikkauksen vaativuus ja monimutkaisuus yhdistettynä potilaan vaikeaan sairauteen lisää komplikaatioiden määrää. Esimerkiksi hyvin yleisesti tehtävä sappileikkaus on toimenpiteenä vaativa ja osin arvaamaton. Leikkauspäätöstä tehtäessä ei useinkaan tiedetä kaikkia leikkausta vaikeuttavia tekijöitä ja kaikkeen ei voida varautua.

Potilasvahinkolain mukaan terveyden- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava vakuutus potilasvahinkojen vastuun varalta. Laki koskee niin yksityisiä kuin julkisia palveluiden tuottajia. Suomessa. Potilasvakuutuskeskus maksaa potilaille korvauksia terveydenhuollossa tapahtuneista vahingoista. Julkaisemiensa tilastojen mukaan keskus maksoi korvauksia vuonna 2008 yhteensä noin 30 miljoonaa euroa, mikä vastaa alle 1 %:a terveydenhuoltomme kokonaismenoista. Korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon. Kaikkia hoidon komplikaatioita ei suinkaan korvata potilasvahinkoina, vaan olennaista on vahingon vältettävyys tai seuraamuksen kohtuuttomuus tietyin edellytyksin.

Kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain mukaan kotikunnan on huolehdittava siitä, että henkilö saa tarvitsemansa hoidon. Näin on riippumatta siitä, miten ja missä komplikaatio on syntynyt. Tämä koskee myös esimerkiksi ulkomailla leikkauskomplikaationa syntyneitä vahinkoja. Nykyinen järjestelmä varmistaa sen, että potilas saa tarvitsemansa hoidon sillä hoidon tasolla, jota sairaus tai hoitokomplikaatio vaatii. Nykyinen säädöspohja on potilasturvallisuuden takaamisen kannalta tarkoituksenmukainen.

Julkisen terveydenhuollon ostaessa palveluita esimerkiksi leikkauksia yksityiseltä palveluntuottajalta, on ostosopimukseen mahdollista asettaa laatuvaatimuksia ja vastuita komplikaatioista. Tällaisia tarjouspyyntöjä onkin tehty. Selvitettäessä hoidon tarjoajan kokonaisvastuuta komplikaatioiden ja muun jatkohoidon osalta on tärkeää huomioida se, että kaikissa oloissa potilas saa parhaan mahdollisen hoidon viivytyksettä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on syyskuussa 2010 asettanut työryhmän valmistelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön peruslinjauksia. Työryhmä tekee perusselvitystä tulevan hallitusohjelman valmistelua sekä seuraavalla hallituskaudella valmisteltavaa lainsäädäntöä varten. Osana sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiskokonaisuutta työryhmä käsittelee sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta sekä järjestelmään osallistuvien vastuita rahoituksesta.

Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2011

Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1241/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuula Väätäinen /sd:

Ämnar regeringen främja att komplikationer inom den privata hälso- och sjukvården och den övriga fortsatta vården fastställs som en del av totalkostnaderna för vårdgivaren och
på vilket sätt ämnar regeringen klarlägga vårdgivarens totala ansvar i fråga om komplikationer och övrig fortsatt vård?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Kirurgiska ingrepp och övrig sjukvård är alltid förenade med en risk för komplikationer. De största kostnaderna i fråga om de olika missförhållandena orsakas av postoperativa komplikationer, t.ex. blodförgiftning, andningsinsufficiens, blödning, lungemboli och djup ventrombos efter kirurgiska ingrepp. Ett krävande och komplicerat kirurgiskt ingrepp i kombination med att patienten lider av en svår sjukdom ökar antalet komplikationer. Som exempel kan nämnas gallstensoperation som är ett vanligt ingrepp och som är krävande och till en del oförutsägbar. I samband med att beslut om ett kirurgiskt ingrepp fattas känner man ofta inte till alla de faktorer som inverkar på ingreppet och det går inte att vara förberedd på allt.

Enligt patientskadelagen ska utövare av hälso- eller sjukvårdsverksamhet ha försäkring för ansvar som gäller patientskador. Lagen gäller tillhandahållare av såväl privata som offentliga tjänster i Finland. Patientförsäkringscentralen betalar ersättning till patienterna för skador som sker inom hälso- och sjukvården. Av de statistiska uppgifter som Patientförsäkringscentralen har publicerat framgår det att den betalade ersättningar till ett belopp på sammanlagt ca 30 miljoner euro 2008. Beloppet motsvarar mindre än en procent av de totala utgifterna för vår hälso- och sjukvård. Ersättning betalas för en personskada, om det är sannolikt att den har orsakats av undersökning, behandling och vård eller någon annan motsvarande åtgärd eller av att en sådan försummats, förutsatt att en erfaren yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården skulle ha undersökt, behandlat och vårdat patienten eller i övrigt vidtagit åtgärder som avser patienten på något annat sätt och därigenom sannolikt skulle ha undvikit skadan. Det betalas inte ersättning för alls alla komplikationer som uppstår till följd av vården utan det väsentliga är om skadan kunde ha undvikits och om konsekvenserna är oskäliga under vissa förutsättningar.

Enligt folkhälsolagen och lagen om specialiserad sjukvård ska hemkommunen se till att en person för den vård som denne behöver. Detta är fallet oberoende av på vilket sätt och ställe en komplikation har uppstått. Det här gäller även exempelvis skador som har uppstått i form av komplikationer efter kirurgiska ingrepp som har utförts utomlands. Med hjälp av det nuvarande systemet säkerställer man att patienten får den vård som han behöver på den vårdnivå som sjukdomen eller vårdkomplikationen förutsätter. Det nuvarande författningsunderlaget är ändamålsenligt när det gäller att garantera patientsäkerheten.

I samband med att den offentliga sjukvården upphandlar tjänster, exempelvis kirurgiska ingrepp, av privata tillhandahållare av tjänster är det möjligt att i upphandlingsavtalet slå fast kvalitetskraven och ansvaret för komplikationer. Det har också gjorts anbudsbegäran av detta slag. Vid utredningen av vårdgivarens totala ansvar för komplikationerna och den övriga fortsatta vården är det viktigt att fästa uppmärksamhet vid att patienten under alla omständigheter får bästa möjliga vård utan dröjsmål.

I september 2010 tillsatte social- och hälsovårdsministeriet en arbetsgrupp med uppdrag att bereda grundläggande riktlinjer för en lagstiftning om ordnande, utvecklande och övervakning av social- och hälsovården. Arbetsgruppen gör den grundläggande utredningen med tanke på beredningen av följande regeringsprogram och den lagstiftning som ska beredas under följande regeringsperiod. Som ett led i helheten avseende ordnandet av social- och hälsovården behandlar arbetsgruppen finansieringen av social- och hälsovården och det ansvar som de som deltar i systemet har för finansieringen.

Helsingfors den 2 mars 2011

Omsorgsminister Paula Risikko