KIRJALLINEN KYSYMYS 125/2010 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi on korkeasti sivistynyt hyvinvointivaltio, jossa pitäisi olla hyvät elämisen olosuhteet niin ihmisillä kuin eläimilläkin, ja pääsääntöisesti näin varmastikin on. Ihmiset omistavat eläimiä eri syistä, ja omistajat ovat vastuussa eläimistä ja niiden hyvinvoinnista. Tätä kaikkea ohjataan lisäksi eläinsuojelulailla. Myös eläinten kohdalla on siirrytty ennakoivaan toimintaan eläinlääkehoidossa, mitä myös 1.11.2009 voimaan tullut uudistettu eläinlääkintähuoltolaki edellyttää.

Viime aikoina on noussut esiin ikäviä esimerkkejä niin sika- ja hevostiloilta kuin turkistarhoiltakin. Eläimiä ei hoideta, ja niiden elinolosuhteet ovat kelvottomat ja jopa vaaralliset. Monesti syy eläinten huonoon kohteluun löytyy eläinten omistajan välinpitämättömyydestä tai esimerkiksi oman elämänhallinnan pettämisestä syystä tai toisesta. Kun eläinten omistajan oma kontrolli ja kyky huolehtia eläimistä pettää, on valvontaverkoston oltava kunnossa.

Eläinlääkäreitä on nykyisin harvassa, ja heidän työalueensa on varsin suuri. Monen eläinlääkärin kohdalla asiakaspiiri muotoutuu vakioksi, eikä kaikkiin epäkohtiin puututa joko ajanpuutteen takia tai tuttua eläimenomistajaa kohtaan tunnetun väärän häveliäisyyden vuoksi. Muodostuu esimerkiksi tilanteita, joissa eläimien olosuhteita luvataan jatkossa parantaa ja eläinlääkäri luottaa tähän lupaukseen.

Myönteistä on, että aluehallintovirastoihin tulee 15 uutta valvontaeläinlääkärin virkaa. Tämä toivottavasti parantaa valvonnan tehokkuutta, mutta nämä toimet eivät yksin riitä. Tämän lisäksi uutena keinona olisi aiheellista laajentaa valvontaverkostoa. Tämä kävisi esimerkiksi hevosjalostuspiirien toiminnanjohtajien tehtävänkuvaa ja toimintakenttää uudistamalla. He ovat hevosalan asiantuntijoita - useimmiten agrologeja - ja heidän toimenkuvaansa kuuluvat jo tällä hetkellä hevostalouteen liittyvät hyvinvointiasiat. Järkevää olisi, että heidät lisättäisiin eläinlääkäreiden avuksi valvontaverkostoon siten, että heidän olisi työnsä ohella raportoitava ja otettava yhteyttä valvontaeläinlääkäriin, mikäli he käynneillänsä näkevät epäkohtia tai kuulevat ilmiantona mahdollisista epäkohdista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Suomessa eläintensuojeluasioiden valvontaa voidaan entisestään tehostaa ja valvojaverkkoa laajentaa esimerkiksi uudistamalla hevosjalostuspiirien toiminnanjohtajien tehtävänkuvaa ja toimintakenttää ja

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että eläinsuojelurikkeet ja -rikokset saadaan kuriin ja kaikille eläimille asiaankuuluvat elinolosuhteet?

Helsingissä 26 päivänä helmikuuta 2010

Saara Karhu /sd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 125/2010 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Suomessa eläintensuojeluasioiden valvontaa voidaan entisestään tehostaa ja valvojaverkkoa laajentaa esimerkiksi uudistamalla hevosjalostuspiirien toiminnanjohtajien tehtävänkuvaa ja toimintakenttää ja

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että eläinsuojelurikkeet ja -rikokset saadaan kuriin ja kaikille eläimille asiaankuuluvat elinolosuhteet?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Maassamme eläinsuojeluvalvontaa suorittavat sekä viranomaiset että aluehallintovirastojen valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat. Eläinsuojelulain (247/1996) 3 luvussa säädetään eläinsuojelusäädösten noudattamista valvovista viranomaisista ja 4 luvussa valvonnasta, kuten tiloilla tehtävistä tarkastuksista ja valvontaviranomaisen suorittamista toimenpiteistä. Vastaavasti eläinkuljetusten osalta valvontaviranomaisista, valvonnasta ja valvontaan liittyvistä toimenpiteistä on säädetty laissa eläinten kuljetuksesta (1429/2006) sekä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana. Jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan tai käytetään tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, aluehallintovirastolla, kunnaneläinlääkärillä, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalla viranhaltijalla, poliisilla ja eläinsuojeluvalvojalla on oikeus suorittaa tarkastus.

Eläinsuojeluvalvojana voi toimia henkilö, jolla on aluehallintoviraston myöntämä oikeus suorittaa eläinsuojelulain 39 §:ssä tarkoitettuja tarkastuksia. Oikeuden voi saada henkilö, jolla on koulutuksen tai käytännön kokemuksen kautta hankittu riittävä perehtyneisyys tarkastuksen kohteena olevaan eläinlajiin ja sen pidolle asetettaviin eläinsuojeluvaatimuksiin. Hänen on lisäksi suoritettava Elintarviketurvallisuusviraston järjestämän eläinsuojelutarkastuksen tekemistä koskevan eläinsuojeluvalvojakurssi. Tarkastusoikeus voi koskea eläinsuojeluvalvojan pätevyyden mukaan joko yksittäistä tai useampaa eläinlajia. Eläinsuojeluvalvojalla ei ole oikeutta tehdä tarkastusta kotirauhan piirissä eikä tehdä tarkastuksia ilman epäilyä eläinsuojelusäädösten laiminlyömisestä. Eläinsuojeluvalvoja ei ole eläinsuojeluviranomainen eikä hänellä ole oikeutta antaa määräyksiä havaittujen epäkohtien korjaamiseksi. Vuonna 2008 eläinsuojeluviranomaiset tekivät epäilyyn perustuvia tarkastuksia noin 3 300 tuotanto- tai lemmikkieläinten pitopaikkaan. Valtuutettuina eläinsuojeluvalvojina toimi 20 henkilöä vuonna 2008 ja he tekivät noin 300 tarkastuskäyntiä vuoden 2008 aikana.

Uuden eläinlääkintähuoltolain (765/2009) myötä aluehallintovirastoihin on tullut 15 uutta läänineläinlääkärin virkaa hyvinvointia koskeviin tarkastustehtäviin. Virat on jo pääosin täytetty. Lain myötä läänineläinlääkäreille siirtyvät kokonaisuudessaan ns. EU-eläinsuojelutarkastukset sekä EU:n kokonaan ja osittain rahoittamien maataloustukien ehtona olevien täydentävien ehtojen valvonta. Lisäksi läänineläinlääkärit osallistuvat vaikeimpien eläinsuojelutapausten hoitamiseen. Valtion budjettiin on varattu 4,7 milj. euroa siihen tarkoitukseen, että kunnat yhteistoiminnassa muiden kuntien tai toisen yhteistoiminta-alueen kanssa perustavat ns. valvontaeläinlääkärin virkoja. Nämä hoitavat sekä eläinsuojelu- että eläintautien valvonnan ja valtio ostaa tämän palvelun kunnilta. Tässä yhteydessä myös kunnaneläinlääkärien viranomaistehtävät eriytetään niin, että kunnaneläinlääkärit eivät joudu valvomaan omia asiakkaitaan.

Euroopan Unionin alueella hevoseläinten tunnistaminen on pakollista (Komission asetus (EY) 504/2008). Suomen Hippos ry toimii maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (880/2009) perusteella hevosten tunnistamisasiakirjoja myöntävänä toimielimenä. Sen jäsenjärjestöinä toimii 16 hevosjalostusliittoa, joiden toiminnanjohtajat ja tämän lisäksi jotkut eläinlääkärit toimivat hevosten tunnistajina. Tunnistamistehtävän lisäksi he antavat myös eläinten pitäjille ohjeistusta hoitoon ja pitoon liittyvissä kysymyksissä. Jo tällä hetkellä tunnistajat ja aputunnistajat, jotka tehtäväänsä suorittaessaan käyvät hevoseläinten pitäjien luona varsin kattavasti, ilmoittavat myös omaehtoisesti eläinsuojeluviranomaisille havaitsemistaan epäkohdista. Eläinsuojelulain (247/1996) 14 § velvoittaa jokaista joko itse auttamaan tai ilmoittamaan sairaasta, vahingoittuneesta tai avuttomassa tilassa olevasta eläimestä eläimen omistajalle tai kunnaneläinlääkärille, kunnan terveysvalvontaa hoitavalle viranomaiselle tai poliisille.

Tuotantoeläinten osalta valvonnan kattavuuden parantamisessa on myös merkittävässä asemassa elinkeino itse. Tuotantoeläinten kohdalla vapaaehtoinen sertifiointimenettely voisi sisältää jatkossa myös tuottajan suorittamaa omavalvontaa, jolloin eläintenpidon hallitseva tuottaja voisi itsekin varmistua tilansa asianmukaisesta eläinsuojelullisesta tasosta. Hevostilojen kohdalla tunnistajien vapaaehtoisuuteen perustuva epäkohdista ilmoittaminen viranomaisille toimii jo tällä hetkellä. Tunnistajina toimivilla hevosjalostusliittojen toiminnanjohtajilla on niin halutessaan mahdollisuus saada oikeus toimia eläinsuojeluvalvojina osallistumalla aluehallintovirastojen eläinsuojelutarkastuksen tekemistä koskeville eläinsuojeluvalvojakursseille.

Maa- ja metsätalousministeriö on osallistunut oikeusministeriön työryhmään, jossa selvitettiin mahdollisuuksia tehostaa eläinsuojelurikosten seuraamuksia. Työryhmämietintö valmistui keväällä 2009. Rikoslain (39/1889) mahdollinen muuttaminen työryhmän ehdotusten pohjalta kuuluu oikeusministeriön toimialaan.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa viranomaiskoneiston ulkopuolelle vain, jos tehtävä annetaan lain nojalla, tehtävän antaminen on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi, eikä tehtävän antaminen vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Muiden eläinsuojeluviranomaisten rinnalla toimivien henkilöiden kuin nykyisessä eläinsuojelulaissa määriteltyjen valtuutettujen eläinsuojeluvalvojien velvollisuuksien ja valtuuksien määrittely on tarkoituksenmukaisinta tehdä kokonaisvaltaisesti eläinsuojelulain lähiaikoina käynnistyvän kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2010

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 125/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Saara Karhu /sd:

Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att djurskyddsövervakningen ska kunna göras ännu effektivare och övervakarnätverket byggas ut till exempel genom ändring av uppgiftsbeskrivningen och arbetsfältet för verksamhetsledare inom hästaveln samt

vad tänker regeringen göra för att stoppa djurskyddsförseelser och -brott och att alla djur ska få goda levnadsförhållanden?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I Finland sköts djurskyddsövervakning av både myndigheter och djurskyddsövervakare som regionförvaltningsverken har bemyndigat. I djurskyddslagens kapitel 3 (247/1996) finns bestämmelser om myndigheter som övervakar att djurskyddsbestämmelserna följs. I kapitel 4 föreskrivs om tillsynen, dvs. om inspektioner på gården och tillsynsmyndigheternas åtgärder. I lagen om transport av djur (1429/2006) och rådets förordning (EG) nr 1/2005 om skydd av djur under transport och därmed sammanhängande förfaranden ingår på motsvarande sätt bestämmelser om övervakningsmyndigheter, tillsyn och tillsynsåtgärder när det gäller djurtransporter. Om det finns anledning att misstänka att ett djur inte sköts, behandlas eller används enligt bestämmelserna i denna lag eller de författningar eller föreskrifter som utfärdats med stöd av lagen, har regionförvaltningsverket, kommunalveterinären, den tjänsteinnehavare som utövar tillsyn över hälsoskyddet i kommunen, polisen och djurskyddsövervakaren rätt att utföra en inspektion.

Personer som har beviljats rätt av regionförvaltningsverket att utföra inspektioner enligt 39 § i djurskyddslagen kan verka som djurskyddsövervakare. Sådana rättigheter kan beviljas till personer som genom sin utbildning eller genom praktisk erfarenhet har förvärvat tillräcklig förtrogenhet med den djurart som är föremål för inspektionen och de djurskyddskrav som ställs på djurhållningen av arten. Vidare ska personen genomgå Livsmedelssäkerhetsverkets djurskyddsövervakarkurs om utförande av djurskyddsinspektioner. I enlighet med djurskyddsövervakarens kompetens kan inspektionsrätten gälla antingen en enskild djurart eller flera djurarter. Djurskyddsövervakaren har inte rätt att verkställa inspektioner på områden som omfattas av hemfriden eller utan misstanke om försummelse av föreskrifterna. En djurskyddsövervakare är ingen djurskyddsmyndighet och har ingen rätt att meddela föreskrifter om åtgärder för att avhjälpa de upptäckta missförhållandena. År 2008 fanns det 20 auktoriserade djurskyddsövervakare och de gjorde ca 300 inspektionsbesök.

I och med den nya veterinärvårdslagen (765/2009) har 15 nya länsveterinärtjänster med uppgift att utföra inspektioner som berör djurens välmående inrättats i regionförvaltningsverken. De flesta tjändter har redan tillsatts. Enligt lagen ska länsveterinärer ta över de s.k. EU-djurskyddsinspektionerna och övervakningen av tvärvillkor, som är ett villkor för EU:s hel- och delfinansierade jordbruksstöd. Vidare ska länsveterinärerna också ta hand om de värsta djurskyddsfallen. I statsbudgeten har reserverats 4,7 miljoner euro för att kommunerna i samarbete med andra kommuner eller samarbetsområden inrättar s.k. kontrollveterinärtjänster. Dessa veterinärer sköter kontrollen av såväl djurskyddet som djursjukdomarna och staten köper tjänsten av kommunerna. I samband med detta ska också kommunalveterinärernas myndighetsuppgifter separeras för att kommunalveterinärerna inte tvingas att utöva tillsyn över sina egna kunder.

Identifiering av hästdjur är obligatorisk inom området för Europeiska unionen (kommissionens förordning (EG) 504/2008). Enligt jord- och skogsbruksministeriets förordning (880/2009) är Finlands Hippos rf. det organ som utfärdar identitetshandlingar i Finland. Till Finlands Hippos hör 16 hästavelsförbund vars verksamhetsledare och därtill vissa veterinärer identifierar hästar. Utöver detta ger de också råd till hästhållare i frågor som gäller hästskötsel och -hållning. De som identifierar hästar och de som hjälper vid identifieringen besöker hästhållare rätt ofta och informerar djurskyddsmyndigheterna redan nu självmant om missförhållanden. Enligt djurskyddslagens 14 § (247/1996) ska den som påträffar ett husdjur som är sjukt, skadat eller annars i hjälplöst tillstånd eller något annat djur som omhändertagits av människor själv hjälpa djuret eller informera djurets ägare eller skötare eller kommunalveterinären, den tjänsteinnehavare som utövar tillsyn över hälsoskyddet i kommunen eller polisen om djuret.

När det gäller övervakning av produktionsdjur är det också själva näringen som intar en viktig ställning i att förbättra omfattningen av övervakningen. En frivillig certifieringsprocess skulle i fortsättningen också kunna omfatta producentens egenkontroll vilket innebär att producenten själv också kan säkra att gårdens djurskyddsmässiga läge ligger i linje med bestämmelserna. På hästgårdar fungerar redan ett system där de organ som identifierar hästar självmant underrättar myndigheterna om försummelser. Hästavelsförbundens verksamhetsledare som identifierar hästar har, om de så vill, möjlighet att få rätt att arbeta som djurskyddsövervakare om de deltar i Livsmedelssäkerhetsverkets djurskyddsövervakarkurs om utförande av djurskyddsinspektioner.

Jord- och skogsbruksministeriet har varit med i justitieministeriets arbetsgrupp som utredde möjligheterna att effektivisera påföljderna av djurskyddsbrott. Arbetsgruppens betänkande blev klart våren 2009. En eventuell ändring av strafflagen (39/1889) utgående från arbetsgruppens förslag hör till justitieministeriets ansvarsområde.

Enligt grundlagens 124 § kan offentliga förvaltningsuppgifter anförtros andra än myndigheter endast genom lag eller med stöd av lag om det behövs för en ändamålsenlig skötsel av uppgifterna och det inte äventyrar de grundläggande fri- och rättigheterna, rättssäkerheten eller andra krav på god förvaltning. Det är lämpligast att skyldigheterna och rättigheterna för andra personer, än bemyndigade djurskyddsövervakare enligt den gällande djurskyddslagen, som arbetar tillsammans med djurskyddsmyndigheterna fastställs i samband med totalreformen av djurskyddslagen som inleds inom kort.

Helsingfors den 19 mars 2010

Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila