KIRJALLINEN KYSYMYS 134/2004 vp

Pohjavesialueilla toimii tällä hetkellä turkistiloja ja -tarhoja hieman yli 70 kpl. Näiden tilojen ja tarhojen taloudellinen ja oikeudellinen asema on huono. Osa näistä tuottajista on joutunut oikeudellisten toimenpiteiden ja painostuksen kohteeksi syystä, johon heillä itsellään ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa tai edes tulla kuulluiksi. He ovat menettämässä mahdollisuutensa kymmeniä vuosia jatkuneen elinkeinonsa harjoittamiseen tai toimintansa aikana hankkimaansa käyttöomaisuuteen.

Näiden tilojen ja tarhojen työllistävä ja taloudellinen merkitys Pohjanmaan alueelle on suuri. Vakinaisia ympärivuotisia työpaikkoja pohjavesialueilla olevilla tiloilla ja tarhoilla on noin 180. Sesonkiaikojen työpaikkoja on noin 60, joten suora työllistävä vaikutus on 240 työpaikkaa. Tähän tulee lisäksi laskea tilojen synnyttämät välilliset työpaikat, kuten kuljetus, tarvikevalmistus, rehun valmistus jne., jolloin kyseisten tilojen ja tarhojen työllistävä vaikutus on noin 700 henkilöä. Työpaikkojen laskennassa on käytetty teollisuuden laskentaperustetta: yksi teollinen työpaikka pitää yllä yhteensä kolmea (3) välillistä työpaikkaa.

Kyseiset tarhat tuottavat keskimäärin minkinnahkoja 152 000 kpl ja ketunnahkoja 175 000 kpl. Minkinnahkojen osuus koko Suomen tuotannosta on hieman yli 10 % ja ketunnahkojen osuus 9 %. Minkinnahoista saatu vientitulo oli kolmen viime kauden aikana keskihinnoilla laskettuna noin 4,1 miljoonaa euroa ja ketunnahoista saatu vientitulo noin 15,0 miljoonaa euroa. Yhteensä vuotuinen vientitulo oli noin 19,1 miljoonaa euroa.

Näillä tarhoilla on minkkien varjotaloja noin 19 500 m ja vastaavasti kettujen varjotaloja noin 50 000 m. Yhteenlaskettu tuotantoalueiden pinta-ala on yhteensä noin 110 ha. Lisäksi tiloilla ja tarhoilla on omat noin 100 m²:n suuruiset sosiaali- ja nahoitustilat sekä saman verran kylmiä varastotiloja yksikköä kohti.

Keskimääräisten siirtokustannusten on arvioitu olevan noin 425 euroa/varjotalometri. Lisäksi tiloilla ja tarhoilla on keskimäärin noin 84 000 euron omaisuus, joka koostuu arviolta 100 m²:n lantalasta sekä vastaavan kokoisesta lämpimästä tilasta ja kylmäsäilytystilasta. Tämä omaisuus luonnollisesti vaihtelee tarhoittain. Kaiken kaikkiaan siirroista aiheutuviksi kustannuksiksi on arvoitu yhteensä noin 36,0 miljoonaa euroa.

Pohjavesialueilla olevien turkistilojen ja -tarhojen siirrossa tulee kysymykseen neljä (4) vaih-toehtoa. Ensimmäiseksi tulee kysymykseen uuden turkistilan rakentaminen, toiseksi joko lopettavan tai valmiin tilan ostaminen ja toiminnan siirtäminen sinne, kolmanneksi yhteisten tuotantoalueiden perustaminen ja neljänneksi tilojen ravinnekierron sulkeminen, jolloin joissakin tapauksissa toiminta voisi jatkua samalla paikalla.

Siirtoaikataulu muutamien tilojen ja tarhojen osalta on akuutti. Kolmella Härmän tilalla on tiettävästi päällä uhkasakko. Siirrot olisi ilmeisesti pitänyt suorittaa vuoden 2003 loppuun mennessä. Muiden tilojen ja tuotantoalueiden osalta on aikataulu ja kiireellisyysjärjestys osittain avoin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla vauhditetaan mahdollisimman pikaisesti pohjavesialueille jääneiden turkistilojen ja -tarhojen riittävien ja oikeudenmukaisten siirtoavustusten järjestämistä, että näiden tilojen ja tarhojen oikeudelliset ja taloudelliset edellytykset jatkaa elinkeinoaan saadaan turvattua?

Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2004

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko Ahosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 134/2004 vp:

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla vauhditetaan mahdollisimman pikaisesti pohjavesialueille jääneiden turkistilojen ja -tarhojen riittävien ja oikeudenmukaisten siirtoavustusten järjestämistä, että näiden tilojen ja tarhojen oikeudelliset ja taloudelliset edellytykset jatkaa elinkeinoaan saadaan turvattua?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa:

Turkistarhojen rakentamisinvestointien tuki on viime vuosina rajattu muutamaan ympäristönsuojelua ja eläinten hyvinvointia parantavaan kohteeseen. Kohteet ovat häkkien vaihtaminen suurempiin, varjotalojen korvaaminen halleilla, eläinten karkailun estävien tarhojen ympärysaitojen rakentaminen sekä kysymyksessä tarkoitetut rakentamisinvestoinnit, joissa tarha ympäristönsuojelullisista syistä siirretään pohjavesialueelta uuteen paikkaan.

Hallien rakentamista ja aitauskustannuksia voidaan tukea korkotukilainalla, jossa avustukseksi muunnettu tuki on enintään 20 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Häkkien vaihtamista suurempiin, eläinsuojelulaissa (247/1996 ) edellytettyihin häkkeihin on tuettu enintään 25 prosentin avustuksella. Kohteista ainoastaan siirtotapauksia on mahdollista tukea sekä korkotukilainalla että avustuksella. Lisäksi on huomattava, että varjotaloja ei pääsääntöisesti tueta laisinkaan, joten varjotalorakentamisen osalta yhteensä enintään 45 prosenttiyksikön suuruinen tuki suuntautuu yksinomaan niihin tapauksiin, joissa on kysymys uuden tarhan rakentamisesta pohjavesialueella sijaitsevan tarhan tilalle.

Kaikissa turkistarhauksen tuettavissa kohteissa tuki on rajoitettu rakentamiseen entisessä laajuudessa. Laajentaa saa, mutta laajennuksen osuutta ei tueta.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry ja 10 turkiseläinten kasvattajaa on tehnyt siirrettävien tarhojen tuesta, tarhojen siirron kohtuullisuudesta ja tarhojen omistajien omaisuudensuojasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kanteluun ei ole vielä tullut päätöstä. Tästä syystä tässä vastauksessa pidättäydytään arvioimasta nykyisen tuen riittävyyttä ja spekuloimasta mahdollisilla muutoksilla tuen määräytymisperusteisiin.

Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2004

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 134/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Esko Ahonen /cent:

Ämnar regeringen vidta åtgärder för att påskynda ordnandet med tillräckliga och rättvisa bidrag för förflyttning av de pälsdjurslägenheter och pälsdjursfarmer som är belägna på grundvattenområden, så att deras juridiska och ekonomiska förutsättningar att fortsätta sin näringsutövning kan tryggas?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Under de senaste åren har stödet för byggnadsinvesteringar på pälsdjursfarmer begränsats till ett fåtal objekt som förbättrar miljöskyddet och djurens välbefinnande. Dessa objekt utgörs av byte till större burar, ersättande av skugghus med hallar, byggande av stängsel varmed djuren hindras att rymma från farmen samt sådana byggnadsinvesteringar som avses i spörsmålet och där farmen av miljöskyddsskäl flyttas från ett grundvattenområde till en ny plats.

Byggandet av hallar och stängsel kan stödas med räntestödslån där stödet omvandlat till bidrag är högst 20 procent av de godtagbara kostnaderna. Vid byte till större burar som förutsätts i djurskyddslagen (247/1996 ) har bidraget uppgått till högst 25 procent. Av stödobjekten är det endast förflyttningar som kan stödas såväl med räntestödslån som med bidrag. Det skall ytterligare uppmärksammas att skugghus i regel inte stöds överhuvudtaget och att stödet på sammanlagt högst 45 procentenheter i fråga om byggande av skugghus därför enbart riktas till de fall som gäller byggande av en ny farm som ersätter en farm på ett grundvattenområde.

Beträffande alla objekt som stöds inom pälsdjursuppfödningen är stödet begränsat till byggande i tidigare omfattning. Det går att utvidga, men utvidgningens andel beviljas inget stöd.

Finlands pälsdjursuppfödares förbund r.f. och tio pälsdjursuppfödare har lämnat in ett klagomål till riksdagens justitieombudsman. Klagomålet gäller stödet till pälsdjursfarmer som skall flyttas, skäligheten i förflyttningen och skyddet för farmägarnas egendom. Inget beslut om klagomålet har ännu meddelats. I detta svar avstås därför från att bedöma huruvida det nuvarande stödet är tillräckligt och att spekulera i eventuella ändringar i grunderna för fastställande av stödet.

Helsingfors den 19 mars 2004