KIRJALLINEN KYSYMYS 1355/2010 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Kysyin valtioneuvostolta kesällä 2005 kirjallisessa kysymyksessä mahdollisuutta palauttaa karhun kevätpyynti Lapissa (KK 665/2005 vp ). Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja totesi vastauksessaan seuraavaa:

"EU:n luontodirektiivin velvoittamana karhu on ollut kokonaan rauhoitettu metsästyslainsäädännössämme vuodesta 1999 alkaen. Karhun rauhoituksesta voidaan kuitenkin poiketa joko poronhoitoalueelle asetetun kiintiön rajoissa tai poronhoitoalueen ulkopuolella riistanhoitopiirin myöntämän pyyntiluvan nojalla. Näin tapahtuvaa pyyntiä voidaan harjoittaa elokuun 20 päivän ja lokakuun viimeisen päivän välisenä aikana. Tähän pyyntiaikaan tehtävät muutokset samoin kuin pyyntimenetelmien käyttöä koskevat rajoitukset edellyttävät kansallisen harkinnan perusteella annettavaa valtioneuvoston asetusta metsästysasetuksen muuttamisesta. Mikäli karhun metsästysaikoja muutettaisiin siten, että karhun kevätpyynti olisi mahdollista, se vaatisi myös säännösten notifiointia EU:n komissiolle."

Yleisradiossa on 8.3.2011 uutisoitu oheinen juttu ja maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan haastattelu:

"Maa- ja metsätalous Ministeri Sirkka-Liisa Anttilan ehdottama karhun kevätmetsästyskokeilua ei toteudu. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan karhun kevätpyyntikokeilun vaatimia valmisteluja ja päätöksiä ei kyetä tekemään enää tämän hallituskauden aikana. Ministeri esitti karhun kevätpyynnin kokeilun aloittamista poronhoitoalueella Sallan petofoorumissa tammikuun lopulla.

Tullessaan tammikuussa Sallan petofoorumiin ministeri Anttila toi mukanaan ajatuksen, joka varmasti kuulosti hyvältä, etenkin petojen kanssa poroistaan kilpailevien poronomistajien korvissa.

Sirkka-Liisa Anttila kertoi tiedotusvälineille esittävänsä, että käynnistetään selvitykset karhun kevätmetsästyksen uudelleen aloittamisesta kokeilumielessä.

Nyt kun reilu kuukausi on tuosta lupauksesta kulunut, joutui maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vetämään esityksensä takaisin. Ministerin mukaan se ei ole poliittisesti eikä aikataulullisesti mahdollista.

• Karhun kevätpyyntiä ei tule.
• EU-komissio sitä ei estä, vaan tilanne on se, että aika loppuu kesken. Tämä olisi pitänyt valmistella ja sitten vielä toisekseen haluan semmoisen järjestelmän, joka voidaan toteuttaa."

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka on mahdollista, että kahden vastuuministerin juridiset tulkinnat poikkeavat näin paljon toisistaan: ministeri Korkeaoja totesi vastauksessaan, että karhun kevätpyynnin palauttaminen vaatii EU:n komission notifioinnin, kun taas ministeri Anttila sanoo, ettei EU:n komissio sitä estä?

Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2011

Markus Mustajärvi /vas

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markus Mustajärven /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1355/2010 vp:

Kuinka on mahdollista, että kahden vastuuministerin juridiset tulkinnat poikkeavat näin paljon toisistaan: ministeri Korkeaoja totesi vastauksessaan, että karhun kevätpyynnin palauttaminen vaatii EU:n komission notifioinnin, kun taas ministeri Anttila sanoo, ettei EU:n komissio sitä estä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Karhu kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin. Luontodirektiivin 12 artikla edellyttää, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet näiden lajien tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja kiellettävä mm. kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen ja tappaminen. EU:n jäsenenä Suomi on velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä asetettuja tavoitteita suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi. Suomi on rauhoittanut karhun ympäri vuoden. Lähtökohtaisesti siis myös Suomessa karhun metsästys on kielletty.

Luontodirektiivi sallii kuitenkin poikkeamisen tästä tiukasta suojelujärjestelmästä. Direktiivin 16 artiklassa säädetään tarkemmin niistä yksityiskohdista, joita suojelusta poikkeamisessa on sovellettava. Suojelusta poikkeaminen on mahdollista, mikäli toimenpiteelle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua eikä poikkeaminen heikennä lajin suojelutasoa. Tämän lisäksi poikkeamisen on täytettävä yksi erityisistä poikkeamisperusteista: esim. erityisen merkittävien vahinkojen estäminen tai ns. kannanhoidolliset perusteet. Luontodirektiivissä ei ole erityisiä vuodenaikaan sidottuja rajoitteita poikkeamiselle, joten poikkeaminen karhun suojelusta on siten mahdollista myös keväällä. Luontodirektiivi kuitenkin edellyttää kansallisen viranomaisen tapauskohtaista harkintaa.

Suomi on pannut täytäntöön luontodirektiivin 16 artiklan poikkeussääntelyn metsästyslailla. Maaliskuun alusta lukien sääntely on metsästyslain 41 sekä 41 a §:ssä. Aiemmin vastaava sääntely oli metsästysasetuksessa. Suomessa voidaan myöntää ns. karhun kannanhoidollisia poikkeuslupia 20.8.-31.10. välisenä aikana. Erityisen merkittävien vahinkojen estämiseksi tai yleisen turvallisuuden turvaamiseksi poikkeuslupia voidaan myöntää koko vuoden ajan. Tämä sääntely on ollut voimassa vuodesta 1998 asti ja sääntely on notifioitu EU:n komissiolle. Komissio käynnisti tätä sääntelyä ja sen alkuperäistä muotoilua koskeneen valvontamenettelyn, joka päättyi vuonna 2001. Valvontamenettelyn aikana Suomi täsmensi poikkeuslupia koskenutta sääntelyään komission edellyttämällä tavalla vastaamaan luontodirektiivin sanamuotoja. Mikäli Suomi päättäisi muuttaa sisällöllisesti nyt voimassa olevaa sääntelyä, edellyttäisi se säädösmuutosten notifiointia komissiolle. Juuri tähän ministeri Korkeaoja viittasi vastauksessaan.

Mahdollisen keväisen kannanhoidollisen karhunpyynnin aloittamista koskevassa harkinnassa olisi kuitenkin otettava huomioon se kokonaisuus, jonka sääntely muodostaisi. Karhukannan syksyllä tapahtuva ns. kannanhoidollinen metsästys muodostaa selvästi muun tyydyttävän ratkaisun karhun keväiselle pyynnille. Toisaalta, vahinkoa aiheuttavien karhuyksilöiden poistaminen ns. vahinkoluvilla on puolestaan yleistä metsästystä tehokkaampi keino estää karhujen aiheuttamia vahinkoja.

Perusteluna karhun keväiselle pyynnille on nimenomaisesti esitetty karhun porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen vähentämistä. Tähän tavoitteeseen päästään parhaiten poistamalla vahinkoa aiheuttavia karhuja tehokkaasti vahinkoalueilta - myös keväällä. Tänä keväänäkin vahinkoa aiheuttavia karhuyksilöitä tullaan poistamaan vahinkoalueilta annetun kokonaiskiintiön niin salliessa. Jatkossa on huolehdittava siitä, että Suomen riistakeskuksella on käytössään erillinen kiintiö vahinkoyksilöiden poistamiseen. Näin varmistetaan se, että myös keväisin on riittävästi kiintiötä jäljellä vasahävikkiä aiheuttavien karhuyksilöiden poistamiseen.

Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 2011

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1355/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Markus Mustajärvi /vänst:

Hur är det möjligt att två ansvariga ministrar har så här olika juridiska tolkningar: minister Korkeaoja konstaterade i sitt svar att återinförande av vårjakt på björn kräver EU:s notifikation, medan minister Anttila säger att EU inte hindrar jakten?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt bilaga IV till Europeiska unionens habitatdirektiv (92/43/EEG) hör björn till de djurarter som kräver noggrant skydd. Enligt artikel 12 i direktivet ska medlemsstaterna vidta nödvändiga åtgärder för att införa ett strikt skyddssystem och utfärda förbud mot att avsiktligt fånga eller döda individer av dessa arter. Som EU-medlem har Finland åtagit sig att sätta gemenskapsbestämmelserna i kraft och uppfylla målen att bevara en gynnsam skyddsstatus. I Finland är björn fridlyst året runt och således är det i princip förbjudet att jaga björn i Finland.

Direktivet ger dock en möjlighet till dispens från detta strikta skyddssystem. I artikel 16 ingår närmare bestämmelser om de detaljer som ska tillämpas när man avviker från skyddsbestämmelserna, dvs. det finns inte någon annan lämplig lösning och upprätthållandet av en gynnsam bevarandestatus inte försvåras. Vidare ska ett av de särskilda kriterierna uppfyllas: till exempel att hindra särskilt stora skador eller uppfylla s.k. stamförvaltningsmässiga grunder. Habitatdirektivet innehåller inte några speciella årstidsbundna restriktioner, vilket innebär att dispens från bestämmelserna om skydd av björn är möjlig även på våren. Direktivet kräver emellertid den nationella myndighetens bedömning från fall till fall.

I Finland har bestämmelserna om dispens i artikel 16 i habitatdirektivet satts i kraft genom jaktlagen. Från och med ingången av mars ingår bestämmelserna i 41 och 41 a § i jaktlagen. Tidigare har motsvarande bestämmelser ingått i jaktförordningen. I Finland kan vi bevilja s.k. stamförvaltningsmässiga dispenser 20.8-31.10. Om det gäller att hindra särskilt stora skador eller trygga allmän säkerhet, kan dispenser beviljas året runt. Dessa bestämmelser har gällt sedan år 1998 har notifierats hos EU-kommissionen. Kommissionen införde ett övervakningsförfarande kring bestämmelserna och den ursprungliga formuleringen av bestämmelserna. Arbetet blev klart år 2001. Under förfarandet preciserade Finland bestämmelserna om dispens i enlighet med kommissionens krav och habitatdirektivets formulering. Om Finland nu beslutar att göra ändringar i de gällande bestämmelserna, krävs att ändringarna notifieras hos kommissionen. I sitt svar hänvisade minister Korkeaoja till just detta.

När man överväger att eventuellt inleda en stamförvaltningsmässig björnjakt på våren, ska man emellertid beakta bestämmelserna ur ett helhetsperspektiv. En s.k. stamförvaltningsmässig höstjakt kan klart betraktas som en annan tillfredsställande lösning med tanke på vårjakt på björn. Samtidigt är eliminering av skadevållande individer med stöd av s.k. skadelicenser ett effektivare sätt att hindra skador av björn än en allmän jakt.

Att minska de skador som björn orsakar för renskötseln är uttryckligen den motiveringen som man har framfört när det gäller vårjakt på björn. Detta mål uppnås bäst genom en effektiv eliminering av skadeorsakande björnar i skadeområdena - också på våren. Även i vår ska skadevållande individer elimineras inom ramen för totalkvoten. I fortsättningen måste vi se till att Finlands viltcentral har en separat kvot för eliminering av skadeorsakande individer. På detta sätt säkerställer vi att vi också på våren har en tillräckligt stor kvot för eliminering av björnindivider som orsakar förlust av kalvar.

Helsingfors den 22 mars 2011

Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila