KIRJALLINEN KYSYMYS 13/2007 vp

Enligt gällande lagstiftning har hästar och ryttare sin plats på vägen i de fall det saknas en regelrätt ridled. Hästarnas antal har fördubblats under de senaste tjugofem åren, och ridsporten är den överlägset snabbast växande landsbygdsnäringen i vårt land. Hästarnas ökade antal har dock förorsakat en del trafikbekymmer i vårt samhälle, speciellt i de områden där det finns häststall och betesområden i närheten av tätorter. Bilisterna är inte alltid tillräckligt observanta och använder ibland för hög hastighet vid passerandet av hästar, men hästen är även ett djur som lätt blir skrämt av höga ljud. Det saknas oftast särskilda ridvägar att använda och då är ryttaren hänvisad till att rida vid sidan av körbanan. I de fall där ryttarna är tvungna att korsa en körbana kan också farliga situationer uppstå.

I de fall där det inte är möjligt att iordningställa särskilda ridleder borde man i större grad genom ett varningsmärke varna för att det kan finnas hästar och ryttare i trafiken. Eftersom det i Finland inte finns något särskilt varningsmärke för varken hästar eller ryttare vore det på sin plats att överväga att inrätta ett motsvarande varningsmärke för häst som används i exempelvis Sverige.

Med hänvisning till det som anförs ovan får vi i den ordning 27 § riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller:

Är regeringen medveten om de ökande riskerna med hästar i trafiken och

har regeringen i så fall för avsikt att vidta åtgärder genom att till exempel inrätta ett särskilt varningsmärke för hästar i trafiken för att varna för risksituationer som kan uppkomma i och med ett ökat antal hästar i trafiken?

Helsingfors den 18 april 2007

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan hevosen ja ratsastajan paikka on tiellä niissä tapauksissa, joissa varsinaista ratsastustietä ei ole. Hevosten määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana, ja ratsastusurheilu on ylivoimaisesti nopeimmin kasvava maaseutuelinkeino maassamme. Hevosten määrän lisääntyminen on kuitenkin aiheuttanut jonkin verran liikenneongelmia maassamme varsinkin niillä alueilla, joissa hevostalli ja laidunalueet ovat taajamien läheisyydessä. Autoilijat eivät aina ole riittävän tarkkaavaisia ja ajavat joskus liian suurella nopeudella hevosia ohittaessaan, vaikka hevonen on eläin, joka pelästyy helposti kovia ääniä. Useimmiten käytettävissä ei ole erityisiä ratsastusteitä, ja tällöin ratsastaja joutuu ratsastamaan ajoradan reunassa. Ratsastajien joutuessa ylittämään ajoradan saattaa myös syntyä vaarallisia tilanteita.

Silloin kun ei ole mahdollista järjestää erityisiä ratsastusreittejä, tulisi nykyistä suuremmassa määrin varoittaa liikennemerkillä hevosten ja ratsastajien mahdollisesta liikkumisesta liikenteessä. Koska Suomessa ei ole mitään erityistä hevosia tai ratsastajia koskevaa varoitusmerkkiä, olisi paikallaan harkita esim. Ruotsissa käytettävän hevosesta varoittavan liikennemerkin käyttöönottoa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen hevosten aiheuttamista lisääntyvistä riskeistä liikenteessä ja

aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin erityisen hevosista liikenteessä varoittavan liikennemerkin käyttöön ottamiseksi varoittaakseen mahdollisesti syntyvistä vaaratilanteista sen vuoksi, että hevosten määrä on kasvanut liikenteessä?

Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 2007

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mats Nylundin /r ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 13/2007 vp:

Onko hallitus tietoinen hevosten aiheuttamista lisääntyvistä riskeistä liikenteessä ja

aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin erityisen hevosista liikenteessä varoittavan liikennemerkin käyttöön ottamiseksi varoittaakseen mahdollisesti syntyvistä vaaratilanteista sen vuoksi, että hevosten määrä on kasvanut liikenteessä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomessa arvioidaan olevan yli 70 000 hevosta, joista on rekisteröity 66 050. Ratsastuksen harrastajia on Suomen Ratsastajainliitto ry:n arvion mukaan 135 000 ja ratsastusharrastus on jatkuvasti kasvamassa. Erillisten ratsastusteiden määrä on varsin vähäinen, minkä vuoksi ratsastajia on entistä enemmän yleiseen liikenteeseen tarkoitetuilla väylillä.

Hevosista ja muista kotieläimistä tiellä säädetään tieliikennelain 46 §:ssä. Lainkohdan mukaan ajoneuvon kuljettajan on lähestyessään tiellä olevaa hevosta tai muuta kotieläintä noudatettava tarpeellista varovaisuutta ja käytettävä riittävän alhaista nopeutta. Edelleen lainkohdan mukaan tiellä kuljetettavat eläimet on pidettävä kytkettyinä ja niitä on vartioitava niin, etteivät ne aiheuta vaaraa tai kohtuutonta haittaa liikenteelle. Ratsastajan ja eläimen kuljettajan on soveltuvin osin noudatettava ajoneuvon kuljettajaa koskevia säännöksiä, joten ratsastajan paikka tiellä on ajorata.

Liikennemerkkijärjestelmässämme on oma varoitusmerkki hirvieläimistä ja poroista, jotka liikkuvat vapaasti ja ennalta arvaamattomasti. Sen sijaan meillä ei ole erityistä hevosista varoittavaa merkkiä. Liikennemerkkien käytön yleisperiaatteena on, että niitä ei käytetä säätelemään asioita, joista on olemassa liikennesääntöjä. Tarpeen vaatiessa ratsastajista on mahdollista varoittaa muu vaara -liikennemerkillä (merkki189), johon lisätään tekstillinen lisäkilpi "Ratsastajia". Yksittäisen ratsastajista varoittavan liikennemerkin turvallisuusvaikutus voi tosin olla varsin vähäinen ja se saattaa jopa antaa ratsastajille virheellistä turvallisuuden tunnetta. Varoitusmerkkiä tulisi käyttää vain erityisen ongelmallisissa tapauksissa.

Myös ratsastajilla itsellään on suuri vastuu tieliikenteessä, ja erityisesti ratsastus- ja ravitallien tulisi huolehtia siitä, että näiden asiakkaat hallitsevat turvallisen tiellä liikkumisen taidot ja varmistautua siitä, että ratsastajat, hevoset ja hevosajoneuvot erottuvat mahdollisimman hyvin erityisesti hämärän ja pimeän aikaan.

Ratsastajien ja hevosajoneuvojen turvallisuutta voidaan parantaa maankäytön keinoin erottamalla hevosliikenne muusta liikenteestä. Ratsastajille voidaan osoittaa liikennemerkillä oma väylä, ratsastustie (merkki 427). Ratsastustie voidaan myös yhdistää kevyen liikenteen väylän kanssa. Tienpitäjä arvioi, milloin kevyen liikenteen väylään voidaan yhdistää ratsastustie. Ratkaisuun vaikuttavat sekä ajoradan että kevyen liikenteen väylän liikenteen määrä ja laatu sekä paikalliset erityistarpeet. Myös kunnossapidon hankaloituminen rajoittaa yhteisten väylien käyttöä. Hevoset pehmittävät sorapintaisen jalankulku- ja pyörätien kevyelle liikenteelle kulkukelvottomaksi. Ihanteellinen ratkaisu olisi tehdä ratsastukselle oma kavioura pienen välikaistan päähän jalankulku- ja pyörätiestä tai erillinen ratsastusreitti.

Helsingissä 14 päivänä toukokuuta 2007

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 13/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Mats Nylund /sv m.fl.:

Är regeringen medveten om de ökande riskerna med hästar i trafiken och

har regeringen i så fall för avsikt att vidta åtgärder genom att till exempel inrätta ett särskilt varningsmärke för hästar i trafiken för att varna för risksituationer som kan uppkomma i och med ett ökat antal hästar i trafiken?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I Finland finns uppskattningsvis över 70 000 hästar, varav 66 050 är registrerade. Enligt en uppskattning från Finlands Ryttarförbund rf har 135 000 personer ridning som hobby och de ökar hela tiden. Antalet särskilda ridvägar är väldigt få, och därför förekommer det allt fler ryttare på leder som är avsedda för allmän trafik.

Bestämmelser om hästar och andra husdjur ingår i 46 § i vägtrafiklagen. Enligt lagrummet skall förare av fordon iaktta nödvändig försiktighet och använda tillräckligt låg hastighet då han närmar sig häst, boskap eller motsvarande husdjur på vägen. Vidare skall djur som drivs på väg ledas i bindsle eller vallas så att de inte utgör fara eller oskälig olägenhet för trafiken. Ryttare och den som driver djur skall i tillämpliga delar iaktta bestämmelserna om fordonsförare, vilket innebär att ryttarens plats på vägen är körbanan.

I vårt trafikmärkessystem finns ett eget varningsmärke för hjortdjur och renar som rör sig fritt och oberäkneligt. Däremot har vi inget särskilt varningsmärke för hästar. Den allmänna principen för användningen av trafikmärken är att de inte skall användas för att reglera saker som det redan finns trafikregler för. Vid behov kan man varna för ryttare med trafikmärket (nr 189) för annan fara som förses med en tilläggsskylt med texten "Ryttare". Ett enskilt trafikmärke som varnar för ryttare kan visserligen ha ganska små verkningar för säkerheten och kan t.o.m. inge ryttarna en falsk känsla av trygghet. Varningsmärke bör användas endast i särskilt problematiska fall.

Också ryttarna själva har ett stort ansvar i vägtrafiken, och i synnerhet rid- och travstallen bör se till att deras kunder vet hur man rör sig tryggt på vägen och försäkra sig om att ryttare, hästar och hästfordon kan urskiljas så bra som möjligt i synnerhet i skymning och mörker.

Säkerheten för ryttare och hästfordon kan förbättras med markanvändningsmetoder genom att hästtrafiken avskiljs från den övriga trafiken. För ryttare kan med ett trafikmärke anvisas en egen led, ridväg (märke 427). Ridvägen kan också kombineras med en led för lätt trafik. Väghållaren bedömer när en led för lätt trafik kan kombineras med en ridväg. Beslutet påverkas både av körbanan och av mängden och arten av trafik på leden för lätt trafik samt de lokala särbehoven. Underhållet av vägen blir besvärligare, vilket också begränsar användningen av gemensamma leder. Hästar mjukar upp en grusbelagd gång- och cykelväg så att den blir oframkomlig för den lätta trafiken. En idealisk lösning vore att göra en skild ridbana alldeles bredvid gång- och cykelvägen eller en skild ridväg.

Helsingfors den 14 maj 2007