Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 155/2011 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 155/2011 vp - Lenita Toivakka /kok

Rikoksen uhrien vahingonkorvausmenettelyn parantaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Tavanomaisessa rikosasian oikeuskäsittelyssä tuomioistuin tuomitsee rikoksentekijän rangaistukseen ja asianomistajan vaatimuksesta määrittää vahingonkorvaukset, jotka rikoksentekijä on velvollinen suorittamaan rikoksen uhrille.

Tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen rikoksen uhri voi hakea korvausta valtion varoista Valtiokonttorilta. Tuomioistuimen määrittämät korvaukset perustuvat vahingonkorvauslakiin. Valtiokonttorin soveltama rikosvahinkojen korvausjärjestelmä on täysin erillinen korvausjärjestelmä tuomioistuinten soveltamaan vahingonkorvauslain järjestelmään nähden. Tästä syystä Valtiokonttori tutkii hakijan oikeuden hänelle tuomittuihin korvauksiin sekä arvioi valtion puolesta suoritettavien korvausten määrät etenkin silloin, kun tuomioistuin ei ole asiallisesti tutkinut asianomistajan esittämiä vahingonkorvausvaatimuksia esimerkiksi siksi, että rikoksen tekijä on myöntänyt esitetyt korvausvaatimukset oikeiksi.

Samoin menetellään silloinkin, kun rikosvahinkolain säännökset poikkeavat vahingonkorvauslain säännöksistä tai kun tuomittu korvaus oleellisesti poikkeaa yleisestä korvauskäytännöstä. Näiden poikkeamien vuoksi Valtiokonttorin rikosvahinkokorvaus saattaa joissain tapauksissa muodostua joiltain osin pienemmäksi kuin mitä asianomistajalle on tuomioistuimessa tuomittu tai jäädä kokonaan suorittamattakin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen rikoksen uhrien vahingonkorvausmenettelyt asianmukaiselle tasolle?

Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2011

Lenita Toivakka /kok
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lenita Toivakan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 155/2011 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen rikoksen uhrien vahingonkorvausmenettelyt asianmukaiselle tasolle?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kysymyksen perusteluissa on todettu, että Valtiokonttorin rikosvahinkokorvaus saattaa joissain tapauksissa muodostua joiltain osin pienemmäksi kuin mitä asianomistajalle on tuomioistuimessa tuomittu tai jäädä kokonaan suorittamattakin.

Nykyinen rikosvahinkolaki (1204/2005) on tullut voimaan vuoden 2006 alussa. Lakia valmisteltaessa ja säädettäessä yhtenä keskeisenä tavoitteena oli, että rikosvahinkokorvaukset aikaisempaa useammin vastaisivat tuomioistuimessa tuomittuja vahingonkorvauksia.

Rikosvahinkolain 30 §:ssä säädetään tuomioistuimen ratkaisun vaikutuksesta Valtiokonttorin korvauspäätökseen. Jos korvausta koskevaa asiaa on käsitelty tuomioistuimessa, Valtiokonttorin on otettava päätöksensä perustaksi tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu. Jos Valtiokonttori poikkeaa tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta korvauksen hakijan vahingoksi, sen on päätöksessään ilmoitettava poikkeamisen perusteet.

Sekä pykälän sanamuodosta että sen perusteluista ilmenee, että Valtiokonttori ei ole sidottu tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun. Valtiokonttori voi poiketa ja on velvollinenkin poikkeamaan tuomioistuimen ratkaisusta silloin, kun rikosvahinkolain säännökset poikkeavat esimerkiksi korvaukselle säädetyn enimmäismäärän vuoksi tuomioistuimen ratkaisun perusteena olevista vahingonkorvauslain (412/1974) säännöksistä. Valtiokonttorin voi olla aiheellista poiketa tuomioistuimen ratkaisusta myös esimerkiksi silloin, kun ratkaisu on perustunut siihen, että vastaaja on myöntänyt oikeaksi korvausvaatimuksen, joka on poikennut tavanomaisesti noudatetusta korvauskäytännöstä.

Oikeusministeriön tietojen mukaan rikosvahinkolain uudistus on johtanut siihen, että Valtiokonttorin korvauspäätökset entistä läheisemmin vastaavat tuomioistuimessa tuomittuja vahingonkorvauksia. Uudistus näyttää siten toteutuneen tarkoitetulla tavalla.

Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 2011

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 155/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Lenita Toivakka /saml:

Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att åstadkomma ett korrekt skadeståndsförfarande i fråga om brottsoffer?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I motiveringen till spörsmålet konstateras att brottsskadeersättningen från Statskontoret i en del fall till vissa delar kan ligga under det belopp som domstolen dömt ut till målsäganden eller att någon ersättning överhuvudtaget inte betalas ut.

Den gällande brottsskadelagen (1204/2005) trädde i kraft vid ingången av 2006. Ett centralt syfte när lagen bereddes och stiftades var att brottsskadeersättningarna oftare än tidigare skulle motsvara de skadestånd som dömts ut av domstol.

I 30 § i brottsskadelagen föreskrivs om hur domstolens avgörande påverkar Statskontorets ersättningsbeslut. Om ett ersättningsärende har behandlats i domstol, ska Statskontoret grunda sitt beslut på domstolens avgörande i frågan. Om Statskontoret till sökandens nackdel avviker från domstolens avgörande i ersättningsfrågan, ska Statskontoret uppge grunderna för avvikelsen i sitt beslut.

Både av paragrafens ordalydelse och av motiveringen till den framgår att Statskontoret inte är bundet av domstolens avgörande i ersättningsfrågan. Statskontoret kan avvika från domstolens avgörande och är även skyldigt att göra så när bestämmelserna i brottsskadelagen t.ex. på grund av den föreskrivna maximiersättningen avviker från de bestämmelser i skadeståndslagen (412/1974) som domstolen grundar sitt avgörande på. Det kan också finnas anledning för Statskontoret att avvika från domstolens avgörande t.ex. när avgörandet har grundat sig på att svaranden har medgett riktigheten i ett ersättningskrav som avvikit från normal ersättningspraxis.

Enligt vad justitieministeriet erfar har revideringen av brottsskadelagen lett till att Statskontorets ersättningsbelut i högre grad än tidigare motsvarar de skadestånd som dömts ut av domstol. Reformen förefaller således ha utfallit på avsett sätt.

Helsingfors den 21 oktober 2011

Justitieminister Anna-Maja Henriksson