Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 163/2011 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 163/2011 vp - Kristiina Salonen /sd

Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Lasten henkilökohtaisen koskemattomuuden ja turvallisuuden kannalta on tärkeää, että lasten kanssa työskentelevät henkilöt voidaan varmuudella todeta työhönsä soveltuviksi. Tämän päämäärän saavuttamiseksi on Suomessa voimassa laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002 ). Lain mukaan työnantajalla on velvollisuus saada työnhakijalta nähtäväkseen rikosrekisteriote, jonka perusteella työnantaja voi arvioida työnhakijan pätevyyttä tehtävään.

7.10.2011 nousi esiin tapaus, jossa lasten seksuaalisen häirinnän yrityksestä tuomittu henkilö oli työskennellyt tuomionsa jälkeen useita vuosia kaupungin nuoriso-ohjaajana. Henkilö oli aloittanut tehtävässään vuonna 2006 rikosrekisterin ollessa tällöin puhdas. Henkilö oli työhönottotilanteessa täyttänyt ne säädökset, jotka laissa 504/2002 määritellään, ja hän oli työhönsä näiltä osin pätevä. Tuomio edellä mainitusta rikoksesta oli langetettu vuonna 2008.

Laissa 504/2002 ei kuitenkaan määritellä sitä, miten työnantajan tulee ylläpitää tietouttaan lasten ja nuorten parissa työskentelevien henkilöiden mahdollisista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista sinä aikana, kun he työskentelevät tehtävässään. Esille tuodussa tapauksessa tieto työntekijän seksuaalirikoksista lapsia kohtaan tuli ilmi vasta kansalaisyhteydenoton jälkeen käytännössä sattumalta. Lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että niin heidän vanhemepansa kuin työnantajakin voisivat olla koko ajan tietoisia siitä, että työntekijällä ei ole takanaan seksuaalirikostaustaa.

On tullut ilmi, että käräjäoikeuden ja poliisin velvollisuudesta ilmoittaa seksuaalirikostuomioista työnantajalle on epäselvyyksiä. Ilmeisesti on niin, että epäselvyyttä esiintyy erityisesti siinä, pitääkö ilmoitusvelvollisuutta soveltaa kaikenlaisiin työsuhteisiin vai ainoastaan työntekijän ollessa virkasuhteessa. Lapsen edun kannalta ei ole kuitenkaan merkitystä, onko työntekijä toimessaan virka- tai työsuhteessa. Lapsen edun pitää toteutua joka tilanteessa. Nykyisellään näin ei tapahdu.

Useassa Euroopan maassa seksuaalirikoksista tuomittujen henkilöiden oikeuksia työskennellä lasten ja nuorten parissa on rajoitettu. Näin on toimittu esimerkiksi Belgiassa ja Ranskassa. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan Suomessa ole otettu käyttöön. Nykyinen lainsäädäntö ei millään muotoa rajoita seksuaalirikoksista tuomittujen henkilöiden oikeuksia toimia lasten ja nuorten parissa, vaan työhönottotilanteessa harkinta henkilön soveltuvuudesta tehtävään jätetään työnantajan suoritettavaksi. Laki vaatii hakijaa ainoastaan esittämään rikosrekisteriotteensa työhönottotilanteessa. Onkin kummeksuttavaa, että suomalaisessa lainsäädännössä, jossa lähdetään liikkeelle lapsen oikeuksien turvaamisesta, ei kuitenkaan millään muotoa rajoiteta henkilöiden mahdollisuuksia toimia lasten ja nuorten parissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko Suomen hallitus tietoinen niistä puutteista, jotka liittyvät työnantajan oikeuksiin tietää työntekijän mahdollisista lapsiin ja nuoriin liittyvistä seksuaalirikoksista, sekä niistä puutteista, joita viranomaisten väliseen tiedonkulkuun liittyy ja
mitä hallitus aikoo tehdä korjatakseen lainsäädännön puutteet ja turvatakseen lasten oikeudet henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen?

Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 2011

Kristiina Salonen /sd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kristiina Salosen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 163/2011 vp:

Onko Suomen hallitus tietoinen niistä puutteista, jotka liittyvät työnantajan oikeuksiin tietää työntekijän mahdollisista lapsiin ja nuoriin liittyvistä seksuaalirikoksista, sekä niistä puutteista, joita viranomaisten väliseen tiedonkulkuun liittyy ja
mitä hallitus aikoo tehdä korjatakseen lainsäädännön puutteet ja turvatakseen lasten oikeudet henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002 ) tarkoituksena on suojella alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta ja edistää heidän henkilökohtaista turvallisuuttaan. Laki antaa työnantajalle mahdollisuuden selvittää työn- tai viranhakijan sopivuutta tehtävään. Rikostaustan selvittämismenettely tulee sovellettavaksi ainoastaan työhönottotilanteissa tai tilanteissa, joissa palvelussuhteen kestäessä henkilön työtehtävät muuttuvat siten, että hänelle annetaan ensi kertaa rikostaustan selvittämismenettelyn piiriin kuuluvia tehtäviä. Muutoin palvelussuhteen kestäessä rikostaustaa ei selvitetä määräajoin.

Lakia valmisteltaessa keskeinen lähtökohta oli, että henkilö hankkii itse rekisteriotteen ja toimittaa sen työnantajalle. Rikosrekisteriote ei jää työnantajalle, vaan työnantajan on palautettava se viipymättä työnhakijalle. Rikosrekisteriotteeseen merkitään tiedot rikosrekisterilaissa luetelluista rikoksista, jotka on katsottu sääntelyn tavoitteiden kannalta merkityksellisiksi. Työnantaja voi tehdä asianomaisen henkilötietoihin merkinnän vain rekisteriotteen esittämisestä ja otteen tunnistetiedoista. Perustuslakivaliokunta on katsonut tällaiselle sääntelylle olevan perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät ja painavat perusteet ja sääntelyn olevan oikeasuhtaista.

Annettujen rikosrekisteriotteiden suuri määrä (vuosittain 60 000-70 000) vaikuttaa merkittävästi mahdollisuuksiin seurata lasten kanssa työskentelevien rikostaustassa tapahtuvia muutoksia työsuhteen aikana. Siten ei ole ajateltavissa, että kaikista niistä henkilöistä, joille on annettu ote, toimitettaisiin uusi ote tietyin väliajoin. Valtaosassa annettavista rikosrekisteriotteista on käytännössä niin sanotusti puhtaita otteita eli niissä ei ole merkintöjä rikostuomioista.

Seurannan kohdentaminen järkevällä tavalla edellyttänee järjestelmää, joissa tieto lapseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta annetusta tuomiosta voitaisiin antaa tiedoksi työnantajalle, jos henkilö työskentelee edelleen rikostaustan selvittämismenettelyn piiriin kuuluvissa tehtävissä. Voimassa olevan lain mukaan ote annetaan työnhakijalle itselleen eikä Oikeusrekisterikeskuksella ole nykyisin mahdollisuuksia seurata, kuka otteen saaneen työnantaja kulloinkin on. Ajan tasalla olevan työnantajatiedon ylläpitäminen edellyttänee rekisterin pitämistä otteen saaneiden työnantajista ja työnantajalle säädettävää ilmoitusvelvollisuutta. Näyttäisikin ilmeiseltä, että nopeasti ja helposti toteutettavaa ratkaisua työntekijän taustan seurannan toteuttamiseksi ei ole, vaan asia vaatii laajaa selvitys- ja valmistelutyötä. Jos kysymys on henkilöstä, joka ei ole hakenut aikaisemmin rikosrekisteriotetta lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä koskevan lain mukaisesti, sen enempää Oikeusrekisterikeskus kuin tuomioistuin ei nykyisin pysty aukottomasti tunnistamaan tuomittua henkilöksi, joka työskentelee lasten parissa ao. lain tarkoittamalla tavalla.

Oikeusministeriössä on suunnitteilla lainsäädännön kehittäminen siten, että rikosrekisteriote voitaisiin hakea myös järjestettyyn vapaaehtoistoimintaan kuuluviin tehtäviin valittavista. Tämä liittyy Euroopan unionissa valmistumassa olevan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettavan direktiivin täytäntöönpanoon.

Työ- ja elinkeinoministeriö selvittää kysymyksessä tarkoitettua asiaa yhdessä oikeusministeriön kanssa ja ryhtyy selvityksen jälkeen tarvittaviin toimenpiteisiin.

Helsingissä 2 päivänä marraskuuta 2011

Työministeri Lauri Ihalainen
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 163/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Kristiina Salonen /sd:

Är Finlands regering medveten om de brister som är förenade med arbetsgivarens rätt att få veta om en arbetstagare eventuellt gjort sig skyldig till sexualbrott mot barn eller unga, samt om de brister som är förenade med informationsutbytet mellan myndigheterna och
vad ämnar regeringen göra för att avhjälpa bristerna i lagstiftningen och för att trygga barnens rätt till personlig integritet och trygghet?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Syftet med lagen om kontroll av brottslig bakgrund hos personer som arbetar med barn (504/2002 ) är att skydda minderårigas personliga integritet och att främja deras personliga trygghet. Lagen ger arbetsgivaren möjlighet att utreda huruvida en person som söker ett arbete eller en tjänst är lämplig för uppgiften. Förfarandet för utredning av brottslig bakgrund ska tilllämpas endast i anställningssituationer eller situationer i vilka en persons arbetsuppgifter medan anställningen fortgår ändras så att han eller hon första gången tilldelas uppgifter som omfattas av förfarandet för utredning av brottslig bakgrund. Annars görs inte någon regelbunden kontroll av brottslig bakgrund medan anställningen fortgår.

En central utgångspunkt för beredningen av lagen var att personen i fråga själv skaffar ett registerutdrag och lämnar det till arbetsgivaren. Arbetsgivaren får inte behålla straffregisterutdraget utan ska omedelbart återlämna det till arbetssökanden. I straffregisterutdraget antecknas uppgifter om sådana brott som räknas upp i strafflagen och som ansetts vara relevanta med hänsyn till syftet med regleringen. I en arbetstagares personalia får arbetsgivaren endast anteckna att utdraget har företetts och utdragets identifieringsuppgifter. Grundlagsutskottet har ansett att det med avseende på de grundläggande fri- och rätttigheterna finns godtagbara och vägande skäl för sådana bestämmelser och att bestämmelserna är proportionerliga.

Det stora antalet straffregisterutdrag som utfärdas (60 000-70 000 per år) försämrar i betydande grad möjligheterna att följa med de ändringar som sker i den brottsliga bakgrunden hos personer som arbetar med barn medan anställningsförhållandet fortgår. Därför är det inte tänkbart att nya straffregisterutdrag regelbundet ska utfärdas om alla sådana personer till vilka ett utdrag en gång har lämnats. Den övervägande majoriteten av straffregisterutdrag som ges är i praktiken s.k. rena utdrag, dvs. de innehåller inte några anteckningar om domar för brott.

En ändamålsenligt riktad uppföljning skulle sannolikt kräva ett system där uppgift om sexualbrott mot barn skulle kunna lämnas för kännedom till arbetsgivaren om personen i fråga fortfarande arbetar med uppgifter som omfattas av förfarandet för kontroll av brottslig bakgrund. Enligt den gällande lagen lämnas utdraget till arbetssökanden och Rättsregistercentralen har nuförtiden inte några möjligheter att hålla reda på vem som är arbetsgivare till den arbetstagare som får registerutdrag. För att uppgifterna om arbetsgivare skulle kunna hållas à jour skulle det troligen krävas att det förs register över arbetsgivare som fått utdraget och att bestämmelser om arbetsgivarens anmälningsskyldighet utfärdas. Det verkar således uppenbart att det inte finns någon snabb och lätt lösning på frågan hur uppföljningen av arbetstagares bakgrund kunde genomföras utan den kräver ett omfattande utrednings- och beredningsarbete. Om det är fråga om en person som tidigare inte begärt ett straffregisterutdrag i enlighet med lagen om kontroll av brottslig bakgrund hos personer som arbetar med barn, kan varken Rättsregistercentralen eller domstolen nuförtiden vattentätt identifiera en dömd som en person som arbetar med barn på det sätt som avses i lagen i fråga.

På justitieministeriet planerar man att utveckla lagstiftningen så att ett straffregisterutdrag också skulle kunna begäras om personer som väljs till uppgifter inom den organiserade friviligverksamheten. Detta har ett samband med genomförandet av ett direktiv om bekämpande av sexuella övergrepp mot barn, sexuell exploatering av barn och barnpornografi som Europeiska unionen håller på att färdigställa.

Arbets- och näringsministeriet utreder den fråga som åsyftas i spörsmålet tillsammans med justitieministeriet och vidtar därefter behövliga åtgärder.

Helsingfors den 2 november 2011

Arbetsminister Lauri Ihalainen