KIRJALLINEN KYSYMYS 214/2003 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen lainsäädäntö ei salli tarhaeläinten metsästystä. Tietyiltä osin tämä on estänyt metsästysmatkailun kehittämistä. Maailmalla monissa maissa ei ole tällaista kieltoa, minkä seurauksena metsästysmatkailu on saavuttanut merkittävän aseman tulojen tuojana erityisesti syrjäisille alueille, joissa työstä ja toimeentulosta olisi muuten puutetta. Kyse ei ole myöskään eläinsuojelullisesta kysymyksestä, joka lienee ollut pontimena Suomessa olevan kiellon osalta.

Suomella tällä saralla olisi valtavat mahdollisuudet, onhan Suomi keskieurooppalaisten silmissä todellista erämaata, joka jo luonnostaan luo kuvan rikkaista riistakannoista. Todellisuudessa luonnon kannat eivät kuitenkaan kestä, jos metsästysmatkailua suuressa mitassa halutaan kehittää. Tällaiseen metsästysmatkailuun sopivaa metsäluontoa talousmetsistämme meillä Suomessa löytyy riittämiin.

Suomessa voitaisiin ulkomaisten kokemusten pohjalta lähteä kokeilemaan tarhattujen eläinten, aluksi esimerkiksi vaikkapa tarhatun villisian, tarhametsästystä, joka olisi tiukasti TE-keskusten valvonnassa. Kokemusten perusteella sitten toimintaa voisi laajentaa koskemaan muitakin tarhassa viihtyviä riistaeläinlajeja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä toimia hallituksella on suunnitteilla metsästysmatkailun mahdollisuuksien parantamiseksi ja

näkeekö hallitus mahdolliseksi ryhtyä toimiin tarhattujen villisikojen metsästyksen sallimiseksi luvanvaraisesti talousmetsissä riittävän väljiksi rajatuilla ja aidatuilla alueilla?

Helsingissä 25 päivänä kesäkuuta 2003

Esa Lahtela /sd
Matti Kangas /vas
Seppo Lahtela /kesk

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 214/2003 vp:

Mitä toimia hallituksella on suunnitteilla metsästysmatkailun mahdollisuuksien parantamiseksi ja

näkeekö hallitus mahdolliseksi ryhtyä toimiin tarhattujen villisikojen metsästyksen sallimiseksi luvanvaraisesti talousmetsissä riittävän väljiksi rajatuilla ja aidatuilla alueilla?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Metsästysmatkailun harjoittamiseen on edellytyksiä. Toisaalta metsästysmatkailua ei voida kehittää rajattomasti metsästyspainotteisena, koska riistakantojen kestävä käyttö asettaa rajansa. Metsästysmatkailu on nähtävä kokonaisuutena, jossa saaliin tavoittelun sijasta panostetaan laadukkaisiin oheispalveluihin ja elämyksellisyyteen. Lisäksi on otettava huomioon, että oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu metsästyslain (615/1993 ) nojalla pääsääntöisesti alueen omistajalle tai metsästysoikeuden haltijalle. Heidän suhtautumisestaan riippuu, miten metsästysmatkailua voidaan käytännössä harjoittaa ja kehittää.

Eläinsuojeluasetuksen (396/1996 ) 14 §:n mukaan tuotantotarkoituksessa tarhatun eläimen tappaminen metsästyksellisin keinoin ampumalla on eläinsuojelulaissa (247/1996 ) tarkoitettua tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamista eläimelle. Voimassa oleva lainsäädäntö kieltää siten kysymyksessä tarkoitetun tarhattujen villisikojen metsästyksen.

Tällä hetkellä ei ole vireillä hanketta eläinsuojeluasetuksen 14 §:n muuttamiseksi. Säännöstä on kuitenkin periaatteessa mahdollista tarkastella uudelleen. Tarkastelua ei tule kuitenkaan rajata pelkästään kysymyksessä tarkoitettuun tilanteeseen. Kokonaisvaltainen tarkastelu, jossa eläinsuojelulliset ja metsästyksen käytännön toteutukseen liittyvät näkökohdat tulevat huomioiduksi, voisi lähinnä koskea laajoja aidattuja alueita, joilla eläimet elävät luonnonmukaisissa olosuhteissa.

Helsingissä 14 päivänä heinäkuuta 2003

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Till riksdagens talman

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 214/2003 rd:

Vilka åtgärder har regeringen planerat för att förbättra möjligheterna till jaktturism och

anser regeringen det vara möjligt att åtgärder vidtas för att tillståndspliktig jakt på farmuppfödda vildsvin skall tilllåtas i ekonomiskogar på områden som avgränsats och inhägnats tillräckligt vidsträckt?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Det finns förutsättningar för att bedriva jaktturism. Emellertid kan jaktturismen inte obegränsat utvecklas med betoning på jakt eftersom den hållbara användningen av viltstammarna ställer gränser. Jaktturismen måste ses som en helhet där man satsar på kompletterande service av hög klass och på upplevelser i stället för på jakten på bytet. Dessutom  skall  det  tas  i  beaktande   att rätten att bedriva jakt och att bestämma därom i allmänhet med stöd av jaktlagen (615/1993 ) tillkommer markägaren eller den som innehar jakträtten. Hur jaktturism i praktiken kan bedrivas och utvecklas är beroende av deras förhållningssätt.

Att sådana djur som uppfötts i en farm i produktionssyfte dödas med skjutvapen vid jakt innebär enligt 14 § djurskyddsförordningen (396/1996 ) sådant åsamkande av onödigt lidande samt onödig smärta och plåga som avses i djurskyddslagen (247/1996 ). Den gällande lagstiftningen förbjuder därigenom i spörsmålet avsedd jakt på vildsvin som uppfötts i farm.

För närvarande är inte något sådant projekt under arbete som syftar till en ändring av 14 § djurskyddsförordningen. I princip är det dock möjligt att se över bestämmelsen på nytt. Denna översyn skall emellertid inte avgränsas till att gälla enbart den situation som avses i spörsmålet. En övergripande översyn där de aspekter som hänför sig till djurskyddet och det praktiska genomförandet av jakten beaktas kunde framför allt komma att gälla vidsträckta inhägnade områden där djuren lever under naturliga förhållanden.

Helsingfors den 14 juli 2003

Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja