Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 215/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 215/2009 vp - Marko Asell /sd

Elintarvikkeiden turvallisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa on havaittu useilla munatiloilla ja ainakin yhdellä sikatilalla Lounais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla salmonellaa. Salmonella on ilmeisesti levinnyt Rehuraision toimittaman rehun mukana tiloille. Viranomaiset joutuvat ottamaan lanta- ja rehunäytteet kaikilta niiltä sika- ja siipikarjatiloilta, joille on toimitettu 12.12.2008 jälkeen Raision tehtaalla valmistettuja rehuja. Tästä voi päätellä, että tehtaalta on toimitettu jopa kolmen kuukauden ajan salmonellaa sisältävää rehua tiloille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo taata suomalaisten elintarvikkeiden turvallisuuden siten, että koko tuotantoketju on puhdas?

Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2009

Marko Asell /sd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marko Asellin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 215/2009 vp:

Miten hallitus aikoo taata suomalaisten elintarvikkeiden turvallisuuden siten, että koko tuotantoketju on puhdas?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rehujen salmonellavalvontaa on tehty Suomessa jo 1960 -luvulta alkaen. Valvonta perustuu viranomaisvalvontaan ja toimijan omaan laadunvarmistukseen (omavalvontaan). Salmonellan ehkäisemisen keskeisenä vaiheena on ollut alusta lähtien rehujen raaka-aineiden puhtaudesta huolehtiminen. Tällä on pyritty varmistamaan se, että mahdollinen salmonellakontaminaatio huomataan ja voidaan katkaista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa elintarvikeketjua. Virallisessa valvonnassa tutkitaan vuosittain noin 8 000 ulkomaista rehuraaka-ainenäytettä salmonellan osalta.

Rehujen turvallisuudesta ja rehualan toimijoiden velvollisuuksista säädetään yhteisölainsäädännössä. Säädösten mukaisesti rehualan toimija vastaa rehujen turvallisuudesta kaikissa rehun tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheissa. Yhteisölainsäädännössä ei kuitenkaan ole yksityiskohtaisia säännöksiä rehujen hygieniavaatimuksista.

Rehualan toimijan ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuudesta sekä rehujen haitallisten aineiden suurimmista sallituista pitoisuuksista säädetään rehulain (86/2008) nojalla annetuissa maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa rehualan toiminnanharjoittamisesta (MMMa 712/2008) sekä haitallisista aineista, tuotteista ja eliöistä (MMMa 10/08). Haitallisista aineista, tuotteista ja eliöistä annetun asetuksen mukaisesti salmonellaa ei saa esiintyä rehussa (ns. nollatoleranssi). Rehualan toimijan on tehtävä ilmoitus viranomaiselle (Elintarviketurvallisuusvirasto Evira) tuodessaan Suomeen niin sanottuja erityisen riskialttiita rehuja. Kyseisiin rehuihin (rehuaineisiin) katsotaan liittyvän keskimääräistä korkeampi salmonellariski. Ennakkoilmoituksen perusteella viranomaisen on mahdollista päättää niitä koskevasta virallisesta näytteenotosta. Myös rehujen kotimaista valmistusta valvotaan riskiperusteisesti laitoksiin tehtävin tarkastuksin ja näytteenotoin. Toimijan on myös välittömästi ilmoitettava viranomaiselle, mikäli laadunvarmistuksessa havaitaan salmonellaa raaka-aineissa, tuotteissa tai tuotantotilassa.

Rehujen ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden puhtauden turvaamiseksi tulee ensisijaisesti tähdentää rehualan toimijoiden vastuuta rehujen turvallisuudesta. Laadunvarmistussuunnitelman toimivuutta tulee tarkastella käytännössä, kartoittaa tarpeet näytteenoton laajentamiseen ja lisäämiseen rehunvalmistuksen riskikohteissa sekä korjata mahdolliset puutteet välittömästi.

Virallisen valvonnan näytteenotto-ohjeessa huomioidaan riskitekijät kohdennetusti ja viranomaisvalvonnassa toimivien tarkastajien asiantuntemusta pidetään yllä säännöllisillä koulutuksilla. Valmistuksen valvonnan riskitekijöitä on tarkasteltava uudelleen, täsmennettävä tuotantotilan ympäristönäytteiden ottoon liittyvää ohjeistusta sekä huolehdittava riittävistä viranomaisvalvonnan resursseista laadunvarmistuksen valvontaa koskien. Viranomaisen on edelleen arvioitava virallisen valvonnan varosuunnitelman toimivuus ja tiedonkulku kysymyksessä olevassa tapauksessa mukaan lukien näytteitä määrittävien laboratorioiden toiminta.

Rehulainsäädäntöä tullaan täsmentämään siltä osin, kun se koskee toimijoiden laadunvarmistusjärjestelmää ja sen puitteissa tehtäviä tutkimuksia. Ministeriö tulee myös perustamaan asiantuntijatyöryhmän arvioimaan konkreettisia vaihtoehtoja rehujen kuumennus- ja/tai hapotuskäsittelyille. Asiantuntijatyöryhmän johtopäätösten perusteella muutetaan tarvittaessa lainsäädäntöä. Ministeriö teettää tapauksesta myös riippumattoman tutkinnan.

Edellä mainittujen menettelyn tavoitteena on taata, että elintarvikkeet ovat jatkossakin turvallisia ja että elintarvikkeiden tuotantoketju on puhdas.

Salmonellatorjunta edellyttää toimia koko elintarvikeketjussa. Suomessa torjunta ei tällä kertaa ole toiminut riittävästi rehujen tuotannossa, joka on keskeinen torjuntakohde ketjussa. Koska torjunta on toiminut toisessa tärkeässä kohdassa, tuotantoeläintiloilla, on kuluttajien sairastumisriski jäänyt pieneksi.

Helsingissä 6 päivänä huhtikuuta 2009

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 215/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Marko Asell /sd:

På vilket sätt tänker regeringen trygga säkerheten hos finska livsmedel så att alla led i produktionskedjan är rena?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I Finland har övervakning av salmonella pågått sedan 1960-talet. Övervakningen går ut på lagenliga granskningar och företagarnas egen kvalitetssäkring (egenkontroll). Från första början har man sett till att foderråvarorna är rena vilket är en central faktor vid bekämpning av salmonella. Med detta har man velat förvissa sig om att eventuella salmonellakontaminationer blir upptäckta och kan stoppas så tidigt som möjligt i livsmedelskedjan. Under officiell övervakning tas årligen ca 8 000 salmonellaprover på utländska foderråvaror.

Om fodersäkerhet och foderföretagarnas skyldigheter föreskrivs i gemenskapslagstiftningen. Enligt bestämmelserna svarar foderföretagaren för fodersäkerheten under varje fas av fodrets produktion, tillverkning och distribution. Gemenskapslagstiftningen innehåller emellertid inte närmare bestämmelser om hygienkraven för foder.

Om foderföretagarens anmälningsskyldighet och skyldighet att lämna uppgifter samt om de högsta halterna av skadliga ämnen i foder stipuleras i jord- och skogsbruksministeriets förordning om bedrivande av verksamhet inom foderbranschen (712/08) och jord- och skogsbruksministeriets förordning om skadliga ämnen, produkter och organismer i foder (10/08) utfärdade med stöd av foderlagen (86/2008). Enligt förordningen om skadliga ämnen, produkter och organismer får foder inte innehålla salmonella (s.k. nolltolerans). En foderföretagare måste informera myndigheten (Livsmedelssäkerhetsverket Evira) om företagaren importerar s.k. särskilt riskbenägna foder. Dessa foder (foderämnen) anses löpa en i genomsnitt större risk för salmonella. Utgående från förhandsanmälan är det möjligt för myndigheten att besluta om officiell provtagning. Även den inhemska tillverkningen av foder kontrolleras riskbaserat genom provtagning och inspektioner på anläggningar. Företagaren ska också omedelbart informera myndigheten om salmonella upptäcks i råvarorna, produkterna eller produktionslokalerna i samband med kvalitetssäkring.

För att foder och livsmedel av animaliskt ursprung säkert är rena ska man i första hand poängtera foderföretagarnas ansvar för säkerheten hos foder. Effektiviteten av planen för kvalitetssäkring ska värderas i praktiken, behoven av att utvidga och öka provtagningen i riskobjekten vid fodertillverkningen ska kartläggas och eventuella brister ska omgående avhjälpas.

Riskfaktorerna specificeras i den officiella övervakningens anvisning för provtagning. Vidare ska yrkeskompetensen hos myndighetstillsynens inspektörer upprätthållas genom regelbundna utbildningar. De riskfaktorer som anknyter till övervakningen av tillverkningen ska ses över på nytt och anvisningarna för provtagning från produktionslokalerna ska preciseras. Ytterligare ska man se till att myndighetstillsynens resurser inom kvalitetsförsäkringskontroll är tillräckliga. Myndigheten ska också värdera effektiviteten av den officiella övervakningens beredskapsplan och informationsutbyte i det aktuella fallet, analyslaboratorierna medräknade.

Foderlagstiftningens bestämmelser om företagarnas kvalitetssäkringssystem och undersökningarna inom ramen för detta system ska preciseras. Ministeriet ska också tillsätta en expertarbetsgrupp som utvärderar konkreta alternativ till upphettnings- och/eller syrabehandling av foder. Vid behov ändras lagstiftningen utifrån arbetsgruppens slutsatser. Ministeriet låter också utföra en oberoende undersökning om fallet.

Målet med ovan nämnda handlingssätt är att vi också i fortsättningen har trygga livsmedel och en ren produktionskedja.

Bekämpning av salmonella kräver insatser av hela livsmedelskedjan. Denna gång har bekämpningen varit otillräcklig vid fodertillverkningen som är kedjans centralaste länk med tanke på bekämpningen. Men på ett annat viktigt ställe, dvs. på produktionsdjursgårdarna, har man emellertid lyckats med bekämpningen varför konsumenternas risk för smitta har varit obetydlig.

Helsingfors den 6 april 2009

Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila