Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 225/2012 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 225/2012 vp - Lea Mäkipää /ps

Poliisien resurssit

Eduskunnan puhemiehelle

Tampereella on paljastunut laaja seksuaalirikosvyyhti, jossa tanssikoulun opettajat ovat raiskanneet sekä hyväksikäyttäneet tanssikoulun oppilaita. Erityisen iljettäväksi rikoksen tekee se, että tiettävästi suuri osa rikollisen teon kohteeksi joutuneista on alaikäisiä. Tekijöiksi on paljastunut useita Etelä-Amerikasta Suomeen tulleita henkilöitä. Ihmetystä herättää se, että tuollainen toiminta on saanut jatkua useita vuosia siitä huolimatta, että uhreina on ollut myös aikuisia henkilöitä. Poliisin työtä tässäkin tapauksessa hidastaa resurssipula, jolloin osa tehdyistä rikoksista ei esimerkiksi häveliäisyyssyistä paljastu. Eduskunnassakin on moneen kertaan puhuttu maahanmuuttajien rikostaustojen tarkistamisesta ja seurannasta myös työluvan saannin jälkeen. Tällaisten tapausten jälkeen odottaisi, että näissä asioissa tapahtuisi selkeää kiristämistä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko mielestänne poliisilla riittävästi mahdollisuuksia ja resursseja seurata vastaisuudessa tällaisten yritysten toimintaa niin, ettei rikollinen toiminta voi jatkua vuosikausia ilman, että kukaan uskaltaa ilmoittaa tapahtumista poliisille,
miten suunnitelmat poliisin virkojen vähentämisestä sopivat tähän kuvioon,
onko hallituksella suunnitelmia tiukentaa maahanmuuttajien mahdollisten rikostaustojen tarkistamista ja työluvan saaneiden sopeutumista suomalaiseen elämäntapaan, johon ei nyt paljastunut joukkorikollisuus sovi, ja
onko ministeri valmis suosittamaan kyseisten rikollisten maasta karkottamista tuomion jälkeen?

Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2012

Lea Mäkipää /ps
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lea Mäkipään /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 225/2012 vp:

Onko mielestänne poliisilla riittävästi mahdollisuuksia ja resursseja seurata vastaisuudessa tällaisten yritysten toimintaa niin, ettei rikollinen toiminta voi jatkua vuosikausia ilman, että kukaan uskaltaa ilmoittaa tapahtumista poliisille,
miten suunnitelmat poliisin virkojen vähentämisestä sopivat tähän kuvioon,
onko hallituksella suunnitelmia tiukentaa maahanmuuttajien mahdollisten rikostaustojen tarkistamista ja työluvan saaneiden sopeutumista suomalaiseen elämäntapaan, johon ei nyt paljastunut joukkorikollisuus sovi, ja
onko ministeri valmis suosittamaan kyseisten rikollisten maasta karkottamista tuomion jälkeen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valtioneuvosto on hyväksynyt hallitusohjelman mukaisesti poliisin resursseista pidemmän aikavälin kokonaissuunnitelman. Poliisille on myönnetty 4.4.2012 kehyspäätöksessä tasokorotuksena lisärahoitusta koko kehyskaudelle 30,1 milj. euroa v. 2016 tasossa. Lisämäärärahalla tasapainotetaan poliisin taloutta ja varmistetaan poliisin toimintakyky. Lisäksi poliisi toteuttaa osana taloutensa tasapainottamista toimenpiteet, jotka merkitsevät menotason alentumista v. 2016 yhteensä 35 milj. eurolla. Sisäasiainministeriö on lisäksi päättänyt poliisin hallintorakenteen kehittämisen jatkamisesta (Pora III -hanke). Hankkeen ensisijainen tavoite on säilyttää poliisin toimintakyky. Poliisin toiminnan tehokkuutta pyritään lisäämään siten, että poliisi pystyy myös jatkossa turvaamaan sisäisen turvallisuuden säilymisen hyvällä tasolla. Lisäksi hankkeessa käydään läpi, miten rakenteita voidaan keventää ja hallintoa vähentää, jotta kenttätyössä toimivaa henkilöstöä on jatkossakin riittävästi.

Valtioneuvosto on asettanut 3.11.2011 hankkeen kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelemiseksi. Ohjelma laaditaan laajan turvallisuuskäsityksen pohjalta poikkihallinnollisessa yhteistyössä eri ministeriöiden, viranomaisten ja järjestöjen kesken. Ohjelmassa määritellään arjen turvallisuuden kannalta keskeisimmät turvallisuushaasteet ja kehittämiskohteet sekä niiden ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi parannusehdotukset. Ohjelman valmistelemiseksi on asetettu yhteensä kuusi asiantuntijatyöryhmää. Yhden asiasiantuntijatyöryhmän aihealue koskee muun muassa tyttöjen seksuaalista häirintää. Työryhmien työskentely on käynnissä ja kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman on tarkoitus valmistua toukokuussa 2012.

Seksuaalirikokset ovat erittäin sensitiivisiä ja sen takia niistä ei välttämättä haluta kertoa. Olisi kuitenkin tärkeää, että kansalaiset ilmoittaisivat epäilemistään rikoksista poliisille. Ilmoituskynnyksen madaltamiseksi on tehty mm. poliisin nettivinkki, jonka kautta rikoksen uhri voi ilmoittaa rikoksesta poliisin internet-sivuilla. Lisäksi poliisi toimii sosiaalisessa mediassa, jolloin kansalaisten on helpompi ottaa yhteyttä poliisiin.

Osana naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman toimeenpanoa, sisäasiainministeriö on yhdessä muiden ministeriöiden ja järjestöjen kanssa suunnittelemassa seksuaalisen häirinnän kampanjaa, jotta nuoret tietävät oikeuksistaan ja itsemääräämisoikeudestaan.

Ulkomaalaislain mukaan poliisin on ryhdyttävä toimenpiteisiin ulkomaalaisen käännyttämiseksi tai maasta karkottamiseksi, jos hän ei täytä maahantulon tai maassa oleskelun edellytyksiä. Maahanmuuttovirasto päättää maasta karkottamisesta poliisilaitoksen tai rajatarkastusviranomaisen esityksestä taikka omasta aloitteestaan. Maahanmuuttoviraston päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja viime kädessä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Maasta karkottamisen perusteet on lueteltu ulkomaalaislaissa ja poliisi tekee karkotusesitykset ulkomaalaislain perusteella. Poliisin tehtävänä on tehdä karkottamisesitys silloin, kun sen tekemiseen on lain mukaiset perusteet. Ulkomaalaislain 149 §:n mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen

  1. joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa;
  2. jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
  3. joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
  4. joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.

Maasta karkottamispäätös perustuu kokonaisharkintaan, jossa on huomioitava muun muassa perhe-elämän suoja, ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus, oleskeluluvan luonne ja henkilön siteet Suomeen. Suomessa oleskeluluvan turvin pitkään asunut ulkomaalainen, jolla on perheenjäseniä Suomessa, karkotetaan käytännössä vain vakavan rikoksen tai toistuvien rikosten perusteella.

Vuoden 2010 alussa Poliisihallitus ryhtyi selvittämään poliisin karkotusesitysmenettelyä ja mm. pyysi poliisilaitoksilta selvitystä käytännöistä, jotka liittyvät karkottamisesitysten tekemiseen sekä oleskelulupien myöntämiseen poliisilaitoksissa. Selvityksessä kiinnitettiin huomiota erityisesti tapauksiin, jotka koskevat rikoksista epäiltyjä tai rikoksiin syyllistyneitä ulkomaalaisia sekä ulkomaalaislain 149 §:n kohdan 3 mukaisia karkottamisperusteita. Tarkoituksena oli selvittää, onko karkottamisprosessia tai lupamenettelyjä poliisin toimien osalta tarvetta selkiyttää, yhdenmukaistaa tai ohjeistaa valtakunnallisesti.

Karkottamisselvityksessä esiin tulleita toiminnan kehittämiskohteita on käsitelty eri foorumeissa sekä poliisihallinnon sisällä että poikkihallinnollisesti muun muassa Maahanmuuttoviraston ja poliisin välissä tilaisuuksissa.

Poliisihallituksen teettämän selvityksen perusteella todettiin, että viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon liittyvä säädöspohja on pääosin kunnossa. Käytännön tasolla tieto ei kuitenkaan kulje karkottamisasioissa aukottomasti. Karkottaminen edellyttää syyllistymistä rikokseen, rikosepäily ei lähtökohtaisesti riitä. Poliisilla ei kuitenkaan ole omissa rekistereissään tietoja siitä, onko rikoksesta epäilty henkilö esitutkinnan päätyttyä tuomittu tuomioistuimissa teoistaan eivätkä tuomioistuimet automaattisesti ilmoita poliisille ulkomaalaiselle tuomitusta rangaistuksesta. Tiedot tulisi saada poliisille sähköiseen tietojenvaihtoon perustuen.

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2012

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 225/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Lea Mäkipää /saf:

Anser ni att polisen har tillräckliga möjligheter och resurser att i framtiden övervaka verk-samheten vid sådana företag, så att den brottsliga verksamheten inte tillåts fortsätta i flera år utan att någon vågar anmäla händelserna till polisen,
hur passar planerna på att minska antalet tjänster inom polisen in i detta mönster,
har regeringen planer på att strama upp praxis när det gäller att kontrollera eventuell brottslig bakgrund hos invandrare och att anpassa dem som fått arbetstillstånd till den finländska livsstilen, där den uppdagande gruppbrottsligheten inte platsar och
här ministern beredd att rekommendera utvisning av de berörda brottslingarna efter att de fått sin dom?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Statsrådet har i enlighet med regeringsprogrammet godkänt en långsiktig helhetsplan för polisens resurser. I rambeslutet av den 4 april 2012 beviljas polisen tilläggsfinansiering för en nivåhöjning under hela ramperioden. Beloppet är 30,1 miljoner euro angett i 2016 års nivå. Med detta tilläggsanslag balanseras polisens ekonomi upp och garanteras polisens handlingskraft. Dessutom kommer polisen som ett led i uppbalanseringen av sin ekonomi att genomföra åtgärder som innebär att utgiftsnivån fram till 2016 sjunker med sammanlagt 35 miljoner euro. Inrikesministeriet har dessutom beslutat fortsätta att utveckla polisens förvaltningsstruktur (projektet Pora III). Projektets främsta mål är att bevara polisens funktionsförmåga. Strävan är att öka polisverksamhetens effektivitet så att polisen också i fortsättningen kan bevara den inre säkerheten på en god nivå. Projektet granskar vidare hur man kan lätta upp strukturerna och minska administrationen så att det även i framtiden finns tillräckligt med personal som arbetar med fältuppgifter.

Statsrådet startade den 3 november 2011 ett projekt för att utarbeta det tredje programmet för den inre säkerheten. Programmet kommer att tas fram utifrån en bred säkerhetsuppfattning genom sektorsövergripande samarbete mellan olika ministerier, myndigheter och organisationer. Programmet kommer att ange de viktigaste säkerhetsutmaningarna och utvecklingsobjekten med tanke på säkerhet i vardagen plus förbättringsförslag för att förebygga och lösa problemen. Sex expertarbetsgrupper har tillsatts för att ta fram programmet, och en av dessa ska bl.a. behandla frågan om sexuellt ofredande av flickor. Arbetsgruppernas arbete är i gång och det tredje programmet för den inre säkerheten ska enligt planerna bli klart i maj 2012.

Sexualbrott är mycket känsliga och därför vill man kanske inte tala om dem. Det vore ändå viktigt att medborgarna anmäler sina brottsmisstankar för polisen. För att tröskeln för anmälan inte ska vara så hög har polisen bl.a. öppnat tjänsten nättips. Via den kan ett brottsoffer anmäla brott för polisen på Internet. Dessutom är polisen aktiv i de sociala medierna, och då är det lättare för allmänheten att kontakta polisen.

Som en del av programgenomförandet när det gäller programmet för att minska våldet mot kvinnor planerar inrikesministeriet tillsammans med andra ministerier och organisationer en kampanj mot sexuellt ofredande. Syftet är att göra ungdomar medvetna om sina rättigheter och rätten att bestämma över sin egen kropp.

Enligt utlänningslagen ska polisen vidta åtgärder för att avvisa eller utvisa en utlänning, om utlänningen inte uppfyller villkoren för inresa eller vistelse i landet. Migrationsverket beslutar om utvisning på framställning av polisinrättningen eller gränskontrollmyndigheten eller på eget initiativ. Verkets beslut får överklagas hos förvaltningsdomstolen och i sista hand hos högsta förvalt-ningsdomstolen.

Kriterierna för utvisning anges i utlänningslagen, och polisen gör sina framställningar om ut-visning med stöd av den lagen. Det är polisens uppgift att göra en framställning när det finns lagstadgade grunder för detta. Enligt 149 § i utlänningslagen får en utlänning som har haft uppe-hållstillstånd utvisas ur landet, om

  1. han eller hon vistas i landet utan uppehållstillstånd, när ett sådant krävs,
  2. han eller hon konstaterats ha gjort sig skyldig till ett brott för vilket det föreskrivna maximistraffet är fängelse i minst ett år, eller om han eller hon konstaterats ha gjort sig skyldig till upprepade brott,
  3. han eller hon genom sitt uppträdande har visat att han eller hon är farlig för andras säkerhet, eller
  4. han eller hon i Finland har bedrivit eller om det med hänsyn till hans eller hennes tidigare verksamhet eller annars finns grundad anledning att misstänka att han eller hon i Finland börjar bedriva verksamhet som äventyrar den nationella säkerheten.

Beslut om utvisning bygger på en helhetsbedömning där man bland annat måste beakta skyddet för familjelivet, hur länge utlänningen har vistats i landet, karaktären hos uppehållstillståndet och utlänningens band till Finland. Utlänningar med uppehållstillstånd som bott länge i Finland och som har familjemedlemmar här utvisas i praktiken bara vid allvarliga eller upprepade brott.

I början av 2010 började Polisstyrelsen utreda polisens utvisningsförfarande och bad då bl.a. polisinrättningarna redogöra för sin praxis när det gäller att göra framställningar om utvisning och bevilja uppehållstillstånd. Man ägnade då särskild uppmärksamhet åt de fall som gäller brottsmisstänkta utlänningar eller utlänningar som begått brott och utvisningsgrunderna enligt 149 § 3 punkten i utlänningslagen. Meningen var att ta reda på om utvisningsprocessen eller tillståndsförfarandet för polisens del behöver göras klarare eller enhetligare eller om det behövs nationella anvisningar.

De delar av verksamheten där ett utvecklingsbehov enligt utvisningsutredningen förelåg be-handlades på olika forum både inom polisförvaltningen och över förvaltningsgränserna bland annat mellan Migrationsverket och polisen.

Det kunde utifrån Polisstyrelsens utredning fastslås att den rättsliga grunden för myndigheternas informationsutbyte huvudsakligen var adekvat. På praktisk nivå går informationen ändå inte fram utan problem. Utvisning kräver att personen i fråga gjort sig skyldig till ett brott, i princip räcker det inte med brottsmisstanke. Men polisen har inga uppgifter i sina egna register om huruvida den misstänkte efter förundersökningen dömts i domstol för sina gärningar, och domstolarna underrättar inte automatiskt polisen om straff som utlänningar döms till. Polisen borde få dessa uppgifter genom elektroniskt utbyte av information.

Helsingfors den 17 april 2012

Inrikesminister Päivi Räsänen