KIRJALLINEN KYSYMYS 238/2011 vp
Sarjakuva-alan tukeminen
Tänä vuonna vietetään suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhlavuotta. Satavuotisjuhliensa kynnyksellä suomalainen sarjakuva elää ja kehittyy taiteellisesti monimuotoisempana kuin koskaan historiansa aikana.
Sarjakuva on kärsinyt perinteisestä väärinkäsityksestä, että se mediana olisi suunnattu vain lapsille. Sarjakuvan kohderyhmä ja sen lukijakunta on kuitenkin paljon laaja-alaisempi kuin yleisesti ajatellaan. Sarjakuvia suunnataan yhä enenevässä määrin aikuisyleisölle. Erilaisia sarjakuvan genrejä on lukuisia, ja uusia syntyy jatkuvasti. Sarjakuvassa on suuri kasvupotentiaali, jota tulisi yhteiskunnallisesti tukea.
Suuren yleisön ja kulttuuripiirien arvostus sarjakuvaa kohtaan taiteen- ja kirjallisuuden lajina on kohentunut viime vuosina. Lisääntyneen suosion merkittävänä taustatekijänä on Suomeen kasvanut kansainvälisestikin tunnustettu ja arvostettu sarjakuvaa tekevä yhteisö. Ammattimaisia tekijöitä on enemmän kuin koskaan, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Suomessa ei kuitenkaan ole yhtään valtion rahoituksella kokopäiväisesti työskentelevää sarjakuvataiteilijaa.
Sarjakuvateoksen syntyminen on hidasta ja vaatisi apurahoja pitkälle ajanjaksolle. Enimmäkseen työskentelyapurahat on kuitenkin tarkoitettu hyvin lyhyeksi aikaa ja vuosiapurahojen määrä on satunnainen ja niiden taso jatkuvasti pienenevä.
Sarjakuva-alan pitkäjänteisen kehityksen esteenä on rahoituksen ja edunvalvontatyön puutteellisuus. Alan suurin ongelma on korvamerkityn rahan lähes täydellinen puuttuminen. Esimerkiksi valtion talousarviossa sarjakuvalla ei ole omaa, itsenäisen taidemuodon asemaa ja momenttia. Talousarviossa se kuuluu luokan "Muotoilu" alle, jossa sille osoitettavat määrärahat ovat erittäin pieniä ja vaikeasti verrattavissa minkään muun taiteenalan rahoitukseen.
Esimerkiksi vuonna 2009 rahoitus, jonka koko sarjakuva-ala sai valtiolta, oli yhteensä 76 500 euroa. Tällä määrärahalla järjestettiin kolme festivaalia, julkaistiin yhtä lehteä sekä rahoitettiin kolmea alan merkittävintä järjestöä. Tukisummat alan toimijoille ovat niin pieniä, ettei rahoituksen varaan ole mahdollista rakentaa minkäänlaista jatkumoa. Suomen sarjakuvaseura ry toimii alan keskusjärjestönä, mutta perusrahoituksen puute hankaloittaa senkin työtä. Sarjakuvalla ei myöskään ole omaa arkistoa eikä museota, ja palkattujen työntekijöiden puuttuminen tekee edunvalvonnan vaikeaksi. Niin kauan kuin sarjakuva luokitellaan milloin kirjallisuuden, milloin muotoilun alle vailla omaa tukea ja ennustettavaa rahoitusta, alan toimijoiden keskittyminen sarjakuvan pitkäjänteiseen tuloksekkaaseen kehittämiseen on mahdotonta.
Sarjakuva-alan kehittyminen vaatii huomiota ja tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Sarjakuva on itsenäinen, arvostettu ja kehittyvä taidemuoto, minkä vuoksi sen rahoituksen ja edunvalvonnan kehittämiseen tulisi myös opetus- ja kulttuuriministeriössä kiinnittää huomiota.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko opetus- ja kulttuuriministeriössä kiinnitetty huomiota sarjakuva-alan valtiolta saaman tuen vähäisyyteen ja
ollaanko ministeriössä valmiita kehittämään sarjakuva-alan tukea niin, että sarjakuva-alan taiteilijoiden mahdollisuudet pitkäkestoiseen työskentelyyn paranevat ja alan toimijoiden pitkäjänteinen työskentely sarjakuvan kehittymiseksi itsenäisenä taidemuotona tulee mahdolliseksi?
Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 2011
Outi Alanko-Kahiluoto /vihrEduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 238/2011 vp:
Onko opetus- ja kulttuuriministeriössä kiinnitetty huomiota sarjakuva-alan valtiolta saaman tuen vähäisyyteen ja
ollaanko ministeriössä valmiita kehittämään sarjakuva-alan tukea niin, että sarjakuva-alan taiteilijoiden mahdollisuudet pitkäkestoiseen työskentelyyn paranevat ja alan toimijoiden pitkäjänteinen työskentely sarjakuvan kehittymiseksi itsenäisenä taidemuotona tulee mahdolliseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Sarjakuvataide on vasta 1990-luvun puolivälistä saanut säännöllistä valtiontukea yhtenä taiteenaloista. Se on hämmästyttävää huomioiden, että sarjakuva viettää tänä vuonna jo 100-vuotisjuhlaansa. Mutta kulttuurin tukijärjestelmässämme sarjakuva siis on uusi ala, kuten myös esimerkiksi sirkustaide. Sarjakuvataide on kuvaa ja sanaa yhdistävä taidelaji - kertovaa kuvaa - joka valtion taiteenalakohtaisessa edistämispolitiikassa on luettu muotoiluun samoin kuin muun muassa graafinen suunnittelu ja kuvitus.
Opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnalliselle muotoilujärjestölle vuoden 2011 toimintaan tarkoitettua valtionavustusta haki kaksi sarjakuvajärjestöä: Suomen Sarjakuvaseura ry ja Sarjakuvantekijät ry. Toiminta-avustusta jaettiin yhteensä 380 000 euroa kaikkiaan 11 järjestölle. Suomen sarjakuvaseuran saama 40 000 euron avustus oli jaetuista avustuksista toiseksi suurin. Vuonna 2010 seuran avustus oli 14 000 euroa. Sarjakuvantekijät ry:n saama 7 000 euron toiminta-avustus vuonna 2011 oli samansuuruinen kuin toisen ammattilaisjärjestön Grafia ry:n saama. Kaikkiaan Suomen Sarjakuvaseuran toimintaan, hankkeisiin, tapahtumiin ja Sarjainfo-lehteen opetus- ja kulttuuriministeriöltä saama tuki on 130 000 euroa vuonna 2011. Seura on saanut tukea myös ministeriön alaiselta valtion taidetoimikuntalaitokselta.
Vuonna 2010 opetus- ja kulttuuriministeriö tuki sarjakuvan 100-vuotisjuhlavuoden valmistelua 50 000 euron suuruisella erityisavustuksella.
Sarjakuvataide tarvitsee lisäresursseja myös juhlavuoden jälkeen. Ministeriön suunnitelmissa on erottaa sarjakuvan edistämiseen tarkoitetut määrärahat omaksi rivikseen taiteen edistämiseen tarkoitetuissa veikkausvoittovaroissa. Näin sarjakuvataide saisi itsenäisemmän aseman valtion budjetissa ja sen määrärahakehitystä olisi helpompi seurata. On tärkeää, että sarjakuvataiteelle voidaan turvata pysyvän edunvalvontatyön mahdollistama tuki.
Taiteen keskustoimikunnassa muotoilutoimikunta myöntää taiteilija-apurahoja sarjakuvataiteilijoille sekä kohdeapurahoja sarjakuvataiteilijoiden projekteihin ja erityisavustuksia sarjakuva-alan yhteisöjen hankkeisiin. Tänä ja ensi vuonna kolme sarjakuvataiteilijaa nauttii kolmivuotista valtion taiteilija-apurahaa. Sarjakuvataidetta tuetaan myös kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden kirjastoapurahoin (75 000 euroa vuonna 2011, 50 000 euroa vuonna 2010). Myös ns. kuvataiteen näyttöapurahoja voidaan myöntää sarjakuvataiteilijoille. Alueelliset taidetoimikunnat ovat tukeneet sarjakuvataidetta avustuksin ja yhteistyöhankkein ja jakaneet työskentelyapurahoja sarjakuvataiteilijoille. Vuonna 2011 aloitti työnsä ensimmäinen sarjakuvan läänintaiteilija. Viime vuosina myös taiteen valtionpalkintoja ja Suomi-palkintoja on jaettu sarjakuvataiteilijoille. Vuonna 2012 valmistuu ensimmäinen valtion taideteostoimikunnan sarjakuvataiteilijoilta tilaama julkinen taideteos.
Sarjakuvan asema on siis viime vuosina vahvistunut suomalaisessa taidekentässä, mutta edelleen on työtä tehtävänä. On tärkeää, että sarjakuvataiteilijat saavat taiteilija-apurahoja täysipainoisen työn mahdollistamiseksi. Sarjakuvataiteen kannalta olisi myös oleellista saattaa loppuun selvitys sarjakuva-arkiston luomisesta ja jatkaa kotimaisen sarjakuvataiteen keräystyötä. Sarjakuvan yksi ominaispiirre on se, että se reagoi nopeasti ympärillä olevaan maailmaan ja tallentaa siis ajan ilmiöitä.
Taiteen keskustoimikunnan muuttaminen Taiteen edistämiskeskukseksi mainitaan nykyisen hallituksen ohjelmassa. Siinä yhteydessä ratkaistaan myös sarjakuvataiteen asema taidetoimikuntalaitoksessa. Uudistusten yhteydessä sarjakuvan asemaa on syytä vahvistaa.
Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 2011
Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo ArhinmäkiI det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 238/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna:
Har undervisnings- och kulturministeriet noterat hur lite statligt stöd som ges till seriekonsten och
är man vid ministeriet beredda att utveckla stödet till seriebranschen så att seriekonstnärerna får bättre möjligheter till långsiktigt arbete och att branschaktörernas långsiktiga arbete för att utveckla seriekonsten som en självständig konstart möjliggörs?
Som svar på detta spörsmål anför jag följande:
Seriekonsten har endast sedan mitten av 1990-talet fått regelbundet statligt stöd som ett av konstområdena. Det är märkvärdigt med tanke på att den tecknade serien i år firar sitt 100-årsjubileum. Men i vårt stödsystem för kulturen är den tecknade serien alltså ett nytt område, liksom exempelvis cirkuskonsten. Seriekonsten är en konstart som förenar bilder - berättande bilder - och ord och som i det statliga främjandet av olika konstarter har räknats som formgivning, på samma sätt som bl.a. grafisk formgivning och illustration.
Två serieorganisationer ansökte om undervisnings- och kulturministeriets statsunderstöd till riksomfattande formgivningsorganisationer för verksamheten år 2011: Suomen Sarjakuvaseura ry och Sarjakuvantekijät ry. Verksamhetsunderstöd på totalt 380 000 euro beviljades till 11 organisationer. Understödet som beviljades Suomen Sarjakuvaseura, 40 000 euro, var det näst största av de beviljade bidragen. År 2010 beviljades föreningen 14 000 euro. Sarjakuvantekijät fick år 2011 ett verksamhetsunderstöd på 7 000 euro, vilket var lika stort som det som beviljades en annan expertorganisation, Grafia ry. Totalt har Suomen Sarjakuvaseuras verksamhet, projekt, evenemang och tidskriften Sarjainfo fått understöd på 130 000 euro av undervisnings- och kulturministeriet år 2011. Föreningen har även fått understöd av statens konstkommission som är underställt ministeriet.
År 2010 stödde undervisnings- och kulturministeriet förberedelserna för den tecknade seriens 100-årsjubileum med ett specialunderstöd på 50 000 euro.
Seriekonsten behöver tilläggsresurser även efter jubileumsåret. Ministeriet planerar att ge anslagen som är avsedda för att främja seriekonsten en egen post i tippningsvinstmedlen som är riktade till främjandet av konsten. På detta sätt skulle seriekonsten få en självständigare ställning i statsbudgeten och det vore lättare att följa anslagsutvecklingen. Det är viktigt att trygga det stöd som en fortgående intressebevakning möjliggör för seriekonsten.
Vid Centralkommissionen för konst beviljar formgivningskommissionen konstnärsstipendier till seriekostnärer samt projektstipendier för seriekonstnärernas projekt och specialunderstöd för serieorganisationernas projekt. I år och nästa år har tre seriekonstnärer statens 3-åriga konstnärsstipendium. Seriekonsten stöds också genom biblioteksstipendier för illustratörer och seriekonstnärer (75 000 euro år 2011, 50 000 euro år 2010). Även s.k. visningsstipendier för bildkonst kan beviljas till seriekonstnärer. De regionala konstkommissionerna har stött seriekonsten med understöd och samarbetsprojekt samt beviljat arbetsstipendier till seriekonstnärer. År 2011 inledde den först länskonstnären inom seriekonsten sitt arbete. Under de senaste åren har även statens konstpris och Finlandspris beviljats till seriekonstnärer. År 2012 färdigställs det första offentliga konstverket som statens konstverkskommission beställt av seriekonstnärer.
Med andra ord har seriekonstens ställning under de senaste åren blivit starkare inom den finländska konstvärlden, men arbete återstår ännu. Det är viktigt att seriekonstnärerna får konstnärsstipendier som möjliggör intensivt arbete. Med tanke på seriekonsten vore det också viktigt att slutföra utredningen om skapandet av ett seriearkiv och att fortsätta insamlingen av inhemsk seriekonst. Ett av den tecknade seriens särdrag är att den reagerar snabbt på omvärlden och därmed dokumenterar fenomen som ligger i tiden.
I den nuvarande regeringens program nämns att Centralkommissionen för konst ombildas till Centralen för konstfrämjande. I samband med detta avgörs också seriekonstens ställning i konstkommissionsväsendet. När reformerna genomförs är det skäl att stärka seriekonstens ställning.
Helsingfors den 18 november 2011
Kultur- och idrottsminister Paavo Arhinmäki