]> KK256 2009 vpKirsiOjansuu vihrym. KIRJALLINEN KYSYMYS256 2009 vp Tekijänoikeuslain työsuhdeolettama Eduskunnan puhemiehelle Sivistysvaltion lainsäädännössä on perinteisesti suojattu heikompaa osapuolta. Voimassa olevan tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Tekijä voi siirtää oikeutensa edelleen. Demokraattisessa sopimusyhteiskunnassa tekijällä on näin oikeus päättää, kenelle ja millä ehdoin hän oikeutensa luovuttaa. Tämä on ollut suomalaisenkin yhteiskunnan perusarvoja. Hallitusohjelmassa ei sovittu työsuhdeolettaman sisällyttämisestä tekijänoikeuslakiin. Tästä huolimatta hallitus päätti marraskuussa 2007, että määräaikaan mennessä selvitetään, tulisiko tekijänoikeuslakiin ottaa olettama, jonka mukaan työ- ja virkasuhteessa luotujen teosten taloudelliset oikeudet siirtyvät lain nojalla työnantajalle, jolleivät osapuolet toisin sovi. Opetusministeriö kutsui selvitysmieheksi oikeusneuvos Mikko Tulokkaan, jonka selvitys valmistui kesäkuussa 2008. Tulokkaan selvitykseen sisältyy säännösehdotus. Olettamasäännöksen mukaan työnantajalla olisi oikeus käyttää työntekijän työtehtävissään luomaa teosta ja määrätä siitä haluamallaan tavalla. Tämän käyttöoikeuden piiriin kuuluisivat myös teoksen myöhemmät hyödyntämismahdollisuudet. Laatimastaan ehdotuksesta huolimatta Tulokas totesi selvityksessä seuraavaa: "Epäilemättä jatkossakin tultaisiin toimeen ilman lakiin kirjattua olettamasäännöstä. Sääntely ei ole välttämätöntä, mutta se voisi osaltaan edistää teosten tehokasta hyödyntämistä sekä selkeyttää oikeudellista tilannetta." Edelleen selvityksen mukaan: "Ehdotuksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyistä oikeustilannetta työnantajan ja työntekijän välillä, vaan jäsentää ja selventää sitä osin muuttuneissa olosuhteissa." Työsuhdeolettamaa vaatineet työnantajat hyötyisivät säännöksestä, koska se paitsi siirtäisi heille työntekijöiden tekijänoikeuksia suoraan lain nojalla myös parantaisi heidän asemaansa neuvoteltaessa oikeuksien siirron ehdoista. Työnantajayritykset ovat kuitenkin nykylainsäädännölläkin saaneet neuvotelluiksi tarvitsemansa tekijänoikeudet. Oudoksi esityksen tekee se tosiasia, ettei ole myöskään olemassa oikeudellista epävarmuutta tai oikeusriitoja, jotka vaatisivat työsuhdeolettaman kirjaamista lakiin. Mahdollisen työsuhdeolettamasääntelyn ta­lou­dellisia vaikutuksia voi olla vaikea tarkasti arvioida, mutta on todennäköistä, että jos lakiin tulisi selvitysmiehen ehdottama säännös, työnantajan ei kannattaisi sopia tekijänoikeuksista työntekijöiden kanssa. Tämä olisi omiaan synnyttämään tulonsiirtoja työntekijöiltä työnantajille. Säännös antaisi työnantajalle myös käytännössä rajoittamattomat oikeudet käyttää teosta. Tekijänoikeuksista sopiminen ei enää olisi todennäköistä, koska sopiminen johtaisi työnantajan kannalta olettamaa huonompaan tulokseen. Näin nykyinen tekijänoikeussopimuksiin ja niiden suppeaan tulkintaan pohjautuva järjestelmä romuttuisi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Valmisteleeko opetusministeriö tekijänoikeuslain uudistamista Tulokkaan esityksen pohjalta, miten uudistuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja lainsäädännöllistä perusperiaatetta heikomman osapuolen suojaamisesta eli tekijän oikeutta omiin teoksiinsa ja miten selvitetään ne taloudelliset vaikutukset, jotka työsuhdeolettaman muutos aikaansaisi? Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 2009 KirsiOjansuu vihr OutiAlanko-Kahiluoto vihr HeliJärvinen vihr MinnaSirnö vas OrasTynkkynen vihr ErkkiPulliainen vihr ValtoKoski sd TanjaKarpela kesk JuttaUrpilainen sd TommyTabermann sd TuulaPeltonen sd MattiSaarinen sd AilaPaloniemi kesk MarkusMustajärvi vas MerjaKyllönen vas MikkoAlatalo kesk OivaKaltiokumpu kesk HeliPaasio sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kirsi Ojansuun /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 256/2009 vp: Valmisteleeko opetusministeriö tekijänoikeuslain uudistamista Tulokkaan esityksen pohjalta, miten uudistuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja lainsäädännöllistä perusperiaatetta heikomman osapuolen suojaamisesta eli tekijän oikeutta omiin teoksiinsa ja miten selvitetään ne taloudelliset vaikutukset, jotka työsuhdeolettaman muutos aikaansaisi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työ- ja virkasuhteissa syntyy laajasti erilaisia tekijänoikeudella suojattuja aineistoja, kuten artikkeleita ja lehtijuttuja, valokuvia ja karttoja, mainoksia, teknisiä piirroksia, pelejä, tietokoneohjelmia ja tietokantoja sekä monenlaista ääniaineistoa, audiovisuaalista aineistoa ja verkkoaineistoa. Myös erilaiset asiakirjat, kuten muistiot, selvitykset, vuosikertomukset ja muunlaiset raportit, ohjeet, esitteet, sopimukset ja tarjousasiakirjat voivat saada tekijänoikeuslain mukaista suojaa. Tietyillä aloilla työntekijöiden tehtäviin kuuluu säännönmukaisesti sellaisten työn tulosten aikaansaaminen, toisilla se on satunnaisempaa. Työsuhdetekijänoikeudessa on kiteytetysti kysymys siitä, missä laajuudessa työnantajan tulisi saada määrätä työsuhteessa työtehtäviä suoritettaessa luoduista teoksista. Keskeinen ongelma on se, että yhteen sovitettavaksi tulevat kaksi oikeusjärjestelmäämme kuuluvaa toisistaan poikkeavaa periaatetta; Työoikeuden mukaan oikeus työn tulokseen kuuluu työnantajalle, kun sen sijaan tekijänoikeuden mukaan tekijänoikeudet kuuluvat teoksen tekijälle. Tekijänoikeuslainsäädäntö turvaa elinkeinon harjoittajan, tekijän, toimintaedellytyksiä antamalla tekijälle yksinoikeuden hyödyntää teosta taloudellisesti. Lainsäädäntö antaa myös tekijän henkilöön liittyvää suojaa, joka ilmenee tekijänoikeudessa tekijän moraalisina oikeuksina. Kun teos luodaan työsuhteen puitteissa, eli työnantajan johdon ja valvonnan alaisena, on elinkeinon harjoittajana se yritys, jonka palveluksessa työntekijä on. Tekijä ei tällöin kanna vastuuta toiminnan taloudellisista ja muista riskeistä, kuten silloin kun kysymyksessä on itsenäisesti ja omaan lukuun luodut teokset. Tämän ristiriitaisen lähtökohdan takia on toisinaan ollut epäselvää, mistä käytöstä työnantajan ja työntekijän tulee erikseen sopia, ja mitä oikeuksia työnantajalle katsotaan siirtyvän työsuhteen nojalla. Samalla työntekijälle on voinut olla epäselvää, miltä osin työnantaja saa määrätä teoksesta ja miltä osin työntekijällä on oikeus itse hyödyntää teosta. Työntekijän oikeutta itse hyödyntää teoksia rajoittaa joka tapauksessa muun muassa työntekijän lojaliteettivelvoite ja kielto harjoittaa kilpailevaa toimintaa sekä työntekijän salassapitovelvoite. Työ- tai virkasuhteissa luodaan sekä myytäväksi tarkoitettuja tuotteita että yritysten, viranomaisten tai muiden yhteisöjen omaan tai sidosryhmien käyttöön tarkoitettua aineistoa. Tällaisen aineiston kaupallinen arvo voi vaihdella varsin merkittävästä täysin arvottomaan. Teoksen arvo työnantajalle voi toisin sanoen koostua joko sen kaupallisesta arvosta eli teoskappaleiden myynnistä, lisensioinnista tai vastaavasta toiminnasta saatavista tuloista tai siitä kustannuksesta tai haitasta, joka työnantajalle syntyisi siitä, että työnantaja joutuisi tekemään tai teettämään korvaavan teoksen sen vuoksi, että työntekijä kieltää sen käytön tekijänoikeuteensa vedoten. Kuluvalla vuosituhannella teosten tuottaminen työyhteisöissä on lisääntynyt valtavasti uuden teknologian ja viestintäympäristössä sekä toimintatavoissa tapahtuneiden muutosten johdosta. Tämä on osa tietoyhteiskuntakehitystä ja siihen liittyvää toiminnan ja tuotannon murrosta. Samalla tekijänoikeudellisen sääntelyn ytimeen kuuluvaksi miellettyjen kirjailijoiden, taiteilijoiden, säveltäjien ja esittävien taiteilijoiden oheen on syntynyt yhä laajeneva joukko muita luovaa työtä tekeviä henkilöitä. Toisissa yhteisöissä aineistojen kaupallinen hyödynnettävyys on yhteisön elinehto, toisissa aineiston hyödynnettävyys voi lisätä toiminnan tuottavuutta ja tuloksellisuutta välillisesti. Viime kädessä on myös työntekijän edun mukaista, että työnantajan toimintakyky ja elinvoimaisuus säilyy. Tekijänoikeuslainsäädäntöömme otettiin 1990-luvulla säännös, jonka mukaan työnantajalle siirtyy kaikki taloudelliset oikeudet työ- tai virkasuhteessa luotuihin tietokoneohjelmiin ja tietokantoihin (tekijänoikeuslain 40 b §), ellei toisin ole sovittu. Lainmuutoksen perusteluissa todettiin muun muassa, että ehdotettu ratkaisu noudattaa alan yleistä käytäntöä. Esityksellä pyrittiin selventämään lakia ja vahvistamaan voimassa oleva oikeustila. Tästä yleisestä käytännöstä poikkesi yliopistoissa syntynyt käytäntö, että oikeudet korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luomaan tietokonohjelmaan kuuluu työntekijälle. Tämä kirjattiin myös lakiin poikkeuksena lain pääsäännöstä. Tekijänoikeuslaki ei sisällä yleistä säännöstä työnantajan oikeudesta työsuhteessa työtehtäviä tehdessä luotuihin teoksiin. Hallitus päätti 13.11.2007, että selvitetään, tulisiko tekijän­oikeuslakiin ottaa olettama, jonka mukaan työ- ja virkasuhteessa luotujen teosten taloudelliset oikeudet siirtyvät lain nojalla työnantajalle, jolleivät osapuolet toisin sovi. Selvitys tehtiin puo­lueettoman asiantuntijan toimesta. Selvitysmies ehdotti, että lakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan työnantajalla olisi oikeus käyttää teosta ja määrätä siitä toimintansa edellyttämällä tavalla, ellei toisin ole sovittu tai alan käytännöstä muuta johdu. Selvitysmiehen ehdotus perustuu oikeuskäytännössä syntyneeseen sääntöön työnantajan niin sanotusta normaalikäyttöoikeudesta ja poikkeaa siten lakiin jo sisältyvästä erityissäännöksestä koskien työnantajan oikeutta työ- tai virkasuhteessa valmistettuihin tietokoneohjelmiin ja tietokantoihin. Ehdotuksessa on otettu huo­mioon, että eri aloilla on voinut syntyä eri käytäntöjä oikeuksien siirtymisen osalta, eikä eri alojen vakiintunutta käytäntöä ole mahdollista tai mielekästä kirjata lakiin. Selvitysmies arvioi, ettei ehdotettu olettamasäännös olennaisesti vaikuttaisi työntekijöiden tai työnantajien asemaan ja oikeuksiin. Tämä johtuu toisaalta siitä, että olettamaan on pääosin kirjattu nykyinen oikeusjärjestelmäämme sisältyvä käsitys työsuhdetekijänoikeuden jakautumisesta osapuolten kesken. Toisaalta monien yritysten osalta tekijänoikeuksien siirrosta on sovittu työehtosopimuksiin tai työsopimuksiin otetuilla ehdoilla. Näihin sopimuksiin olettama ei selvitysmiehen mukaan vaikuttaisi. Selvitysmiehen ehdotuksen oltua laajalla lausuntokierroksella on opetusministeriössä otettu harkittavaksi itse kysmys siitä, vaatiiko työntekijöiden ja työnantajien oikeuksien nykyajan vaatimuksia huomioiva täsmentäminen nimenomaisen olettamasäännöksen mukaan ottamista tekijänoikeuslakiin vai voidaanko työsuhdetekijänoikeuksien riittävän selkeä jakaminen määritellä nykytilaa täsmentämällä muulla tavoin, vaarantamatta työtekijän oikeuksia. Mahdollisen tulevan lakiesityksen vaikutuksia pitää johdonmukaisesti tarkastella toisaalta työntekijöiden ja työnantajien kannalta ja toisaalta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Siinä pitäisi myös huomioida tasapuolisesti sekä työntekijöiden että työnantajien oikeudet ja intressit ja löytää tasapainoinen ja myös käytännössä toimiva ratkaisu. Kokonaisuuden ja eri osapuolien oikeuksien arvioiminen on haastava kokonaisuus. Arvion pohjalta opetusministeriö tekee johtopäätökset mahdollisesta lakiehdotuksesta alkusyksyllä 2009. Helsingissä 15 päivänä huhtikuuta 2009 Kulttuuri- ja urheiluministeri StefanWallin Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 256/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Kirsi Ojansuu /gröna m.fl.: Bereder undervisningsministeriet en revidering av upphovsrättslagen utifrån Tulokas förslag, hur respekterar revideringen de grundläggande fri- och rättigheterna och den lagstiftningsmässiga grundprincipen om skydd för den svagare parten, dvs. upphovsmannens rätt till sina egna verk och hur utreds de ekonomiska verkningarna som den ändrade anställningspresumtionen skulle förorsaka? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I arbets- och tjänsteförhållanden uppstår en mängd upphovsrättsskyddat material typ artiklar och tidningsreportage, foton och kartor, reklam, tekniska ritningar, spel, datorprogram och databaser samt många slags ljudmaterial, audiovisuellt material och webbmaterial. Också olika typer av dokument, såsom promemorior, utredningar, årsredovisningar och andra rapporter, anvisningar, broschyrer, avtal och anbudshandlingar kan skyddas enligt upphovsrättslagen. Inom vissa branscher åstadkommer de anställda regelbundet detta slags arbetsresultat, inom andra är det mer tillfälligt. Upphovsrätt i anställningsförhållande handlar sammanfattat om i vilken omfattning arbetsgivaren får bestämma om verk som har skapats vid utförande av arbetsuppgifter i ett anställningsförhållande. Ett centralt problem är att det handlar om att samordna två sinsemellan avvikande principer i vårt rättssystem; enligt arbetsrätten har arbetsgivaren rätt till arbestresultatet, medan rättten enligt bestämmelserna om upphovsrätt tillfaller upphovsmannen. Lagstiftningen om upphovsrätt tryggar näringsidkarens, upphovsmannens, verksamhetsförutsättningar genom att ge upphovsmannen ensamrätt till att utnyttja verket ekonomiskt. Lagstiftningen ger också skydd med avseende på upphovsmannens person, vilket i upphovsrätten yttrar sig som upphovsmannens moraliska rättigheter. När ett verk skapas inom ramen för ett anställningsförhållande, dvs. under arbetsgivarens ledning och övervakning, är näringsidkaren det företag där arbetstagaren är anställd. I så fall ansvarar upphovsmannen inte för verksamhetens ekonomiska och övriga risker såsom om det gäller verk som skapas självständigt och för egen räkning. På grund av denna motstridiga utgångspunkt har det ibland varit oklart vilken användning arbetsgivaren och arbetstagaren separat ska avtala om och vilka rättigheter som anses övergå på arbetsgivaren med stöd av anställningsförhållandet. Samtidigt har det kunnat vara oklart för den anställda till vilka delar arbetsgivaren får bestämma om verket och till vilka delar den anställda har rätt att utnyttja det själv. Den anställdas rätt att själv utnyttja verket begränsas i vilket fall som helst av bl.a. arbetstagarens lojalitetsplikt och förbudet att bedriva konkurrerande verksamhet samt arbetstagarens sekretessplikt. Under arbets- eller tjänsteförhållanden skapas såväl produkter för försäljning som material avsett för företags, myndigheters och övriga samfunds egen användning. Materialets kommersiella värde kan variera från mycket värdefullt till alldeles värdelöst. Med andra ord kan det värde ett verk besitter för arbetsgivaren antingen bestå av dess kommersiella värde, dvs. försäljning av enskilda exemplar av verket, intäkter för licensiering eller inkomster som uppstår på motsvarande sätt, eller genom den kostnad eller skada som arbetsgivaren skulle förorsakas på grund av att den anställda förbjöd honom eller henne att utnyttja verket genom att hänvisa till sin upphovsrätt. Under innevarande årtusende har framställningen av verk inom arbetssamfund ökat väldigt till följd av den nya tekniken och omställningarna i informationsmiljön och verksamhetssätten. Det är ett led i utvecklingen mot informationssamhället och den påföljande brytningen inom verksamhet och produktion. Samtidigt har det vid sidan av författare, konstnärer, tonsättare och uppträdande konstnärer, vilka uppfattas befinna sig i kärnområdet för regleringen av upphovsrätten, uppstått en expanderande grupp andra personer som utför kreativt arbete. I vissa samfund är det kommersiella utnyttjandet av materialet ett levnadsvillkor, medan möjligheterna att utnyttja materialet i andra samfund indirekt kan göra verksamheten mer produktiv och resultatinriktad. I sista hand ligger det också i arbetstagarens intresse att arbetsgivarens funktionsförmåga och livskraft bevaras. I vår upphovsrättslagstiftning togs på 1990-talet in en bestämmelse enligt vilken alla ekonomiska rättigheter till datorprogram och databaser som har skapats i arbets- eller tjänsteförhållande övergår på arbetsgivaren (upphovsrättslagens 40 b §), om ingenting annat har avtalats. I motiveringarna till lagändringen konstaterades bl.a. att den föreslagna lösningen följer allmän praxis inom branschen. Syftet med propositionen var att förtydliga lagen och förstärka det gällande rättsläget. Från denna allmänna praxis avvek den praxis som uppstått inom universiteten, enligt vilken rättigheterna till datorprogram vilkas upphovsman arbetar med självständig undervisning och forskning inom högskolan tillfaller den anställda. Det skrevs också in i lagen som undantag från huvudregeln. Upphovsrättslagen innehåller inga allmänna bestämmelser om arbetstagarens rätt till verk som har skapats vid utförande av arbetsuppgifter inom anställningsförhållandet. Regeringen beslutade den 13 november 2007 att det ska utredas om upphovsrättslagen bör omfatta antagandet att ekonomiska rättigheter till verk som skapats inom arbets- och tjänsteförhållande med stöd av lagen ska övergå på arbetstagaren om parterna inte avtalar om annat. Utredningen utfördes av en opartisk sakkunnig. Utredningsmannen föreslog att lagen ska omfatta en bestämmelse enligt vilken arbetsgivaren har rätt att använda verket och bestämma över det på det sätt som verksamheten förutsätter om ingenting annat har avtalats eller om praxis inom branschen inte föranleder annat. Utredningsmannens förslag baserar sig på en regel om arbetsgivarens rätt till s.k. normal användning som uppstått inom rättspraxis och som således avviker från den specialbestämmelse om arbetsgivarens rätt till datorprogram och databaser som har har skapats inom arbets- eller tjänsteförhållande, som redan finns i lagen. I förslaget beaktas att olika branscher kan ha varierande praxis i fråga om övergången av rättigheterna, och att det inte är möjligt eller meningsfullt att skriva in olika branschers etablerade praxis i lagen. Utredningsmannen bedömer att det föreslagna presumtionsstadgandet inte väsentligt skulle inverka på de anställdas eller arbetsgivarnas ställning och rättigheter. Det beror delvis på att presumtionen huvudsakligen omfattar den uppfattning som ingår i vårt rättssystem om hur upphovsrätten fördelas mellan parterna. I fråga om många företag regleras överföringen av upphovsrätten dessutom genom villkor i arbetskollektivavtal eller arbetsavtal. Dessa avtal påverkas enligt utredningsmannen inte av presumtionen. Efter det att utredningsmannens förslag skickats ut på en omfattande remissrunda, har man på undervisningsministeriet tagit upp själva frågan till begrundande om det krävs en precisering i form av ett särskilt presumtionsstadgande som tas med i upphovsrättslagen för att de anställdas och arbetsgivarnas krav på att deras rättigheter av idag beaktas, eller ifall en tillräckligt tydlig uppdelning av upphovsrätten vid anställningsförhållanden kan definieras genom att presicera det rådande läget på annat sätt, utan att de anställdas rättigheter äventyras. Härvid bör följderna av den eventuellt förestående lagstiftningen granskas konsekvent ur såväl de anställdas och arbetsgivarnas synvinkel som ur samhällets synpunkt sett. Därvid borde man även beakta både de anställdas och arbetsgivarnas rättighter och intressen på enahanda grunder samt hitta en balanserad lösning som också fungerar i praktiken. Att göra en bedömning som ser till helheten och de olika parternas rättighter är sammanlagt en stor utmaning. På basis av bedömningen kommer undervisningsministeriet att dra sina slutsatser angående ett eventuellt lagförslag i början av hösten 2009. Helsingfors den 15 april 2009 Kultur- och idrottsministerStefan Wallin