KIRJALLINEN KYSYMYS 260/2002 vp

Eri puolilla Suomea on käynnissä niin kutsuttujen retail parkien eli tilaa vievän erikoiskaupan keskuksien rakennushankkeita. Kyseisiin keskuksiin on kaavailtu sijoitettavaksi mm. rautakauppoja, huonekalu- ja kodinkoneliikkeitä sekä erilaisia sisustus-, urheiluväline- sekä autotarvike- ja puutarhamyymälöitä.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa on säädelty päivittäistavarakaupan suuryksikköjen sijoittumista, mutta tilaa vievälle erikoiskaupalle ei ole rajoituksia. Kuitenkin nyt kaavaillut  retail  park -hankkeet ovat sen tyyppisiä, että niillä, kuten perinteisillä päivittäistavara-automarketeillakin, olisi toteutuessaan huomattavia ympäristö- ja kaupunkirakenteellisia vaikutuksia.

Kaupan suuryksiköiden suurin ongelma on niiden liikennettä lisäävä vaikutus. Yli 2 000 neliön päivittäistavarakaupan rakentaminen edellyttääkin, että tehdään ympäristövaikutusten arviointi, liikenneselvitykset ja naapurikuntien kuuleminen. Maankäyttö- ja rakennuslain säätämisen yhteydessä erikoiskaupan yksiköt jäivät lain ulkopuolelle. Lakia säädettäessä tilaa vievän erikoiskaupan on ajateltu todennäköisesti tarkoittavan lähinnä perinteistä auto- ja huonekalukauppaa eikä näiden toimintojen ole katsottu olennaisesti lisäävän liikennettä.    Retail    park -hankkeiden valossa on kuitenkin käynyt ilmi, että maankäyttö- ja rakennuslaki on jäänyt tältä osin selvästi puutteelliseksi.

Nyt vireillä olevissa, esimerkiksi Tampereen ympäristön retail park -hankkeissa on kyse erittäin suurista erikoiskaupan keskittymistä. Esimerkiksi Tampereen Lahdesjärvelle kaavaillaan 67 000 neliön retail park -kauppakeskusta. Neliömäärän valtavuutta kuvaa se, että Tampereen keskustan suurimpien kauppojen ja kauppakeskusten, Anttilan, Sokoksen, Stockmannin ja Koskikeskuksen, yhteenlaskettu liiketila on noin 50 000 neliötä. Näin suuren kaupan yksikön vaikutukset ulottuvat oman kaupungin keskustan kauppapalvelujen heikentämisen lisäksi myös naapurikuntiin.

VTT on tutkimuksissaan todennut, että automarketit lisäävät ihmisten liikennöintikustannuksia huomattavasti. Market-tyyppinen kaupan keskittyminen vähentää myös työpaikkoja. Lopulta kuluttajat itse joutuvatkin hankkeiden maksajiksi, kun myös kunnallistekniikan ja uusien liikenneväylien kustannuksia siirtyy verojen kautta heidän maksettavikseen. Vielä muita kuluttajia huonompaan asemaan joutuvat autottomat ihmiset ja vanhukset, jotka kärsivät merkittävästi palveluiden tämäntyyppisestä siirtymisestä keskustojen ulkopuolelle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallituksen mielestä tarvetta ohjata myös tilaa vievien erikoiskaupan keskusten sijoittumista päivittäistavarakaupan suuryksiköiden tapaan ja

aikooko hallitus toimia asiassa jo ennen maankäyttö- ja rakennuslain uudistamista?

Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2002

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Anni Sinnemäen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 260/2002 vp:

Onko hallituksen mielestä tarvetta ohjata myös tilaa vievien erikoiskaupan keskusten sijoittumista päivittäistavarakaupan suuryksiköiden tapaan ja

aikooko hallitus toimia asiassa jo ennen maankäyttö- ja rakennuslain uudistamista?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Kysymyksessä esitetään huoli niin kutsuttuja retail parkeja koskevista rakennushankkeista. Retail parkit ovat myymäläkeskittymiä, joissa on useita paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppoja sekä yleensä myös muita vähittäiskaupan myymälöitä. Muut kuin tilaa vievän kaupan myymälät ovat kooltaan alle 2 000 kerrosneliömetriä. Retail park -tyyppiset hankkeet ovat varsinaisesti vasta tulossa Suomeen, tällä hetkellä on yksi toiminnassa Vantaalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumista ohjaavat erityiset säännökset koskevat yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruisia vähittäiskaupan myymälöitä. Sääntely tarkoittaa tässä sitä, että vähittäiskaupan suuryksikkö voidaan sijoittaa vain sellaiselle alueelle, joka on maakuntakaavassa tai yleiskaavassa osoitettu keskustatoimintojen alueeksi. Muussa tapauksessa alueen tulee olla asemakaavassa erityisesti osoitettu vähittäiskaupan suuryksikköä varten. Tavoitteena kaupan sijainninohjauksessa on vähentää yhdyskuntien hajautumiskehitystä, vahvistaa kaupunkien keskustojen elinvoimaisuutta ja parantaa kaupan palvelujen saatavuutta eri kansanryhmille, myös niille, joilla ei ole omaa autoa.

Vähittäiskaupan suuryksikköä ohjaavat säännökset koskevat kaikkea vähittäiskauppaa, siis muitakin kuin päivittäistavaroita myyviä liikkeitä. Sen sijaan säännökset eivät koske paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Paljon tilaa vaativalla erikoistavaran kaupalla tarkoitetaan mm. moottoriajoneuvojen kauppaa, huonekalukauppaa ja kodintekniikkakauppaa.

Se, että myymälä esimerkiksi kokonsa vuoksi ei kuulu vähittäiskaupan suuryksiköiden ohjauksen piiriin, ei tarkoita sitä, että sen sijoittuminen olisi kokonaan säätelemätöntä. Myös alle 2 000 k-m2:n suuruiset myymälät, samoin kuin paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa, edellyttävät kaavoittamista ja ympäristövaikutusten selvittämistä ja arviointia.

Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa on jäänyt suuryksiköiden ohjausmenettelyn ulkopuolelle, koska siinä on kysymys kaupasta, jolle ovat ominaisia suuret, paljon tilaa vaativat tuotteet ja joka edellyttää sijaintia hyvien liikenneyhteyksien varrella. Tällainen toiminta ei kilpaile keskustan liikkeiden kanssa, eikä sen sijoittuminen moottoriteiden varteen heikennä kaupunkien keskustojen vetovoimaa samalla tavoin kuin muu erikoistavaran kauppa. Yleensä paljon tilaa vaativan kaupan sijoittuminen keskustoihin ei ole edes toivottavaa mm. liikenteen lisääntymisen vuoksi eikä mahdollistakaan jakelutoiminnan sekä varastojen suuren tilantarpeen tähden.

Retail park -tyyppiset kauppakeskittymät pyrkivät sijoittumaan lähelle suuria keskuksia mutta kuitenkin niiden ulkopuolelle, yleensä moottoriteiden varteen. Ongelmallista kaupan sijainnin ohjauksen kannalta tässä on se, että niissä on paljon tilaa vaativan kaupan lisäksi myymälöitä, joissa myydään muuta erikoistavaraa, kuten asumiseen liittyviä sisustustarvikkeita tai vaatteita. Jos mikään näistä myymälöistä ei ole kooltaan yli 2 000 k-m2, kaupan erityissäännökset eivät koske niitä.

Retail park -tyyppisten myymäläkeskittymien ympäristövaikutukset, erityisesti vaikutukset kaupan toimintaedellytyksiin keskustoissa ja vaikutukset palveluverkkoon, vastaavat pitkälti suuryksiköiden vaikutuksia, minkä vuoksi voidaan pitää perusteltuna sen selvittämistä, pitäisikö myös niiden sijainninohjauksen vastata suuryksiköiden ohjausta. Vaikka näissäkin tapauksissa kaavoituksen yhteydessä hankkeesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia selvitetään, on mahdollista harkita kunnille lisäkeinoja ohjata myös tämän tyyppisen kaupan sijoittumista siten, että se paremmin tukee yhdyskuntarakenteen eheyttämispyrkimyksiä ja ottaa huomioon asukkaiden tarpeet. Tällaisena keinona voisi olla esimerkiksi se, että maankäyttö- ja rakennuslaissa olevan 2 000 k-m2:n lisäksi lakiin tulisi toinen kynnys, jonka ylittyminen tiukentaisi ohjausta erityisesti sellaisten myymäläkeskittymien osalta, joihin sijoittuu useita muita kuin paljon tilaa vaativan erikoiskaupan myymälöitä.

Maankäyttö- ja rakennuslain kauppaa koskevat uudet säännökset ovat olleet voimassa noin kolme vuotta. Lain toimivuutta seurataan ja arvioidaan mm. juuri kauppaa koskevien säännösten osalta niiden toimivuudesta laadittavien selvitysten perusteella. Selvitykset valmistuvat vielä tämän kevään aikana. Johtopäätösten tekeminen uusien säännösten toimivuudesta on jonkin verran ennenaikaista senkin tähden, että suurin osa ainakin kaupan suuryksiköistä, jotka ovat aloittaneet toimintansa tänä aikana, on toteutettu vielä rakennuslain nojalla. Muutoin käynnissä olevien selvitysten valmistuttua tullaan arvioimaan, onko tarpeellista harkita kauppaa koskevien erityissäännösten täsmentämistä.

Helsingissä 8 päivänä huhtikuuta 2002

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Anni Sinnemäki /gröna undertecknade skriftliga spörsmål SS 260/2002 rd:

Anser regeringen att det finns behov av att styra även placeringen av centra för utrymmeskrävande specialaffärer på samma sätt som stora handelsenheter för dagligvaror och

avser regeringen agera i denna sak redan innan markanvändnings- och byggnadslagen förnyas?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

I spörsmålet framförs en oro för byggnadsprojekt av s.k. retail park-karaktär. En retail park är en butikskoncentration som består av flera affärer för särskilt skrymmande specialvaror och i allmänhet finns där även andra detaljaffärer. De affärer som inte är utrymmeskrävande har en mindre våningsareal än 2 000 kvadratmeter. Projekt av retail park-natur är egentligen först på väg till Finland. För närvarande finns det en verksam retail park i Vanda.

De specialbestämmelser i markanvändnings- och byggnadslagen som styr placeringen av stora detaljhandelsenheter gäller affärer som idkar detaljhandel och har en större våningsareal än 2 000 kvadratmeter. Regleringen innebär att en stor detaljhandelsenhet kan placeras endast på ett sådant område som har anvisats för centrumfunktioner i en landskapsplan eller en generalplan. I övriga fall skall området vara särskilt anvisat i en detaljplan för en stor detaljhandelsenhet. Målet med styrningen av lokaliseringen av handeln är att minska samhällenas splittringstendens, stärka centrens livskraft i städerna och förbättra tillgången på butiksservice för olika medborgargrupper, även för sådana som inte har egen bil.

De bestämmelser som reglerar stora detaljhandelsenheter gäller all detaljhandel. Således gäller de även andra än dagligvaruaffärer. Däremot omfattar bestämmelserna inte affärer för särskilt skrymmande specialvaror. Affärer för särskilt skrymmande specialvaror är bl.a. motorfordonsaffärer, möbelbutiker och hemelektronikaffärer.

Att en affär t.ex. till följd av sin storlek står utanför regleringen av stora detaljhandelsenheter betyder inte att dess placering skulle vara helt oreglerad. Även butiker med mindre våningsareal än 2 000 kvadratmeter förutsätter planläggning samt utredning och bedömning av miljökonsekvenser. Detsamma gäller affärer som saluför särskilt skrymmande specialvaror.

Affärer för särskilt skrymmande specialvaror står utanför styrningsförfarandet för stora handelsenheter eftersom det är fråga om affärer, som betecknas av att de saluför stora, utrymmeskrävande produkter och som förutsätter en placering i närheten av goda trafikförbindelser. Denna verksamhet konkurrerar inte med affärerna i centrum och dess placering invid motorvägar försvagar inte stadscentrens dragningskraft på samma sätt som andra specialaffärer. I allmänhet är det inte ens önskvärt att utrymmeskrävande affärer placeras i centren till följd bl.a. av trafikökningen. Det är i allmänhet inte heller möjligt p.g.a. det stora utrymmesbehov som distributionsverksamheten och lagren medför.

En placering nära stora centra men ändå utanför dem, vanligen invid en motorväg, är målet vid placeringen av köpcentra av retail park-natur. Med hänsyn till styrningen av handelns lokalisering är det problematiska här, att dessa köpcentra utöver utrymmeskrävande affärer även inbegriper butiker som säljer andra specialartiklar. Sådana är t.ex. butiker som saluför inredningsartiklar som hänför sig till boende eller kläder. Om ingen av dessa butiker har en större våningsareal än 2 000 kvadratmeter gäller specialbestämmelserna för handeln inte dem.

Affärskoncentrationer av retail park-typ medför miljökonsekvenser som rätt långt motsvarar de effekter stora detaljhandelsenheter har. Detta gäller särskilt de verkningar som träffar handelns verksamhetsförutsättningar i centren och servicenätverket. Av denna anledning kan man anse det motiverat att utreda om styrningen av retail park-anläggningarnas lokalisering borde motsvara styrningen av stora handelsenheter. Även om miljökonsekvenserna också för dessa anläggningars del utreds i samband med planläggningen, är det möjligt att överväga vilka tillläggsmetoder som kommunerna kunde få för att styra placeringen av denna sorts handel så att den bättre motsvarar strävandena att förenhetliga samhällsstrukturen och beaktar invånarnas behov. En möjlighet kunde vara att införa en annan tröskel i markanvändnings- och byggnadslagen utöver den befintliga tröskeln på en våningsareal om 2 000 kvadratmeter. Om denna andra tröskel skulle överskridas kunde styrningen skärpas särskilt för de affärskoncentrationer, som inkluderar flera andra affärer än affärer som saluför särskilt skrymmande specialvaror.

Markanvändnings- och byggnadslagens nya bestämmelser om handeln har varit i kraft i ca tre år. Lagens funktionsduglighet följs upp och utvärderas bl.a. på basis av utredningar som görs just om funktionsdugligheten hos de bestämmelser som gäller handeln. Utredningarna färdigställs ännu under denna vår. Att dra slutsatser om de nya bestämmelsernas funktionsduglighet är i någon mån för tidigt även med hänsyn till att den största delen av åtminstone de stora handelsenheter, som inlett sin verksamhet under denna tid, har förverkligats med stöd av byggnadslagen. Efter att de inledda utredningarna har färdigställts skall man i övrigt överväga om det finns skäl att precisera specialbestämmelserna om handeln.

Helsingfors den 8 april 2002