Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 295/2012 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 295/2012 vp - Peter Östman /kd

Poliisin mahdollisuudet internetissä tehtävien seksuaalirikosten jäljittämiseen

Eduskunnan puhemiehelle

Internetin välityksellä tapahtuva lasten seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö ovat vakava ja yleinen ongelma. Pelastakaa Lapset ry:n ja Helsingin virtuaalisen lähipoliisiryhmän tekemään kyselyyn (2011) vastanneista alle 16-vuotiaista joka kolmas kertoi vastaanottaneensa internetin kautta seksuaalisesti häiritseviä viestejä, kuvia tai videoita itseään selkeästi vanhemmalta tai aikuiselta henkilöltä. Alle 16-vuotiaista tytöistä 46 % ilmoitti kokeneensa tällaista. 45 % kyselyyn vastanneista alle 16-vuotiaista ilmoitti, ettei ole kertonut internetin kautta tapahtuneesta seksuaalisesta häirinnästä kenellekään. Suuri osa tapauksista jää siten myös poliisin ulottumattomiin.

Suomessa tuli 1 päivänä kesäkuuta 2011 voimaan laki rikoslain muuttamisesta, joka kriminalisoi lapsen houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin (ns. grooming). Laki on osa Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanoa Suomessa. Lain tarkoitus oli muun muassa parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua internetissä tehtäviin seksuaalirikoksiin.

Poliisin toiminnan kannalta lakimuutos on kuitenkin ollut ongelmallinen. Grooming-rikoksia kirjattiin vuonna 2011 noin 20 kappaletta, mikä osaltaan kertoo siitä, ettei lakimuutos ole johtanut merkittävässä määrin toivottuihin tuloksiin. Rajan vetäminen grooming-rikoksen ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön välillä on vaikeaa, sillä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkit täyttyvät jo pelkästään seksuaalissävytteisellä viestittelyllä. Surullisimmillaan lakimuutos onkin johtanut siihen, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia on kirjattu lievempinä grooming-rikoksina. Näin lakimuutos, jonka oli tarkoitus tiukentaa lakia, on joissain tapauksissa johtanut käytännössä lain lieventämiseen.

Poliisin kannalta toinen merkittävä ongelma internetissä tapahtuvien grooming-rikosten jäljittämisessä on peitetoimintamahdollisuuksien puutteellisuus. Poliisilla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta selvittää internetissä lähetetyn viestin lähettäjän IP-osoitetta, sillä grooming-rikoksen rangaistusmaksimi (vuosi vankeutta) ei oikeuta poliisia televalvontaan. Tämä rajoittaa poliisin mahdollisuuksia jäljittää grooming-rikoksia.

Internetissä tapahtuva seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö ovat huomattava uhka lasten ja nuorten turvallisuudelle ja terveelle kasvulle. Siksi lainsäädännön on oltava sellainen, että se turvaa poliisille edellytykset mahdollisimman tehokkaaseen työskentelyyn kyseisten rikollisten jäljittämisessä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen poliisin mahdollisuuksia grooming-rikosten jäljittämiseen?

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2012

Peter Östman /kd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Peter Östmanin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 295/2012 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen poliisin mahdollisuuksia grooming-rikosten jäljittämiseen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rikoslain 20 luvun 6 §:ssä kuvatun lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja 8 b §:ssä kuvattujen ns. grooming -houkuttelurikosten kirjaamisessa poliisin rikosilmoitusjärjestelmään on ilmennyt puutteita. Tästä syystä Poliisihallitus on ohjeistanut, että seksuaalisväritteinen teko, seksuaalisväritteisten viestien lähettäminen tai seksuaalisväritteisten asioiden tai tapahtumien kertominen lapselle on aina seksuaalista hyväksikäyttöä tai sen yritystä, ei houkuttelua.

Houkuttelurikos on tarkoitettu laajentamaan tekojen tunnusmerkistöjen käyttöalaa, mutta todellisuudessa vain hyvin pieni osa teoista täyttää kuitenkin houkuttelun tunnusmerkistön. Sitä ei siksi käytetä ensisijaisena rikosnimikkeenä. Tästä syystä houkuttelurikosten lukumäärä on jäänyt vähäiseksi.

Houkuttelurikoksen kriminalisoinnin yhteydessä muutettiin myös lasten seksuaalista hyväksikäyttörikoksen rangaistusasteikkoa. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus korotettiin neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Sukupuoliyhteyden sisältävät hyväksikäyttörikokset katsotaan lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Lasten seksuaalisia hyväksikäyttörikoksia tuli poliisin tietoon vuonna 2010 yhteensä 1 103 ja vuonna 2011 yhteensä 1 697. Näin ollen kesäkuussa 2011 voimaan tulleet säännökset suojella lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä ovat saavuttaneet asetetut tavoitteet.

Selvitettäessä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, poliisin on mahdollista käyttää muun muassa televalvontaa. Sen sijaan poliisilla ei ole oikeutta seurata pedofiilin ja tämän kohteena olevan lapsen keskustelua tietoverkossa, esimerkiksi Facebookissa, koska tämä edellyttäisi telekuunteluoikeutta. Tämä on tällä hetkellä suurin ongelma lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisessä.

Sisäasiainministeriö pitää erittäin tärkeänä, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttörikos lisätään pakkokeinolain  5 a luvun 2 §:ssä mainittujen rikosten luetteloon, joiden tutkinnassa poliisilla on oikeus käyttää telekuuntelua.

Rangaistussäännös lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin perustuu oikeusministeriön asettaman työryhmän mietintöön. Tässä yhteydessä ei katsottu tarpeelliseksi uudistaa pakkokeinolain televalvontaa koskevia säädöksiä, jotka olisivat mahdollistaneet televalvonnan käytön pakkokeinona grooming-rikosten tutkinnan yhteydessä, koska lasten seksuaalisen hyväksikäyttörikokset tutkinnassa on mahdollista käyttää televalvontaa. Nyttemmin oikeusministeriö on käynnistänyt selvityksen mahdollisuudesta käyttää televalvontaa myös grooming-rikosten tutkinnassa.

Helsingissä 3 päivänä toukokuuta 2012

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 295/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Peter Östman /kd:

Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att förbättra polisens möjligheter att spåra gromning?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Det har framkommit brister i systemet för polisanmälningar när det gäller registreringen av brotten sexuellt utnyttjande av barn enligt 20 kap. 6 § i strafflagen och lockande av barn i sexuella syften, s.k. gromning, enligt 8 b §. Därför har Polisstyrelsen gett anvisningar om att sexuellt färgade handlingar, att skicka sexuellt färgade textmeddelanden eller berätta sexuellt laddade saker eller händelser för barn alltid är sexuellt utnyttjande eller försök till sexuellt utnyttjande, inte lockande.

Brottet lockande av barn i sexuella syften är avsett att utvidga användningsområdet för rekvisitet för handlingarna, men i verkligheten uppfyller endast en liten del av handlingarna ändå rekvisitet för lockande. Därför används det inte som brottsbeteckning i första hand. Av denna anledning har antalet fall av lockande av barn i sexuella syften varit litet.

I samband med att lockande av barn i sexuella syften kriminaliserades ändrades även straffskalan för sexuellt utnyttjande av barn. Minimistraffet för sexuellt utnyttjande av barn höjdes till fyra månaders fängelse. Utnyttjandebrott som inbegriper samlag betraktas i princip som grovt sexuellt utnyttjande av barn. År 2010 kom sammanlagt 1 103 och 2011 sammanlagt 1 697 fall av sexuellt utnyttjande av barn till polisens kännedom. De bestämmelser som trädde i kraft i juni 2011 i syfte att skydda barn mot sexuellt utnyttjande har således uppnått målen.

Polisen kan vid utredningen av sexuellt utnyttjande av barn använda bl.a. teleövervakning. Däremot har polisen inte rätt att följa konversationen mellan en pedofil och ett barn som är föremål för hans intresse i ett datanät, t.ex. Facebook, eftersom detta skulle kräva rätt till teleavlyssning. Detta är för närvarande det största problemet när det gäller att utreda sexuellt utnyttjande av barn.

Inrikesministeriet anser att det är ytterst viktigt att brottet sexuellt utnyttjande av barn fogas till förteckningen i 5 a kap 2 § i tvångsmedelslagen över brott som ger polisen rätt att använda teleavlyssning i utredningsarbetet.

Straffbestämmelsen om lockande av barn i sexuella syften grundar sig på ett betänkande av en arbetsgrupp som tillsatts av justitieministeriet. I detta sammanhang ansågs det inte nödvändigt att revidera tvångsmedelslagens bestämmelser om teleövervakning, som skulle ha möjliggjort användningen av teleövervakning som tvångsmedel i samband med utredningen av gromning, eftersom det är möjligt att använda teleövervakning vid utredningen av sexuellt utnyttjande av barn. I dagens läge har justitieministeriet startat en utredning om möjligheten att använda teleövervakning även vid utredningen av gromning.

Helsingfors den 3 maj 2012

Inrikesminister Päivi Räsänen