KIRJALLINEN KYSYMYS 2/2011 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Pentutehtailu eli koiran- ja kissanpentujen tuottaminen epäasiallisissa oloissa on tunnistettu ilmiö myös Suomessa. Usein koiria tuodaan Suomeen Viron kautta muualta Baltiasta ja Venäjältä. Tyypillistä pentutehtaiden toiminnalle on eläinten hoidon räikeä laiminlyönti. Eläimet lisääntyvät tehtaissa jatkuvasti ja niitä pidetään ahtaissa kuljetushäkeissä tai kosteilla kellarilattioilla, joita ei siivota lainkaan. Eläinten rokotukset ja matokuurit jätetään hoitamatta kustannuksellisista syistä. Eläimet pääsevät lisääntymään holtittomasti ja ovat usein lähisukua keskenään. Tämän seurauksena ne kärsivät allergioista, tulehduksista ja luusto-ongelmista koko elämänsä ajan.

Eläinten välittäjien myynti-ilmoittelu tapahtuu lähinnä internetin ilmaispalstoilla, ja heidän yhteystietonsa ovat salaisia. Välittäjän ja ostajan tapaamiset sovitaan muualle kuin pentutehtaaseen, jolloin ostaja ei pääse näkemään eläinten oloja. Myyjää ei saada vastuuseen laiminlyönneistä, koska puutteelliset yhteystiedot mahdollistavat anonyyminä pysymisen.

Ostaja ei yleensä ole tietoinen pentutehtaasta hankitun eläimen alkuperästä ja joutuu pettymään, kun eläin osoittautuukin sairaaksi. Myös kustannukset kasvavat, kun eläintä joudutaan hoidattamaan eläinlääkärillä myyjän laiminlyöntien vuoksi. Suomeen salakuljetettujen pentujen riskinä on myös raivotaudin ja heisimadon mukana leviävän ekinokokki-loisen levittäminen.

Pentutehtaiden kaltaisesta eläinrääkkäyksestä tulisi langettaa sen tekijöille mittavat rangaistukset ja elinikäinen eläintenpitokielto.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä laittoman pentutehtailun kitkemiseksi?

Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2011

Antti Kaikkonen /kesk

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antti Kaikkosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 2/2011 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä laittoman pentutehtailun kitkemiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Eläinsuojelulain (247/1996 ) 3 §:n 1 momentin mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläinten pidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Tarkempia vaatimuksia seura- ja harrastuseläinten pidolle on säädetty eläinsuojeluasetuksessa (396/1996 ) ja valtioneuvoston asetuksessa koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta (674/2010 ).

Eläinsuojelulain 4 luvussa säädetään lainsäädännön valvonnasta. Viranomaiset voivat tehdä eläinten hyvinvointia koskevia tarkastuksia lain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Valvontaviranomaiset voivat ryhtyä toimenpiteisiin tilanteissa, joissa eläinten hyvinvoinnista vastuussa oleva ei ole noudattanut lainsäädännön vaatimuksia. Jos eläinsuojelutarkastuksessa tai muutoin todetaan säädösten laiminlyöntiä, viranomainen antaa lain 42 §:ssä tarkoitetun määräyksen eläimen omistajalle tai haltijalle saattaa asiat lainsäädännön edellyttämälle tasolle ja asettaa samalla määräajan näiden korjaustoimenpiteiden suorittamiselle. Määräajan umpeuduttua viranomainen tarkistaa, että annettua määräystä on noudatettu ja eläinten pito täyttää laissa säädetyt vähimmäisvaatimukset. Aluehallintovirasto voi omasta aloitteestaan tai paikallisen eläinsuojeluviranomaisen pyynnöstä tehostaa 42 §:n nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai teettämisuhalla. Jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, viranomainen ryhtyy välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi lain 44 §:n mukaisesti.

Eläinsuojelulain 24 §:ssä on säädetty ammattimaisesta tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvasta seura- ja harrastuseläinten pidosta. Pykälän 1 momentin mukaan ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa koirien, kissojen ja muiden seura- tai harrastuseläinten myymistä harjoittavan on hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista, lopettamista tai toiminnan oleellisesti muuttuessa tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa harjoitetaan. Pykälän 2 momentin mukaan säännöstä sovelletaan myös muun muassa eläinten kasvattamiseen. Eläinsuojeluasetuksen 26 §:n mukaan ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläinten pitoa on muun muassa koirien, kissojen tai muiden seura- ja harrastuseläinten säännöllinen kaupanpitäminen tai välittäminen sekä toiminta, jossa koirien tai kissojen omistajalla tai haltijalla on kasvatettavanaan vähintään kuusi siitosnarttua, jotka ovat penikoineet vähintään yhden kerran. Ilmoituksen tekemisestä ja sen sisällöstä on säädetty eläinsuojeluasetuksen 27 ja 28 §:ssä. Aluehallintoviraston on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille kunnan alueella harjoitettavasta eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta.

Aluehallintovirasto voi eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tarkastettuaan antaa toiminnan harjoittajalle eläinsuojelullisten haittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä. Jos toiminta ei täytä eläinsuojelulaissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia eikä toiminnanharjoittaja annetussa määräajassa korjaa toiminnassa olevia puutteita, aluehallintovirasto voi toiminnanharjoittajaa kuultuaan kieltää toiminnan harjoittamisen.

Rikoslakiin (39/1889 ) on lisätty uusi 17 luvun 14 a § törkeästä eläinsuojelurikoksesta. Törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomitaan, jos rikos on tehty erityisen raa"alla tai julmalla tavalla, kohteena olisi suuri eläinmäärä tai teolla on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos olisi myös kokonaisuutena arvioiden törkeä. Törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomittu on pääsääntöisesti määrättävä samalla eläintenpitokieltoon. Rikoslain 17 luvun 14 a §:ää on sovellettu 1.3.2011 alkaen. Rikoslain muutoksen yhteydessä säädettiin myös uusi laki eläintenpitokieltorekisteristä (21/2011 ). Oikeusrekisterikeskus ylläpitää valtakunnallista eläintenpitokieltorekisteriä, johon merkitään tuomioistuinten määräämät eläintenpitokiellot. Eläinsuojeluviranomaiset saavat tiedot rekisteriin tallennetuista eläintenpitokielloista. Myös muilla kuin viranomaisilla on eläinsuojelun toteuttamiseksi tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten oikeus saada tieto siitä, onko yksittäiselle henkilölle merkitty rekisteriin voimassa oleva eläintenpitokielto. Rekisterin avulla tehostetaan eläintenpitokiellon noudattamisen valvontaa. Laki eläintenpitokieltorekisteristä tulee voimaan 1.6.2011.

Koirien ja kissojen tuonnista Suomen ulkopuolelta säädetään niin sanotussa lemmikkieläinasetuksessa (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 998/2003). Tuotaessa Suomeen myytäväksi tai edelleen luovutettavaksi tarkoitettuja koiria ja kissoja on tuonnissa noudatettava kaupalliselle tuonnille asetettuja ehtoja. Kaupallisin ehdoin tuotava koira tai kissa on tunnistusmerkittävä ja rokotettava raivotautia vastaan vähintään 21 vuorokautta ennen tuontia. Lisäksi eläimelle on tehtävä lähtömaassa eläinlääkärin tarkastus enintään 24 tuntia ennen matkalle lähtöä. Eläinlääkärin on todettava, että eläin on terve ja kykenee kestämään kuljetuksen määränpäähän. Kaikille kolmansista maista tuotaville ja yli kolmen kuukauden ikäisille EU-jäsenvaltioista tuotaville koirille ja kissoille on lisäksi annettava lääkitys ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan enintään 30 päivää ennen eläimen saapumista Suomeen. Kolmansista maista kaupallisesti tuotavan eläimen mukana on oltava eläinlääkärin todistus, josta käyvät ilmi eläimen tunnistusmerkintää, raivotautirokotusta, heisimatolääkitystä ja eläinlääkärin tarkastusta koskevat tiedot. EU-jäsenvaltioista tuotavan eläimen mukana on oltava vastaavat tiedot sisältävä lemmikkieläinpassi.

Valtioneuvosto perusti joulukuussa 2010 seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen. Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja arvioida seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin kehittymistä yhteiskunnassa. Se tekee ehdotuksia ministeriölle seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja antaa lausuntoja näiden eläinten hyvinvointia koskevista hankkeista ja ehdotuksista. Neuvottelukunnan avulla halutaan nostaa seura- ja harrastuseläinten arvostusta yhteiskunnassamme sekä lisätä eettistä keskustelua hyvinvointikysymyksistä. Neuvottelukunta toimii ministeriön apuna seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia koskevissa kysymyksissä ja linjauksissa. Neuvottelukunnalla on myös tärkeä tehtävä viranomaisten ja alan toimijoiden välisen yhteistyön lisääjänä.

Eläinsuojelu- ja tuontilainsäädäntö antaa jo nykyisellään edellä kerrotulla tavalla viranomaiselle riittävät mahdollisuudet ja keinot puuttua eläinsuojelullisiin puutteisiin ja laiminlyönteihin laajassa mitassa tapahtuvassa koirien ja kissojen kasvatus-, tuonti- ja myyntitoiminnassa. Eläinsuojeluvalvonnan resursseja on lisätty, jotta eläinsuojelullisiin epäkohtiin voidaan puuttua aiempaa tehokkaammin. Törkeän eläinsuojelurikoksen säätämisellä rikoslakiin pyritään ohjaamaan tuomioistuinten oikeuskäytäntöä arvioimaan törkeitä eläimeen kohdistuvia rikoksia nykyistä moitittavammiksi ja määräämään niistä oikeasuhteisia rangaistuksia. Eläintenpitokieltorekisterillä puolestaan tehostetaan eläintenpitokieltojen valvontaa. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi on tärkeää lisätä myös yhteiskunnallista keskustelua lemmikkieläinten asemasta ja niiden hyvinvointiin liittyvistä yleisistä kysymyksistä. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta vastaa osaltaan tähän tarpeeseen toimimalla viranomaisten ja muiden alan toimijoiden yhteisenä keskustelufoorumina ja yhteistyöelimenä.

Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2011

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 2/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Antti Kaikkonen /cent:

Vad ämnar regeringen göra för att göra slut på den olagliga valpfabriceringen?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt 3 § 1 mom. i djurskyddslagen (247/1996 ) ska djur behandlas väl och de får inte orsakas onödigt lidande. Det är förbjudet att orsaka djur onödig smärta eller plåga. Vid djurhållningen ska också djurens hälsa främjas och hänsyn tas till djurens fysiologiska och beteendemässiga behov. Enligt 5 § 1 mom. ska djuren få tillräckligt med lämplig föda, dryck och annan behövlig skötsel. Om ett djur insjuknar ska det få behörig vård. Närmare krav för hållande av sällskapsdjur och hobbydjur finns i djurskyddsförordningen (396/1996 ) och i statsrådets förordning om skydd av hundar, katter och andra smådjur som hålls för sällskap och hobby (674/2010 ).

Djurskyddslagens 4 kap. innehåller tillsynsbestämmelser. Myndigheterna kan verkställa inspektioner som gäller djurens välbefinnande i enlighet med lagens 39 §. Tillsynsmyndigheterna kan vidta åtgärder när den som ansvarar för välbefinnandet inte uppfyller kraven i lagstiftningen. Om försummelser konstateras i samband med djurskyddsinspektioner eller annars, får myndigheten i enlighet med 42 § ålägga djurets ägare eller innehavare att se till att kraven i lagstiftningen uppfylls och samtidigt sätta ut en tidsfrist för de korrigerande åtgärderna. När tidsfristen gått ut ska myndigheten kontrollera att åläggandet har följts och att djurhållningen uppfyller minimikraven i lagen. Regionförvaltningsverket får på eget initiativ eller på begäran av den lokala djurskyddsmyndigheten förena ett förbud eller ett åläggande som har meddelats med stöd av 42 § med vite eller med hot om tvångsutförande. Om det behövs av djurskyddsskäl, får myndigheterna vidta omedelbara åtgärder för att trygga ett djurs välbefinnande i enlighet med 44 § i djurskyddslagen.

I 24 § i djurskyddslagen föreskrivs det om yrkesmässigt eller annars storskaligt hållande av sällskaps- eller hobbydjur. Enligt 1 mom. ska den som bedriver yrkesmässig eller annars storskalig försäljning av hundar, katter eller övriga sällskaps- eller hobbydjur i god tid innan verksamheten inleds, avslutas eller förändras väsentligt göra en skriftlig anmälan till det regionförvaltningsverk inom vars verksamhetsområde verksamheten bedrivs. Enligt paragrafens 2 mom. ska bestämmelsen även tillämpas på uppfödning av djur. Som yrkesmässigt eller annars storskaligt hållande av sällskaps- eller hobbydjur anses enligt 26 § i djurskyddsförordningen bland annat regelbundet saluhållande eller regelbunden förmedling av hundar, katter eller andra sällskaps- och hobbydjur samt att en ägare eller innehavare av hundar eller katter föder upp minst sex avelstikar eller avelshonor som har fått valpar eller ungar åtminstone en gång. Bestämmelser om anmälan och om innehållet i den finns i 27 och 28 § i djurskyddsförordningen. Regionförvaltningsverket ska underrätta kommunalveterinären om sådan verksamhet enligt 24 § i djurskyddslagen som bedrivs inom kommunens område.

Regionförvaltningsverket kan, efter att ha granskat en i 24 § i djurskyddslagen avsedd anmälan, meddela verksamhetsidkaren föreskrifter som behövs för förebyggande av olägenheter i samband med djurskyddet. Om verksamheten inte uppfyller de krav som ställs i djurskyddslagen eller som bestäms eller föreskrivs med stöd av den och om verksamhetsidkaren inte avhjälper bristfälligheterna i verksamheten inom utsatt tid, kan regionförvaltningsverket efter att ha hört verksamhetsidkaren förbjuda bedrivandet av verksamheten.

En ny bestämmelse om grovt djurskyddsbrott har införts i strafflagens (39/1889 ) 17 kap. 14 a §. Straff för grovt djurskyddsbrott döms ut om brottet begås på ett synnerligen rått eller grymt sätt, brottet riktar sig mot ett mycket stort antal djur eller om avsevärd ekonomisk vinning eftersträvas, och om brottet även som helhet bedömt är grovt. Den som döms för grovt djurskyddsbrott ska i regel också samtidigt meddelas djurhållningsförbud. Bestämmelsen i 17 kap. 14 a § i strafflagen tillämpas från och med den 1 mars 2011. I samband med denna ändring av strafflagen stiftades även en ny lag om registret över djurhållningsförbud (21/2011 ). Rättregistercentralen för ett riksomfattande register över de djurhållningsförbud som domstolarna meddelar. Djurskyddsmyndigheterna underrättas om de djurhållningsförbud som förs in i registret. Även andra än myndigheter har i syfte att tillgodose djurskyddet eller för andra godtagbara syften rätt att få uppgift om en enskild person har ett gällande djurhållningsförbud. Registret effektiviserar tillsynen av att djurhållningsförbud iakttas. Lagen om registret över djurhållningsförbud träder i kraft den 1 juni 2011.

Bestämmelser om införsel av hundar och katter från andra länder till Finland finns i förordningen om sällskapsjur (Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 998/2003). När sådana hundar och katter som är avsedda för försäljning, förmedling eller överlåtelse importeras till Finland ska villkoren för kommersiell import iakttas. En hund eller en katt som importeras på kommersiella villkor ska identifieras och vaccineras mot rabies minst 21 dygn före införseln. Dessutom ska en veterinär genomföra en klinisk undersökning av djuret i ursprungslandet 24 timmar innan resan börjar. Veterinären ska konstatera att djuret är vid god hälsa och i stånd att tåla transporten till bestämmelseorten. Alla hundar och katter som importeras från tredjeland och alla över 3 månader gamla hundar och katter som importeras från ett EU-medlemsland ska dessutom senast inom 30 dagar före djuret anländer till Finland ha fått medicinering mot dvärgbandmask som orsakar ekinokockos. Ett djur som importeras på kommersiella villkor ska ha ett veterinärintyg på att djuret är identifierat, har vaccinerats mot rabies och har fått medicinering mot dvärgbandmask. Intyget ska också innehålla uppgifter om den kliniska undersökning som veterinären genomfört. När det gäller djur som importeras från ett EU-medlemsland ska motsvarande uppgifter finnas i sällskapsdjurspasset.

I december 2010 tillsatte statsrådet delegationen för sällskaps- och hobbydjurens välbefinnande i anslutning till jord- och skogsbruksministeriet. Delegationen har till uppgift att följa och bedöma hur sällskaps- och hobbydjurens välbefinnande utvecklas i samhället. Den ska lägga fram förslag om hur sällskaps- och hobbydjurens välbefinnande kan utvecklas och ge utlåtanden om viktiga projekt och förslag som gäller djurens välbefinnande. Genom denna delegation vill man öka värdesättandet av sällskaps- och hobbydjurens välbefinnande i samhället och öka debatten om etiska frågor som gäller välbefinnande. Delegationen ska bistå ministeriet i frågor och riktlinjer som gäller sällskaps- och hobbydjurens välbefinnande. Delegationen har även en viktig uppgift i att öka samarbetet mellan myndigheter och branschaktörer.

Djurskydds- och importlagstiftningen ger redan nu på det sätt som beskrivs ovan myndigheterna tillräckliga möjligheter och verktyg för att ingripa i bristfälligheter och försummelser som gäller djurskyddet vid storskalig uppfödning, import och försäljning av hundar och katter. Resurserna för tillsyn över djurskyddet har ökats för att det ska gå att ingripa i missförhållanden mer effektivt. Syftet med bestämmelserna om grovt djurskyddsbrott i strafflagen är att domstolarnas rättspraxis ska visa att grova brott mot djur nu är mer klandervärda och att straff som står i rätt proportion till brottet döms ut. Genom registret över djurhållningsförbud effektiviseras tillsynen över djurhållningsförbuden. Dessutom är det viktigt att öka samhällsdebatten om sällskapsdjurens ställning och om allmänna frågor som gäller deras välbefinnande. Delegationen för sällskaps- och hobbydjurens välbefinnande bidrar till att tillgodose detta behov genom att agera gemensamt debattforum och samarbetsorgan för myndigheter och andra branschaktörer.

Helsingfors den 20 maj 2011

Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila