KIRJALLINEN KYSYMYS 302/2009 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Saimaannorppa on norpan ala-laji, jota ei tavata missään muualla maailmassa kuin Saimaalla. Se on yksi harvoja makean veden hyljelajeja ja yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä.

Emänorppia arvellaan olevan Saimaalla noin 60 ja norppia kokonaisuudessaan noin 260. Saimaannorppakanta hupenee koko ajan. Saimaannorpat ovat uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon ilman kalastustakin, koska ilmastonmuutos, vähälumiset talvet ja veden pinnan vaihtelut surmaavat kuutteja. Saimaannorpan suurin uhka ovat kalaverkot, joihin puolet pesästä lähteneistä kuuteista hukkuu keväällä ja alkukesällä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla annettiin 2.4.2009. Asetus lähtee siitä, että siinä pyritään estämään aikuisten norppien kuoleminen kalanpyydyksiin vapaaehtoisuuteen perustuvin sopimusneuvotteluin. Asetuksesta puuttuu kokonaan keväinen 77 päivän verkkokalastuskielto, joka olisi ollut välttämätön kuuttien suojelemiseksi. Kuuttien elinmahdollisuuksien parantaminen on ainoa mahdollisuus pelastaa saimaannorppa.

Kaikki viime vuosien merkit viittaavat siihen, että suojelu ei ole edennyt vapaaehtoisin toimin suotuisasti, vaan päinvastoin norpan kanta on huolestuttavasti pienentymässä. Mikäli suojelua ei tehosteta, saimaannorppakanta menetetään seuraavien vuosikymmenien aikana. Verkkokalastuksen kieltäminen rajoitetun ajan ei olisi kohtuutonta, kun vastapainona on äärimmäisen uhanalaisen lajin, saimaannorpan, olemassaolo. Kalastusta voisi jatkaa rajoitusaikana katiskoin, viehein, troolilla ja nuotalla sekä tietynmallisilla rysillä.

Osakaskuntien kanssa verkkokalastuksesta luopumiseksi tehtävien sopimusten eteneminen on hidasta. Vapaaehtoisesti tehtävien suojelualueiden saaminen kattavaksi näyttää mahdottomalta. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan sopimuksia ei ole voitu tehdä, koska rahoitus on epäselvää. Metsähallituksen mukaan rahoitus pitäisi tulla maa- ja metsätalousministeriöstä ja ympäristöministeriöstä, mutta rahoituksesta ei ole vielä saatu varmuutta.

Saimaannorppa on luonnonsuojelulaissa erityistä suojelua vaativa laji. Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) uusimmassa luokituksessa saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen laji. Lisäksi se kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin. Lain mukaan näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Jäsenvaltioiden on myös toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta liitteessä IV (a) lueteltuihin eläinlajeihin (artikla 12).

Luontodirektiivin 12 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön liitteen IV (a) eläinlajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä. Jäsenvaltioiden on saatujen tietojen perusteella suoritettava uusia tutkimuksia tai toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisiin lajeihin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Vastaavatko annettu asetus eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla ja nykyinen saimaannorpan suojelutilanne EU:n luontodirektiivin vaateita,

miten maa- ja metsätalousministeriön asetus ja nykyinen tilanne suhteutuvat Suomen EU-velvollisuuksiin ja kansalliseen vastuuseen suojella äärimmäisen uhanalaista lajia,

mihin lisätoimiin ympäristöministeriö ryhtyy, että kuuttien hukkuminen voidaan estää,

miten ympäristöministeriö seuraa vapaaehtoisten suojelutoimien etenemistä ja

mitä muita toimia ympäristöministeriöllä on sukupuuttoon kuolevien saimaannorppien pelastamiseksi?

Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2009

Sari Sarkomaa /kok
Oras Tynkkynen /vihr
Eero Heinäluoma /sd
Kari Uotila /vas

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 302/2009 vp:

Vastaavatko annettu asetus eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla ja nykyinen saimaannorpan suojelutilanne EU:n luontodirektiivin vaateita,

miten maa- ja metsätalousministeriön asetus ja nykyinen tilanne suhteutuvat Suomen EU-velvollisuuksiin ja kansalliseen vastuuseen suojella äärimmäisen uhanalaista lajia,

mihin lisätoimiin ympäristöministeriö ryhtyy, että kuuttien hukkuminen voidaan estää,

miten ympäristöministeriö seuraa vapaaehtoisten suojelutoimien etenemistä ja

mitä muita toimia ympäristöministeriöllä on sukupuuttoon kuolevien saimaannorppien pelastamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

EU:n luontodirektiivin mukaisilla toimilla pyritään varmistamaan yhteisön tärkeinä pitämien lajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai ennalleen saattaminen. Näihin toimenpiteisiin kuuluu saimaannorpan kohdalla sekä alueiden suojeluun liittyviä toimia Natura 2000 -verkoston alueilla että lajisuojeluun liittyviä toimenpiteitä direktiivin 12 artiklan mukaisen ns. tiukan suojelujärjestelmän puitteissa.

Saimaannorpan luontodirektiivin velvoitteisiin perustuva suojelu käsittää monentyyppisiä suojelutoimenpiteitä sekä seurantoja, joiden tehokkuutta suotuisan suojelutason turvaamisen kannalta arvioidaan kuuden vuoden välein EU:n komissiolle laadittavassa raportissa. Onnistuakseen nämä toimenpiteet edellyttävät rajoituksia, suosituksia ja ympäristötietoisuuden lisäämistä sekä tehokasta yhteistyötä ministeriöiden, muiden viranomaisten ja järjestöjen sekä ennen kaikkea alueen asukkaiden kanssa.

Saimaannorpan suojelun taso on direktiivin mukaisesti viimeksi vuosilta 2001-2006 laaditussa arvioinnissa todettu epäsuotuisaksi, mutta paranevaksi. Viimeaikaisten lämpimien talvien seurauksena tilanne on lisääntymistuoton kannalta kuitenkin kehittynyt huolestuttavampaan suuntaan. Verkkokalastukseen liittyvän poikaskuolleisuuden merkitys kannan kehitykseen on näin ollen kasvanut.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella jatkettiin tänä keväänä vuonna 2004 annettua rajoitusta tiettyjen pyydystyyppien käytöstä verkkokalastuksessa. Rajoitusalueen laajuus kasvoi ja sallittujen pyydystyyppien määräykset tiukentuivat. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö organisoi yhdessä muiden toimijoiden kanssa saimaannorppa-alueen väestölle ja kalastajille suunnatun laajan tiedotuskampanjan, jolla pyritään tehostamaan vapaaehtoisten suojelusopimusten aikaansaamista. Ministeriö on tuonut esiin valmiutensa asettaa nopeasti verkkokalastuskieltoja norpan keskeisille elinalueille, mikäli vapaaehtoinen toiminta ei tuo toivottua tulosta. Uuden asetuksen antaminen edellyttäisi kuitenkin pyyntirajoituksia koskevan kalastuslain säännöksen täsmentämistä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen tiukentamisella pyritään suojelemaan ennen kaikkea aikuisia norppia. Vapaaehtoisten kalastusrajoitussopimusten tavoitteena puolestaan on kuuttien ensimmäisten elinkuukausien turvaaminen.

Vapaaehtoisia kalastuksenrajoitussopimuksia on tehty vuodesta 1982 alkaen. Alue on laajentunut kaiken aikaa. Suojelusopimuksia on eri tahojen yhteisen kampanjan tuloksena saatu kuluvana keväänä merkittävästi lisää. Tämän kevään jälkeen rauhoitusalueita on arviolta vähintään 800 km. Tavoitteena on kahden vuoden sisällä saada sopimusrauhoitusten piiriin 1 500 km:n alue.

Vapaaehtoisten kalastusrajoitusten käytännön sopimisesta vastaa Metsähallitus. Ympäristöministeriö on Metsähallituksen luonnonsuojelua koskevia julkisia hallintotehtäviä tulosohjaava ministeriö ja saa siten kattavat tiedot vapaaehtoisten toimien etenemisestä. Lisäksi käytettävissä ovat Metsähallituksen vuosittain kokoamat tilastot verkkokalastuksen aiheuttamista poikaskuolemista. Tämän tarkkailuaineiston perusteella voidaan arvioida, onko käyttöön otettava nykyistä tehokkaampia luontodirektiivin 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja suojelutoimenpiteitä.

Ympäristöministeriö on toteuttanut Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla muita norpan suojelua edistäviä suojelutoimenpiteitä. Norpan keskeisille esiintymis- ja lisääntymisalueille on perustettu noin 5 100 hehtaaria yksityisiä suojelualueita. Lisäksi Metsähallituksen hallinnassa on suojelutarkoituksiin hankittuja maa-alueita noin 13 000 hehtaaria, joille lähivuosina perustetaan luonnonsuojelulain mukaiset suojelualueet.

Metsähallituksen hallinnassa mm. Linnansaaren kansallispuistossa ja Kolovedellä sekä eräillä muilla keskeisillä norpan esiintymisalueilla on yhteensä yli 8 000 hehtaaria vesialueita. Näillä alueilla verkkokalastusta on rajoitettu kokonaan tai osittain. Lisäksi niillä on voimassa pyydyskohtaisia rajoituksia. Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistoissa on valmisteilla pesintäaikaa koskevia liikkumisrajoituksia jääpeitteisille alueille.

Menneenä talvena sääolojen olisi pitänyt suosia norppien pesintää. Silti pesälaskennassa löydettiin keskimääräistä vähemmän poikasia. Heikkoa syntyvyyttä saattaa osaltaan selittää pieneen populaatioon liittyvä satunnaisvaihtelu. Ympäristöministeriö seuraa tiiviisti ja huolestuneena norppien lisääntymisen kehittymistä.

Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2009

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 302/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml m.fl.:

Motsvarar förordningen om vissa inskränkningar av fisket i Saimen och saimenvikarens nuvarande bevarandestatus kraven enligt EU:s habitatdirektiv,

hur står jord- och skogsbruksministeriets förordning och den nuvarande situationen i relation till Finlands förpliktelser gentemot EU och det nationella ansvaret för att skydda en extremt hotad art,

vilka ytterligare åtgärder tänker miljöministeriet vidta för att förhindra drunkningen bland kutarna,

på vilket sätt följer miljöministeriet upp hur de frivilliga skyddsåtgärderna framskrider och

vilka andra åtgärder har miljöministeriet att tillgå för att rädda den utdöende saimenvikaren?

Som svar på spörsmålet anför jag följande:

Genom åtgärder som verkställs enligt EU:s habitatdirektiv vill man säkerställa bevarandet eller återställandet av en gynnsam skyddsnivå för de arter gemenskapen anser vara viktiga. I åtgärderna ingår för saimenvikarens del både åtgärder som hänför sig till skyddet av områden inom nätverket Natura 2000 och åtgärder för skydd av själva arten inom ramen för ett så kallat strikt skyddssystem i enlighet med artikel 12 i direktivet.

Det skydd av saimenvikaren som genomförs inom ramen för de åligganden som avses i habitatdirektivet omfattar många typer av skyddsåtgärder och undersökningar. Åtgärdernas effekt när det gäller att säkerställa en gynnsam skyddsnivå utvärderas med sex års mellanrum i en rapport som upprättas för kommissionens räkning. För att dessa åtgärder ska lyckas krävs det begränsningar, rekommendationer och en ökad miljökunskap, samt ett effektivt samarbete mellan ministerierna, övriga myndigheter och organisationer och framför allt med invånarna i området.

Saimenvikarens skyddsnivå konstaterades vid den senaste utvärderingen som i enlighet med direktivet genomfördes för år 2001-2006 vara ogynnsam, men under förbättring. Till följd av de senaste årens varma vintrar har situationen när det gäller vikarnas förökning emellertid förändrats i en oroväckande riktning. Nätfisket har därigenom fått större betydelse med tanke på dödligheten bland kutarna och stammens utveckling.

I vår förlängdes genom en förordning av jord- och skogsbruksministeriet de begränsningar gällande användningen av vissa typer av fångstredskap vid nätfiske som införts år 2004. Området där begränsningarna gäller utvidgades och man skärpte bestämmelserna om vilka typer av fångstredskap som är tillåtna. Dessutom anordnar jord- och skogsbruksministeriet tillsammans med andra aktörer en omfattande informationskampanj som riktar sig till befolkningen och fiskarna saimenvikarens utbredningsområde i syfte att uppmuntra till ökade frivilliga skyddsåtgärder. Ministeriet har betonat att man är beredd att snabbt införa förbud mot nätfiske i saimenvikarens viktigaste livsområden om inte de frivilliga insatserna leder till önskat resultat. Utfärdandet av en ny förordning skulle ändå förutsätta en precisering av fiskerilagens bestämmelser om fångstbegränsningar.

Syftet med skärpningen av jord- och skogsbruksministeriets förordning är framför allt att skydda de vuxna sälarna. Syftet med de frivilliga avtalen för begränsning av fisket är å sin sida att säkerställa kutarnas första levnadsmånader.

Frivilliga avtal om begränsning av fisket har gjorts sedan år 1982. Området har hela tiden utvidgats. Som ett resultat av kampanjen har i vår ett stort antal nya skyddsavtal ingåtts. Från och med i vår omfattar de fredade områdena uppskattningsvis minst 800 ^km2. Målsättningen är att avtalen om fredning inom två år ska utsträcka sig till ett område om 1 500 ^km2.

Forststyrelsen ansvarar för de praktiska arrangemangen kring avtalen om fiskebegränsningarna. Miljöministeriet fungerar som resultatstyrande ministerium över Forststyrelsens offentliga förvaltningsuppgifter beträffande naturskyddet, och får därför heltäckande uppgifter om hur de frivilliga insatserna framskrider. Dessutom har vi tillgång till Forststyrelsens årliga statistik över antalet kutar som dör vid nätfiske. Utifrån detta kontrollmaterial kan vi uppskatta om sådana ännu effektivare skyddsåtgärder som avses i artikel 12.4 i habitatdirektivet måste tas i bruk.

Miljöministeriet har i de områden som ingår i nätverket Natura 2000 implementerat andra skyddsåtgärder i syfte att främja skyddet av saimenvikaren. På vikarens centrala förekomst- och förökningsområden har ca 5 100 hektar privata skyddsområden anlagts. Dessutom innehar Forststyrelsen ca 13 000 hektar mark som anskaffats för skyddsändamål och där man inom de närmaste åren kommer att anlägga sådana skyddsområden som avses i naturskyddslagen.

Linnansaari nationalpark och Kolovesi samt vissa andra av saimenvikarens centrala förekomstområden som är i Forststyrelsens besittning omfattar sammanlagt över 8 000 hektar vattenområden. På dessa områden är fiske med nät helt eller delvis begränsat. Dessutom är områdena belagda med begränsningar för vissa fångstredskap. För Linnansaari och Kolovesi nationalparker förbereds som bäst begränsningar gällande rörelsefriheten på istäckta områden under kutningstiden.

Senaste vinter torde väderförhållandena ha gynnat vikarnas bobyggande. Trots det påträffades färre kutar än i medeltal vid boräkningen. Den svaga ungproduktionen kan delvis förklaras med den slumpvisa variation som förekommer när populationen är liten. Miljöministeriet följer intensivt och med oro med hur vårt bestånd av saimenvikare utvecklas.

Helsingfors den 18 maj 2009

Miljöminister Paula Lehtomäki