KIRJALLINEN KYSYMYS 304/2008 vp

Helsingin Sanomat uutisoi 15.4.2008 Salon käräjäoikeuden päätöksestä, jonka mukaan naapurin internetyhteyden käyttö avoimen langattoman lähiverkon kautta ilman lupaa on laitonta. Tämä on ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun Suomessa on todettu, että avoimeksi jätetyn langattoman internetyhteyden (WLAN, Wireless Local Area Network, langaton lähiverkko) luvaton käyttö on rikos.

Oikeudessa on Suomessa aiemmin tuomittu tapaus, jossa henkilö teki naapurin avointa langatonta verkkoa käyttäen petoksen. Salon käräjäoikeuden antama tuomio lievästä luvattomasta käytöstä tuli kuitenkin pelkästä avoimen ja suojaamattoman WLAN-yhteyden käytöstä. Rikoslain mukaan luvatonta käyttöä on toisen omaisuuden, koneen tai laitteen käyttäminen ilman lupaa. Lain mukaan teko on lievä, jos se on vähäinen eikä se ole omiaan aiheuttamaan merkittävää haittaa.

Langattomat verkot ovat viime vuosien aikana yleistyneet merkittävästi Suomessa. Jos oman langattoman verkon jättää suojaamatta joko tarkoituksella tai tahattomasti, voi verkkoa käyttää kuka tahansa. Esimerkiksi kerrostaloissa naapurit voivat lyhyiden etäisyyksien takia helposti käyttää toistensa avoimia langattomia verkkoja. Tukiaseman omistaja ei edes huomaa, että joku käyttää hänen avointa WLAN-yhteyttään, eikä siitä aiheudu omistajalle mitään vahinkoa. Naapurin verkkoa voi käyttää myös vahingossa, sillä tietokoneiden asetukset voidaan määritellä niin, että ne aina kytkeytyvät automaattisesti lähimpään avoimeen verkkoon.

Yhä useampi langattoman internetyhteyden kotiinsa hankkiva henkilö jättää tarkoituksella ja harkitusti verkkonsa avoimeksi. Nämä ihmiset ajattelevat, että koska he maksavat laajakaistansa käytöstä kiinteää kuukausimaksua, he voivat antaa samalla rahalla muidenkin ihmisten käyttää samaa internetyhteyttä ja edesauttaa sitä, että yhä useampi ihminen voi käyttää internetiä. Se, että muut ihmiset käyttävät samaa langatonta verkkoa, ei ole heiltä pois, koska koko laajakaistan leveyttä ei tule käytettyä koko aikaa.

Salon käräjäoikeus sen sijaan tuntuu ajattelevan niin, että markkinataloudessa kukaan ei voi eikä saa luovuttaa yksityisomaisuuttaan vapaaehtoisesti nimeämättömille tahoille. Käräjäoikeuden tuomio on varsin ongelmallinen, ja se sotii tietoyhteiskunnan perusteita ja tavoitteita vastaan. Sen sijaan, että avoimen langattoman verkon käyttö määritellään rikolliseksi toiminnaksi, pitäisi yhteiskunnan huolehtia siitä, että nopeat internetyhteydet ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla lanka- ja matkapuhelinverkkojen ohella.

Yksityisten ihmisten toisilleen maksutta tarjoamat avoimet langattomat verkot ovat tietoyhteiskunnan jokamiehenoikeutta, johon ei ole syytä puuttua rikosoikeuden keinoin. Merkittävä askel tietoyhteiskunnan perusrakenteiden kuntoon saattamisessa sen sijaan olisi, jos kunnat tarjoaisivat kaikille käyttäjille maksuttomat internetyhteydet rakentamalla julkiset, avoimet langattomat lähiverkot.

Esimerkiksi Oulussa on jo olemassa tällainen maksuton avoin langaton verkko, jonka tarjoavat yhteistyössä Oulun kaupunki, Oulun yliopisto, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Hengitysliitto Heli ry, VTT ja kolme alan yritystä. Oulu on hyvä esimerkki siitä, että maksutonta toimivaa lähiverkkoa voidaan hyvin rakentaa kaupungin, korkeakoulujen ja yksityisen sektorin yhteistyönä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy lainsäädännön muuttamiseksi niin, että avoimen langattoman verkon käyttö ei ole rikollista ja

miten hallitus aikoo kannustaa kuntia rakentamaan julkisia ja maksuttomia avoimia langattomia verkkoja?

Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 2008

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Paavo Arhinmäen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 304/2008 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy lainsäädännön muuttamiseksi niin, että avoimen langattoman verkon käyttö ei ole rikollista ja

miten hallitus aikoo kannustaa kuntia rakentamaan julkisia ja maksuttomia avoimia langattomia verkkoja?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

WLAN-verkko (wireless local area network) tarkoittaa pieniä langattomia lähiverkkoja. WLAN-verkolla on tukiasema, jonka kantama kerrostaloissa ulottuu yleensä ainakin naapurihuoneistoihin. Tällaiseen verkkoon voi kytkeytyä esimerkiksi kannettavalla tietokoneella, matkapuhelimella tai muulla WLAN-ominaisuudella varustelulla päätelaitteella. Tukiasemasta voi olla yhteys internettiin. Tällöin verkkoon kytkeytynyt voi selailla internet-sivuja, lukea sähköposteja ja käyttää muita internetin palveluja. Tukiasema voi olla avoin, jolloin kuka tahansa voi käyttää sitä. Tukiasema voidaan suojata ulkopuoliselta käytöltä laitteen ja lähiverkon asetuksilla. Langattoman verkon hankkinut voi jättää joko tarkoituksella tai tahattomasti verkkonsa avoimeksi.

Salon käräjäoikeus katsoi maaliskuussa, että naapurinsa suojaamatonta WLAN-lähiverkkoa luvattomasti internet-yhteyksiin käyttänyt henkilö on syyllistynyt rikoslaissa tarkoitettuun lievään luvattomaan käyttöön. Luvatonta käyttöä koskevat rikoslain 28 luvun rangaistussäännökset (7-9 §) koskevat kaiken laatuisen irtaimen omaisuuden sekä kiinteän koneen ja laitteen luvatonta käyttöä. Toisen laitteen käyttäminen omaksi hyödyksi oli käräjäoikeuden mukaan rangaistava lievänä luvattomana käyttönä. Käräjäoikeuden mukaan tuomitun on tietokonealan ammattilaisena täytynyt tietää, miten voi olla käyttämättä toisen verkkoa ilman lupaa. Lisäksi tuomittu on käyttänyt verkkoa lukuisia kertoja. Käräjäoikeus katsoi, ettei tekoa voida pitää vahinkona, vaan tahallisena.

Koska jutun vastaaja on ilmoittanut tyytymättömyytensä eikä käräjäoikeuden päätös ole lainvoimainen, yksittäistä päätöstä on ennenaikaista lähteä arvioimaan lähemmin. Eräitä yleisiä näkökohtia voidaan silti esittää esiin nousseista kysymyksistä. Keskeistä tällaisissa tapauksissa on kysymys siitä, onko tekijä käyttänyt verkkoa tahallisesti. Käräjäoikeuden päätös koski tietokonealan ammattilaista, joten päätös ei ole yleistettävissä tavalliseen verkon käyttäjään. WLAN-verkkoa huomaamattaan käyttävät eivät syyllisty tahalliseen rikokseen. Toisaalta ongelmia syntyy juuri siitä, että suuri osa lähiverkon käyttäjistä ei välttämättä hallitse verkon toimintoja ja suojauskeinoja riittävän hyvin.

Lainsäädännön kannalta tilanne on ongelmallinen. Luvattoman käytön rangaistavuuden alaa viimeksi harkittaessa vuonna 1988 (HE 66/1988 vp) ei ollut ennakoitavissa tämän tyyppisiä tilanteita.

Lähiverkon käyttöön liittyviä tämän hetken ongelmia voitaisiin nopeasti vähentää varmistamalla nykyistä paremmin, että valtaosa WLAN-verkon haltijoista hallitsisi verkon toimintaperiaatteet riittävän hyvin. Heidän tulisi kyetä sekä suojaamaan halutessaan oma lähiverkkonsa ulkopuolisilta että välttämään oman laitteensa kytkemistä toisen lähiverkkoon. Tietoyhteiskunnan palveluja parannettaisiin sillä, että tarjotut palvelut olisivat helppokäyttöisiä.

Pienverkkojen avoimuuden lisääminen on oikeasuuntainen päämäärä, mutta keinojen valinnassa on käytettävä huolellista harkintaa. Lainsäädännön muuttaminen on yksi keino muiden joukossa. Salon käräjäoikeuden ratkaisun käsittelyn päätyttyä ylemmissä oikeusasteissa voidaan arvioida, millaisiin toimenpiteisiin, kuten rikoslainsäädännön mahdolliseen muuttamiseen, asia kenties antaa aiheen.

Hallitusohjelman mukaisesti monipuolisten ja korkealaatuisten viestintäpalveluiden saatavuutta edistetään useilla hankkeilla. Niiden tavoitteena on varmistaa, että koko maassa on saatavilla käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisia, keskenään kilpailevia, teknisesti kehittyneitä, laadultaan hyviä, toimintavarmoja, turvallisia ja hinnaltaan kohtuullisia viestinnän palveluja.

Kilpailua edistämällä on saatu alennettua laajakaistayhteyksien hintoja ja parannettua niiden saatavuutta. Kilpailun toimivuudesta on jatkossakin huolehdittava, jotta myös nopeimpien yhteyksien tarjonta lisääntyisi. Toimiva kilpailuympäristö lisää teleyritysten valmiutta investoida viestintäverkkojen kehittämiseen. Julkista taloudellista tukea on käytetty ja voidaan jatkossa käyttää rajoitetusti alueilla, joilla ei ole riittävää kysyntää kaupalliselle tarjonnalle.

Hallitus on omalta osaltaan edistänyt langattomien lähiverkkojen rakentamista varaamalla tietyn taajuusalueen tähän käyttöön. Toimintaa ei ole säädetty luvanvaraiseksi, vaan kaikilla toiminnasta kiinnostuneilla, muun muassa kunnilla, kirjastoilla ja muilla julkisilla laitoksilla sekä yksityisillä liiketoiminnan harjoittajilla on mahdollisuus tarjota langatonta lähiverkkopalvelua haluamallaan tavalla.

Hallituksella ei ole suunnitelmia muilla toimenpiteillä kannustaa kuntia rakentamaan julkisia ja maksuttomia avoimia langattomia verkkoja.

Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 2008

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 304/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Paavo Arhinmäki /vänst:

Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att ändra lagstiftningen så att användningen av ett öppet trådlöst nätverk inte ska vara kriminellt och

hur tänker regeringen uppmuntra kommunerna att bygga offentliga och avgiftsfria öppna nätverk?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

WLAN (wireless lokal area network) avser små trådlösa nätverk. Ett WLAN-nät har en basstation vars bärvidd i våningshus i allmänhet sträcker sig åtminstone till grannlägenheterna. Det är möjligt att koppla upp sig till ett sådant nät t.ex. med en bärbar dator, en mobiltelefon eller någon annan nätterminal som försetts med WLAN-egenskaper. Via basstationen kan man vara ansluten till internet. Den som är uppkopplad till nätet kan då bläddra i internetsidor, läsa e-post och använda andra internettjänster. Basstationen kan vara öppen och vem som helst kan då använda den. Basstationen kan skyddas från utomstående användning genom inställningar av det lokala nätet. Den som skaffat sig ett trådlöst nätverk kan lämna sitt nät öppet med eller utan avsikt.

Salo tingsrätt ansåg i mars att en person som olovligt för internettrafik hade använt sin grannes oskyddade WLAN-nät hade gjort sig skyldigt till sådant lindrigt olovligt brukande som avses i strafflagen. Straffbestämmelserna (7-9 §) i 28 kap. i strafflagen för olovligt brukande gäller brukande av all slags någon annans lösa egendom eller fasta maskin eller anordning. Enligt tingsätten var brukande av en annans anordning för egen nytta straffbart som lindrigt olovligt brukande. Enligt tingsrätten hade den dömde som fackman inom databranschen med visshet känt till metoderna för att låta bli att bruka en annans nät utan tillstånd. Dessutom hade den dömde använt nätet ett flertal gånger. Tingsätten ansåg att gärningen inte kunde anses som ett misstag utan som uppsåtlig.

Eftersom svaranden i målet har anmält missnöje och tingsrättens avgörande inte har vunnit laga kraft är det för tidigt att närmare bedöma det enskilda avgörandet. Det är dock möjligt att lyfta fram vissa allmänna synpunkter angående de frågor som kommit fram. Det centrala i ett dylikt fall är frågan om gärningsmannen uppsåtligen har använt nätet. Tingsrättens avgörande gällde en fackman inom databranschen varför avgörandet inte kan generaliseras att gälla en vanlig användare av nätet. De som utan att märka det använder ett WLAN-nät gör sig inte skyldiga till ett uppsåtligt brott. Problemen uppstår dessutom av just det faktum att en stor del av användarna av ett lokalt nätverk nödvändigtvis inte tillräckligt väl behärskar nätets funktioner och skyddsmedlen.

Med hänsyn till lagstiftningen är situationen problematisk. Då området för straffbarhet för olovligt brukande senast övervägdes år 1988 (RP 66/1988 rd), kunde man inte förutse situationer av denna typ.

Problemen för närvarande i anslutningen till användningen lokala nätverk skulle dock snabbt kunna minskas om det bättre än för närvarande skulle säkerställas att merparten av innehavarna av WLAN-näten behärskar nätets funktionsprinciper. De borde om de så önskar såväl kunna skydda sitt eget lokala nätverk mot utomstående som undvika att av misstag koppla upp sig till en annans lokala nätverk. Informationssamhällets tjänster skulle förbättras genom att de erbjudna tjänsterna vore lätta att använda.

Att öka öppenheten i de små nätverken är ett mål i rätt riktning, men valet av medel ska noggrant övervägas. En ändring av lagstiftningen är ett medel bland andra. När behandlingen av avgörandet från Salo tingsrätt har avslutats i de högre instanserna kan det bedömas vilka åtgärder, t.ex. en eventuell en ändring av strafflagstiftningen, som saken måhända motiverar.

I enlighet med regeringsprogrammet främjas tillgången till mångsidiga och högklassiga kommunikationstjänster genom ett flertal projekt. Målet för dessa projekt är att säkerställa att det i hela landet ska finnas tillgång till kommunikationstjänster som beaktar användarnas rimliga behov, konkurrerar med varandra, är tekniskt utvecklade, är av god kvalitet, är funktionssäkra, trygga och har ett skäligt pris.

Genom att främja konkurrensen har man fått ned priserna för bredbandsanslutningar och ett förbättrat utbud av anslutningar. Man bör också i fortsättningen se till att konkurrensen fungerar så att utbudet av också de snabbaste anslutningarna ska ökas. En fungerande konkurrensmiljö ökar teleföretagens beredskap att investera i utvecklandet av kommunikationsnäten. Offentligt ekonomiskt stöd har använts och kan också i fortsättningen begränsat användas inom regioner där det inte finns en tillräcklig efterfrågan för ett kommersiellt utbud.

Regeringen har för sin egen del främjat utbyggnaden av trådlösa lokala nätverk genom att reservera ett visst frekvensområde för detta ändamål. Verksamheten är inte tillståndspliktig, utan alla som är intresserade av verksamheten, bl.a. kommunerna, biblioteken och övriga offentliga inrättningar samt privata affärsidkare har en möjlighet att erbjuda lokala nätverkstjänster till det pris de önskar.

Regeringen har inga planer på att med andra åtgärder uppmuntra kommunerna att bygga offentliga och avgiftsfria trådlösa nätverk.

Helsingfors den 6 maj 2008