Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 342/2007 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 342/2007 vp - Matti Kangas /vas

Diabetesta sairastavien lasten hoito kouluissa

Eduskunnan puhemiehelle

Diabetesta sairastaa Suomessa yli 200 000 ihmistä. Vuosittain diagnosoidaan yli 15 000 uutta diabetestapausta. Tyypin 1 diabetekseen sairastuu Suomessa vuosittain yli 600 alle 15-vuotiasta lasta. Sairastuvuus on niin Suomessa kuin muuallakin lisääntynyt viime vuosikymmeninä tasaisesti 3 % vuodessa.

Kenelle kuuluu vastuu lapsen diabeteksen hoidosta koulupäivän aikana tai koulumatkalla? Suomen nykyinen lainsäädäntö ei anna kysymykseen yksiselitteistä vastausta. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi viime vuonna oppaan lääkehoidon toteuttamisesta sellaisissa toimintaympäristöissä, joiden perustehtäviin lääkehoito ei kuulu. Oppaan tarkoituksena on muun muassa selkiyttää diabeteksen hoidon vastuunjakoa koulussa.

Ministeriön oppaassa sanotaan, että lapsen lääkehoidon kannalta oleelliset asiat, toimijat ja vastuut tulee kirjata koulun lääkehoidon suunnitelmaan. Lääkehoidon suunnitelman laatimista suositellaan, mutta sitä ei velvoiteta tekemään. Ministeriön ohjeiden mukaan insuliinin pistäminen ei ole lapsen vastuulla. Perustuslaki ei myöskään velvoita opettajaa pistämään insuliinia. Opettajan vastuulle voidaan katsoa kuuluvan verensokerin mittaukset ja ylimääräisistä välipaloista muistuttaminen. Insuliinin voi ministeriön ohjeiden mukaan pistää koulun nimeämä työntekijä, jolle on annettava tarpeellinen koulutus. Koulutuksen antamisesta vastaa lapsen diabetesta hoitava lääkäri eli käytännössä lapsen vanhemmat. Epäselväksi jää myös se, kuka vastaa diabetesta sairastavan koululaisen kotimatkasta. Kiireiset opettajat eivät välttämättä ehdi tarkastaa lapsen verensokeria koulupäivän päätyttyä. Ministeriön ohjeet ovat puutteelliset ja monitulkintaiset, eikä niitä ole mahdollista noudattaa monessakaan koulussa.

Perustuslain mukaan jokaisella lapsella on oikeus perusopetukseen ja tarvittaessa koulunkäyntiavustajaan. Käytännön elämässä nämä oikeudet eivät toteudu kaikkien koululaisten kohdalla. Tutkimusten mukaan luokanopettajat tuntevat epävarmuutta suhteessaan diabeetikkolapsiin. Diabeetikkolapsille ei osoiteta automaattisesti koulunkäyntiavustajaa, koska koulunkäyntiavustajia ei ole tarpeeksi. Jos avustaja osoitetaan, avustajat vaihtuvat usein tai he saattavat olla koulunkäyntiavustajan tehtävään kouluttamattomia. Ongelmana on, että koulunkäyntiavustajien koulutuspaikkoja on viime aikoina lisätty, mutta edelleen monissa kouluissa koulunkäyntiavustajan työt teetetään pääasiassa harjoittelu- tai työllistämistuella. On selvää, ettei usein vaihtuvaa koulunkäyntiavustajana toimivaa työllistettyä henkilöä voida kouluttaa diabeetikkolapsen henkilökohtaiseksi avustajaksi. Koulunkäyntiavustajien kohdalla pitäisi huolehtia siitä, että alan koulutuksen saaneita koulunkäyntiavustajia on tarpeeksi ja heidän työsuhteensa ovat pysyviä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä diabetesta sairastavien koululaisten turvallisuuden takaamiseksi ja asiaa koskevan lainsäädännön parantamiseksi ja
miten hallitus aikoo taata, että koulunkäyntiavustajia on tulevaisuudessa tarpeeksi ja että heidän työsuhteensa ovat pysyviä?

Helsingissä 2 päivänä lokakuuta 2007

Matti Kangas /vas
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 342/2007 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä diabetesta sairastavien koululaisten turvallisuuden takaamiseksi ja asiaa koskevan lainsäädännön parantamiseksi ja
miten hallitus aikoo taata, että koulunkäyntiavustajia on tulevaisuudessa tarpeeksi ja että heidän työsuhteensa ovat pysyviä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Perusopetuslain (628/1998 ) 29 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Säännöksessä edellytetään yhtäältä, että opetukseen tarkoitetut tilat ja välineet ovat turvallisia, ja toisaalta se velvoittaa koulutuksen järjestäjän huolehtimaan esimerkiksi siitä, että oppilaat eivät joudu kiusaamisen kohteiksi koulussa tai muussa koulun toiminnassa.

Perusopetuslain 31 a §:n mukaan oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Oppilashuoltoon sisältyvät opetuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovat kansanterveyslaissa (66/1972 ) tarkoitettu kouluterveydenhuolto sekä lastensuojelulaissa (683/1983 ) tarkoitettu kasvatuksen tukeminen.

Perusopetuslain 14 §:n 2 momentin mukaan Opetushallituksen päättämissä opetussuunnitelman perusteissa määrätään muun muassa oppilashuollon keskeisistä periaatteista. Periaatteet tulee pykälän 3 momentin mukaan valmistella yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen kanssa. Opetushallituksen hyväksymiä opetussuunnitelman perusteita noudattaen opetuksen järjestäjän tulee laatia paikallinen opetussuunnitelma. Opetuksen järjestäjän laatima opetussuunnitelma tulee oppilashuoltoa koskevilta osiltaan laatia yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa.

Kouluterveydenhuolto on yksi oppilashuollon palveluista. Kouluterveydenhuollosta säädetään kansanterveyslaissa. Kansanterveyslain 14 §:n mukaan kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä kunnan tulee muun muassa ylläpitää kouluterveydenhuoltoa, johon sisältyy kunnassa sijaitsevien perusopetusta antavien koulujen ja oppilaitosten kouluyhteisön terveellisyyden ja turvallisuuden valvonta ja edistäminen yhteistyössä henkilökunnan työterveyshuollon kanssa, oppilaan terveyden seuraaminen ja edistäminen suun terveydenhuolto mukaan lukien, yhteistyö muun oppilashuolto- ja opetushenkilöstön kanssa sekä terveydentilan toteamista varten tarpeellinen erikoistutkimus.

Kansanterveyslain mukaan oppilaan terveyden seuraamiseen ja edistämiseen kuuluvien neuvonnan ja tarkastusten sisällöstä ja määrästä sekä terveydentilan toteamista varten tarpeellisista erikoistutkimuksista voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Oppilaan terveyden seuraamisen ja edistämiseen kuuluvien neuvonnan ja tarkastusten sisällöstä ja määrästä ei ole säännöksiä kansanterveysasetuksessa (802/1992 ). Kansanterveysasetuksen 2 §:ssä säädetään oppilaan terveydentilan toteamista varten järjestettävistä tarpeellisista erikoistutkimuksista, joita ovat asianomaisen alan erikoislääkärin tekemä näön tai kuulon tutkimus ja hänen määräämänsä röntgen- ja muut vastaavat tutkimukset, psykiatrin tekemä tutkimus mielenterveyden selvittämiseksi sekä psykologin tekemä tutkimus. Muita erityissäädöksiä kouluterveydenhuollosta ei ole.

Kouluterveydenhuollon työntekijöitä ovat kouluterveydenhoitaja ja koululääkäri. Kouluterveydenhuollon laatusuosituksen mukaan toimiva kouluterveydenhuolto edellyttää riittävää, pätevää ja pysyvää henkilöstöä.

Kansanterveyslain 2 §:n mukaan kansanterveystyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Kansanterveystyötä läänin alueella ohjaa ja valvoo lääninhallitus. Kansanterveyslain 5 §:n mukaan kunnan on pidettävä huolta kansanterveystyöstä. Koska kouluterveydenhuolto on yksi kansanterveystyöhön kuuluva tehtävä, kunta vastaa sen järjestämisestä.

Perusopetuksesta säädetään perusopetuslaissa. Koulun ja sen opetushenkilöstön tehtävänä on huolehtia oppilaan opetuksesta ja kasvatuksesta. Opetuksesta vastaava henkilökunta on kasvatusalan ammattilaisia. Diabeteksen hoitaminen edellyttää lääkitsemistä. Lääkehoidon antaminen kuuluu opetusministeriön näkemyksen mukaan terveydenhuollon koulutuksen saaneille terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Diabeteksen tai oppilaan muun sairauden hoitamisen vastuusta koulupäivän aikana ei ole nimenomaisesti säädetty. Toiminnan luonteen vuoksi oppilaan sairauden hoitamisen ja siihen liittyvien toimenpiteiden suorittamisen ei kuitenkaan opetusministeriön näkemyksen mukaan voida katsoa kuuluvan opettajan velvollisuuksiin ja vastuulle.

Oppilaan sairauksien hoitamiseen liittyvät vastuukysymykset koskettavat diabeetikkojen ohella myös muun muassa astmaa ja epilepsiaa sairastavia oppilaita. Tarkoituksena on ensi vaiheessa selvittää asiaan liittyvä kokonaisuus. Koska asiassa on opetusministeriön näkemyksen mukaan kysymys terveydenhuollon tehtävistä, valmistelutyö tehdään yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Tarkoituksena on saada vastuunjakoon liittyvät periaatteet ja säännökset nykyistä täsmällisemmiksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö on 1 päivänä kesäkuuta 2007 asettanut työryhmän valmistelemaan asetusta muun muassa kouluterveydenhuollosta kansanterveyslain 14 §:n sisältämän valtuutuksen mukaisesti. Koska työryhmän työskentely on kesken, kansanterveysasetusta koskevien muutosehdotusten sisällöstä ei tässä vaiheessa ole yksityiskohtaisia tietoja.

Kansanedustaja Kankaan kysymyksen toinen osa liittyy koulunkäyntiavustajiin.

Perusopetuslain 37 §:n mukaan opetuksen järjestäjällä tulee olla opetuksen järjestämismuoto huomioon ottaen riittävä määrä opettajan virkoja tai työsopimussuhteisia opettajia. Lisäksi opetuksen järjestäjällä voi olla tuntiopettajia, koulunkäyntiavustajia ja muuta henkilöstöä.

Perusopetuslain 31 §:n mukaan vammaisella tai muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on lisäksi oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset opetusvälineet sekä perusopetuslain 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut.

Avustajapalveluista ei ole perusopetuslain 31 §:ää tarkempia säännöksiä. Avustajapalvelut ovat yleisesti arvioiden koskeneet esimerkiksi liikuntavammaisten oppilaiden avustamista. Opetusministeriön näkemyksen mukaan avustajapalveluilla ei ole kuitenkaan tarkoitettu varsinaisten sairaanhoidon ja terveydenhuollon toimenpiteiden suorittamista. Eduskunnan sivistysvaliokunta toteaa mietinnössään (SiVM 3/1998 vp ), että koulunkäyntiavustajan työn ydintoimintoja ovat kasvun tukeminen, avustaminen ja oppimistilanteissa ohjaaminen.

Koulunkäyntiavustajien määrän riittävyydestä ja avustajan toimenkuvasta päättää opetuksen järjestäjä. Opetuksen järjestäjän tehtävänä on huolehtia yhtäältä siitä, että oppilas saa perusopetuslain edellyttämät palvelut, ja toisaalta siitä, että henkilöstöä on riittävästi. Avustajapalveluita koskeviin opetuksen järjestäjän päätöksiin voi perusopetuslain 42 §:n mukaan hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 2007

Opetusministeri Sari Sarkomaa
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 342/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att garantera säkerheten för de skolbarn som lider av diabetes och förbättra lagstiftningen som gäller ärendet och
hur ämnar regeringen säkerställa att det i framtiden finns ett tillräckligt antal skolgångsbiträden och att deras anställningsförhållanden är ordinarie?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt 29 § i lagen om grundläggande utbildning (628/1998 ) har den som deltar i utbildning rätt till en trygg studiemiljö. Genom bestämmelsen förutsätts å ena sidan att de lokaler och redskap som är avsedda för undervisning är trygga och å andra sidan att utbildningsanordnaren ser till att eleverna inte utsätts för mobbning i skolan eller inom övrig skolverksamhet.

Enligt 31 a § i lagen om grundläggande utbildning har en elev rätt att avgiftsfritt få den elevvård som behövs för att han eller hon skall kunna delta i undervisningen. Elevvården avser att främja och upprätthålla elevens studieframgång, goda psykiska och fysiska hälsa och sociala välfärd och understödjande verksamheter. Elevvården omfattar elevvård i enlighet med en läroplan som godkänts av utbildningsanordnaren samt sådana elevvårdstjänster som i folkhälsolagen (66/1972 ) avses med skolhälsovård och i barnskyddslagen (683/1983 ) avses med stöd vid fostran.

Enligt 14 § 2 mom. i lagen om grundläggande utbildning ger utbildningsstyrelsen i grunderna för läroplanen bestämmelser om de centrala principerna för bl.a. elevvård. Principerna ska enligt 14 § 3 mom. beredas i samråd med Forsknings- och utvecklingscentralen för social- och hälsovården. Utbildningsanordnaren ska med beaktande av de av Utbildningsstyrelsen godkända grunderna för läroplanen göra upp en lokal läroplan. Utbildningsanordnaren ska i fråga om de delar som gäller elevvården utarbeta läroplanen i samråd med de myndigheter som sköter uppgifter i samband med verkställigheten av social- och hälsovården i kommunen.

Skolhälsovården är en del av elevvårdstjänsterna. Det finns bestämmelser om skolhälsovården i folkhälsolagen. Inom folkhälsoarbetet åligger det enligt 14 § i folkhälsolagen kommunen att tillhandahålla bl.a. skolhälsovård, till vilken hänförs att övervaka och främja hälsan och säkerheten inom skolsamfundet i de skolor och läroanstalter i kommunen som ger grundläggande utbildning, i samarbete med personalens företagshälsovård, att följa och främja elevernas hälsa, inklusive mun- och tandvård, att samarbeta med annan elevvårds- och undervisningspersonal samt specialundersökningar som är nödvändiga för konstaterande av hälsotillståndet.

Enligt folkhälsolagen kan närmare bestämmelser om innehållet i och omfattningen av den rådgivning och de undersökningar som hör till följandet och främjandet av elevernas hälsa samt om specialundersökningar som är nödvändiga för konstaterande av hälsotillståndet utfärdas genom förordning av statsrådet. I folkhälsoförordningen (802/1992 ) finns det inga närmare bestämmelser om innehållet i och omfattningen av den rådgivning och de undersökningar som hör till följandet och främjandet av elevernas hälsa. Enligt 2 § i folkhälsoförordningen ska kommunen ordna de specialundersökningar som är nödvändiga för konstaterande av en elevs hälsotillstånd. Till specialundersökningarna hör syn- eller hörselundersökning, som utförs av en specialistläkare, samt de laboratorie-, röntgen- och andra motsvarande undersökningar som han ordinerar, undersökning av den mentala hälsan, som utförs av en psykiater, samt undersökning, som utförs av en psykolog. Det finns inga andra specialbestämmelser om skolhälsovården.

Skolhälsovårdspersonalen består av skolhälsovårdare och skolläkare. För att upprätthålla en välfungerande skolhälsovård bör skolhälsovårdspersonalen enligt en kvalitetsrekommendation för skolhälsovården vara tillräcklig, kompetent och ordinarie.

Enligt 2 § i folkhälsolagen ankommer den allmänna planeringen, ledningen och övervakningen av folkhälsoarbetet på social- och hälsovårdsministeriet. Folkhälsoarbetet inom länen leds och övervakas av länsstyrelsen. Kommunen ska enligt 5 § i folkhälsolagen sörja för folkhälsoarbetet. Eftersom skolhälsovården är en av de uppgifter som hör till folkhälsoarbetet åligger det kommunen att ordna skolhälsovården.

I lagen om grundläggande utbildning finns bestämmelser om den grundläggande utbildningen. Till skolans och undervisningspersonalens uppgifter hör att sörja för elevens undervisning och fostran. De anställda som svarar för undervisningen är fackmän inom det pedagogiska området. Behandling av diabetes förutsätter medicinering. Undervisningsministeriet anser att läkemedelsbehandling ska ges av yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården.

Det har inte utfärdats några särskilda bestämmelser om ansvaret för behandlingen av diabetes eller övriga sjukdomar hos elever under skoldagen. På grund av handlingarnas karaktär går det dock enligt undervisningsministeriet inte att anse att behandlingen av sjukdomar hos eleverna, och åtgärder i anslutning till behandlingen, hör till lärarens skyldigheter och ansvarsområde.

Ansvarsfrågor i anslutning till behandlingen av sjukdomar hos elever gäller inte bara de elever som lider av diabetes utan också de elever som lider av bl.a. astma och epilepsi. Avsikten är att i den initiala fasen utreda komplexiteten i fråga om ärendet. Undervisningsministeriet anser att ärendet gäller uppgifter inom hälso- och sjukvården och därför utförs beredningsarbetet i samråd med social- och hälsovårdsministeriet. Avsikten är att ytterligare precisera riktlinjerna för och bestämmelserna om ansvarsfördelningen.

Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte den 1 juni 2007 en arbetsgrupp för att bereda en förordning om bl.a. skolhälsovården utifrån det som föreskrivs i 14 § i folkhälsolagen. Eftersom arbetsgruppens arbete pågår finns det ännu inte några detaljerade uppgifter om innehållet i förslagen till ändring av folkhälsoförordningen.

Det andra ledet i spörsmålet som har ställts av riksdagsledamot Kangas gäller skolgångsbiträden.

Enligt 37 § i lagen om grundläggande utbildning ska en utbildningsanordnare med beaktande av den form i vilken utbildningen ordnas ha ett tillräckligt antal lärartjänster eller lärare i arbetsavtalsförhållande. Utbildningsanordnaren kan dessutom ha timlärare, skolgångsbiträden och annan personal.

Enligt 31 § i lagen om grundläggande utbildning har handikappade elever och andra elever i behov av särskilt stöd dessutom rätt att avgiftsfritt få sådana tolknings- och biträdestjänster, övriga undervisningstjänster, särskilda hjälpmedel samt tjänster som ordnas med stöd av 39 § vilka är en förutsättning för att de ska kunna delta i undervisningen.

Det finns inga närmare bestämmelser om biträdestjänsterna än det som föreskrivs i 31 § i lagen om grundläggande utbildning. Biträdestjänsterna har utifrån en allmän bedömning gällt t.ex. assistans av elever med rörelsehandikapp. Undervisningsministeriet anser dock att det med biträdestjänster inte avses hälso- och sjukvårdsåtgärder i egentlig mening. Riksdagens kulturutskott konstaterar i sitt betänkande (KuUB 3/1998 rd ) att kärnfunktionerna i skolgångsbiträdets arbete består av att hjälpa och stödja eleverna i deras utveckling samt att handleda eleverna i inlärningssituationer.

Utbildningsanordnaren beslutar om det tillräckliga antalet skolgångsbiträden och om deras befattningsbeskrivningar. Till utbildningsanordnarens uppgifter hör å ena sidan att se till att eleven får de tjänster som föreskrivs i lagen om grundläggande utbildning och å andra sidan att sörja för att det finns tillräckligt med personal. Ändring i ett beslut om biträdestjänster som fattats av en utbildningsanordnare söks enligt 42 § i lagen om grundläggande utbildning genom besvär hos förvaltningsdomstolen så som bestäms i förvaltningsprocesslagen.

Helsingfors den 24 october 2007

Undervisningsminister Sari Sarkomaa