KIRJALLINEN KYSYMYS 350/2003 vp

Suurpetotilanne Itä-Suomessa on paikallisten asukkaiden näkökulmasta erittäin huolestuttava. Juuri päättyneessä karhujahdissa kaikki Pohjois-Karjalan 30 lupaa käytettiin heti. Se kielii karhujen määrän olevan huolestuttavan korkea. Muutamia vaaratilanteita karhun ja ihmisen yllättävästä kohtaamisesta maastossa tältäkin syksyltä on. Ihmishengen menetykset ovat olleet todella lähellä. Myös karhujen liikkuminen haja-asutusalueella talojen pihapiirissä on huolestuttavaa.

Samoin sudet ovat aiheuttaneet taloudellista vahinkoa ja pelkoa. Ne ovat raadelleet karjaa ja metsästyskoiria. Havaintoja on jopa kahdeksan suden laumasta. Ihmisten jokapäiväinen elämä on käynyt vaaralliseksi. Sudet ovat alkaneet liikuskella pihoissa. Lasten liikkuminen yksin ja pimeässä ei ole turvallista. Tällainen ei ole ihmisten perusturvallisuuden kannalta oikein.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin pikaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä Itä-Suomen suurpetotilanteen saamiseksi hallintaan niin, että siellä asuvien ihmisten hengen ja ammatinharjoittamisen turvallisuus voidaan taata ja

mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tappolupamenettelyn saamiseksi nykyistä joustavammaksi ja paremmin paikallisia olosuhteita vastaavaksi?

Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2003

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Hannu Hoskosen /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 350/2003 vp:

Mihin pikaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä Itä-Suomen suurpetotilanteen saamiseksi hallintaan niin, että siellä asuvien ihmisten hengen ja ammatinharjoittamisen turvallisuus voidaan taata ja

mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tappolupamenettelyn saamiseksi nykyistä joustavammaksi ja paremmin paikallisia olosuhteita vastaavaksi?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa:

Susi poronhoitoalueen ulkopuolella sekä karhu ja ilves kuuluvat luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin. Kyseisten lajien suotuisan suojelun tason turvaamiseksi lajit ovat myös Suomessa täysin rauhoitettuja. Yleisestä rauhoituksesta on kuitenkin mahdollista poiketa erityisistä syistä, mikäli ongelman ratkaisemiseksi ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua eikä poikkeus haittaa lajin suotuisan suojelun tason säilyttämistä. Poikkeus voidaan myöntää mm. yleisen turvallisuuden kannalta pakottavista syistä tai erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi.

Karhu-, susi- ja ilveskannat ovat runsaimpia Itä-Suomen alueella. Maa- ja metsätalousministeriö on päätöksenteossaan pyrkinyt aina siihen, ettei suurpedoista aiheudu millekään alueelle, väestöryhmälle tai elinkeinolle kohtuutonta rasitusta. Suurpedot ovat luonnonvaraisia eläimiä, joiden lajityypillistä ja yksilöllistä käyttäytymistä ei voida koskaan täysin ennakoida. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisten hengen ja ammatinharjoittamisen turvallisuus olisi suurpetojen vuoksi vaarantunut. Toisaalta mikään viranomainen ei voi taata täydellistä turvaa suurpedoilta.

Maa- ja metsätalousministeriö määrittää metsästysvuosittain riistanhoitopiireille annettavassa määräyksessään pyyntiluvan nojalla sallittavan suurpetoja koskevan metsästyksen rajat. Peruslähtökohtana on, että pyyntilupia kohdistetaan alueille, joilla suurpetokannat ovat vahvimmat ja joilla suurpedoista aiheutuu suhteellisesti eniten vahinkoa. Tämän maa- ja metsätalousministeriö on ottanut huomioon myös kuluvana metsästysvuonna mm. Itä-Suomen alueen riistanhoitopiirien kohdalla, jotka ovat voineet myöntää tietyin edellytyksin pyyntilupia karhunmetsästykseen ajalle 20.8.-31.10. Lisäksi ilveksen ja suden osalta on annettu erillinen määräys 24.9.2003 ko. lajien metsästyskausiksi. Pyyntilupien myönnön harkitsee ao. riistanhoitopiiri hakemusten perusteella.

Jokainen pyyntilupa harkitaan aina tapauskohtaisesti niin riistanhoitopiirissä kuin maa- ja metsätalousministeriössä siihen liittyvien tosiseikkojen pohjalta. Suomen harjoittamasta suunnitelmallisesta pyyntilupapolitiikasta huolimatta EU:n komissio on katsonut, ettei Suomi noudata luontodirektiivin asettamia velvollisuuksia. Sen seurauksena komissio on käynnistänyt Suomea kohtaan valvontamenettelyn suurpetojen metsästykseen liittyvistä asioista. Perustellussa lausunnossa kiinnitettiin huomiota mm. suurpetokantojen suojelun tasoon ja myönnettyjen pyyntilupien perusteisiin. Tästä syystä nykyistä pyyntilupapolitiikkaa ei ole mahdollista laventaa merkittävästi.

Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2003

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Hannu Hoskonen /cent m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 350/2003 rd:

Vilka brådskande åtgärder avser regeringen att vidta för att få situationen beträffande de stora rovdjuren i östra Finland under kontroll, så att säkerheten för liv och yrkesutövande för de människor som bor där kan garanteras och

vilka åtgärder avser regeringen att vidta för att få ett tillståndsförfarande för jakttillstånd som är smidigare och bättre motsvarar de lokala förhållandena än det nuvarande?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Varg utanför renskötselområdet samt björn och lo hör enligt bilaga IV till habitatdirektivet (92/43/EEC) till de s.k. strängt skyddade arterna. I syfte att trygga en gynnsam skyddsnivå för dessa arter är de fullständigt fridlysta också i Finland. Det är dock av särskilda skäl möjligt att göra undantag för denna totala fridlysning ifall det inte finns någon annan tillfredsställande lösning på ett problem och om undantaget inte innebär men för bibehållandet av en gynnsam skyddsnivå för arten. Undantag kan beviljas bl.a. av tvingande skäl för att trygga den allmänna säkerheten eller för att förhindra särskild betydande skada.

Björn-, varg- och lostammarna är talrikast i de östra delarna av Finland. Jord- och skogsbruksministeriet har i sitt beslutsfattande alltid strävat efter att de stora rovdjuren inte skall få åsamka en särskilt region, befolkningsgrupp eller näring oskälig belastning. De stora rovdjuren är vilda djur vilkas arttypiska och individuella beteende aldrig helt kan förutses. Detta innebär dock inte att människors liv och säkerheten i deras yrkesutövande har äventyrats på grund av de stora rovdjuren. Å andra sidan kan ingen myndighet garantera en fullständig trygghet gentemot de stora rovdjuren.

Jord- och skogsbruksministeriet fastställer för varje jaktår i sin förordning till jaktvårdsdistrikten genom jakttillstånd det tillåtna antal stora rovdjur som får fällas. Utgångspunkten är att jakttillstånden styrs till de områden som har de kraftigaste rovdjurstammarna och där de stora rovdjuren åstadkommer relativt sett mest skada. Detta har jord- och skogsbruksministeriet beaktat också under innevarande jaktår bl.a. ifråga om viltvårdsdistrikten i östra Finland, som under vissa förutsättningar har kunnat bevilja jakttillstånd för björnjakt under perioden 20.8.-31.10. Dessutom har man gällande lo och varg utfärdat en särskild förordning 24.9.2003 om jaktsäsong för dessa arter. Vederbörande jaktvårdsdistrikt beviljar jakttillstånd efter övervägande och på basis av ansökning.

Varje jakttillstånd prövas alltid från fall till fall såväl i jaktvårdsdistriktet som vid jord- och skogsbruksministeriet på basis av de fakta som hänför sig till fallet. Trots att Finland för en systematisk politik gällande jakttillstånden har Europeiska Kommissionen ansett att Finland inte uppfyller sina skyldigheter enligt habitatdirektivet. Till följd av detta har kommissionen inlett ett övervakningsförfarande riktat mot Finland i frågor som gäller jakt av stora rovdjur. I de motiverade utlåtandena fästes uppmärksamhet bland annat vid den gynnsamma skyddsnivån för de stora rovdjuren och grunderna för beviljande av jakttillstånd. Av denna orsak kan den nuvarande politiken ifråga om jakttillstånd inte modereras i någon avsevärd grad.

Helsingfors den 8 oktober 2003