KIRJALLINEN KYSYMYS 35/2003 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Huhtikuun alussa Vampulassa paloi karjasuoja. Eläinten turhilta kärsimyksiltä sekä taloudellisilta vahingoilta vältyttäisiin, mikäli navetoihin asennettaisiin palohälyttimet. Tällä hetkellä palohälytin suositellaan laitettavaksi, mutta on tehtävä lakiin muutos niin, että palohälytin on oltava karjasuojassa. Usein onkin niin, että palon syynä on uusien tuotantoyksiköiden monimutkainen teknikka tai teknisiä apuvälineitä käytetään varomattomasti. Koska ihmistyövoimaa on korvattu koneistuksella, on automatiikan häiriöttömyyttä pystyttävä valvomaan. Broilerintuotanto on tässä asiassa edennyt muita pidemmälle. Palontorjunnan varojärjestelmät pitäisi saattaa pakollisiksi niissä yksiköissä, joissa on riskialttiita laitteita. Eläinsuojelusäädösten mukainen suositus ei näytä riittävän.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin ja määrätä palohälyttimen pakolliseksi navetoihin ja täten turvata eläinten hyvinvoinnin ja ehkäistä elinkeinon taloudelliset menetykset?

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2003

Marjaana Koskinen /sd
Arto Bryggare /sd
Anneli Kiljunen /sd
Tuula Väätäinen /sd
Satu Taiveaho /sd
Arja Alho /sd
Esa Lahtela /sd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Marjaana Koskisen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 35/2003 vp:

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin ja määrätä palohälyttimen pakolliseksi navetoihin ja täten turvata eläinten hyvinvoinnin ja ehkäistä elinkeinon taloudelliset menetykset?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Eläinten pitopaikoille asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista on säädetty eläinsuojelulaissa (247/1996 ), eläinsuojeluasetuksessa (396/1996 ) ja maa- ja metsätalousministeriön eri eläinlajien pitoa koskevissa päätöksissä ja asetuksissa. Navettoja koskevat vaatimukset sisältyvät nautojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annettuun maa- ja metsätalousministeriön päätökseen (14/EEO/1997).

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n mukaan eläimen pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että pitopaikan palovaara on mahdollisimman vähäinen. Maa- ja metsätalousministeriön edellä tarkoitetussa päätöksessä suositellaan muun muassa, että eläinsuojassa on palovaroitin, jonka antama hälytys voidaan kuulla kaikkina vuorokauden aikoina ja että eläinten hoitaja on varautunut hätätilanteisiin ja hänellä on käytettävissään tarvittavaa pelastus- ja palontorjuntavälineistöä.

Ympäristöministeriön antamien yleisten paloturvallisuusmääräysten (Suomen rakentamismääräyskokoelma RakMK E2, rakennusten paloturvallisuusasiat) mukaan rakennusten palotekninen osastokoko riippuu rakennuksen suojaustasosta. Suojaustasoa voidaan parantaa muun muassa palohälytinjärjestelmällä. Tämä koskee myös navetoita. Maa- ja metsätalousministeriön tuettavaa rakentamista koskevissa rakentamismääräyksissä ja -ohjeissa (MMM-RMO C5, Maatalousrakennusten paloturvallisuus) annetaan paloturvallisuuden osalta yleisiä määräyksiä täydentäviä määräyksiä ja suosituksia. Näitä rahoitustukeen liittyviä säädöksiä ollaan parhaillaan uudistamassa. Uudistettavien säädöstenkin mukaan suuria eläinyksiköitä rakennettaessa voitaisiin rakennuksen paloteknistä osastokokoa ja samalla eläinosastokokoa kasvattaa, mikäli niihin asennetaan palohälytinjärjestelmä ja paloturvallisuus on muutoinkin otettu huomioon. Tästä annettaisiin nykyistä tarkempia määräyksiä ja suosituksia. Rahoitusjärjestelmän kautta palohälytinjärjestelmän käyttäminen tulisi kannustavammaksi. Lisäksi useat vakuutusyhtiöt antavat alennusta maatilojen vakuutusmaksuista tai alentavat omavastuuta vahinkotapauksissa, jos eläinsuojaan on asennettu palohälytinjärjestelmä.

Navetoiden ohella palohälytinjärjestelmä on suositeltava myös muissa isoissa kotieläinrakennuksissa ja yleensä maatalouden tuotantotiloissa, joihin paloturvallisuusmielessä liittyy eläinten hyvinvointia vaarantavia tai taloudellisia riskejä. Maatalouden paloturvallisuutta rakennustekniseltä kannalta pohditaan parhaillaan maatilarakentamisen paloturvallisuustyöryhmässä, jossa maa- ja metsätalousministeriön ohella ovat edustettuina alan keskeiset asiantuntijatahot, muun muassa ympäristöministeriö, sisäasiainministeriö, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto sekä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Työryhmässä selvitetään myös palohälytinjärjestelmien toimintavarmuutta maatalouden tuotanto-olosuhteissa sekä niitä koskevien määräysten ja suositusten sisällyttämistä yleisiin paloturvallisuusmääräyksiin.

Maa- ja metsätalousministeriö pitää palohälytinjärjestelmien tarpeellisuuteen liittyvää valistusta ja tiedotusta erittäin tärkeänä, ja osallistuu erilaisiin koulutustilaisuuksiin muun muassa koulutuksen antajana. Palohälyttimien asentamista navetoihin ei ole kuitenkaan tarkoitus tässä vaiheessa saattaa pakolliseksi.

Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2003

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Till riksdagens talman

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Marjaana Koskinen /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 35/2003 rd:

Ämnar regeringen vidta åtgärder och förordna om obligatorisk användning av brandvarnare i ladugårdar och sålunda trygga djurens välbefinnande och förhindra ekonomiska förluster för näringen?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Om de djurskyddskrav som ställs på förvaringsplatser för djur föreskrivs i djurskyddslagen (247/1996 ), djurskyddsförordningen (396/1996 ) och jord- och skogsbruksministeriets beslut och förordningar om hållande av olika djurarter. De krav som gäller ladugårdar ingår i jord- och skogsbruksministeriets beslut om djurskyddskrav vid nötkreaturshållning (14/EEO/1997).

Enligt 1 § djurskyddsförordningen skall en förvaringsplats för djur samt dess konstruktioner och anordningar planeras, byggas och underhållas så att brandfaran på förvaringsplatsen är så liten som möjligt. I jord- och skogsbruksministeriets ovan nämnda beslut rekommenderas bland annat att djurstallet är utrustat med en brandvarnare vars larm kan höras alla tider på dygnet och att djurskötaren är beredd på nödsituationer och har tillgång till nödvändig räddnings- och brandbekämpningsutrustning.

Enligt miljöministeriets allmänna brandsäkerhetsbestämmelser (Finlands byggbestämmelsesamling ByggBS E2, byggnaders brandsäkerhet, anvisningar) beror storleken av den brandtekniska brandcellen på byggnadens skyddsgrad. Skyddsgraden kan förbättras bland annat med hjälp av ett brandlarmsystem. Detta gäller även ladugårdar. Jord- och skogsbruksministeriet ger i sina byggnadsbestämmelser och anvisningar avseende byggande som stöds (JSM-BBA C5, Brandsäkerhet i husdjursbyggnaderna) för brandsäkerhetens del föreskrifter och rekommendationer som kompletterar de allmänna föreskrifterna. Dessa bestämmelser som hänför sig till finansiellt stöd revideras som bäst. Också enligt de bestämmelser som revideras kunde den brandtekniska brandcellen och samtidigt djurstallsavdelningen förstoras när stora djurenheter byggs, om de förses med ett brandlarmsystem och brandsäkerheten även i övrigt har beaktats. Noggrannare föreskrifter och rekommendationer kommer att ges om detta. Via systemet med finansiellt stöd skulle användningen av brandlarmsystem bli mer sporrande. Dessutom beviljar ett flertal försäkringsbolag rabatt på försäkringspremierna för lantgårdar eller sänker självrisken vid skada om djurstallet är försett med ett brandlarmsystem.

Brandlarmsystem rekommenderas förutom för ladugårdar också för stora husdjursbyggnader och i allmänhet i lantbruksproduktionsenheter som i brandsäkerhetshänseende är utsatta för risker som äventyrar djurens välbefinnande eller ekonomiska risker. Brandsäkerheten inom lantbruket dryftas som bäst ur byggteknisk synvinkel inom en arbetsgrupp för brandsäkerhet avseende gårdsbruksbyggande. I arbetsgruppen är förutom jord- och skogsbruksministeriet också branschens centrala expertinstanser representerade, bland annat miljöministeriet, inrikesministeriet, Finska Försäkringsbolagens Centralförbund och Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland. Arbetsgruppen utreder även brandlarmsystemens funktionssäkerhet i produktionsförhållanden inom lantbruket samt möjligheten att integrera dessa bestämmelser och rekommendationer med de allmänna brandsäkerhetsbestämmelserna.

Jord- och skogsbruksministeriet anser det vara ytterst viktigt med upplysning och information om nödvändigheten med brandlarmsystem och deltar bland annat som utbildare i olika utbildningsevenemang. Avsikten är dock inte att i detta skede göra det obligatoriskt att installera brandvarnare i ladugårdar.

Helsingfors den 16 maj 2003

Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja