Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 366/2010 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 366/2010 vp - Päivi Lipponen /sd

Mielenterveyspalvelujen kehittäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Huostaanotot ovat lisääntyneet. Suurin syy huostaanottomäärien kasvuun on vanhempien uupuminen. Vanhemmat etsivät nuoren mielenterveyden oireisiin apua sosiaalitoimen ja terveydenhuollon viranomaisilta. Niin terveydenhuollon henkilökunta kuin sosiaalityöntekijätkin pyrkivät työssään asiakkaan parhaaseen. Ongelma on se, että asiakas ja potilas saattavat kokea asian toisin. Sen takia olisi erityisesti panostettava lisää luottamussuhteen rakentumiseen.

Yllätyksenä monelle perheelle tulee se, että viranomaisapu kääntyy pian huostaanoton suunnitteluun tai sen harkitsemiseen. Vanhemmat kertovat menettäneensä luottamuksen viranomaisiin, kun viranomaiset alkavat ohjata tapahtumien kulkua. Huoli lapsen menettämisestä synnyttää pelkoa, eivätkä vanhemmat uskalla kyseenalaistaa ääneen viranomaisten toimia ja lausuntoja kirjoittavien henkilöiden pätevyyttä. Terapia ja apu ovat yleensä vahvasti yksityisasia.

Koska hoito ei ole julkista ja läpinäkyvää, asiakkaalta menee mahdollisuus puolustaa itseään. Esimerkiksi erästä äitiä uhattiin lapsen huostaanotolla, mikäli hän ei suostu lapsen terapian yhteydessä itse tutkittavaksi. Kun äiti kyseenalaisti terapiassa oman seksuaalisen käyttäytymisensä analysoinnin, hänet leimattiin yhteistyökyvyttömäksi. Koko prosessin oli käynnistänyt tytön opettaja, jonka mielestä tyttö oli luokassa vetäytyvä. Kyseessä ei ollut insestitutkimus.

Mielenterveyspalveluiden onnistumisen lähtökohta on molemminpuolinen luottamus.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Voidaanko mielenterveyspalveluja kehittää läpinäkyviksi siten, että vahvistetaan asiakkaan oikeuksia ja
voidaanko määrittää asiakkaille velvollisuus antaa palautetta saadusta hoidosta ja yhteistyöstä viranomaisten kanssa?

Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2010

Päivi Lipponen /sd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §;ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Lipposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 366/2010 vp:

Voidaanko mielenterveyspalveluja kehittää läpinäkyviksi siten, että vahvistetaan asiakkaan oikeuksia ja
voidaanko määrittää asiakkaille velvollisuus antaa palautetta saadusta hoidosta ja yhteistyöstä viranomaisten kanssa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Mielenterveyspalveluissa, kuten muissakin terveyspalveluissa, potilaalle on säädetty oikeus hyvään kohteluun laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992). Potilaan vakaumusta ja yksityisyyttä tulee kunnioittaa eikä hänen ihmisarvoaan saa loukata. Potilasta ei saa syrjiä esim. seksuaalisen suuntautuneisuutensa vuoksi. Kyseisen lain perusteella alaikäisen hoito tulee järjestää yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa kanssa tai mikäli hänen kehitystasonsa sen mahdollistaa, hänen itsensä kanssa. Lain mukaan potilaalle on selvitettävä hänen hoitonsa perusteet ja eri hoitovaihtoehdot sekä niiden vaikutus.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) säätää niin mielenterveyspalveluissa kuin muissakin terveyspalveluissa ammattihenkilöiden eettisistä velvollisuuksista, joita on yleisesti hyväksyttyjen menettelytapojen käyttäminen työssä. Ammattihenkilöitä sitoo myös salassapitovelvollisuus, jonka katsotaan olevan yksi potilaan luottamuksen kulmakivi.

Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa (Mieli-suunnitelma) yksi neljästä painopistealueesta on potilaan aseman vahvistaminen palveluissa. Mieli-suunnitelma sisältää ehdotukset palveluiden kehittämistä laadukkaammiksi, helpommin saavutettaviksi ja joustavammiksi. Syrjinnän ja leimaantumisen vähentämistä koskevalla ehdotuksella pyritään vahvistamaan mielenterveyspotilaiden mahdollisuuksia päästä palveluiden piiriin. Myös itsemääräämisoikeuksien rajoittamistoimenpiteistä pyritään saamaan läpinäkyvämpiä. Mieli-suunnitelman ehdotuksia toimeenpannaan muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädäntötyössä. Sosiaali- ja terveystoimen itsemääräämisoikeuden rajoittamistoimenpiteitä koskevaa lainsäädäntötyötä varten tehdään selvitystyötä. Sosiaali- ja terveysminiteriö on myöntänyt mielenterveyspalveluiden kehittämiseen kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman rahoitusta ja ohjaa ja valvoo rahoitusta saavien hankkeiden työtä. Suurin yksittäinen toimija Mieli-suunnitelman toimeenpanossa on Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, jonka toimeenpano-suunnitelmassa on muun muassa pakon käyttöä vähentävä ohjelma mielenterveyspalveluissa.

Nuorten hyvinvoinnin tueksi Mieli-suunnitelmassa painotetaan lasten ja nuorten pääsyä avun piiriin mahdollisimman varhain ja lähellä omaa elinympäristöään eli kotia ja koulua. Oppilashuollon vastuu nuoren hyvinvoinnista on merkittävä. Se edellyttää myös opettajien tukea, koska he päivittäisessä kontaktissaan nuoren kanssa usein ensimmäisenä tunnistavat huolen nuoresta. Oppilasterveydenhuollon mahdollisuutta puuttua varhain nuorten mielenterveysongelmiin on haluttu vahvistaa kouluterveydenhuoltoa koskevalla asetuksella, joka tuli voimaan 1.7.2009.

Asiakaspalaute on merkittävä työkalu palveluiden kehittämisessä. Terveydenhuollossa potilaat antavat positiivista palautetta usein välittömästi hoitokontaktissa, mutta myös negatiivisen palautteen antamiseksi on luotu kattava järjestelmä lainsäädäntöön. Palautteen antaminen on tarkoituksenmukaista pitää vapaaehtoisena. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista velvoittaa terveydenhuollon yksikön johtajan antamaan kohtuullisessa ajassa ratkaisu tyytymättömän potilaan muistutukseen. Potilaan lainopilliseksi tueksi ja avuksi laki velvoittaa terveydenhuollon yksiköt nimeämään potilasasiamiehen. Lisäksi potilaalla on oikeus saada aluehallintovirastoon tekemästään kantelusta ratkaisu ja tehdä ilmoitus epäillystä potilasvahingosta Potilasvakuutuskeskukselle. Potilasta on informoitava potilasvahingon mahdollisuudesta.

Mieli-suunnitelmassa ehdotetaan mielenterveystyön ja -palveluiden kehittämiseen ja arviointiin otettavaksi mukaan potilaiden omaa asiantuntijuutta nykyistä laajemmin. Kokemusasiantuntijoiden osallistumista mielenterveyspalveluiden kehittämiseen viedään eteenpäin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta.

Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2010

Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 366/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Lipponen /sd:

Kan mentalvårdstjänsterna utvecklas och göras genomskådliga genom att man fastställer klientens rättigheter och
kan klienten åläggas skyldighet att ge respons på erhållen vård och samarbetet med myndigheterna?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I fråga om såväl mentalvårdstjänster som andra hälso- och sjukvårdstjänster har patienten enligt lagen om patientens ställning och rättigheter (785/1992) rätt till gott bemötande. Patientens övertygelse och integritet ska respekteras och hans eller hennes människovärde får inte kränkas. Patienten får inte diskrimineras till exempel på grund av sin sexuella läggning. Enligt lagen i fråga ska vården av minderåriga ordnas i samförstånd med vårdnadshavaren eller i samråd med patienten själv, om det med beaktande av hans eller hennes utvecklingsnivå är möjligt. Enligt lagen ska patienten informeras om grunderna för vården och behandlingen och om olika vård- och behandlingsalternativ och deras verkningar.

I lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994) ingår bestämmelser om personalens yrkesetiska skyldigheter vid tillhandahållandet av såväl mentalvårdstjänster som andra hälso- och sjukvårdstjänster, vilket innebär att personalen i sin yrkesutövning ska tillämpa allmänt godtagna metoder. Yrkesutbildade personer är också bundna av tystnadsplikt, som anses vara en av hörnstenarna i patientens förtroende för vården.

I den nationella planen för mentalvårds- och missbruksarbete (Mieli) har ett av de fyra prioriterade områdena som mål att stärka patientens ställning när det gäller olika tjänster. I planen ingår förslag till utveckling av tjänsterna så att de håller högre kvalitet och blir mer lättillgängliga och flexibla. Genom ett förslag som går ut på att minska diskrimineringen och den sociala stämplingen vill man förbättra möjligheterna för personer med psykisk ohälsa att få tillgång till tjänster. Avsikten är också att göra de åtgärder som begränsar självbestämmanderätten mer genomskådliga. Förslagen i planen genomförs bland annat i social- och hälsovårdsministeriets lagstiftningsarbete. Det görs också utredningar med tanke på lagstiftningsarbetet kring social- och hälsovårdsväsendets åtgärder för att begränsa självbestämmanderätten. Social- och hälsovårdsministeriet har via det nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården beviljat medel för utveckling av tjänsterna inom mentalvården och styr och övervakar arbetet inom de projekt som finansieras. Den största enskilda aktören vid genomförandet av planen för mentalvårds- och missbruksarbete är Institutet för hälsa och välfärd. I institutets genomförandeplan ingår ett program som bland annat ska minska användningen av tvång inom mentalvården.

För att stödja de ungas välfärd betonas i planen för mentalvårds- och missbruksarbetet vikten av att barn och unga får hjälp så tidigt som möjligt och nära sin egen livsmiljö, dvs. hemmet och skolan. Elevvården har ett stort ansvar för de ungas välfärd. Det förutsätter också stöd från lärarna, eftersom dessa i sin dagliga kontakt med ungdomarna ofta är de första som identifierar problem hos de unga. Genom en förordning om skolhälsovården, som trädde i kraft den 1 juli 2009, har man försökt öka möjligheterna för elevhälsovården att på ett tidigt stadium ingripa i de ungas psykiska problem.

Klientrespons är ett starkt instrument i utvecklingen av tjänster. Inom hälso- och sjukvården ger patienterna ofta positiv respons genast i samband med vårdkontakterna, men i lagstiftningen ingår också ett heltäckande system för negativ respons. Det är tillrådligt att responsen förblir frivillig. Enligt lagen om patientens ställning och rättigheter ska chefen för den berörda hälso- och sjukvårdsenheten inom skälig tid avgöra en anmärkning från en missnöjd patient. Lagen ålägger enheten att utse en patientombudsman som juridiskt stödjer patienten. Dessutom har patienten rätt att få ett avgörande beträffande klagan som han eller hon har anfört hos regionförvaltningsverket och anmäla en misstänkt patientskada till Patientförsäkringscentralen. Patienten ska informeras om risken för patientskador.

I planen för mentalvårds- och missbruksarbetet föreslås det att mentalvårdsarbetet och mentalvårdstjänsterna ska utvecklas och att man vid utvärderingen ska utnyttja patientens egen sakkunskap i högre grad än vad nu är fallet. Institutet för hälsa och välfärd arbetar för att egenerfarna personer ska delta i utvecklingen av mentalvårdstjänsterna.

Helsingfors den 20 maj 2010

Omsorgsminister Paula Risikko