KIRJALLINEN KYSYMYS 378/2009 vp

YLEn rahoitusta pohtinut työryhmä esittää 175 euron mediamaksua kotitalouksille ja osalle yrityksistä nykyisen televisiolupamaksun tilalle. Mediamaksu olisi nykyistä 224 euron televisiolupamaksua pienempi, koska maksajien määrä kasvaisi.

Maksu ei enää perustuisi television omistamiseen, vaan maksuvelvollisia olisivat kaikki asuntokunnat. Asuntokunnalla tarkoitetaan henkilöitä, jotka asuvat vakituisesti samassa osoitteessa. Vastuu maksamisesta kuuluisi kaikille asuntokunnan täysi-ikäisille henkilöille. Maksu määrättäisiin vuosittain siten, että kukin asuntokunta maksaisi noin 175 euron maksun. Jos mediamaksua ei maksa, se voidaan ulosmitata.

Maksuvelvollisia olisivat myös yritykset ja yhteisöt, joiden liikevaihto ylittää 400 000 euroa vuodessa. Yritysten ja yhteisöjen maksu olisi kolminkertainen asuntokuntien maksuun verrattuna. Valtiolta, kunnilta ja seurakunnilta maksua ei perittäisi, elleivät ne harjoita liiketoimintaa.

YLEn rahoitus on tärkeää turvata, jotta nykyinen palvelutaso voidaan säilyttää. On kuitenkin huomattava, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät omista televisiota tai tietokonetta, joiden kautta seuraisivat televisio-ohjelmia. Varsinkin monet eläkeläiset ovat todenneet ko. viestintävälineet itselleen tarpeettomiksi ja taloudelliseen tilanteeseensa nähden liian kalliiksi. Monet ihmiset lukevatkin lehdet tai käyttävät tietokoneiden mediapalveluita esimerkiksi kirjastoissa.

Suomessa on yli 600 000 köyhyysrajan alapuolella elävää kansalaista. Heihin kuuluu pientä eläkettä saavien lisäksi opiskelijoita, yksinhuoltajia, työttömiä ja lapsiperheitä. Monille heistä tv-lupamaksun aleneminen 50 eurolla on positiivinen asia. Niille, jotka ovat päättäneet säästää tämän menon pienistä tuloistaan olemalla ilman televisiota tai tietokonetta, on pakollinen mediamaksu huono henkilökohtaista taloutta tiukentava uutinen. Tämä asia koettelee kansalaisten oikeustajua.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo mediamaksun voimaantulon jälkeen huomioida pienituloisten, työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden ja yksinhuoltajien tilanteen silloin, kun he ovat päättäneet olla käyttämättä mediapalveluita heikon taloudellisen tilanteensa takia?

Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2009

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marko Asellin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 378/2009 vp:

Miten hallitus aikoo mediamaksun voimaantulon jälkeen huomioida pienituloisten, työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden ja yksinhuoltajien tilanteen silloin, kun he ovat päättäneet olla käyttämättä mediapalveluita heikon taloudellisen tilanteensa takia?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Yleisradio Oy:n tehtävänä on Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 §:n mukaan tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Lain mukaan näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa viestintäverkoissa. Yleisradio Oy:n rahoituksesta säädetään valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa (745/1998).

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 12.2.2008 työryhmän selvittämään Yleisradio Oy:n julkista palvelua ja rahoitusta. Työryhmä jätti loppuraporttinsa 22.4.2009. Raportissaan työryhmä esittää muun ohella nykyisen televisiomaksun korvaamista julkisen palvelun mediamaksulla. Työryhmän ehdotuksen mukaan kaikilta asuntokunnilta perittäisiin vuosittain tasasuuruinen maksu. Lisäksi maksu perittäisiin yrityksiltä ja yhteisöiltä, joiden liikevaihto ylittää 400 000 euroa. Julkisen palvelun mediamaksu on valtiosääntöoikeudelliselta luonteeltaan veronluonteinen maksu.

Selvitysten mukaan julkisen palvelun sisältötarjonta tavoittaa eri muodoissaan 99 prosenttia väestöstä. Julkisen palvelun sisältötarjonta on kokonaisuus, joka koostuu radio- ja televisio-ohjelmistojen lisäksi verkko- ja muista lisäpalveluista. Työryhmäraportin mukaan ehdotuksen lähtökohtana onkin ollut, että julkista palvelua käytetään tai hyödynnetään siinä laajuudessa, että sen rahoituksen järjestäminen edellyttää nykyistä laajempaa maksajakuntaa.

Julkisen palvelun sisältöpalveluita vastaanotetaan erilaisilla päätelaitteilla (televisio, radio, tietokone, matkaviestin) ja erilaisia lähetysverkkoja (antenni-, kaapeli- ja satelliittivälitys, internet- ja laajakaistapalveluna) hyödyntäen. Työryhmä katsoikin, että teknologinen murros, julkisen palvelun sisällöllinen kehitys ja viestintäpalveluiden uudistuvat käyttötottumukset ovat muuttaneet julkisen palvelun toimintaympäristöä siinä määrin, että tietyn laitteen omistukseen nojaava maksuperuste ei enää ole ajantasainen ja siitä tulisi luopua.

Nykyisin televisiomaksu otetaan huomioon toimeentulotukea määriteltäessä. Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) lain 7 §:n mukaan perustoimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon mm. perusosalla katettavat menot, joihin lain 7 a §:n mukaan kuuluvat muun ohella televisioluvasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Uusi julkisen palvelun mediamaksu tulisi näin ollen ottaa huomioon perustoimeentulotukea määriteltäessä.

Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2009

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 378/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Marko Asell /sd:

Hur tänker regeringen efter införandet av medieavgiften beakta situationen hos låginkomsttagare, arbetslösa, pensionärer, studerande och ensamförsörjare när de har beslutat att inte använda medietjänster på grund av sin svaga ekonomiska ställning?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt 7 § i lagen om Rundradion Ab (1380/1993) är bolagets uppgift att tillhandahålla ett heltäckande televisions- och radioprogramutbud jämte special- och tilläggstjänster för alla på lika villkor. Enligt lagen kan dessa och andra innehållstjänster som ansluter sig till den allmännyttiga verksamheten tillhandahållas i alla kommunikationsnät. Bestämmelser om finansieringen av Rundradion Ab finns i lagen om statens televisions- och radiofond (745/1998).

Kommunikationsministeriet tillsatte den 12 februari 2008 en arbetsgrupp med uppgiften att utreda den allmännyttiga verksamheten och finansieringen av Rundradion Ab. Arbetsgruppen överlämnade sin slutrapport den 22 april 2009. I sin rapport föreslår arbetsgruppen bl.a. att den nuvarande televisionsavgiften ersätts med en medieavgift som betalas för den allmännyttiga verksamheten. Enligt arbetsgruppens förslag tas det av alla hushåll årligen ut en jämn avgift. Dessutom tas avgiften ut av företag och sammanslutningar vars omsättning överstiger 400 000 euro. Medieavgiften för den allmännyttiga verksamheten är till sin konstitutionella karaktär en avgift av skattenatur.

Enligt utredningar når den allmännyttiga verksamhetens innehållsutbud i olika former 99 procent av befolkningen. Den allmännyttiga verksamhetens innehållsutbud är en helhet som vid sidan av radio- och televisionsprogramutbud består av nät- och övriga tilläggstjänster. Enligt arbetsgruppens rapport har utgångspunkten varit att den allmännyttiga verksamheten används eller utnyttjas i den omfattning att ordnandet av dess finansiering kräver mer betalare än i dag.

Innehållstjänster som den allmännyttiga verksamheten producerar tas emot med olika terminaler (televisionsapparat, radioapparat, dator, mobiltelefon) och genom att utnyttja olika sändningsnät (antenn-, kabel- och satellitdistribution, webb- och bredbandstjänst). Arbetsgruppen ansåg att den teknologiska brytningen, den innehållsmässiga utvecklingen av den allmännyttiga verksamheten och nya användningsvanor av kommunikationstjänster har ändrat verksamhetsbetingelserna för den allmännyttiga verksamheten i den mån att betalningsgrunden som bygger på att man äger en viss apparat inte längre är aktuell och bör frångås.

För närvarande beaktas televisionsavgiften när utkomststödet bestäms. I 7 § i lagen om utkomststöd (1412/1997) föreskrivs det att då grundläggande utkomststöd beviljas beaktas bl.a. utgifter som täcks med en grunddel. Till dessa hör enligt 7 a § vid sidan av andra utgifter de utgifter som beror på televisionslicensen samt andra motsvarande utgifter som hänför sig till en persons och familjs dagliga uppehälle. Den nya medieavgiften för den allmännyttiga verksamheten bör sålunda beaktas då grundläggande utkomststöd fastställs.

Helsingfors den 20 maj 2009