Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 380/2008 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 380/2008 vp - Päivi Räsänen /kd

Lyhytaikaisen laitoshoidon asiakasmaksujen määräytyminen

Eduskunnan puhemiehelle

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja säätelee asetus 912/1992 . Asetuksen 1 luvun 2 §:n 3 kohdassa määritellään hoitopäiväksi henkilön laitoshoitoontulopäivä ja sen jälkeen kertyvät hoitovuorokaudet ja laitoksestalähtöpäivä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että vaikka asiakas tulee sairaalahoitoon vain juuri ennen vuorokauden vaihtumista, hän joutuu maksamaan silti täyden vuorokausimaksun myös laitoshoitoontulopäivältään. Samoin aamulla kotiutettu potilas joutuu maksamaan täyden hoitopäivämaksun myös kotiutumispäivän hoidostaan. Asetuksen muutettu 1 luvun 2 § tuli voimaan vuonna 1998, ja sen avulla haluttiin nostaa kuntien saamia tuloja asiakasmaksuista. Asetusta ollaan nyt uudistamassa, mutta tämä epäkohta on aiottu jättää asetuksessa ennalleen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992 ) määritellään palveluista perittävän maksun enimmäismäärä. Asiakasmaksujen tulee tämän lain mukaan perustua todellisiin kustannuksiin Lain 2 §:ssä säädetään, että palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Laitoshoidon vuorokausihinnan periminen hyvinkin lyhyestä hoitoajasta ei perustu kustannuksiin vaan asetukseen. Suomen Potilasliitto ry:n puheenjohtajan mukaan käytäntö on selkeä epäkohta, joka tulisi korjata.

Terveydenhuollon asiakasmaksut nousivat kuluvan vuoden alussa. Asiakasmaksut ovat nyt entistä raskaammat pienituloisille ja lisäävät tuloerojen kasvua. Suomalaisen potilaan omavastuuosuus terveyskuluista on kaksinkertainen, 20 %, verrattuna Euroopan 10 %:n keskitasoon. Tosiasiassa meillä on jo tällä hetkellä terveydenhoidossa huomattava oikeudenmukaisuusvaje, minkä seurauksena niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä.

Ainoa oikeudenmukainen vuorokausimaksun määräytymisperuste on palvelujen todellinen käyttö. Täysi vuorokausihinta tulee periä vain täysistä vuorokausista, ja asetusta tulee tältä osin muuttaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi. Niin laitoshoitoontulopäivä kuin laitoshoidostalähtöpäivä voidaan säätää asetuksessa potilasmaksultaan asiakkaalle edullisemmaksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus korjata lyhytaikaisen laitoshoidon vuorokausihinnan määräytymistä nykyistä oikeudenmukaisemmaksi?

Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2008

Päivi Räsänen /kd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 380/2008 vp:

Aikooko hallitus korjata lyhytaikaisen laitoshoidon vuorokausihinnan määräytymistä nykyistä oikeudenmukaisemmaksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Viittaan kirjalliseen kysymykseen 295/2008 antamaani vastaukseen:

Sairaanhoidon potilasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992) ja asetuksessa (912/1992), jäljempänä asiakasmaksuasetus. Laissa säädetään asiakasmaksujen keskeiset periaatteet ja eräistä palveluista perittävät maksut. Pääosa terveyspalvelujen maksuista säädetään asetuksessa. Asiakasmaksujen tarkoituksena on osaltaan rahoittaa kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä ja osaltaan ohjata niiden käyttöä. Vuonna 2006 maksuilla katettiin noin 7,4 prosenttia kustannuksista.

Lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksusta säädetään asiakasmaksuasetuksen 2 §:n 3 kohdassa, jossa on määritelty hoitopäivä, ja 12 §:ssä, jossa on säädetty hoitopäivämaksun suuruus. Asetuksen 2 §:n 3 kohdan mukaan hoitopäivällä tarkoitetaan henkilön laitoshoitoon tulopäivää, sen jälkeen kertyviä hoitovuorokausia ja laitoksesta lähtöpäivää. Tämän säännöksen mukaisesti laitoshoidossa olevalta voidaan periä 12 §:n mukainen hoitopäivämaksu kokonaisuudessaan kaikilta niiltä vuorokausilta, joina henkilö on ollut laitoksessa. Maksun suuruuteen ei siis vaikuta se, montako tuntia henkilö on ollut hoidossa asianomaisen vuorokauden aikana.

Ennen vuotta 1999 laitoksesta lähtöpäivää ei pidetty asiakasmaksuasetuksen tarkoittamana hoitopäivänä. Tämän perusteella lähtöpäivältä ei myöskään peritty maksua. Säännöksen muutoksen takana oli tarve lisätä asiakasmaksukertymää. Muutosta valmisteltaessa laskettiin, että asiakasmaksukertymä kasvaa noin 152 miljoonalla markalla (noin 25 miljoonaa euroa). Tuolloin pääosa tavoitellusta 200 miljoonan markan (noin 33 miljoonaa euroa) maksukertymän lisäyksestä päätettiin toteuttaa muuttamalla laitoshoidon lähtöpäivä maksulliseksi. Tällöin maksun korotus kohdistui käytännössä valtaosaltaan lyhyen ajan laitoshoidossa oleviin. Vaihtoehtoiset maksukorotusten kohdennukset arvioitiin tätä ongelmallisemmiksi.

Kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksutuloja ei ole palvelujen saatavuutta vaarantamatta mahdollista alentaa. Sen vuoksi laitoshoidon hoitopäiväkäsitteen muutos ja siitä seuraava maksutulojen aleneminen johtaisivat siihen, että muita terveydenhuollon maksuja pitäisi korottaa vastaavan lisätuoton mahdollistavalla tavalla. Tämä ei olisi perusteltua kun otetaan huomioon hallitusohjelman ja valtion vuoden 2008 talousarvion mukaisesti 1.8.2008 lukien toteutettavat maksujen korotukset. Siksi nykyinen laitoshoidon hoitopäiväkäsite on tarkoitus säilyttää ennallaan.

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2008

Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 380/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd:

Ämnar regeringen korrigera fastställandet av dygnsavgiften för kortvarig anstaltsvård så att förfarandet blir rättvisare?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Jag hänvisar till mitt svar på det skriftliga spörsmålet 295/2008 rd.

Bestämmelser om klientavgifterna inom sjukvården finns i lagen om klientavgifter inom so-cial- och hälsovården (734/1992) och förordningen om klientavgifter inom social- och hälsovården (912/1992), nedan klientavgiftsförordningen. I lagen föreskrivs om de centrala principerna för klientavgifterna och om de avgifter som tas ut för vissa tjänster. I förordningen finns bestämmelser om de flesta av avgifterna för hälsovårdstjänster. Syftet med klientavgifterna är att de till en del ska finansiera ordnandet av de kommunala social- och hälsovårdstjänsterna och till en del styra användningen av dem. År 2006 täcktes cirka 7,4 procent av kostnaderna med avgifterna.

Bestämmelser om vårddagsavgiften i kortvarig anstaltsvård finns i 2 § 3 punkten i klientav-giftsförordningen, där en vårddag definieras, och i 12 §, där vårddagsavgiftens storlek anges. Enligt 2 § 3 punkten i förordningen avses med vårddag den dag då en person har tagits in för anstaltsvård, vårddygnen därefter och den dag då personen i fråga lämnar anstalten. Enligt denna bestämmelse kan hos den som är i anstaltsvård tas ut hela vårddagsavgiften enligt 12 § för alla de dygn som personen har vårdats på anstalten. Avgiftens storlek påverkas således inte av hur många timmar personen har vårdats under dygnet i fråga.

Före år 1999 betraktades den dag då personen i fråga lämnade anstalten inte som en sådan vårddag som avses i klientavgiftsförordningen. På grund av detta togs det inte heller ut någon avgift för utskrivningsdagen. Bakom ändringen av bestämmelsen låg ett behov av att öka de sammanlagda intäkterna av klientavgifterna. När ändringen bereddes räknade man ut att intäkterna av klientavgifterna skulle öka med cirka 152 miljoner mark (cirka 25 miljoner euro). Då beslöts det att huvuddelen av den eftersträvade intäktsökningen på 200 miljoner mark (cirka 33 miljoner euro) skulle genomföras genom avgiftsbeläggning av utskrivningsdagen. Därmed kom avgiftshöjningen i praktiken till största delen att gälla personer i kortvarig anstaltsvård. De alternativa sätten att inrikta avgiftshöjningarna ansågs vara ännu mera problematiska än detta.

Det är inte möjligt att minska intäkterna av klientavgifterna inom den kommunala hälso- och sjukvården utan att äventyra tillgången till tjänster. Därför skulle en ändring av vårddagsbegreppet och den därpå följande minskningen av avgiftsintäkterna leda till att andra avgifter inom hälso- och sjukvården måste höjas på ett sätt som möjliggör en motsvarande tilläggsintäkt. Detta vore inte motiverat med beaktande av de avgiftshöjningar som i enlighet med regeringsprogrammet och statsbudgeten för år 2008 kommer att genomföras 1.8.2008. Därför kommer det nuvarande vårddagsbegreppet för anstaltsvården att bevaras oförändrat.

Helsingfors den 4 juni 2008

Omsorgsminister Paula Risikko