KIRJALLINEN KYSYMYS 385/2001 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Länsi-Euroopassa riehuvalla hullun lehmän taudilla (BSE) sekä suu- ja sorkkataudilla tulee - toivottavasti - olemaan merkittäviä maatalous- ja elintarvikepoliittisia seurausvaikutuksia EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa ja elintarviketurvallisuuspolitiikassa. Tapahtumat pakottanevat monella tasolla miettimään, mitä kaikkea elintarviketurvallisuuden parantamiseksi tulee tehdä.

Sekä BSE:n että suu- ja sorkkataudin leviämistä ovat kohtalokkaasti edesauttaneet maatalouteen kohdistetut tehokkuusvaatimukset sekä karjan, rehujen ja ruoan vapaa liikkuminen pitkiä matkoja yli rajojen EU:n sisämarkkinoilla. Aiheelliseksi nousee kysymys, pitäisikö sittenkin elintarviketuotannon tuotteisiin soveltaa muista sisämarkkinoiden kauppatavaroista poikkeavia, omanlaisia määräyksiä ja erityisesti entistä tiukempaa valvontaa.

Tiukennettavien laatu- ja hygieniavaatimusten sekä tehostettavan tautitorjunnan ylläpitäminen edellyttää resursseja. Elintarvikevalvonnan resurssien ja valmiuden tulee olla kunnossa silloinkin, kun kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Tämä koskee myös kasvinsuojelua ja tautitorjunnan valvontaa.

Kasvitautien ja tuhoeläinten levinnäisyyden ja runsauden seuranta on erityisen tarpeen Suomeen tulevan taimituonnin osalta. Nykyisen, osin hallitsemattoman tai ainakin huonosti valvotun taimituonnin ja kotimaisenkin taimikaupan seurauksena Suomeen voi taimien mukana kulkeutua haitallisia ja vaarallisia kasvintuhoojia ja kasvitauteja.

Vakavien kasvintuhoojavahinkojen vaara on olemassa. Esimerkiksi mansikantuotannon osalta jo nyt eräs keskeisimmistä tuotanto-ongelmista liittyy kasvinsuojeluun suurimman vaaratekijän ollessa mansikantaimien mukana kulkeutuvat kasvintuhoojat ja kasvitaudit. Erityisen suuren vaaran aiheuttaa mansikanpunamätätauti, jonka pelätään leviävän vapaasti Suomeen tapahtuvan mansikantaimien tuonnin vuoksi. Tauti aiheuttaa mansikan juurien voimakkaan tuhoutumisen ja estää siten mansikkaviljelmien tuotannon kokonaan. Tuontitaimien mukana Suomeen levinneet musta- ja tyvimätä ovat jo ehtineet aiheuttaa suuria, meillä ennen kokemattomia, vahinkoja.

Niin mansikan- kuin muunkin kasvinviljelytuotannon keskeisin perustekijä ja tae kestävälle sekä turvalliselle maataloustuotannolle ovat terveet taimet. Vakavien kasvintuhoojavahinkojen välttämiseksi kotimaista, valvottua valiotaimituotantoa tulee myös nykyistä paremmin valvoa kaikin mahdollisin keinoin taimiterveyden ylläpitämiseksi. Vastaavasti tuontitaimien mukana seuraavien tautien leviäminen tulee estää tehokkain tuontitarkastuksin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus toimia - toisin kuin EU:ssa on tapana - ennalta ehkäisevästi kasvinsuojelun ja tautitorjunnan valvonnan tehostamiseksi niin kotimaisessa taimikaupassa kuin erityisesti tuontitaimien osalta ja

mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä edistääkseen kotimaisen, valvotun valiotaimituotannon säilymistä ja kehittymistä?

Helsingissä 21 päivänä maaliskuuta 2001

Pekka Vilkuna /kesk

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pekka Vilkunan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 385/2001 vp:

Aikooko hallitus toimia - toisin kuin EU:ssa on tapana - ennalta ehkäisevästi kasvinsuojelun ja tautitorjunnan valvonnan tehostamiseksi niin kotimaisessa taimikaupassa kuin erityisesti tuontitaimien osalta ja

mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä edistääkseen kotimaisen, valvotun valiotaimituotannon säilymistä ja kehittymistä?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Kasvintuotannon tarkastuskeskus on kasvinsuojelulain (1203/1994 ) täytäntöönpanosta vastuussa oleva kasvinsuojeluviranomainen, joka vastaa kasvintuhoojien torjunnasta ja niiden leviämisen estämisestä. Tarkastuskeskus käyttää apunaan työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastojen henkilökuntaa, joka on koulutettu kasvinsuojelutehtäviin. Taimien maahantuonnin valvonnassa tulli antaa virka-apua.

Kasvintuhoojilla tarkoitetaan sellaisia kasvitautien aiheuttajia, kuten tuhoeläimiä, bakteereita, sieniä, viruksia ym., jotka voivat aiheuttaa vahinkoa kasvintuotannolle, viljelykasveille ja niistä saataville tuotteille. Kasvintuhoojien suuren määrän vuoksi (n. 300) maa- ja metsätalousministeriö säätää Euroopan yhteisön kasvinsuojelun järjestämistä koskevien direktiivien mukaisesti, mitä kasvintuhoojia on torjuttava ja mihin toimenpiteisiin niiden torjumiseksi tulee ryhtyä.

Kasvintuhoojat, joiden on arvioitu olevan suurin riski maallemme, on kasvinsuojelulaissa luokiteltu hävitettäviksi kasvintuhoojiksi. EU:n ulkopuolelta peräisin olevat taimet, joiden mukana vaaralliset kasvintuhoojat voivat levitä, on ennen maahantuontia ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaiselle ja varustettava lähtömaassaan kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen mukaisella kasvinterveystodistuksella. Kaikki tällaiset tuontierät tarkastetaan. Vastaava todistus EU:n sisämarkkinoilla on niin kutsuttu kasvipassi, joka osoittaa taimien olevan virallisessa kasvinsuojeluvalvonnassa tuotettuja. Sisämarkkinoilla valvontaa suoritetaan pistokokein. Vaarallisiksi luokiteltujen kasvintuhoojien suuren määrän vuoksi suoritetaan niiden leviämisen ennalta ehkäisemiseksi valvontaa riskinarvioinnin perusteella. Jos hävitettävää kasvintuhoojaa ilmenee, on Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ryhdyttävä toimiin, joilla esiintymä saadaan hävitettyä.

Euroopan yhteisöjen komissio järjestää säännöllisesti pysyvän kasvinsuojelukomitean kokouksia, joissa jäsenmaat tiedottavat toisilleen todetuista kasvintuhoojista, joita tulee sisämarkkinoilla tarkkailla. Esimerkiksi pepinon mosaiikkivirus tomaattikasveissa, jota Suomessa ei ole aiemmin esiintynyt, tuli tarkkailuun tällaisen tiedotuksen seurauksena.

Ne kasvintuhoojat, jotka aiheuttavat huomattavaa vahinkoa ja joita maassamme jo esiintyy, luokitellaan torjuttaviksi kasvintuhoojiksi. Näiden esiintymistä kartoitetaan valtakunnallisesti. Kun kasvintuhoojaa esiintyy, on kasvinsuojeluviranomaisen ensisijaisesti estettävä tuhoojan leviäminen ja toissijaisesti ryhdyttävä hävittämistoimenpiteisiin.

Kasvintuotannon tarkastuskeskus voi kriisitilanteessa, kun viranomaisten omat resurssit eivät riitä, palkata ulkopuolisia henkilöitä avustamaan tarkastuksissa ja näytteenotossa. Näin toimittiin viimeksi vuonna 1998, kun itäisessä Suomessa todettiin koloradonkuoriaisesiintymä. Koloradonkuoriainen saatiin maastamme hävitettyä.

Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että nykyisin voimassa olevaan kasvinsuojelulakiin sisältyvät säännökset, joiden nojalla voidaan päättää kasvinsuojelun ja tautitorjunnan järjestämisestä kulloinkin tilanteen vaatimalla tavalla.

Niistä kasvintuhoojista, joita ei luokitella vaarallisiksi kasvintuhoojiksi, mutta jotka kuitenkin heikentävät taimien laatua, säädetään taimiaineistolaissa (1205/1994 ). Maa- ja metsätalousministeriön tarkoituksena on kuluvan vuoden aikana antaa kansallinen asetus varmennetun taimiaineiston, valiotaimien, tuottamisesta ja markkinoinnista. Asetuksessa säädetään yksityiskohtaiset ohjeet muun muassa marjakasvien virallisesti varmennetulle tuotannolle huomioon ottaen taimien perinnöllinen ja ulkoinen laatu sekä kasvin terveys.

Helsingissä 11 päivänä huhtikuuta 2001

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä

Till riksdagens talman

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pekka Vilkuna /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 385/2001 rd:

Ämnar regeringen - i motsats till tendensen inom EU - handla i förebyggande syfte för att effektivera övervakningen av växtskyddet och sjukdomsbekämpningen såväl inom den inhemska planthandeln som särskilt i fråga om importerade plantor och

vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att främja den inhemska, övervakade elitplantproduktionens fortbestånd och utveckling?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Kontrollcentralen för växtproduktion är den växtskyddsmyndighet som ansvarar för verkställigheten av växtskyddslagen (1203/1994 ) och som svarar för bekämpningen av skadegörare och hindrandet av deras spridning. Till sin hjälp tar kontrollcentralen personalen vid arbetskrafts- och näringscentralernas landsbygdsavdelningar som är utbildad för uppgifter inom växtskyddet. Tullen ger handräckning när det gäller att övervaka importen av plantor.

Med skadegörare avses växtsjukdomsalstrare som t.ex. skadedjur, bakterier, svamp, virus m.m. som kan förorsaka skada för växtproduktionen, odlingsväxter och produkter som fås av dem. Eftersom det finns så många skadegörare (ca 300) bestämmer jord- och skogsbruksministeriet i enlighet med de Europeiska gemenskapens direktiv som hänför sig till ordnande av växtskydd vilka skadegörare som skall bekämpas och vilka åtgärder som bör vidtas för bekämpningen av dem.

De skadegörare, som har uppskattats utgöra den största risken för vårt land, har i växtskyddslagen klassificerats som skadegörare som skall utrotas. Växtskyddsmyndigheten skall före importen underrättas om plantor som kommer från länder utanför EU och via vilka farliga skadegörare kan spridas och dessa plantor skall i ursprungslandet förses med ett sundhetscertifikat i enlighet med växtskyddskonventionen. Alla dylika importerade partier granskas. Ett motsvarande bevis som används inom EU:s inre marknad är det s.k. växtpasset som visar att plantorna är producerade under officiell sundhetskontroll. På den inre marknaden utförs kontrollen i form av stickprov. På grund av det stora antalet skadegörare som klassificeras som farliga, genomförs övervakning för förebyggande av spridningen av dem på basis av en bedömning av riskerna. Om det förekommer skadegörare som skall utrotas skall Kontrollcentralen för växtproduktion vidta åtgärder för att förekomsten skall kunna utrotas.

Europeiska gemenskapens kommission ordnar regelbundet möten för Ständiga kommittén för växtskydd under vilka medlemsländerna informerar varandra om konstaterade skadegörare som skall följas på den inre marknaden. T.ex. pepinomosaikvirus på tomatplantor, som tidigare inte har förekommit i Finland, började följas till följd av sådan information.

Sådana skadegörare som förorsakar betydande skador och som redan förekommer i vårt land klassificeras som skadegörare som skall bekämpas. Förekomsten av dessa kartläggs på riksnivå. När en skadegörare förekommer skall växtskyddsmyndigheten i första hand förhindra att skadegöraren sprider sig och i andra hand vidta åtgärder för att utrota den.

Kontrollcentralen för växtproduktion kan i krissituationer, när myndigheternas egna resurser inte räcker till, anställa personer utifrån för att hjälpa till vid granskningarna och provtagningarna. Så gjordes senast 1998 när det konstaterades att det förekommer coloradobaggar i östra Finland. Man lyckades utrota coloradobaggen från vårt land.

Med stöd av det ovan anförda kan det konstateras att i den gällande växtskyddslagen ingår bestämmelser på basis av vilka man kan bestämma om ordnande av växtskydd och bekämpning av sjukdomar allt efter vad som omständigheterna kräver.

Om de skadegörare som inte klassificeras som farliga men ändå försämrar kvaliteten på plantorna bestäms i lagen om plantmaterial (1205/1994 ). Jord- och skogsbruksministeriet har för avsikt att i år utfärda en nationell förordning om produktion och marknadsföring av certifierat plantmaterial, elitplantor. I förordningen ges detaljerade anvisningar för bl.a. officiellt certifierad produktion av bärväxter, med beaktande av plantornas genetiska och yttre kvalitet samt växternas sundhet.

Helsingfors den 11 april 2001

Jord- och skogsbruksminister Kalevi Hemilä