KIRJALLINEN KYSYMYS 423/2007 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Eläinsuojelulain mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Voimassa oleva eläinsuojelulaki ei tunnista erikseen koiratappelua, tappelukoirien kasvattamista, koiratappeluiden järjestämistä tai niihin osallistumista, mutta lain hengen mukaan toiminta on kiellettyä.

Siitä huolimatta koiratappeluita on järjestetty Suomessakin. Jotkut tappelukoirien harrastajat perustelevat toimintaa sillä, että tappeleminen on osa koirien luontaista käyttäytymistä. On kuitenkin eri asia kouluttaa koiria tappelemaan ja järjestää tilaisuuksia, joissa ihmiset katsovat opetettujen koirien tappelua. Tappelukoirien kasvattaminen ja koiratappeluiden järjestäminen on toimintaa, joka aiheuttaa koirille tavattomasti kipua ja vammautumisia, jopa tuskallisen kuoleman. Lain tulkinnan yksinkertaistamiseksi järjestetyt koiratappelut tulisi laissa erikseen nimetä kielletyksi toiminnaksi. Koiratappeluissa saatetaan lyödä myös vetoa, jolloin kyse on luvattoman uhkapelin järjestämisestä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo toimia, että järjestetyt koiratappelut saadaan lopetettua Suomessa ja

valmistellaanko eläinsuojelulainsäädäntöön muutoksia, jotka parantavat viranomaisten mahdollisuuksia puuttua ja ehkäistä toimintaa, joka aiheuttaa eläimille kärsimystä?

Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2007

Merja Kuusisto /sd
Valto Koski /sd
Johanna Karimäki /vihr
Jari Larikka /kok
Tarja Tallqvist /kd
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Antti Vuolanne /sd
Katja Taimela /sd
Jyrki Yrttiaho /vas
Esa Lahtela /sd
Krista Kiuru /sd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kuusiston /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 423/2007 vp:

Miten hallitus aikoo toimia, että järjestetyt koiratappelut saadaan lopetettua Suomessa ja

valmistellaanko eläinsuojelulainsäädäntöön muutoksia, jotka parantavat viranomaisten mahdollisuuksia puuttua ja ehkäistä toimintaa, joka aiheuttaa eläimille kärsimystä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Eläinsuojelulaissa (247/1996 ) on säädetty, että eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Siinä myös kielletään tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille. Täydentäviä säännöksiä eläinten suojelemiseksi vahingoittumiselta ja sairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä kuljetuksessa ja sen yhteydessä on annettu laissa eläinten kuljetuksesta (1429/2006 ).

Eläinsuojelulain säännösten täytäntöönpanoa ohjaa hallinnollisena viranomaisena Elintarviketurvallisuusvirasto. Läänin alueella tästä huolehtii lääninhallitus. Kunnan alueella eläinsuojelulain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija ja poliisi. Eläinkuljetuksia valvovat kunnaneläinlääkärit, tarkastuseläinlääkärit, rajaeläinlääkärit ja poliisi. Tarkastuksia on jo tämän vuoden alusta lisätty tapauksissa, joissa havaitaan esiintyneen puutteita tai rikkomuksia. Elintarviketurvallisuusvirasto on myös lisäämässä eläinsuojeluun liittyvää ohjeistusta, neuvontaa ja koulutusta.

Eläinsuojelurikkomuksesta on eläinsuojelulain 54 §:ssä säädetty rangaistukseksi sakkoa, jollei teko ole rikoslain (39/1889 ) nojalla rangaistava tai siitä ei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Eläinsuojelurikoksesta on rikoslain 17 luvun 14 §:ssä säädetty rangaistukseksi sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta ja lievästä eläinsuojelurikoksesta luvun 15 §:ssä sakkoa. Vuonna 2005 eläinsuojelurikoksesta tuomittiin 85 henkilöä, lievästä eläinsuojelurikoksesta 28 henkilöä ja eläinsuojelurikkomuksesta 90 henkilöä. Valtaosassa tapauksista tuomittiin sakkoja.

Eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta voidaan henkilö samalla tuomita määräajaksi tai pysyvästi menettäneeksi oikeutensa pitää tai hoitaa eläimiä taikka muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka tuomitaan eläinsuojelulain nojalla eläinsuojelurikkomuksesta tai eläinten kuljetuksesta annetun lain nojalla eläinkuljetusrikkomuksesta. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka jätetään rangaistukseen tuomitsematta. Kielto voi koskea määrättyjen eläinlajien pitämistä tai eläinten pitämistä yleensä. Vuonna 2005 annettiin eläintenpitokieltoja 40 kpl, joista 8 kpl annettiin pysyvinä.

Eläinsuojelurikosten rangaistusten koventamista siten, että säädettäisiin törkeä eläinsuojelurikos, ei ole pidetty perusteltuna. Eläinsuojelurikoksesta säädetty kahden vuoden enimmäisrangaistus mahdollistaisi jo nykyään huomattavasti ankarampien rangaistusten tuomitsemisen eläinten huonosta kohtelusta kuin mitä tuomioistuimet käytännössä määräävät. Lisäksi eläintenpitokielto on tehokas keino estää uusia rikoksia.

Perustuslain mukaan tuomioistuimet ovat riippumattomia käyttäessään niille säädettyä tuomiovaltaa. Tämä merkitsee sitä, että valtioneuvosto ei voi esimerkiksi ohjein tai määräyksin ohjata tuomioistuinten toimintaa rangaistusten tai eläintenpitokieltojen määräämisessä. Julkinen keskustelu ja yhteiskunnassa tapahtuva arvostusten muuttuminen eläinten hyvinvointia ja kohtelua koskevissa asioissa vaikuttaa kuitenkin myös tuomioistuinten määräämiin seuraamuksiin ja niiden ankaruuteen. Oikeuskäytännön kehittymistä tältä osin seurataan.

Hallitus toteaa, että voimassa olevassa lainsäädännössä on riittävät säännökset eläinten suojelun ja säännösten rikkomisesta annettavien rangaistusten osalta, eikä niitä ole tarvetta muuttaa. Nykyiset eläinsuojelusäädökset antavat viranomaisille hyvät edellytykset saattaa vastuuseen koiratappeluita laittomasti järjestävät henkilöt.

Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 2007

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 423/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kuusisto /sd m.fl.:

Vad tänker regeringen göra för att få ett slut på de arrangerade hundkamperna i Finland och

bereder man ändringar i djurskyddslagstiftningen som förbättrar myndigheternas möjligheter att ingripa och förhindra sådan verksamhet som åsamkar djur lidande?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I djurskyddslagen (247/1996 ) stadgas att djur ska behandlas väl och inte får åsamkas onödigt lidande. Enligt lagen är det också förbjudet att åsamka djur onödig smärta eller plåga. Kompletterande bestämmelser om att vid transporter och i samband med dem skydda djur mot skador och insjuknande samt all onödig smärta, plåga och onödigt lidande har utfärdats i lagen om transport av djur (1429/2006 ).

Livsmedelssäkerhetsverket leder i egenskap av administrativ myndighet verkställandet av djurskyddsbestämmelserna. Inom länets område sköts uppdraget av länsstyrelsen. I kommunens område övervakar kommunalveterinären, den tjänsteinnehavare som sköter den kommunala hälsoskyddsövervakningen och polisen att djurskyddslagen och de föreskrifter och bestämmelser som getts med stöd av den iakttas. Djurtransporter övervakas av kommunalveterinärerna, besiktningsveterinärerna, gränsveterinärerna och polisen. Redan från början av detta år har man utökat antalet granskningar i sådana fall där man märker att det förekommit brister eller förseelser. Livsmedelssäkerhetsverket håller också på med att utarbeta ytterligare anvisningar och öka rådgivningen och utbildningen om djurskydd.

Djurskyddsförseelser straffas enligt 54 § i djurskyddslagen med böter, om inte gärningen utgör ett brott enligt strafflagen (39/1889 ) eller strängare straff för gärningen föreskrivs i någon annan  lag. För   djurskyddsbrott  föreskrivs  i  17 kap. 14 § i strafflagen böter eller fängelse i högst två år och för lindrigt djurskyddsbrott böter enligt 15 §. År 2005 dömdes 85 personer för djurskyddsbrott, 28 personer för lindrigt djurskyddsbrott och 90 personer för djurskyddsförseelse. I största delen av fallen dömdes gärningsmännen till böter.

Den som döms för djurskyddsbrott eller lindrigt djurskyddsbrott kan samtidigt för viss tid eller bestående förklaras ha förverkat sin rätt att hålla eller sköta djur eller annars svara för djurens välfärd. Djurhållningsförbud kan också meddelas åt en person som med stöd av djurskyddslagen döms för djurskyddsförseelse eller som med stöd av lagen om transport av djur döms för djurtransportförseelse. Djurhållningsförbud kan också meddelas åt en person som inte döms till straff. Förbudet kan gälla hållande av vissa djurslag eller djurhållning överhuvudtaget. År 2005 utfärdades 40 djurhållningsförbud, av vilka 8 bestående.

Man har inte ansett att det är motiverat att skärpa straffen för djurskyddsbrott genom att införa också en bestämmelse om grovt djurskyddsbrott. Det lagstadgade maximistraffet för djurskyddsbrott, två års fängelse, gör det redan nu möjligt att döma förövarna till betydligt strängare straff för dålig behandling av djur än vad våra domstolar i praktiken utdömer. Dessutom är djurhållningsförbud ett effektivt medel för att förhindra nya brott.

Engligt grundlagen är domstolarna oberoende i utövandet av sin dömande makt. Det innebär att statsrådet inte till exempel genom anvisningar eller bestämmelser kan styra domstolarnas verksamhet i fråga om de påföljder eller djurhållningsförbud som dessa fastställer. Den offentliga debatten och de värdeförändringar som pågår i samhället i frågor som gäller djurens välfärd och behandling kommer ändå att också påverka de påföljder tillika med graden av stränghet som domstolarna tilldömer åverkarna. Man följer med hur rättspraxisen i dessa frågor utvecklas.

Regeringen konstaterar att den nuvarande lagstiftningen innehåller tillräckliga bestämmelser om djurskydd och straff som ges för brott mot bestämmelserna, och att det inte finns behov av att ändra dem. De nuvarande djurskyddsbestämmelserna ger myndigheterna goda förutsättningar att ställa de personer som olagligt anordnar hundslagsmål till ansvar.

Helsingfors den 15 november 2007

Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila