KIRJALLINEN KYSYMYS 425/2005 vp

Pieniä kouluja alettiin lakkauttaa 1960-luvulla. Pääasiassa tämä johtui syntyvyyden alentumisesta ja muuttoliikkeestä. Pienkouluverkkoa kuitenkin pidettiin valtionosuusjärjestelmän avulla yllä pitkään. 1990-luvulla alkoi seuraava lakkautusaalto, jonka taustalla oli sodanjälkeisen ajan pa-hin lama.

Valtion koulutusmäärärahojen leikkaukset näkyivät kyläkoulujen lakkautuksina, opetusryh-mien koon kasvuna, tuntikehyksen supistuksina ja opettajien virkajärjestelyjen muutoksina. Oppilaiden hyvinvointiin kohdistuvat leikkaukset näkyivät oppimateriaalin ja laitehankintojen supistamisina, tukiopetus- ja erityistuntien vähentämisinä sekä valinnaisuuden ja kerhotoiminnan supistuksina.

2000-luvulla lakkauttaminen uhkaa kyläkoulujen lisäksi pieniä keskuskouluja, yläasteita ja yksisarjaisia lukioita. Kuntatalouden kiristymisen vuoksi olemmekin viime aikoina joutuneet vastaanottamaan lukuisia uutisia koulujen lakkauttamisista.

Usein esimerkiksi kyläkoulun lakkauttamiselle ei ole olemassa realistisia vaihtoehtoja, sillä liian pieniksi pudonneet oppilasmäärät eivät yksinkertaisesti enää mahdollista koulun toiminnan jatkamista. Varsin usein koulujen lakkauttamista perustellaan kuitenkin ensisijaisesti säästö- ja tehokkuusperusteluilla. Näissä tapauksissa säästövaikutuksia pitäisi tarkastella riittävän pitkällä tähtäimellä ja käyttää rauhallista harkintaa.

Koulun lakkauttaminen saattaa tuottaa säästöjä lyhyellä tähtäimellä, vaikka usein säästöt ta-paavatkin jäädä odotettua pienemmiksi. Koulun lakkauttamisen aiheuttamat pidemmän ajan lisäkustannukset saattavat kuitenkin paisua yllättävän suuriksi.

Lapsen ja vanhempien kannalta pieni koulu ja turvallinen oppimisympäristö tuttuine kaveripiireineen on lähes pelkästään positiivinen asia. Kyläkunnan kannalta koulun menettäminen on usein se piste, josta kylän nopea kuihtuminen saa peruuttamattoman alkunsa. Kunnan kannalta kylien kuihtuminen on jo sinänsä negatiivinen asia, mutta oppilaiden, opettajien ja opetuksen kannalta isot kouluyksiköt ja suuret luokkakoot saattavat seurannaisvaikutuksineen muodostua todella kalliiksi.

Isoissa kouluyksiköissä yleinen rauhattomuus, turvattomuus, häiriköinti, koulukiusaus ja suoranainen väkivallan uhka häiritsevät koko kouluyhteisön toimintaa, vaikka häiriköinnin taustalla onkin yleensä vain muutama yksilö. Suurissa kouluissa järjestyksenpito saattaa muodostua käytännössä mahdottomaksi, kuten viimeaikaiset esimerkit osoittavat. Perinteiset keinot eivät riitä järjestyksen ylläpitoon, vaan avuksi on otettava myös laittomat keinot, kuten oppilaiden pistäminen pakkolomille.

Jokainen lapsi, jonka opinnot tai jopa normaali kehittyminen yhteiskuntakelpoiseksi aikuisek-si vaarantuu huonojen kouluolojen takia, tulee yhteiskunnalle arvaamattoman kalliiksi. Pienen koulun lakkauttamisesta koituvat laskennalliset säästöt saattavat haihtua jo yhden sivuraiteelle joutuneen nuoren vaikeuksien yhteydessä.

Mitä ilmeisimmin Suomessa ei ole yksikään viranomainen tehnyt vakavasti otettavia laskel-mia, joissa olisi mallinnettu pikkukoulujen lakkauttamisesta koituvia todellisia nettosäästöjä. Kukaan ei ole ilmeisesti välittänyt miettiä niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat suoraan ja välillisesti siitä, kun oppilaat sullotaan isoihin opetusryhmiin. Mikäli opetuksen keskittämisestä aiheutuu oppilaille erityistoimenpiteiden tarvetta, nousevat kustannukset yllättävän suuriksi.

Tästä huolimatta valtiokin on vauhdittamassa koulukuolemia heikentämällä pienkoulujen tu-kia ja mm. muuttamalla harvaan asutun seudun määritelmiä. Samaan suuntaan vaikuttavat myös monet valtion toimet, jotka kiistatta aiheuttavat kuntatalouden kiristymisen.

Koulunkäyntiavustajien lukumäärän nopea nousu kertoo niistä ongelmista, jotka seuraavat nykyisestä kehityksestä. Esimerkiksi vajaan 12 000 asukkaan Ilmajoen kunnassa koulunkäyntiavustajien määrä on nelinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja kasvukäyrä on jyrkentynyt huomattavasti 2000-luvulla. Määrä tullee lisääntymään entisestään, sillä keskittymisongelmat lisääntyvät isoissa kouluissa ja oppilasryhmissä. Vanhemmat vievät oma-aloitteisesti lapsensa lääkäriin ja saavat todistuksen keskittymiskyvyn puutteesta sekä avustajan tarpeellisuudesta. Nykyisten säädösten perusteella kuntien on sitten käytännössä vain palkattava uusia avustajia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen pienten koulujen lakkauttamisten aiheuttamista todellisista nettokustannuksista ja jos ei ole, niin

aikooko hallitus teettää vakavasti otettavat laskelmat, joissa mallinnetaan pikkukoulujen lakkauttamisesta aiheutuvat todelliset nettokustannukset?

Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 2005

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Paula Risikon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 425/2005 vp:

Onko hallitus tietoinen pienten koulujen lakkauttamisen aiheuttamista todellisista nettokustannuksista ja jos ei ole, niin

aikooko hallitus teettää vakavasti otettavat laskelmat, joissa mallinnetaan pikkukoulujen lakkauttamisesta aiheutuvat todelliset nettokustannukset?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Lapsi-ikäluokkien pienenemisen myötä esiopetuksen oppilasmäärän arvioidaan pienenevän 1 500 oppilaalla ja perusopetuksen oppilasmäärän noin 34 000 oppilaalla vuodesta 2005 vuoteen 2009. Vaikka peruskoululaisten määrässä ei vielä ole tapahtunut suuria muutoksia, on peruskoulujen määrä vähentynyt alueellisen keskittymiskehityksen vuoksi vuosittain noin sadalla. Lääninhallitusten toteuttama arviointi opetusministeriön hallinnonalan peruspalvelujen saavutettavuudesta toteaa kuitenkin, että perusopetuksen alueellinen saavutettavuus oli lukuvuonna 2003-2004 edelleen ala-asteikäisten osalta hyvä ja yläasteikäisten kohdalla suhteellisen hyvä. Arvioinnissa käytettiin enintään viiden kilometrin etäisyyttä kouluihin ja verrattiin tämän etäisyyden piirissä olevan ikäluokan osuutta koko kunnan kyseessä olevaan ikäluokkaan. Lääneittäin kyseiset osuudet vaihtelivat 7-12-vuotiaissa 89 %:sta (Lapin lääni) 96 %:iin (Etelä-Suomen lääni) ja 13-15-vuotiaissa 68 %:sta (Itä-Suomen lääni) 86 %:iin (Etelä-Suomen lääni). Maakunnittain ja kunnittain tarkasteltuna erot saattoivat olla varsin suuria saman läänin sisälläkin. Kahden vuoden aikana tapahtuneet muutokset olivat läänitasolla marginaalisia, mutta maakunnittain ja erityisesti kunnittain muutokset saattoivat olla suuriakin.

Peruspalvelujen arvioinnissa selvitettiin myös kuntien suunnitelmia kouluverkon kehittämisessä. Arviolta joka kolmannen kunnan suunnitteluasiakirjoissa oli kouluverkon kehittämiseen liittyviä mainintoja. Oulun ja Lapin lääneissä vähintään kolme neljästä kunnasta oli käsitellyt asiaa. Lisäksi kirjallisiin tai suullisiin sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä tehtiin melko runsaasti. Etelä- ja Länsi-Suomessa yhteistyö on erittäin yleistä. Yhteistyötä tehdään erityisopetuksen, opetuksen, opetussuunnitelmien, opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen, koulukuljetusten ja kieltenopetuksen järjestämisessä sekä hankinnoissa.

Koulu- ja oppilaitosverkkoa koskeva päätöksenteko kuuluu kunnille ja muille koulutuksen järjestäjille. Valtion välittömiä ohjauskeinoja ovat lähinnä rahoitus ja informaatio-ohjaus.

Opetusministeriön tavoitteena on tukea koulu- ja oppilaitosverkon hallittua sopeuttamista pieneneviin ikäluokkiin. Tässä tarkoituksessa edistetään koulujen ja oppilaitosten välistä yhteistyötä opetuksen ja tukipalvelujen järjestämisessä. Tavoitteena on kehittää lainsäädäntöä ja rahoitusta niin, että ne tukevat alueellista koulutustarjontaa ja oppilaitosten välistä yhteistyötä.

Ikäluokkien pienenemisen kustannussäästöjä on arvioitu pääasiassa oppilasmäärien ja yksikköhintojen avulla. Koulutuksen järjestäjien kustannukset eivät kuitenkaan pienene näin suoraviivaisesti, koska oppilaitosten kustannuksista merkittävä osa on kiinteitä ja toiminnan sopeuttaminen vie aikaa. Tarkoitus on kehittää arviointi- ja laskentamenetelmiä niin, että opiskelijamäärien pienentymisen vaikutuksia voidaan arvioida nykyistä täsmällisemmin.

Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 2005

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 425/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Paula Risikko /saml:

Är regeringen medveten om de verkliga nettokostnaderna till följd av att små skolor dras in och om så inte är fallet

avser regeringen låta göra beräkningar som tas på allvar och där de verkliga nettokostnaderna till följd av indragningen av små skolor beskrivs?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I och med att åldersklasserna barn krymper beräknas elevantalet i förskoleundervisningen minska med 1 500 elever och elevantalet i den grundläggande utbildningen med ca 34 000 elever från 2005 till 2009. Även om det ännu inte inträffat några stora förändringar i antalet grundskolelever har antalet grundskolor på grund av den regionala koncentrationsutvecklingen minskat med ca hundra per år. I den utvärdering av tillgången till basservice på undervisningsministeriets förvaltningsområde som länsstyrelserna utfört konstateras dock att den regionala tillgången till grundläggande utbildning under läsåret 2003-2004 fortfarande var god för lågstadieelever och förhållandevis god för högstadieelever. Som kriterium vid utvärderingen användes fem kilometers avstånd till skolan. Andelen elever som ligger innanför denna radie jämfördes med hela åldersklassen i fråga i kommunen. I de olika länen varierade andelarna för 7-12-åringarna från 89 % (Lapplands län) till 96 % (Södra Finlands län) och för 13-15-åringarna från 68 % (Östra Finlands län) till 86 % (Södra Finlands län). Om man ser till de olika landskapen och kommunerna kan skillnaderna vara rätt stora även inom samma län. De förändringar som skett under två år var marginella på länsnivå, medan de i landskapen och i synnerhet i kommunerna kunde vara stora.

I utvärderingen av basservicen utreddes också vilka planer kommunerna har på att utveckla skolnätet. Uppskattningsvis var tredje kommun nämnde utveckling av skolnätet i sina planeringsdokument. I Uleåborgs och Lapplands län hade minst tre av fyra kommuner behandlat frågan. Samarbete baserat på skriftliga eller muntliga överenskommelser bedrevs också i rätt stor utsträckning. I Södra och Västra Finland var det ytterst vanligt med samarbete. Samarbete är aktuellt när det gäller att ordna specialundervisning, undervisning, läroplaner, fortbildning för undervisningspersonalen, skoltransporter och språkundervisning samt vid upphandling.

Det är kommunernas och de övriga utbildningsanordnarnas sak att fatta beslut om nätet av skolor och läroanstalter. De direkta styrmedel som statens utnyttjar är närmast finansiering och informationsstyrning.

Undervisningsministeriets mål är att stödja en behärskad anpassning av skol- och läroanstaltsnätet till de krympande åldersklasserna. I detta syfte främjas samarbete mellan skolorna och läroanstalterna vid ordnandet av undervisning och stödtjänster. Ambitionen är att utveckla lagstiftningen och finansieringen så att de stöder det regionala utbildningsutbudet och samarbetet mellan läroanstalterna.

Kostnadsinbesparingarna till följd av de krympande åldersklasserna har beräknats huvudsakligen med hjälp av elevantal och priser per enhet. Utbildningsanordnarnas kostnader minskar dock inte så rätlinjigt, eftersom en betydande del av läroanstalternas kostnader är fasta och anpassningen av verksamheten tar tid. Avsikten är att utveckla utvärderings- och beräkningsmetoder med vilka verkningarna av det minskande elevantalet kan bedömas exaktare än för närvarande.

Helsingfors den 2 juni 2005