Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 471/2001 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 471/2001 vp - Markku Laukkanen /kesk

Maa-ainesten verokohtelu

Eduskunnan puhemiehelle

Vuoden 1993 alusta voimaan tullut pääomatulojen verotusjärjestelmä määrittelee, että maa-aineksista saatavia tuloja kohdellaan verotuksessa pääomatuloina. Sama todetaan myös Verohallituksen oppaissa vuoden 2000 verotuksesta. Käytännössä näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Esimerkiksi Kymen lääninoikeuden vuonna 1999 antaman päätöksen mukaan turpeen osalta viisi markkaa kuutiolta määritellään pääomatuloksi ja ylimenevä osuus maatalouden tuloverolain mukaan verotettavaksi tuloksi, joka jaetaan nettovarallisuuden mukaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi. Yrittäjän esittämiä laskelmia ei otettu päätöksen perustaksi, joten lääninoikeuden päätös perustui pelkkään arvioon.

KHO ei tämän vuoden maaliskuussa antamassaan päätöksessä purkanut päätöstä olla myöntämättä valituslupaa kyseiseen lääninoikeuden päätökseen, jossa jako maa-ainesten verotuksesta pääomatuloihin ja ansiotuloihin päätettiin. Tämä merkinnee sitä, että lääninoikeuden päätöksen jäädessä voimaan verotuskäytäntö tulee vähitellen muotoutumaan tämän päätöksen mukaiseen suuntaan. Verotuksessa on maaseutuyrittäjiä käsitelty eri tavoin. Kyseinen päätös tulee tulevaisuudessa koskemaan yhä suurempaa määrää maatilayrittäjiä. Vaihtoehtona maatilayrittäjillä on harjoittaa maa-ainesten myyntiä osakeyhtiömuodossa. Silloin verotus tapahtuu kokonaisuudessaan pääomaverotuksena. Ongelmaksi saattaa kuitenkin tässä tapauksessa muodostua muun muassa se, miten yhtiöstä nostetaan tulos yrittäjälle, mikäli turve on yksityisomistuksessa. Tuleeko tässä tapauksessa verottaja tulkitsemaan yhtiöstä nostettavan pääomatulo-osuuden viideksi markaksi ja ylimenevän osuuden peitellyksi osingonjaoksi? Pääomatulojen verotusjärjestelmää valmisteltaessa vuonna 1992 tavoitteena oli saada maa-ainekset pääomatulojen piiriin. Oikeuskäytännöstä on kuitenkin em. tapauksen lisäksi monia esimerkkejä, jotka osoittavat, että esitetty tahto ei ole täysin toteutunut.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että maa-ainesten verotuskäytäntö muodostuu kokonaan lain hengen mukaisesti pääomaverotukseksi eikä tapauskohtaisesti tulkinnanvaraisuuksien pohjalta määriteltäväksi verotukseksi?

Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2001

Markku Laukkanen /kesk
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 471/2001 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että maa-ainesten verotuskäytäntö muodostuu kokonaan lain hengen mukaisesti pääomaverotukseksi eikä tapauskohtaisesti tulkinnanvaraisuuksien pohjalta määriteltäväksi verotukseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Tuloverolain 32 §:n mukaan maa-aineksista saadut tulot ovat pääomatuloa. Maa-aineksia ovat sora, savi, multa, turve ja muut irrotettavat maa-ainekset. Tulo- ja varallisuusverolain 114 §:n 2 momentin mukaan soran- ja hiekanottopaikan, kivilouhoksen, turvesuon ja muun sellaisen omaisuuden hankintamenosta poistetaan kunakin verovuonna käytettyä ainesosaa vastaava määrä. Maatilatalouden tuloverolain 3 §:n 3 momentin mukaan maatalouden tulokseen ei lueta maa-aineksista saatuja tuloja. Myöskään maa-ainesten ottamiseen perustuvaan tuloon liittyvät menot tai korot eivät kuulu maatalouden tulolähteeseen. Itse maa-aineksista saadut tulot säädettiin verotettaviksi tuloverolain mukaan pääomatulona pääomaverouudistuksen yhteydessä, kun ne aikaisemmin verotettiin maatalouden tulona maatilatalouden tuloverolain mukaan.

Myös maatalouden harjoittajia verotetaan maa-aineksista saaduista tuloista tuloverolain mukaan, ja ne ovat henkilökohtaista tuloa. Sen sijaan omalta tilalta otettujen maa-ainesten kuljetuksesta saatu tulo on maatalouden veronalaista tuloa. Maa-ainesten kuljetuksesta aiheutuvat menot ovat maatalouden tulon hankkimisesta johtuvia vähennyskelpoisia menoja.

Maa-aineksen tuotanto tai myynti voi käytännössä olla laadultaan ja laajuudeltaan sellaista toimintaa, että sitä verotetaan maataloudesta erillisenä toimintana. Toimintaa voidaan harjoittaa myös elinkeinotoimintana, jolloin sitä verotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan. Toiminta voidaan myös yhtiöittää.

Jos toimintaa ei ole pidettävä eri tulolähteenä verotettavana elinkeinotoimintana, maa-ainekseen kohdistuvaa pienimuotoista jalostus- ja kuljetustoimintaa verotetaan maatalouteen liittyvänä toimintana maatalouden tulolähteessä kuten muutakin maatilatalouden tuloverolain mukaan verotettavaa toimintaa. Itse maa-aineksista saatu nettotulo sen sijaan verotetaan henkilökohtaisena tulona tuloverolain mukaan 29 %:n suhteellisen verokannan mukaan. Maa-aineksesta saatu nettotulo saadaan siten, että maa-aineksen myyntihinnasta vähennetään siihen kohdistuvat tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Pääomatulosta saa vähentää esimerkiksi ottoalueelle johtavan tien kunnossapitomenot, pintamaan kuorimismenot sekä turvealueen raivauksesta ja turvesuon ojituksesta aiheutuneet menot. Pääomatulosta vähennettäviä menoja ovat myös tarvittavista lupahakemuksista ja erilaisista lupaviranomaisten tarkastustoimenpiteistä aiheutuneet menot. Pääomatulosta vähennetään myös tuloverolain 114 §:n 2 momentin mukainen ns. substanssipoisto. Poistona vähennetään irrotettua maa-ainesmäärää vastaava osuus maa-ainesesiintymän hankintamenosta. Myös maa-aineksen ottopaikan hankintaan kohdistuvan velan korot saa vähentää.

Maa-aineksen jalostamisesta ja kuljetuksesta saadut tulot verotetaan osana maatalouden tuloa. Tästä tulosta vähennetään tämän tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot, kuten jalostusta tai kuljetusta varten hankittujen koneiden ja laitteiden hankintamenot sekä velkojen korot. Tämän tulon nettomäärään sovelletaan tuloverolain säännöksiä jakamalla tulo pääoma- ja ansiotulo-osuuteen.

Pääomaverouudistuksen yhteydessä tehdyt muutokset maa-ainesten verottamista koskeviin säännöksiin koskevat vain itse maa-aineksista saatua tuloa, joka säädettiin pääomatuloksi. Sen sijaan niiden kuljetuksesta ja muusta jalostustoiminnasta saatua tuloa verotetaan kuten muutakin yritystuloa, johon sovelletaan tätä koskevia säännöksiä. Maa-ainesten verottamisessa on säännösten voimaantulosta lähtien toimittu edellä esitetyllä tavalla annettujen ohjeiden mukaisesti eikä maa-ainesten verottamisessa ole esiintynyt tulkinnanvaraisuutta, joten maa-ainesten verotusta koskeviin säännöksiin ei ole tarpeen tehdä muutoksia.

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2001

Ministeri Suvi-Anne Siimes
Till riksdagens talman

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 471/2001 rd:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att skatten på marksubstanser i praktiken skall utformas till en kapitalskatt helt i enlighet med lagens anda och inte basera sig på tolkning från fall till fall?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Enligt 32 § inkomstskattelagen är inkomster av marksubstanser kapitalinkomst. Marksubstanser är grus, lera, mull, torv och andra marksubstanser som kan tas eller brytas. Enligt 114 § 2 mom. inkomstskattelagen avskrivs varje skatteår den del av anskaffningsutgifterna för grus- och sandtäkter, stenbrott, torvmossar eller annan sådan egendom som svarar mot den förbrukade ämnesmängden. Enligt 3 § 3 mom. inkomstskattelagen för gårdsbruk räknas inte inkomster av marksubstans till resultatet av jordbruk. Inte heller utgifter eller räntor som ansluter sig till inkomster av tagande av marksubstanser räknas till inkomstkällan för jordbruket. I samband med revideringen av beskattningen av kapitalinkomster bestämdes att själva inkomsterna av marksubstanser skall beskattas som kapitalinkomst enligt inkomstskattelagen, medan de tidigare beskattades som inkomst av jordbruk enligt inkomstskattelagen för gårdsbruk.

Också jordbrukaren beskattas enligt inkomstskattelagen för inkomster av marksubstanser, och dessa inkomster räknas som personlig inkomst. Däremot räknas inkomst som härrör från transport av marksubstanser som tagits från den egna lägenheten som skattepliktig inkomst av jordbruk. De utgifter som transport av marksubstanser ger upphov till är avdragsgilla utgifter för jordbruksinkomstens förvärvande.

Produktion eller försäljning av marksubstans kan i praktiken till sin art och omfattning vara en sådan verksamhet att det beskattas som en verksamhet för sig, separat från jordbruket. Verksamheten kan bedrivas även som näringsverksamhet, varvid det beskattas enligt lagen om beskattning av inkomster av näringsverksamhet. Verksamheten kan också bolagiseras.

Om verksamheten inte kan betraktas som näringsverksamhet som skall beskattas som separat inkomstkälla, beskattas småskalig förädlings- och transportverksamhet som hänför sig till marksubstans såsom verksamhet i anslutning till jordbruk på samma sätt som även annan sådan verksamhet som beskattas enligt inkomstskattelagen för gårdsbruk, och räknas som inkomstkälla för jordbruket. Nettoinkomsten av själva marksubstansen beskattas däremot som personlig inkomst enligt den 29-procentiga proportionella skattesatsen i inkomstskattelagen. Nettoinkomsten av marksubstans framräknas så att försäljningspriset minskas med utgifterna för förvärvande och bibehållande av inkomsten i fråga. Avdrag från kapitalinkomst får göras för t.ex. underhållskostnaderna för väg till marktäkten, utgifter för avlägsnande av humusskiktet ovanpå marktäkten samt utgifter för röjning av torvtäkt och dikning av torvmosse. Utgifter som får dras av från kapitalinkomsten är också utgifter som föranleds av behövliga tillståndsansökningar och olika kontrollåtgärder från tillståndsmyndigheternas sida. Från kapitalinkomsten görs också en s.k. substansavskrivning enligt 114 § 2 mom. inkomstskattelagen. En del som svarar mot den förbrukade ämnesmängden avskrivs av anskaffningsutgifterna för den mark där substansen förekommer. Också räntor på skuld som hänför sig till anskaffningen av marktäkten får dras av.

Inkomsterna av förädling och transport av marksubstans beskattas som en del av jordbruksinkomsten. Från denna inkomst avdras utgifter som hänför sig till inkomstens förvärvande och bibehållande, såsom anskaffningsutgifterna för maskiner och anläggningar som anskaffats för bearbetning eller transport samt räntor på skuld. På nettobeloppet av denna inkomst tillämpas bestämmelserna i inkomstskattelagen så att inkomsten uppdelas i en kapital- och en förvärvsinkomstdel.

De ändringar i bestämmelserna gällande beskattningen av marksubstanser som företogs i samband med revideringen av kapitalbeskattningen gäller endast inkomst av själva marksubstansen, vilken föreskrevs bli kapitalinkomst. Däremot beskattas inkomst av transport och förädling av marksubstanser på samma sätt som annan inkomst av företagsverksamhet, på vilken tillämpas de bestämmelser som gäller beskattning av företagsverksamhet. Alltsedan de reviderade bestämmelserna trädde i kraft har de anvisningar som redovisats ovan tillämpats på beskattningen av marksubstanser och det har inte funnits något rum för tolkningar då det gällt denna beskattning. Det föreligger därför inte någon anledning att vidta ändringar i bestämmelserna om beskattning av marksubstanser.

Helsingfors den 24 april 2001

Minister Suvi-Anne Siimes