KIRJALLINEN KYSYMYS 524/2007 vp

Pohjoismaissa on ollut jo 1970-luvulta lähtien kansainvälisesti katsoen ainutlaatuinen tukijärjestelmä lapsille, joilla ei ole lainkaan isää tai jotka vanhempien eron vuoksi asuvat vain toisen vanhempansa kanssa. Tämä yhteiskunnan takuu, elatustuki, on luotu korvaamaan toisen vanhemman puuttuvaa elatusta mm. silloin, kun isyyttä ei ole voitu vahvistaa tai muualla asuva vanhempi ei kykene maksamaan lapselle elatusapua.

Elatustuen ehdoista ja määrästä säädetään elatusturvalaissa. Lapselle maksetaan lain 8 §:n mukaista täysimääräistä pienempää elatustukea silloin, kun elatusvelvollinen kykenee maksamaan elatusapua, mutta sen määrä on laissa säädetyn elatustuen määrää alhaisempi. Tällöin elatusvelvollinen siis maksaa osan lapsen elatukseen tarkoitetusta summasta ja kunta toisen puolen niin, että lapsi saa aina vähintään 129,91 euroa/kk. Elatustuki ei ole tarveharkintainen, vaan sen on tulkittu olevan riippumaton lähivanhemman tuloista.

Oikeusministeriö antoi 31.5.2007 elatusavun arvioinnista ohjeen (Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi, 2007:2). Ohjeen tavoitteena on auttaa sosiaalityöntekijöitä arvioimaan lapselle kohtuullinen elatusapu. Oikeusministeriön laskentaohjeen (s. 53) mukaan, laskettaessa lapselle myönnettävän elatustuen määrää, otetaan huomioon syy, jonka takia elatusvelvollinen ei maksa lapselle täyttä elatusapua. Silloin kun syy on muu kuin elatusvelvollisen maksukyvyttömyys, ei täydentävää tukea makseta, vaikka sovittu elatusapu tällöin jäisi alhaisemmaksi kuin lain mukainen 129,91 euroa kuukaudessa.

Ohjeeseen sisältyy laskelma, jossa osoitetaan, että elatusvelvollisen (etävanhemman) maksaman elatusavun määrä voi jäädä alhaisemmaksi kuin lain mukainen elatustuki, 129,91 euroa kuukaudessa, silloin, kun lähivanhemman tulot ovat tarpeeksi suuret. Vaikka elatusavun määräksi jäisi tällöin laskelman mukaan lainmukaista elatustukea alhaisempi summa (esimerkissä 65 euroa/kk), ei lapsella enää olisi oikeutta kunnan maksamaan täydentävään elatustukeen. Elatusavun määrä jäisi tietyissä tapauksissa lapsen elatuksesta annetun lain mukaista täysimääräistä elatustukea pienemmäksi. Käytännössä jo lapsen lähihuoltajan ollessa keskituloinen (esimerkiksi perushoitajan tulotasolla) ei lapsella enää olisikaan oikeutta täydentävään elatustukeen.

Ohjeella romutetaan 30 vuotta voimassa ollut yhteiskunnan elatustakuu yksinhuoltajan lapselle sekä myös yllä mainittu periaate siitä, ettei elatustuki olisi tarveharkintainen. Ohjetta olisi vähintäänkin muutettava niin, että tilanteessa, jossa elatusvelvollisen elatuskyky ylittää elatustuen määrän (129,91 euroa kuukaudessa), hänen elatusavukseen vahvistettaisiin vähintään yhteiskunnan takaama 129,91 euron summa (vastoin oikeusministeriön ohjeessa olevan laskelman tulosta).

Täydentävää elatustukea sai Stakesin viimeisimmän tilaston mukaan 8 778 lasta vuonna 2006. Tästä ryhmästä moni työssä käyvän yksinhuoltajan lapsi jäisi oikeusministeriön ohjetta sovellettaessa ilman täydentävää elatustukea. Yksinhuoltajatalouksien aseman heikentäminen on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon useiden yksinhuoltajatalouksien kuuluminen pienituloisimpiin talouksiin ja myös yksinhuoltajien heikko työllisyystilanne.

Oikeusministeriön edellä mainitun kaltainen ohje on kyseenalainen myös siksi, että se tarkoittaa eduskunnan säätämän lain muuttamista alemmantasoisella määräyksellä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä varmistaakseen sen, että elatustuen määrittämistä koskeva ministeriön ohjeistus on yhdenmukainen elatusturvalain kanssa?

Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2007

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 524/2007 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä varmistaakseen sen, että elatustuen määrittämistä koskeva ministeriön ohjeistus on yhdenmukainen elatusturvalain kanssa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Elatusturvalain (671/1998 ) 5 §:n mukaan elatustukea maksetaan muun muassa silloin, kun elatusvelvollisuus on ratkaistu täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä tai tuomiolla, mutta elatusapua ei ole vahvistettu suoritettavaksi elatusvelvollisen puutteellisen maksukyvyn vuoksi, taikka elatusavun määrä on mainitusta syystä vahvistettu 7 §:n mukaista elatustuen määrää pienemmäksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa elatustuki maksetaan elatusturvalain 8 §:n mukaan täysimääräisen elatustuen ja elatusavun määrän erotuksen suuruisena (niin sanottu täydentävä elatustuki).

Koska oikeus täydentävään elatustukeen on lain mukaan olemassa vain silloin, kun elatusavun pienuus johtuu elatusvelvollisen puutteellisesta maksukyvystä, elatusapua koskevaan sopimukseen on tarpeen tehdä merkintä elatusavun pienuuden syystä. Elatusavun suuruuden arvioimista koskevassa ohjeessa on sen vuoksi käsitelty tätä kysymystä. Ohjeen mukaan elatusavun pienuuden katsotaan johtuvan puutteellisesta maksukyvystä silloin, kun elatusvelvollisen elatuskyky on täysimääräistä elatustukea pienempi.

Elatusapua koskeva ohje laadittiin oikeusministeriön johdolla yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Tämän jälkeen ohje annettiin kunnille sosiaali- ja terveysministeriön toimesta. On syytä korostaa, että ohje on ainoastaan suositus, joka laadittiin, kun kuntien erilaiset käytännöt elatusavun suuruuden laskemisessa oli alettu nähdä epäkohtana muun muassa lasten yhdenvertaisuuden kannalta.

Ohjeella ei ole juridista sitovuutta. Se, joka on tyytymätön elatustukea koskevaan kunnan toimielimen päätökseen, voi valittaa siitä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ratkaisee asian soveltamalla elatusturvalain säännöksiä. Toisin kuin kysymyksen perusteluissa väitetään, ohjeella ei ole muutettu eikä ole pyrittykään muuttamaan eduskunnan säätämää lakia, vaan ainoastaan yhdenmukaistamaan tulkintoja lain suoman harkintavaran puitteissa.

Kuntien palvelurakennehankkeeseen liittyen elatustukiasiat on tarkoitus siirtää kunnilta Kansaneläkelaitokselle. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan sen vuoksi elatusturvalain uudistamista. Kysymys elatustuen maksamisen edellytyksistä tulee tässä yhteydessä eduskunnan päätettäväksi.

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2007

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 524/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Maarit Feldt-Ranta /sd:

Vad tänker regeringen göra för att säkerställa att ministeriets anvisningar om hur underhållsstöd ska fastställas är förenliga med lagen om underhållstrygghet?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt 5 § i lagen om underhållstrygghet (671/1998 ) betalas underhållsstöd bl.a. i sådana fall där underhållsskyldigheten har avgjorts genom verkställbart beslut eller dom, men någon utbetalning av underhållsbidraget inte har fastställts på grund av den underhållsskyldiges bristande försörjningsförmåga, eller underhållsbidragets belopp av nämnda orsak har fastställts till ett mindre belopp än beloppet för underhållsstöd enligt 7 §. Enligt 8 § i lagen om underhållstrygghet betalas underhållsstödet i det sistnämnda fallet såsom skillnaden mellan beloppet för fullt underhållsstöd och underhållsbidraget (s.k. kompletterande underhållsstöd).

Enligt lag uppkommer rätten till kompletterande underhållsstöd endast i sådana fall där den underhållsskyldige har bristande betalningsförmåga. Därför måste orsaken till det lilla underhållsbidraget anges i avtalet om underhållsbidrag. Frågan tas därför upp i anvisningen om hur underhållsbidragets storlek bör räknas ut. Enligt anvisningen bör det anses att ett litet underhållsbidrag beror på bristande betalningsförmåga i de fall där den underhållsskyldiges underhållsförmåga är mindre än det fulla underhållsstödet.

Anvisningen om underhållsbidrag utarbetades under justitieministeriets ledning i samråd med social- och hälsovårdsministeriet. Anvisningen gavs till kommunerna av social- och hälsovårdsministeriet. Det är skäl att betona att det endast är fråga om en rekommendation som utarbetades sedan man börjat anse att de olika praxis som tilllämpades i kommunerna för uträknande av underhållsbidragets storlek utgjorde missförhållande, bl.a. med hänsyn till barns jämlikhet.

Anvisningen är inte juridiskt bindande. Den som inte nöjer sig med den kommunala myndighetens beslut om underhållsbidraget kan överklaga beslutet hos förvaltningsdomstolen. Förvaltningsdomstolen avgör ärendet utifrån bestämmelserna i lagen om underhållstrygghet. Till skillnad från vad som påstås i spörsmålet har man inte vare sig ändrat eller försökt ändra den lag som riksdagen stiftat. Strävan har endast varit att förenhetliga tolkningarna inom ramen för den prövningsmarginal som lagen tillåter.

Det är meningen att frågorna om underhållsstöd ska överföras från kommunerna till Folkpensionsanstalten i samband med servicestrukturprojektet i kommunerna. I social- och hälsovårdsministeriet pågår därför ett arbete med revidering av lagen om underhållstrygghet. Frågan om förutsättningarna för utbetalande av underhållsstöd kommer då att komma upp för beslut i riksdagen.

Helsingfors den 20 december 2007