KIRJALLINEN KYSYMYS 572/2003 vp

Toimivilla suhteilla molempiin vanhempiin on edullinen vaikutus lapsen kehitykseen, ja tutkimustulokset osoittavat lapsuuden vanhemmuussuhteiden vaikutusten ulottuvan pitkälle aikuisikään. Suhteiden säilyminen molempiin vanhempiin pyritään lainsäädännössä turvaamaan myös silloin, kun lapsen vanhempien parisuhde syystä tai toisesta päättyy. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa korostetaan tapaamisoikeuden osalta juuri lapsen etuun liittyviä näkökohtia. Yhteyden säilymistä molempiin vanhempiin on pidetty niin tarpeellisena, että tapaamista vastustavalle vanhemmalle voidaan määrätä uhkasakko.

Suomessa on noin 90 000 lasta, joiden vanhemmat yksin- tai yhteishuoltajina pyrkivät yhteisymmärryksessä siihen, että lapset säilyttäisivät säännöllisten tapaamisten kautta yhteyden molempiin vanhempiinsa. Yhteiskunnallisen liikkuvuuden myötä entistä useampi vanhempi, jonka parisuhde on päättynyt eroon, asuu eri paikkakunnalla kuin heidän lapsensa. Lasten tapaamisten järjestäminen voi muodostaa suuren kuluerän, ja kaukana etävanhemmastaan asuvien yksin- ja yhteishuoltajaperheiden lasten laissa taattu oikeus pitää yhteyttä ja tavata etävanhempaansa jää toteutumatta. Tämä asettaa yhden vanhemman perheissä kasvavat lapset jälleen yhdellä tavalla yhteiskunnallisesti huonompaan asemaan, joka tilastojen mukaan on muutoinkin paljon kahden vanhemman perheissä kasvavia heikompi. Yhden vanhemman perheissä kasvavien lasten asema on edelleen huonontunut lamavuosina.

Nykyisen oikeuskäytännön mukaan kaikki tapaamisesta aiheutuvat kulut lankeavat tapaajavanhemman maksettaviksi. Pienituloisella tapaajavanhemmalla on periaatteessa oikeus saada tukea lasten matkoihin kuntansa sosiaalitoimelta. Tällöin on kyseessä tarveharkintainen toimeentulotuki, jonka saaminen ei edellytä sitä, että on muutoin toimeentulotuen saaja. Kuntatalouden niukkuuden vuoksi kunnat eivät useinkaan myönnä tarveharkintaista tukea. Suurten välimatkojen ollessa kyseessä käräjäoikeudet voivat sovitella matkakulujen jakamista huomioimalla molempien vanhempien tulot ja menot. Kulujen ollessa suuret ja molempien vanhempien tulojen pienet tämä ei tietenkään ratkaise perusongelmaa. Matkakulut nousevat suuriksi, koska esimerkiksi Finnairilla lapsen lentomatka yksinään maksaa noin 80 euroa enemmän kuin jos lapsi lentäisi saattajan kanssa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen yksin- ja yhteishuoltajavanhempien lasten oikeuden säilyttää suhteet molempiin vanhempiinsa silloinkin, kun vanhemmat asuvat etäällä toisistaan?

Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 2003

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Merikukka Forsiuksen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 572/2003 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen yksin- ja yhteishuoltajavanhempien lasten oikeuden säilyttää suhteet molempiin vanhempiinsa silloinkin, kun vanhemmat asuvat etäällä toisistaan?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Lapsella on oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Samoin lapselle tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapsen oikeus hyvään huolenpitoon ja tärkeisiin ihmissuhteisiin on kirjattu lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.

Vanhempien ero merkitsee useimmiten riskitilannetta lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Lapsi joutuu sopeutumaan tutun ja turvallisen kasvuyhteisön hajoamiseen sekä muutoksiin ihmissuhteissa. Perheen jakautuessa lapsella säilyy kuitenkin tarve molempien vanhempien kanssa vietettävään yhteiseen aikaan. Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta korostetaan eroperheiden lasten oikeutta kanssakäymiseen molempien vanhempien kanssa. Lain mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Edelleen lain mukaan lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lapsen hyvinvoinnin ja muiden lapsen kasvun kannalta tärkeiden, laissa mainittujen edellytysten mukaisesti.

Lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta syntyy perheille kustannuksia. Yleisiä perhekustannuksia tasataan perhepoliittisten tulonsiirtojen sekä kompensoitujen palvelujen avulla. Erotilanteissa perheelle syntyy tavanomaisesta poikkeavia kustannuksia, joita normaalit perhepoliittiset tulonsiirrot eivät kaikilta osin kata. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten matkat eri paikoissa asuvien huoltajien välillä tai kahden kotitalouden ylläpito sellaisella tasolla, että lapset voivat asua molemmissa kodeissa. Näiden kustannusten osalta vastuu on jäänyt vanhemmille.

Hallitusohjelman mukaisesti hallituskauden keskeisiä tehtäviä ovat lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Perhepoliittisten tulonsiirtojen kehittämisessä hallitus on kuitenkin joutunut tekemään priorisointia. Hallituskauden aikana korotetaan lapsilisää kaikille lapsiperheille kohdentuvana lapsen kulukorvauksena, korotetaan osittaisen hoitorahan tasoa ja laajennetaan sen kohdentumista, korotetaan lasten kotihoidon tukea sekä korotetaan äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan vähimmäismäärää.

Lapsen oikeus tavata vanhempiaan turvataan viime kädessä myöntämällä tapaamiskuluihin toimeentulotukea. Lasten tapaamisesta aiheutuneita menoja, kuten vanhemman tai lapsen matkakuluja ja lasten ravintokustannuksia, otetaan huomioon toimeentulotuen lisäosassa henkilön tai perheen erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuvina menoina. Tukea tapaamisiin myönnetään tavallisesti sen mukaan kuin tapaamisista ja niistä aiheutuvien kulujen jakamisesta on vanhempien kesken sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella sovittu tai tuomioistuimen päätöksellä määrätty.

Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2003

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Merikukka Forsius /gröna undertecknade skriftliga spörsmål SS 572/2003 rd:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att säkerställa att barn till ensamförsörjare och föräldrar med gemensam vårdnad skall ha rätt att bibehålla relationerna till sina båda föräldrar även då föräldrarna bor på långt avstånd från varandra?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Barn har rätt till en balanserad utveckling och välfärd enligt barnets individuella behov. Barn skall likaså garanteras positiva och nära människokontakter i synnerhet mellan barnet och föräldrarna. Barnets rätt till god vård och viktiga människokontakter har skrivits in i lagen om vårdnad om barn och umgängesrätt.

Föräldrarnas skilsmässa innebär ofta en riskfylld situation för barnets uppväxt och välfärd. Barnet blir tvunget att anpassa sig till det faktum att den bekanta och trygga uppväxtmiljön splittras samt att de mänskliga relationerna förändras. Då familjen splittras kvarstår hos barnet likväl ett behov av gemensam tid tillsammans med båda föräldrarna. I lagen om vårdnad om barn och umgängesrätt framhävs rätten för barn i skilsmässofamiljer till umgänge med båda föräldrarna. Enligt lagen är syftet med umgängesrätten att trygga barnets rätt att hålla kontakt med och träffa den förälder hos vilken barnet inte bor. Enligt lagen skall föräldrarna vidare i ömsesidigt samförstånd och genom att beakta framför allt barnets bästa verka för att syftet med umgängesrätten uppnås enligt de förutsättningar som nämns i lagen och som är viktiga med tanke på barnets välfärd och även andra förutsättningar som är viktiga med tanke på barnets uppväxt.

Familjerna åsamkas utgifter för omvårdnaden och fostran av barn. De allmänna familjekostnaderna utjämnas genom familjepolitiska inkomstöverföringar samt kompenserade tjänster. Vid skilsmässor uppstår sådana kostnader för familjen som avviker från det normala och som inte till alla delar täcks av normala familjepolitiska inkomstöverföringar. Hit hänförs t.ex. barnens resor mellan vårdnadshavare som bor på olika orter eller upprätthållandet av två hushåll på en sådan nivå att barnen kan bo i båda hemmen. Föräldrarna har fått bära ansvaret för dessa kostnader.

Enligt regeringsprogrammet hör till de centrala uppgifterna under regeringsperioden att förbättra barnfamiljernas ställning, stöda föräldraskapet samt främja barns och ungas välfärd. När det gäller utvecklandet av de familjepolitiska inkomstöverföringarna har regeringen likväl varit tvungen att prioritera. Under regeringsperioden höjs barnbidraget i form av en kostnadsersättning för barnet till alla barnfamiljer, den partiella vårdpenningen höjs och fördelningen av den breddas, stödet för hemvård av barn höjs samt minimibeloppet av moderskaps-, faderskaps- och föräldrapenningen höjs.

Barnets rätt att träffa sina föräldrar tryggas i sista hand genom att utkomststöd beviljas för umgängeskostnaderna. De utgifter som föranleds av umgänget med barn, t.ex. förälderns eller barnets resekostnader och barnens matkostnader beaktas i utkomststödets tilläggsdel i form av utgifter till följd en persons eller familjens särskilda behov eller omständigheter. Stöd för umgänget beviljas vanligtvis enligt vad föräldrarna har kommit överens genom ett avtal fastställt av socialnämnden eller vad som bestämts genom beslut av en domstol i fråga om umgänget och fördelningen av utgifterna för det.

Helsingfors den 12 december 2003