Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 593/2008 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 593/2008 vp - Raimo Vistbacka /ps

Rikoksen takia työkyvyttömiksi vapaa-ajalla tulleiden työntekijöiden palkanmaksu

Eduskunnan puhemiehelle

Viime syksynä voimaan tulleessa kunta-alan yleisessä työ- ja virkaehtosopimuksessa on sovittu, että jos kunnan työntekijä pahoinpidellään työkyvyttömäksi vapaa-ajalla, hän ei saa sairausajalta palkkaa. Vielä edellisellä sopimuskaudella kunta maksoi rikoksen takia työkyvyttömäksi tulleille palkkaa harkintansa mukaan. Uudesta sopimuksesta poistettiin kuntien velvoite edes harkita asiaa. Rikoksen takia menetetyn palkan uhri voi hakea takaisin rikoksen tekijältä tai valtiolta. Aiemmin korvausta vaati työnantaja, jos oli palkan maksanut. Nyt uhri joutuu hakemaan korvauksen itse, jolloin sen saaminen voi kestää hyvinkin pitkään. Käytännössä kunta-alan työntekijänä toimivalta väkivallan uhrilta katkeaa tulot kahdeksi viikoksi, jos työkyvyttömyys kestää niin kauan. Tämän jälkeen Kelalta voi hakea sairauspäivärahaa. Kelan sairauspäivärahalla on Suomessa myös turvattu työnantajan asemaa työntekijän sairastuessa siten, että työnantaja saa osan sairausloman ajalta maksamistaan palkoista takaisin. Järjestelmää rahoitetaan työntekijöiden sairausvakuutusmaksuilla. Kun työnantajan osuutta sairauslomien ajalta maksettavista palkoista on näin kompensoitu eikä yksityisellä sektorilla palkanmaksun kannalta yleensä ole väliä, millaisesta syystä työkyvyttömyys on aiheutunut, niin palkallisen sairausloman epääminen rikoksen uhreiksi joutuneilta kunta-alan työntekijöiltä on erittäin kohtuutonta. Hallituksen tulisikin löytää lainsäädännöllisiä keinoja, joilla kaikki työnantajat edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa velvoitettaisiin maksamaan rikoksen uhreiksi joutuneen sairausajan palkka ja sitten hakemaan palkkakulunsa takaisin rikoksen tekijältä tai valtiolta. Näin voitaisiin välttää yksittäisen työntekijän kannalta kestämätön tilanne, jossa rikoksen uhria vielä rangaistaan mahdollisen sairausajan palkan menetyksellä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallituksella suunnitelmia muuttaa lainsäädäntöä siten, että kaikki, myös kunta-alan, työnantajat velvoitetaan maksamaan rikoksen uhriksi joutumisen vuoksi työkyvyttömiksi tulleiden työntekijöidensä sairausajan palkat ja perimään näin syntyneet palkkamenonsa takaisin rikoksen tekijältä tai valtiolta, ettei yksittäinen työntekijä joudu kohtuuttomaan taloudelliseen tilanteeseen palkattoman sairausaikansa vuoksi?

Helsingissä 20 päivänä elokuuta 2008

Raimo Vistbacka /ps
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 593/2008 vp:

Onko hallituksella suunnitelmia muuttaa lainsäädäntöä siten, että kaikki, myös kunta-alan, työnantajat velvoitetaan maksamaan rikoksen uhriksi joutumisen vuoksi työkyvyttömiksi tulleiden työntekijöidensä sairausajan palkat ja perimään näin syntyneet palkkamenonsa takaisin rikoksen tekijältä tai valtiolta, ettei yksittäinen työntekijä joudu kohtuuttomaan taloudelliseen tilanteeseen palkattoman sairausaikansa vuoksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Työsopimuslain mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun, enintään kuitenkin siihen saakka, kun hänen oikeutensa sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päivärahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan.

Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettäessä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään.

Työsopimuslain mukaan työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus sopia tietyistä laissa säädetyistä säännöksistä poiketen. Sopimismahdollisuuden piiriin on saatettu asiat, joissa alakohtaiset erityispiirteet ja -tarpeet on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa alakohtaisin sopimuksin. Muun muassa sairausajan palkkaa koskeva säännös on sellainen, josta voidaan sopia toisin työehtosopimuksilla.

Annettaessa valtakunnallisille työmarkkinajärjestöille mahdollisuus työehtosopimuksin poiketa lain muutoin pakottavista määräyksistä, on lähdetty siitä, että työmarkkinajärjestöt ovat tasapuolisia neuvotteluosapuolia, jotka työehtosopimuksilla edistävät jäseniensä etua parhaaksi näkemillään kokonaisuuksilla.

Hallituksen tietoon ei ole tullut tarpeita muuttaa työsopimuslain toisinsopimisen oikeuttavan säännöksen luetteloa.

Helsingissä 1 päivänä syyskuuta 2008

Työministeri Tarja Cronberg
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 593/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf:

Har regeringen planer på att ändra lagstiftningen så att alla arbetsgivare, också arbetsgivare inom kommunsektorn, åläggs att betala lön för sjukdomstid till sina anställda som blivit arbetsoförmögna på grund av att de varit offer för brott och av förövaren eller staten återkräva de lönekostnader som uppkommit på detta sätt, så att en enskild arbetstagare inte hamnar i en orimlig ekonomisk situation på grund av sin oavlönade sjukledighet?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt arbetsavtalslagen har en arbetstagare som på grund av sjukdom eller olycksfall är förhindrad att utföra sitt arbete rätt till lön för sjukdomstid. Om anställningsförhållandet har varat minst en månad, har arbetstagaren rätt att under den tid hindret varar få sin fulla lön till utgången av den nionde vardagen efter den dag han eller hon insjuknade, dock högst till dess arbetstagarens rätt att få dagpenning enligt sjukförsäkringslagen (1224/2004) börjar. I ett anställningsförhållande som varat mindre än en månad har arbetstagaren på motsvarande sätt rätt att få 50 procent av sin lön.

En arbetstagare som har orsakat sin arbetsoförmåga uppsåtligen eller av grov oaktsamhet har inte rätt till lön för sjukdomstid. Arbetstagaren ska på begäran lämna en tillförlitlig utredning om sin arbetsoförmåga till arbetsgivaren.

Enligt arbetsavtalslagen har arbetsgivarnas och arbetstagarnas riksomfattande föreningar rätt att avtala med avvikelse från vissa bestämmelser i lagen. De frågor som har inkluderats i möjligheten att avtala är sådana frågor där det är mest ändamålsenligt att branschvisa särdrag och -behov förverkligas genom branschvisa avtal. Bland annat bestämmelsen om lön för sjukdomstid är sådan som kan avtalas på annat sätt genom kollektivavtal.

När riksomfattande arbetsmarknadsorganisationer ges möjlighet att genom kollektivavtal avvika från lagbestämmelser som annars är tvingande, är utgångspunkten att arbetsmarknadsorganisationerna är jämlika förhandlingsparter som genom kollektivavtal främjar sina medlemmars intressen med sådana helheter som de anser vara bäst.

Det har inte kommit till regeringens kännedom att det finns behov av att ändra den förteckning som finns i bestämmelsen om berättigande att avtala med avvikelse från arbetsavtalslagen.

Helsingfors den 1 september 2008

Arbetsminister Tarja Cronberg