Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 607/2007 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 607/2007 vp - Sari Palm /kd

Raiskausten uhrien auttaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Naiset joutuvat perheväkivallan uhreiksi paljon miehiä useammin. Valtaosa naisiin kohdistuvasta väkivallasta on nykyisen tai entisen puolison aiheuttamaa: 82 prosenttia vuonna 2006. Surmatuista naisista 64 % kuoli nykyisen tai entisen miehen tai seurustelukumppanin uhrina. Parisuhdeväkivalta on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan.

Raiskauksista tehdään poliisille vuosittain noin 600 rikosilmoitusta. Kyselytutkimuksen mukaan tekojen todellinen määrä voi olla noin 15 000. Poliisin tietoon tulevat raiskaukset näyttävät olevan lisääntymässä väkivaltarikosten tavoin, sillä vuoden 2007 tammi-syyskuussa raiskauksia oli ilmoitettu jo 599 kappaletta. Asiantuntijoiden mukaan kasvu ei selity pelkästään lisääntyneellä ilmoitusalttiudella, vaan kyseessä ovat selkeästi lisääntyneet tapaukset.

Erittäin suuri osa raiskauksista jää edelleen ilmoittamatta uhrin syvän häpeän ja traumatisoivan kokemuksen vuoksi. Raiskauksen tai hyväksikäytön uhri saa aina kokemuksestaan psyykkisen trauman, jonka käsittelemiseen ja josta selviämiseen uhri tarvitsee apua. Teko voi invalidisoida uhrinsa vuosiksi tai jopa loppuelämäksi.

Raiskaus- ja hyväksikäyttöoikeudenkäynneissä uhrin pitää esittää näyttö uhrin puolustuskyvyttömyydestä tai haluttomuudesta. Tästä syystä moni seksuaalirikosoikeudenkäynti päättyy riittämättömään näyttöön. Poliisin tietoon tulevista raiskauksista vain joka viides päätyy oikeuteen. Todistustaakka voisi olla myös epäillyllä, jonka tehtävänä olisi osoittaa, että uhri nimenomaan halusi seksiä - näin toimitaan mm. Britanniassa.

Seksuaalirikosten uhrien valtakunnallinen hoitojärjestelmä puuttuu edelleen, ja kansalaiset ovat hyvin eri asemassa kotikunnan mukaan. Raiskausten uhrien lääkärintutkimukset ovat usein puutteellisia niin määrän kuin laadunkin suhteen. Uhrin oikeusturva ei toteudu kunnolla, ellei tutkimuksia suoriteta riittävän nopeasti ja perusteellisesti.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (14.12.2006) kansallisen väkivallan vähentämisohjelmaksi todetaan seksuaalisen väkivallan vähentämisestä seuraavaa: "Pyritään lisäämään seksuaalirikoksiin syyllistyvien kiinnijäämisriskiä kehittämällä poliisitutkintaa ja selvittämällä mahdollisuudet lisätä uhrien ilmoitusalttiutta sekä sitä, että ilmoitetuista rikoksista olisi käytettävissä menestyksellisen poliisitutkinnan edellyttämät perustiedot. Parannetaan raiskausten ja muiden seksuaalirikosten uhreille tarjottavia palveluja estämällä ja vähentämällä leimautumista ja rikostutkinnan lisähaittaa." Vastuutahoiksi periaatepäätös ilmoittaa sekä sisäasiainministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä konkreettisia toimia hallitus aikoo tehdä, että raiskauksista tuomittujen määrä saadaan lähemmäs todellista raiskausten määrää ja
mitä hallitus aikoo tehdä, että raiskausten uhrien tukipalvelut eri puolilla Suomea saadaan riittäviksi ja samantasoisiksi?

Helsingissä 18 päivänä tammikuuta 2008

Sari Palm /kd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Palmin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 607/2007 vp:

Mitä konkreettisia toimia hallitus aikoo tehdä, että raiskauksista tuomittujen määrä saadaan lähemmäs todellista raiskausten määrää ja
mitä hallitus aikoo tehdä, että raiskausten uhrien tukipalvelut eri puolilla Suomea saadaan riittäviksi ja samantasoisiksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sisäasiainministeriö suhtautuu erittäin vakavasti seksuaali-, lähisuhde- ja perheväkivallan ennaltaehkäisyyn. Vuonna 2004 valmistui Matti Vanhasen I hallituksen hallitusohjelmaan perustunut sisäisen turvallisuuden ohjelma vuosille 2004-2007. Sen puitteissa laadittiin myöhemmin Kansallinen ohjelma väkivallan vähentämiseksi sekä Poliisin toimenpiteet väkivallan estämisessä ja vähentämisessä -ohjelma. Parhaillaan ollaan laatimassa sisäisen turvallisuuden ohjelmaa vuosille 2008-2011, jota koskeva valtioneuvoston päätös on tarkoitus antaa tulevan kevään aikana. Uuden ohjelman painopisteenä on mm. väkivallan, erityisesti lähisuhdeväkivallan, vähentäminen. Ohjelmassa tullaan huomiomaan myös rikosten uhrien asema ja heille suunnattujen tukipalveluiden parantaminen. Sisäisen turvallisuuden ohjelman vahvuutena voidaan pitää sitä, että sen kautta sitoutetaan eri alojen viranomaiset täytäntöönpanemaan ohjelman toimenpidesuosituksia.

Tilastojen mukaan poliisin tietoon tulleet raiskaukset ovat lisääntyneet vuonna 2007. Raiskauksesta tehtyjen rikosilmoitusten lisääntyminen ei välttämättä osoita kyseisten rikosten kokonaismäärän kasvua, koska piiloon jäävien rikosten määrää ja siinä tapahtuneita muutoksia ei tiedetä. Osaltaan kyse on rikosten kohteeksi joutuneiden tai heidän läheistensä ilmoitusaktiivisuuden lisääntymisestä ja osaltaan poliisin omasta panostamisesta seksuaalirikosten paljastamiseen. Väkivaltarikosten torjunta, raiskausrikosten torjunta mukaan luettuna, oli poliisiylijohtajan päätöksen mukaan poliisitoiminnan erityinen painopistealue vuonna 2006. Painopistevuoden yksi tärkeimmistä tavoitteista oli juuri niin sanotun piilorikollisuuden paljastaminen.

Asiaan on kiinnitetty huomiota poliisien koulutuksessa. Poliisiammattikorkeakoulussa järjestetään esimerkiksi vuosittain kurssit "Väkivaltarikosten tutkintakurssi" sekä "Seksuaalirikokset ja lapsi poliisitoiminnassa", joiden tarkoituksena on perehdyttää tapauksia tutkivat poliisit seksuaalirikollisuuteen liittyvään lainsäädäntöön, viranomaisyhteistyöhön, kansainvälisiin sopimuksiin ja erityisesti tutkintaan liittyviin käytännön menettelytapoihin sekä käsitellä niihin liittyviä ongelmia.

Rikosprosessin eräänä ongelmana nähtiin aikaisemmin se, että varsinkin nuorella seksuaalirikoksen uhrilla saattoi kulua vuosia tapahtuneen käsittelyyn ennen kuin hän kykeni hakemaan apua ja saattamaan asian esitutkintaan. Tähän liittyen rikoslain (39/1889) 8 luvussa olevia rikosten syyteoikeuden vanhentumissäännöksiä muutettiin kaksi vuotta sitten niin, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sekä alle 18-vuotiaaseen kohdistuneen raiskauksen ja törkeän raiskauksen syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Muutos mahdollistaa tekijöiden vastuuseen saattamisen pitkänkin ajan kuluttua.

Eräs oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tärkeimmistä elementeistä on syyttömyysolettama, joka voidaan johtaa perustuslain 21 §:stä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta. Olettaman mukaan jokaista on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty laillisesti toteen. Olettamasta seuraa myös, että todistustaakka rikoksesta ja sen tekijästä on syyttäjällä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan voidaan vain varsin harvoissa tapauksissa asettaa rikoksesta epäillylle velvollisuus todistaa syyttömyytensä, eivätkä kirjallisessa kysymyksessä tarkoitetut tapaukset ole sellaisia.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmistunut Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007-2011. Yhtenä osana ohjelmaa on seksuaalisen väkivallan uhrien ja tekijöiden hoidon kehittäminen. Tavoitteena on, että seksuaalista väkivaltaa kokeneet pääsevät asianmukaiseen tutkimukseen ja hoitoon sukupuolesta, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta; seksuaalista väkivaltaa kokeneiden kokonaisvaltaista tutkimusta ja hoitoa parannetaan sekä akuuttivaiheessa, kriisiytymistilanteissa että pitkäaikaisesti oireilevilla; uhrin oikeusturvaa kehitetään ja ammattihenkilöstön tietoisuutta, osaamista ja verkostoitumista kehitetään. Ohjelmassa on myös tuotu esille toimia, joilla seksuaalista väkivaltaa voidaan ehkäistä. Toimintaohjelma toimii ohjausvälineenä kuntiin ja kuntayhtymiin niiden kehittäessä palveluitaan ja tehdessä uusia palvelurakenteita kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.

On muistettava, etteivät rangaistukset ja tukipalvelut saa tapahtunutta tekemättömäksi. Tärkeää on myös pyrkiä ennalta estämään raiskauksia esimerkiksi valistuksen ja yhdyskuntasuunnittelun keinoin.

Helsingissä 7 päivänä helmikuuta 2008

Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 607/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Palm /kd:

Vilka konkreta åtgärder ämnar regeringen vidta för att antalet personer som döms för våldtäkt ska närma sig det verkliga antalet våldtäkter och
vad ämnar regeringen göra för att stödtjänsterna för våldtäktsoffer på olika håll i Finland ska vara tillräckliga och hålla samma nivå?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Inrikesministeriet förhåller sig mycket allvarligt till förebyggande av sexuellt våld, våld i nära relationer och familjevåld. År 2004 utarbetades ett program för den inre säkerheten för åren 2004-2007 baserat på regeringsprogrammet för Matti Vanhanens första regering. Inom ramen för programmet utarbetades senare ett nationellt program för att minska våldet samt programmet Polisens åtgärder för förebyggande och minskande av våld. För närvarande bereds ett program för den inre säkerheten för åren 2008-2011 och avsikten är att ett beslut av statsrådet ska ges om programmet under den kommande våren. Ett av de prioriterade områdena är att minska våldet, särskilt våldet i nära relationer. I programmet kommer också brottsoffrens ställning och en förbättring av stödtjänsterna för dem att uppmärksammas. En styrka i programmet för den inre säkerheten kan anses vara att myndigheter inom olika sektorer via programmet förbinds att verkställa de åtgärder som rekommenderas i programmet.

Enligt statistiken har antalet våldtäkter som kommit till polisens kännedom ökat under år 2007. Att antalet brottsanmälningar om våldtäkt har ökat betyder inte nödvändigtvis att det totala antalet våldtäktsbrott har ökat, eftersom man inte känner till antalet brott som förblir dolda och vilka ändringar som har skett här. Delvis handlar det om ökad aktivitet hos brottsoffren eller deras närstående, delvis om polisens egen satsning på att avslöja sexualbrott. Bekämpningen av våldsbrott, däribland våldtäktsbrott, var enligt polisöverdirektörens beslut ett särskilt prioriterat område i polisverksamheten år 2006. Ett av de viktigaste målen under året med särskilda satsningar var uttryckligen att avslöja så kallad dold brottslighet.

Frågan har ägnats uppmärksamhet i polisutbildningen. I polisyrkeshögskolan ordnas till exempel årligen en kurs om utredning av våldsbrott och en kurs om sexualbrott och barn i polisverksamheten. Kursernas mål är att göra de poliser som utreder sådana fall förtrogna med lagstiftningen, myndighetssamarbetet, de internationella konventionerna och särskilt de praktiska tillvägagångssätten i fråga om sexualbrott samt att behandla hithörande problem.

Ett av problemen med brottsprocessen ansågs tidigare vara att det särskilt för unga offer för sexualbrott kunde gå många år att bearbeta det skedda innan personen i fråga klarade av att söka hjälp och se till att saken blev föremål för förundersökning. I anslutning till detta ändrades för två år sedan preskriptionsbestämmelserna för brott i 8 kap. i strafflagen (39/1889) i fråga om rätten att väcka åtal, så att åtalsrätten för sexuellt utnyttjande av barn och grovt sexuellt utnyttjande av barn samt för våldtäkt och grov våldtäkt som riktar sig mot en person under 18 år preskriberas tidigast då offret fyller 28 år. Ändringen gör det möjligt att ställa förövarna till svars också efter en lång tid.

Ett av de viktigaste elementen i en rättvis rätttegång är oskuldspresumtionen som kan härledas ur 21 § i grundlagen och artikel 6 i Europarådets konvention om de mänskliga rättigheterna. Enligt presumtionen ska var och en betraktas som oskyldig till dess hans eller hennes skuld lagligen fastställts. Av presumtionen följer också att åklagaren har bevisbördan i fråga om brottet och dess förövare. I enlighet med praxis vid den europeiska domstolen för de mänskliga rättigheterna går det i mycket få fall att ålägga den som är misstänkt för brott skyldighet att bevisa sin oskuld, och de fall som beskrivs i spörsmålet är inte heller sådana fall.

Vid social- och hälsovårdsministeriet har man för åren 2007-2011 utarbetat ett handlingsprogram för att främja sexuell hälsa och fortplantningshälsa. Att utveckla vården av offren för och förövarna av sexuellt våld ingår som en del i programmet. Målet är att personer som upplevt sexuellt våld ska få en ändamålsenlig undersökning och vård oberoende av kön, boningsort och ekonomisk ställning; den helhetsinriktade undersökningen och vården av personer som upplevt sexuellt våld ska förbättras såväl i det akuta skedet, situationer då det uppstår kriser som för dem som länge uppvisar symptom; offrets rättsskydd ska utvecklas och den yrkesutbildade personalens medvetenhet och kompetens samt upprättandet av nätverk ska utvecklas. I programmet presenteras också åtgärder med vars hjälp sexuellt våld kan förebyggas. Handlingsprogrammet fungerar som ett styrmedel gentemot kommuner och samkommuner när dessa utvecklar sina tjänster och skapar nya servicestrukturer i kommun- och servicestrukturreformen.

Man bör komma ihåg att straff och stödtjänster inte kan göra det som hänt ogjort. Det är också viktigt att sträva att förebygga våldtäkter till exempel med hjälp av upplysning och samhällsplanering.

Helsingfors den 7 februari 2008

Inrikesminister Anne Holmlund