Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 622/2010 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 622/2010 vp - Mika Lintilä /kesk

Työmatkakulujen vaikutus vanhempainrahan suuruuteen

Eduskunnan puhemiehelle

Vanhempainrahan (vanhempainpäiväraha) suuruus määräytyy yleensä verotuksessa vahvistettujen työtulojen mukaan. Näitä tuloja ovat mm. palkkatulot. Kyseistä päivärahaa laskettaessa tuloista tehdään vähennykset tulonhankkimiskulujen, kuten työmatkakulujen, osalta.

Osa ihmisistä käy töissä melko kaukanakin kotoaan. Nykyisessä työllisyystilanteessa monille työn mukaan liikkuminen on pakon sanelemaa. Oleellista onkin työ ja työpaikka, sijaitsivatpa ne sitten lähellä tai kaukana. Heikon työllisyystilanteen vallitessa tämä seikka vain korostuu. Nykyisissä perusteissa verotuksessa tehtävät työmatkavähennykset kuitenkin vaikuttavat vanhempainrahan laskentapohjaan päivärahaa pienentävästi. On hiukan ristiriitaista, että hallitus kehottaa liikkumaan työn perässä, mutta samalla rokottaa työmatkavähennyksen määrän vanhempainrahan suuruutta laskettaessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko perusteltua, että työmatkakulut vaikuttavat vähentävästi vanhempainrahan suuruuteen?

Helsingissä 1 päivänä heinäkuuta 2010

Mika Lintilä /kesk
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mika Lintilän /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 622/2010 vp:

Onko perusteltua, että työmatkakulut vaikuttavat vähentävästi vanhempainrahan suuruuteen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Vakuutetun oikeudesta vanhempainpäivärahaan säädetään sairausvakuutuslaissa (1224/2004). Sairausvakuutuslain perusteella maksettavalla sairauspäivärahalla turvataan kohtuullinen toimeentulo niissä tilanteissa, joissa vakuutettu on sairauden, raskauden tai lapsen hoidon vuoksi estynyt saamasta normaalia ansiotuloa. Sairausvakuutuslain perusteella myönnettäviä vanhempainpäivärahoja ovat raskauden ja synnytyksen johdosta maksettava äitiysraha, lapsen tai ottolapsen hoidon vuoksi maksettava isyys- ja vanhempainraha sekä erityisäitiysraha ja erityishoitoraha.

Vanhempainpäivärahojen suuruuden määrittely tapahtuu samojen periaatteiden mukaisesti kuin sairauspäivärahan. Päivärahan suuruus määräytyy lähtökohtaisesti vanhempainvapaan alkamista edeltäneenä vuonna toimitetun verotuksen perusteella, eli vuonna 2010 alkavan vanhempainpäivärahan perusteena käytetään vuoden 2008 työtuloja. Jos vakuutetun tulot ovat olleet välittömästi ennen päivärahakauden alkamista olennaisesti suuremmat kuin verotuksessa todetut työtulot, päiväraha voidaan vakuutetun hakemuksesta määrätä näiden tulojen perusteella.

Työtulo on määritelty sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:ssä. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan tarkoituksena on korvata henkilölle aiheutuvaa todellista ansionmenetystä, eli etuuden perusteena oleva työtulo määritellään todellisen ansionmenetyksen tasoiseksi. Tarkoituksena on, että lapsen syntymästä aiheutuvia ansionmenetyksiä korvattaisiin kaikille tasapuolisesti suhteessa olosuhteisiin ennen päivärahakauden alkamista. Laajemmin kysymys on sosiaaliturvan ja verotuksen oikeudenmukaisesta yhteensovittamisesta. Tämän vuoksi työtulon määrittelyssä on pyritty saavuttamaan mahdollisimman samanlainen lopputulos henkilön verotettavan ansiotulon kanssa. Työtuloa määritettäessä palkkatulosta ja siihen verrattavista henkilökohtaista tuloista vähennetään tuloverolain (1535/1992) 93-95 §:ssä tarkoitetut tulonhankkimismenot. Työmatkakulut ovat tyypillisesti tulojen hankkimisesta aiheutuvia menoja. Ansionmenetyskorvaus tulee siitä tulosta, joka kulujen vähentämisen jälkeen työssä ollessa saadaan.

Ansioon perustuvien vanhempainpäivärahojen tasoa on korotettu viimeksi vuoden 2007 alusta lukien. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelman mukaan vaalikauden aikana selvitetään vanhempainvapaajärjestelmien laajemman uudistamisen mahdollisuus. Selvitys tehdään sosiaali- ja terveysministeriön 27.8.2009 asettamassa työryhmässä, jonka on määrä saada työnsä valmiiksi vuoden 2010 loppuun mennessä.

Helsingissä 22 päivänä heinäkuuta 2010

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 622/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Mika Lintilä /cent:

Är det befogat att arbetsresekostnaderna har en sänkande inverkan på föräldrapenningens storlek?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I sjukförsäkringslagen (1224/2004) finns bestämmelser om den försäkrades rätt till föräldradagpenning. Med sjukdagpenning som betalas på grundval av sjukförsäkringslagen tryggas en skälig utkomst i de situationer där den försäkrade på grund av sjukdom, graviditet eller vård av barn är förhindrad att ha normala förvärvsinkomster. De föräldradagpenningar som betalas med stöd av sjukförsäkringslagen är moderskapspenning som betalas på grund av graviditet och förlossning, faderskaps- och föräldrapenning som betalas på grund av vård av barn eller adoptivbarn, särskild moderskapspenning och specialvårdspenning.

Storleken på föräldradagpenningen fastställs i regel enlig samma principer som gäller för sjukdagpenning. Dagpenningens belopp fastställs i princip på grundval av beskattningen året innan föräldraledigheten inleds, d.v.s. grunden för föräldradagpenning som betalas från 2010 är arbetsinkomsterna för 2008. Om den försäkrades inkomster omedelbart innan dagpenningsperioden inleds har varit väsentligt högre än de arbetsinkomster som konstaterats vid beskattningen, kan dagpenningen på ansökan av den försäkrade fastställas enligt dessa inkomster.

Arbetsinkomsten definieras i 11 kap. 2 § i sjukförsäkringslagen. Avsikten med moderskaps-, faderskaps- och föräldrapenningen är att ersätta faktiskt inkomstbortfall, d.v.s. att den arbetsinkomst som ligger som grund för förmånen definieras till samma nivå som inkomstbortfallet. Avsikten är att inkomstbortfall som förorsakas av ett barns födelse ska kompenseras rättvist åt alla i relation till förhållandena före dagpenningsperioden. På ett övergripande plan är det fråga om en samordning av den sociala tryggheten och beskattningen. Man har därför vid fastställandet av arbetsinkomsterna strävat efter att nå ett slutresultat som i så hög grad som möjligt stämmer överens med vederbörande persons beskattningsbara förvärvsinkomst. Vid bestämmandet av arbetsinkomsten avdras de utgifter för inkomstens förvärvande som avses i 93-95 § i inkomstskattelagen (1535/1992) från löneinkomst och från därmed jämförbar personlig inkomst. Arbetsresekostnader är typiska utgifter för inkomstens förvärvande. Ersättningen för inkomstbortfall kommer av den inkomst som fås i förvärvsarbete sedan kostnaderna avdragits.

Nivån på den inkomstbaserade föräldradagpenningen höjdes senast i början av 2007. Enligt regeringsprogrammet för statsminister Matti Vanhanens andra regering utreds under valperioden möjligheten att göra en övergripande revidering av systemen med föräldraledigheter. Utredningen görs av en av social- och hälsovårdsministeriet den 27 augusti 2009 tillsatt arbetsgrupp. Avsikten är att arbetsgruppen får sitt arbete klart före utgången av 2010.

Helsingfors den 22 juli 2010

Social- och hälsovårdsminister Juha Rehula