Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 623/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 623/2009 vp - Raija Vahasalo /kok

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset

Eduskunnan puhemiehelle

Itä-Suomen hovioikeus on lieventänyt Kuopion käräjäoikeuden tuomiota miehen tekemästä lapsen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Alkuperäinen 2,5 vuoden ehdoton vankeustuomio lieveni hovioikeudessa yhteen vuoteen ja 10 kuukauteen ehdollista vankeutta. Perusteluina olivat raiskauksessa käytetty lievä väkivalta ja uhrin ikä (15 vuotta).

Useimmissa maissa raiskauksessa käytetty väkivalta voi olla tuomion kannalta vain raskauttava tekijä. Suomalaisissa tuomioistuimissa ja eri oikeusasteissa samankaltaisten tekojen tuomioissa on mainitun esimerkin mukaisesti suurta hajontaa. Tämä osoittaa, ettei lainsäädäntömme ole asian tasalla. Tuomion synnyttämä vastalausemyrsky kansalaisten ja oikeusoppineiden keskuudessa kuvastaa sitä, että tuomio ei myöskään vastaa yleistä oikeustajua.

Hyväksikäyttörikoksista ja seksuaalisesta väkivallasta jää uhrille usein elinikäiset henkiset vammat. Siksi yhteiskunnan tulee antaa lasten hyväksikäytön suhteen mahdollisimman johdonmukainen ja tuomitseva viesti. Jos lapsen hyväksikäyttäjät saavat teoistaan lievempiä tuomioita kuin mikä vastaa yleistä oikeustajua, johtaa se vääriin käyttäytymismalleihin.

Myös EU:n puitepäätösehdotus lähtee siitä, että lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista on voitava tuomita hyvin ankariakin rangaistuksia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lainsäädännön tarkentamiseksi, että lapsiraiskauksista määrättävät tuomiot ovat johdonmukaisia ja vastaavat yleistä oikeustajua?

Helsingissä 3 päivänä heinäkuuta 2009

Raija Vahasalo /kok
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raija Vahasalon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 623/2009 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lainsäädännön tarkentamiseksi, että lapsiraiskauksista määrättävät tuomiot ovat johdonmukaisia ja vastaavat yleistä oikeustajua?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rikoslain (39/1889 ) 20 luvussa säädetään rangaistaviksi hyvin erilaisia seksuaalirikoksia. Samannimisetkin rikokset vaihtelevat tekotavoiltaan ja siten rangaistavuudeltaan huomattavasti. Erilaisten tekotapojen ja useiden rangaistuksen määräämisessä huomioon otettavien seikkojen vuoksi on säädetty suhteellisen laajoja rangaistusasteikkoja. Näistä rikoksista voidaan tuomita ankaria rangaistuksia. Laissa säädetty ankarin rangaistus on esimerkiksi raiskauksesta (1 §) kuusi vuotta vankeutta, törkeästä raiskauksesta (2 §) kymmenen vuotta vankeutta, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (6 §) neljä vuotta vankeutta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (7 §) kymmenen vuotta vankeutta.

Tuomioistuin on rangaistusta määrätessään eli rangaistusta rangaistusasteikkojen puitteissa mitatessaan ja rangaistuksen lajia valitessaan (esimerkiksi valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä) sidottu rikoslain 6 luvun säännöksiin, joiden mukaan rangaistukseen vaikuttavat tekoon ja tekijään liittyvät tapauskohtaiset seikat. Toisaalta on otettava huomioon myös rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan 9 §:n 1 momentin mukaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Rangaistuksen määräämiseen saattavat lisäksi vaikuttaa muut rikoslain 6 luvussa säädetyt rangaistuksen määräämisperusteet, kuten koventamisperusteet (5 §), lieventämisperusteet (6 §) ja kohtuullistamisperusteet (7 §).

Suomen seksuaalirikoslainsäädäntö on uudistettu vuoden 1999 alussa voimaan tulleella rikoslain 20 luvulla. Tuolloin lakiin säädettyjen rangaistusasteikkojen voidaan katsoa suurin piirtein vastaavan esimerkiksi pohjoismaista tasoa. Oikeusministeriö seuraa hallinnonalansa lainsäädännön toimivuutta mukaan lukien tuomioistuinten ratkaisutoiminta. Perustuslaissa säädetystä tuomioistuinten riippumattomuudesta kuitenkin seuraa, että tuomioistuinten ratkaisuihin ei saa vaikuttaa poliittisten päätöksentekijöiden tai viranomaisten taholta yksittäistä tapausta tai yleistä rangaistuskäytäntöä koskevin määräyksin tai ohjein. Käytännössä havaittaviin epäkohtiin on puututtava lainsäädäntötoimenpitein.

Yksittäisistä tuomioistuinratkaisuista ei välttämättä ilmene vielä lainsäädännön muutostarvetta, koska niistä ei voida tehdä johtopäätöksiä rangaistuskäytännön suurista linjoista. Muutenkaan tiedotusvälineissä esitetyistä lyhyistä uutisista ei tulisi tehdä pitkälle meneviä yleistyksiä tapausten laadusta. Jonkinlaisia suuntaviivoja voidaan saada siitä, minkälaisia keskimääräisiä rangaistuksia rikoksista tuomitaan. Tilastokeskuksen tietojen mukaan melko samanmittaisia keskimääräisiä rangaistuksia tuomitaan rikoksista, joiden rangaistusasteikot ovat samat.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on julkaissut huhtikuussa 2009 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuskäytäntöä koskevan tutkimuksen. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan perustekomuodon (rikoslain 20 luvun 6 §) rangaistuskäytäntö on epäyhtenäistä. Tutkimuksen tulosten perusteella on muutenkin aihetta arvioida, onko lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistustasossa tarkistamista, kun erityisesti otetaan huomioon näiden rikosten uhreilleen usein aiheuttamat vakavat ja pitkäaikaiset vahingot. Tutkimuksen julkaisemisen yhteydessä oikeusministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä on tällaisen arvioinnin tekeminen yleisemminkin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksista, ja työryhmän on tarvittaessa valmisteltava lainsäädäntöehdotukset. Erityistä huomiota työryhmän on kiinnitettävä ehdollisen vankeusrangaistuksen yleisyyteen rikoksista tuomittavana rangaistuksena.

Työryhmän asettamisesta ja puheestani tiedotettiin laajasti. Sekä puheeni tiedotustilaisuudessa että työryhmän asettamispäätös löytyvät oikeusministeriön nettisivuilta. Oikeusministeriössä suhtaudutaan rikollisuuden torjuntaan ja rikoslain muuttamiseen aina vakavasti ja tutkitun tiedon pohjalta. Vallan kolmijako-opin vuoksi on selvää, että oikeusministeri ei kommentoi keskeneräisiä juttuja, saati vedä niistä hätiköityjä johtopäätöksiä.

Eduskunnalle on juuri annettu hallituksen esitys laiksi oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 102/2009 vp ). Esitykseen sisältyy muun ohella ehdotus laiksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007 ) muuttamisesta. Ehdotuksen mukaan tuomioistuin voisi saada toisen tuomioistuimen salassa pidettävän asiakirjan asian ratkaisua varten lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Tuomioistuin voisi näin saada käyttöönsä esimerkiksi seksuaalirikosta koskevan toisen tuomioistuimen ratkaisun harkitessaan omaa päätöstään. Ehdotettu lainmuutos on omiaan edistämään yhtenäistä rangaistuskäytäntöä seksuaalirikosasioissa.

Helsingissä 9 päivänä heinäkuuta 2009

Oikeusministeri Tuija Brax
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 623/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Raija Vahasalo /saml:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att lagstiftningen ska preciseras så att de domar som meddelas för barnvåldtäkt blir konsekventa och motsvarar allmän rättskänsla?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I 20 kap. i strafflagen (39/1889 ) kriminaliseras mycket olika slags sexualbrott. Också brott med samma benämning varierar betydligt i fråga om gärningssätt och därmed också i fråga om straffbarhet. Eftersom gärningssätten varierar och flera olika omständigheter ska beaktas när straffet bestäms är de föreskrivna straffskalorna rätt vida. Det kan dömas ut stränga straff för dessa brott. De strängaste straffen enligt lagen är t.ex. fängelse i sex år för våldtäkt (1 §), fängelse i tio år för grov våldtäkt (2 §), fängelse i fyra år för sexuellt utnyttjande av barn (6 §) och fängelse i tio år för grovt sexuellt utnyttjande av barn (7 §).

När domstolen bestämmer ett straff, dvs. mäter ut straffet inom ramen för straffskalorna och väljer straffarten (t.ex. väljer mellan villkorligt och ovillkorligt fängelsestraff), är den bunden till bestämmelserna i 6 kap. i strafflagen som innebär att på straffet från fall till fall inverkar omständigheter som har samband med gärningen och gärningsmannen. Det ska dessutom också beaktas att straffpraxis ska vara enhetlig. Enligt 4 § i kapitlet ska straffet mätas ut så att det står i ett rättvist förhållande till hur skadligt och farligt brottet är, motiven till gärningen samt gärningsmannens av brottet framgående skuld i övrigt. Enligt 9 § 1 mom. kan ett fängelsestraff på högst två år förklaras villkorligt, om det inte med hänsyn till hur allvarligt brottet är, gärningsmannens skuld sådan den framgår av brottet eller gärningsmannens tidigare brottslighet förutsätts att ovillkorligt fängelse döms ut. På straffbestämningen kan dessutom inverka de övriga grunderna enligt 6 kap. i strafflagen, så som skärpningsgrunderna (5 §), lindringsgrunderna (6 §) och skälighetsgrunderna (7 §).

Finlands sexualbrottslagstiftning har förnyats genom 20 kap. i strafflagen. Kapitlet trädde i kraft vid ingången av 1999. De straffskalor som då togs in i lagen kan i stort sett anses motsvara t.ex. den nordiska nivån. Justitieministeriet ger akt på hur väl lagstiftningen inom dess förvaltningsområde fungerar, domstolarnas avgöranden medräknade. Av den oavhängighet för domstolarna som föreskrivs i grundlagen följer dock att politiska beslutsfattare eller myndigheter inte får påverka domstolarnas avgöranden genom bestämmelser eller anvisningar som gäller ett enskilt fall eller allmän straffpraxis. Missförhållanden som observerats i praktiken ska åtgärdas genom lagstiftning.

Enstaka domstolsavgöranden innebär inte i sig nödvändigtvis att det finns ett behov av att ändra lagstiftningen, eftersom avgörandena inte kan ligga till grund för slutsatser om de stora linjerna i straffpraxis. Man bör inte heller annars göra alltför långtgående generaliseringar utifrån massmediernas kortfattade nyhetsrapporteringar om olika fall. De genomsnittliga straff som döms ut för olika brott kan ge vissa riktlinjer. Enligt Statistikcentralens uppgifter är den genomsnittliga strafflängden relativt lika för brott med samma straffskala.

Rättspolitiska forskningsinstitutet publicerade i april 2009 en undersökning om straffpraxis i fråga om sexuellt utnyttjande av barn. Enligt slutsatserna i undersökningen är straffpraxis oenhetlig i fråga om grundgärningsformen (20 kap. 6 § i strafflagen). Undersökningsresultaten föranleder också i övrigt en bedömning av om straffnivån i fråga om utnyttjandebrott riktade mot barn bör ses över i synnerhet med hänsyn till att brotten orsakar offren allvarliga och långvariga skador. I samband med att undersökningen publicerades tillsatte justitieministeriet en arbetsgrupp för att göra den nämnda bedömningen också på ett allmännare plan när det gäller straff för sexualbrott som riktas mot barn. Vid behov ska arbetsgruppen utarbeta förslag till lagstiftning. Arbetsgruppen ska särskilt uppmärksamma den stora utbredning som villkorligt fängelsestraff har som det straff som döms ut för brotten.

Det informerades på bred front om tillsättandet av arbetsgruppen och om mina uttalanden. Både mitt tal vid pressinformationen och beslutet om tillsättandet av arbetsgruppen finns på justitieministeriets webbsidor. Vid justitieministeriet förhåller man sig alltid allvarligt till bekämpning av brottslighet och till ändringar av strafflagen. Forskningsrön står alltid som utgångspunkt. Med anledning av läran om maktens tredelning står det klart att justitieministern inte kommenterar mål som inte har avgjorts och i all synnerhet inte drar förhastade slutsatser utgående från dem.

Regeringens proposition med förslag till lag om justitieförvaltningens riksomfattande informationssystem och lagar som har samband med den (RP 102/2009 rd ) har nyss överlämnats till riksdagen. I propositionen ingår bl.a. ett förslag till lag om ändring av lagen om offentlighet vid rättegång i allmänna domstolar (370/2007 ). Enligt förslaget ska en domstol för avgörandet av ett mål eller ärende kunna ta del av en annan domstols sekretessbelagda handlingar i syfte att säkerställa enhetlig rättskipning. En domstol som ska pröva sitt beslut kan alltså få tillgång till en annan domstols avgörande av t.ex. ett sexualbrott. Den föreslagna lagändringen är ägnad att främja enhetlig straffpraxis i sexualbrottmål.

Helsingfors den 9 juli 2009

Justitieminister Tuija Brax