Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 627/2008 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 627/2008 vp - Satu Taiveaho /sd

Kotisairaalatoiminnan asema

Eduskunnan puhemiehelle

Monella paikkakunnalla on aloitettu kotisairaalatoiminta, joka on vakiinnuttamassa paikkaansa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon sekä perinteisen sairaalahoidon rinnalla. Kotisairaalatoimintaa on tällä hetkellä parillakymmenellä paikkakunnalla. Ensimmäinen kotisairaala aloitti toimintansa Tammisaaressa vuonna 1995. Kotisairaalatoiminta on asiakkaiden kannalta usein toivotuin hoitomuoto. Se tukee monella tavoin myös asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämistä perinteistä sairaalahoitoa paremmin silloin, kun hoito tällä muodolla on mahdollista toteuttaa. Kotisairaalatoiminnan toivoisikin leviävän yhä laajemmin yhteiskunnassa.

Lainsäädännöllisesti käsitettä "kotisairaala" ei kuitenkaan tunneta, minkä vuoksi käsitteen alla toimii tällä hetkellä hyvin erimuotoisia ja erityyppisiä toimintoja. Joillakin paikkakunnilla toiminta on ympärivuorokautista, toisilla taas ei. Samoin joillakin paikkakunnilla toiminta sijoittuu selkeästi sairaalan yhteyteen ja korvaa erikoissairaanhoitoa tai perusterveydenhuollon ns. sairaalaosastojen hoitoa ja palveluja. Joillakin paikkakunnilla kotisairaala saattaa olla sijoitettuna perusterveydenhuollon ja avopalveluiden yhteyteen. Joillakin paikkakunnilla kotisairaalatoiminta koskee lähinnä akuuttisairaanhoitoa sekä saattohoidossa olevia potilaita tai kotisairaala-käsitettä saatetaan käyttää ns. tehostetusta koti-sairaanhoidosta.

Hoitoon pääsyn joustavuus ja eri paikkakuntien erilaisten tarpeiden huomioon ottaminen on tärkeää, vaikkakin samalla asioista saattaa seurata eriarvoisuutta ihmisten välillä eri paikkakunnilla. Esimerkiksi se, minkä toiminnon yhteydessä kotisairaala toimii, vaikuttaa potilaan saamiin etuuksiin. Tällä hetkellä pahimmassa tapauksessa eri viranomaiset määrittelevät kotisairaalan eri lailla, ja siitä saattaa seurata keskenään ristiriitaisia tukipäätöksiä samallekin henkilölle. Tällöin asiakkaan etu ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Myös maksujen määrittelyssä on suuria eroja. Etuuksia myönnettäessä ja harkittaessa tulisi luonnollisesti toiminnon nimeä tai sen eri organisaatioihin sijoittumista tärkeämpää olla palvelun sisältö, ja siitä tulisi seurata samanlaiset tulkinnat eri paikkakunnilla.

Tällaiset hankalat ja ristiriitaiset tulkinnat saattavat koskea esim. asiakasmaksujen määrittelyä ja potilasmaksujen huomiointia maksukaton määrittelyssä, lääkekorvauksissa ja siinä, kuinka hoidossa käytettävät tuotteet kustannetaan. Pahimmassa tapauksessa saattaa tulkinnoista seurata se, että potilaan kannalta on selvästi edullisempaa olla perinteisessä sairaalahoidossa, jossa hoito kokonaisuudessaan sisältyy sairaalamaksuun. Esimerkiksi silloin, kun potilaalle on tullut maksukatto täyteen, kotisairaalahoito saattaa olla tulkinnoista johtuen potilaalle epäedullinen. Ongelmia tulee myös siitä, kun esimerkiksi haavahoitopotilas siirtyy jatkohoitoon kotisairaalasta avohoidon puolelle. Potilas joutuu kustantamaan itse kalliit haavanhoitotuotteet toisin kuin sairaalahoidossa. Tämä voi muodostua kompastuskiveksi pienituloisten potilaiden siirtymiselle avohoitoon. Samoin on ollut tilanteita, joissa kotisairaalan selkeän juridisen määrittelyn puuttuminen on aiheuttanut hankalia tulkintoja esimerkiksi vakuutusyhtiöiden korvauksissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen kotisairaalatoiminnan lainsäädännöllisestä epäselvyydestä ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä tilanteen korjaamiseksi sekä eriarvoisuuden ja perusteluissa mainittujen tulkintaepäselvyyksien vähentämiseksi eri paikkakuntien ja eri viranomaisten välillä?

Helsingissä 10 päivänä syyskuuta 2008

Satu Taiveaho /sd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toi-mittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Satu Taiveahon /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 627/2008 vp:

Onko hallitus tietoinen kotisairaalatoiminnan lainsäädännöllisestä epäselvyydestä ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä tilanteen korjaamiseksi sekä eriarvoisuuden ja perusteluissa mainittujen tulkintaepäselvyyksien vähentämiseksi eri paikkakuntien ja eri viranomaisten välillä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kotisairaalatoiminta on vakiinnuttamassa paikkaansa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon sekä perinteisen sairaalahoidon rinnalla. Kotisairaalatoiminta on asiakkaiden kannalta usein toivotuin hoitomuoto. Se tukee monella tavoin myös asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämistä perinteistä sairaalahoitoa paremmin silloin, kun hoito tällä muodolla on mahdollista toteuttaa. Lainsäädännöllisesti käsitettä "kotisairaala" ei kuitenkaan tunneta. Käsitteen alla toimii tällä hetkellä hyvin erimuotoisia ja erityyppisiä toimintoja. Joillakin paikkakunnilla toiminta on ympärivuorokautista, toisilla taas ei. Samoin joillakin paikkakunnilla toiminta sijoittuu selkeästi sairaalan yhteyteen ja korvaa erikoissairaanhoitoa tai perusterveydenhuollon ns. sairaalaosastojen hoitoa ja palveluja. Joillakin paikkakunnilla kotisairaala saattaa olla sijoitettuna perusterveydenhuollon ja avopalveluiden yhteyteen. Joillakin paikkakunnilla kotisairaalatoiminta koskee lähinnä akuuttisairaanhoitoa sekä saattohoidossa olevia potilaita tai kotisairaalakäsitettä saatetaan käyttää ns. tehostetusta kotisairaanhoidosta

Se, minkä toiminnon yhteydessä kotisairaala toimii, vaikuttaa potilaan saamiin etuuksiin. Eri viranomaiset määrittelevät kotisairaalan eri tavalla, ja siitä saattaa seurata keskenään ristiriitaisia tukipäätöksiä samallekin henkilölle. Asiakkaan etu ei tällöin toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Tulkinnoista saattaa seurata se, että potilaan kannalta on selvästi edullisempaa olla perinteisessä sairaalahoidossa, jossa hoito kokonaisuudessaan sisältyy sairaalamaksuun.

Kotisairaalaan liittyvät näkökohdat arvioidaan terveydenhuoltolainsäädännön valmistelun yhteydessä, jotta aiemmat epäkohdat erityisesti asiakas- ja potilasnäkökulman kannalta poistuvat.

Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2008

Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 627/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Satu Taiveaho /sd:

Är regeringen medveten om oklarheterna i lagstiftningen i samband med den sjukhusanslutna hemsjukvården och
vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att rätta till situationen samt minska ojämlikheten och eliminera de oklarheter beträffande tolkningen som nämns i motiveringen när det gäller olika orter och myndigheter?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Den sjukhusanslutna hemsjukvården håller på att etableras vid sidan av hemtjänsten och hemsjukvården samt den traditionella sjukhusvården. Sjukhusansluten hemsjukvård är ofta den vårdform som klienterna helst väljer. På många sätt bidrar den bättre än den traditionella sjukhusvården till att upprätthålla klientens funktionsförmåga i sådana fall då denna vårdform är möjlig. Lagstiftningen känner dock inte till begreppet "sjukhusansluten hemsjukvård". För närvarande innefattar begreppet många olika former och typer av funktioner. På vissa orter har man verksamhet dygnet runt, medan andra orter inte har det. Likaså har vissa orter verksamheten tydligt förlagd till sjukhuset på orten där den ersätter den specialiserade sjukvården eller den vård och de tjänster som ges på s.k. sjukhusavdelningar inom primärvården. Vissa orter kan ha förlagt den sjukhusanslutna hemsjukvården till primärvården och öppenvården. På andra orter omfattar verksamheten närmast akut sjukhusvård eller patienter som vårdas palliativt. Begreppet sjukhusansluten hemsjukvård kan ibland även användas om den s.k. effektiviserade hemsjukvården.

Vilka förmåner patienten får är beroende av den funktion inom ramen för vilken den sjukhusanslutna hemsjukvården tillhandahålls. Olika myndigheter definierar den sjukhusanslutna hemsjukvården på olika sätt, vilket kan leda till att samma person får motstridiga stödbeslut. I sådana fall tillgodoses inte klientens intressen på bästa möjliga sätt. Följden av tolkningarna kan för patientens del innebära att det blir betydligt förmånligare med traditionell sjukhusvård, där vården och behandlingen i sin helhet ingår i sjukhusavgiften.

För att avhjälpa tidigare missförhållanden, i synnerhet ur klientens och patientens synvinkel, kommer man att göra en bedömning av synpunkterna på den sjukhusanslutna hemsjukvården i samband med beredningen av hälsovårdslagstiftningen.

Helsingfors den 1 oktober 2008

Omsorgsminister Paula Risikko