Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 698/2004 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 698/2004 vp - Marjukka Karttunen /kok

Tekoja mm. Internetin lapsipornon vastustamiseen

Eduskunnan puhemiehelle

Julkisuudessa olleiden tietojen (esimerkiksi Helsingin Sanomien muokkaama AP:n tiedote, HS 22.9.2004) mukaan Norjan keskusrikospoliisi ja valtion omistama Telenor alkavat kamppailla Internetin lapsipornoa vastaan. Telenor ryhtyy suodattamaan verkkosivuja, joiden sisältö on poliisin kriteerien mukaan lapsipornoa. Jokainen tällaisille laittomille sivuille pyrkivä norjalainen saa päätteelleen ilmoituksen suodattimesta ja linkkiosoitteen keskusrikospoliisin kotisivuille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on maamme lapsipornon vastaisen toiminnan nykytila kansainvälinen yhteistyö mukaan lukien ja
onko Suomessa suunnitelmia vastaavan tyyppiseen toimintaan kuin Norjassa lapsipornon eliminoimiseksi esimerkiksi Internetissä?

Helsingissä 22 päivän syyskuuta 2004

Marjukka Karttunen /kok
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Marjukka Karttusen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 698/2004 vp:

Mikä on maamme lapsipornon vastaisen toiminnan nykytila kansainvälinen yhteistyö mukaan lukien ja
onko Suomessa suunnitelmia vastaavan tyyppiseen toimintaan kuin Norjassa lapsipornon eliminoimiseksi esimerkiksi Internetissä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito kriminalisoitiin Suomessa verraten myöhään. Poliisin kirjaamien hallussapitorikosten lukumäärä on toistaiseksi ollut vähäinen, joskin siinä on havaittavissa kasvava trendi. Kuluvana vuonna 10.9.2004 mennessä on kirjattu yhteensä 56 hallussapitorikosta. Ajallisesti tapaukset painottuvat loppukevääseen. Tuolloin Suomi osallistui yhteispohjoismaiseen operaatioon, jonka yhteydessä Pohjoismaissa suoritettiin koordinoidusti satoja kotietsintöjä. Suomen osalta epäiltyjä oli runsaassa 30 eri poliisipiirissä. Operaatiossa onnistuttiin jäljempänä selostettavista lainsäädännöllisistä ongelmista huolimatta, koska epäillyt olivat käyttäneet luottokortteja hankkiessaan pääsyn maksullisille suljetuille nettisivuille, jotka sisälsivät lapsipornografiaa.

On todettava, että vastaavanlaisia kansainvälisiä operaatioita on ollut viime vuosina useita, mutta Suomen osalta ongelmat ovat kilpistyneet jäljempänä selostettaviin lainsäädännöllisiin ongelmiin - ei poliisin kykyyn tai tahtoon lapsipornon torjunnassa.

Pääosa lapsipornografian levittämisestä toteutetaan Internetin välityksellä. Merkittävin ongelma Internetin välityksellä tapahtuvan lapsipornografian levittämisen paljastamiselle on ollut poliisin tiedonsaantia koskevien säännösten puutteellisuus. Vaikka poliisilla on ollut esimerkiksi tiedossaan rikoksesta epäillyn henkilön vaihtuva IP-tunnus, teleyritykset eivät ole antaneet tietoja asiakkaansa henkilöllisyydestä. Usea lapsipornografiaa koskeva rikos on tämän vuoksi jäänyt Suomessa selvittämättä. Merkittävä muutos kyseiseen asiantilaan on saatu 1.9.2004 voimaan tulleen poliisilain (493/1995 ) 36 §:n muutoksen johdosta. Poliisilla on nyt oikeus saada teleyritykseltä ja yhteisötilaajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, jota ei mainita julkisessa luettelossa, tai telepäätelaitteen tai liittymän muut yksilöivät tiedot, jos tietoja yksittäistapauksessa tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi.

Edellä mainitun säännösmuutoksen voimaantuloajankohdasta johtuen sen vaikutusta on vielä toistaiseksi vaikea arvioida. Sillä tullee kuitenkin olemaan merkittävä positiivinen vaikutus lapsipornografian torjunnassa. Tietoverkon erilaisuus toimintaympäristönä antaa myös aiheen arvioida jatkossa poliisilain peitetoimintaa ja valeostoa koskevien säännösten soveltuvuutta ja soveltamista lapsipornon torjunnassa.

Lapsipornografian levittäminen on hyvin kansainvälistä, ja teot toteutetaan lähes poikkeuksetta hyvin suljetuissa piireissä ja keskusteluryhmissä. Jäseneksi pääseminen edellyttää, että hakija pystyy toimittamaan lapsipornografiaa "ringissä" jo jäsenenä olevalle henkilölle. Koska lainsäädäntö ja käytettävissä olevat keinot vaihtelevat valtioittain, Suomen poliisi vastaanottaa säännöllisesti ulkomailta tietoja tapauksista, joissa tutkinnan yhteydessä on paljastunut yhteyksiä myös Suomeen.

Lapsipornon vastainen toiminta on osa muuta rikostorjuntaa. Kysymyksessä olevia rikoksia paljastetaan sekä tietoverkkoympäristössä että sen ulkopuolella. Nykyisellään poliisilla on yli 20 paikkakunnalla poliisimiehiä, jotka on koulutettu keskusrikospoliisin toimesta. Kyseisillä henkilöillä on valmiudet lapsipornon tietotekniseen tutkintaan. Suomessa toimii myös neljä Europolin ja Interpolin kouluttamaa tutkijaa. Keskusrikospoliisiin on lisäksi sijoitettu kansallinen koordinaatiopiste, joka huolehtii kansainvälisestä tietojenvaihdosta, sekä Internet-rikostiedusteluun erikoistunut ryhmä, jonka pääasiallisena tehtävänä on lapsipornon seuranta ja paljastaminen.

Eräs keskeinen kansanvälinen menetelmä lapsipornografiaa koskevien tapausten tutkinnassa on Interpolin pääsihteeristössä noin kolme vuotta sitten käyttöön otettu lapsipornografian vertailutietokanta, joka sisältää tietoja eri puolilla maailmaa takavarikoidusta lapsipornografiasta. Sen avulla voidaan selvittää nopeasti, onko kulloinkin paljastuneessa uudessa tapauksessa esille tullutta aineistoa tavattu aikaisemmin muualla, onko lapset tunnistettu, onko tuottajat paljastettu jne. Keskeisenä tavoitteena on uusien produktioiden tunnistaminen ja tutkintatoimenpiteiden kohdistaminen. Interpolin lapsipornografian vertailutietokannan tiedot ja palvelut ovat keskusrikospoliisin välityksellä myös muiden poliisiyksiköiden käytettävissä. Toistaiseksi palveluja on käytetty vähän, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa edellä mainitut lainsäädännölliset puutteet.

Muiden viranomaisten toimien osalta voidaan todeta, että Valtakunnansyyttäjänvirasto on nimennyt kyseessä olevaa asiaa varten niin sanotut avainsyyttäjät, joiden kanssa tehty yhteistyö on ollut tiivistä. Aktiivista yhteistyötä on tehty myös muiden toimijoiden, kuten liikenne- ja viestintäministeriön, Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Internet-palveluntarjoajien, kanssa.

Elokuun alussa 2004 tulivat voimaan uudistetut sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoa (RL 17:19) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä (RL 17:18) koskevat rikoslain säännökset. Uutena asiana rikoslakiin sisällytettiin muun muassa törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen (RL 17:18a), josta teosta voidaan tuomita vähintään neljän kuukauden ja enintään kuuden vuoden mittainen vankeusrangaistus. Myös sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoa koskevaa enimmäisrangaistusta nostettiin. Pakkokeinolakia (450/1987 ) muutettiin samanaikaisesti siten, että poliisi voi käyttää telekuuntelua törkeän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisen tutkinnassa.

Suomen osalta ei ole vireillä Norjan mallin mukaista toimintaa, mikäli sillä tarkoitetaan tietoverkkoyhteyksien kautta Suomesta toiseen valtioon suuntautuvan tietoliikenteen suodattamista. Toimintamalli, jossa suodatettaisiin Suomesta suuntautuvaa tietoliikennettä ulkomailla sijaitseville sisällöltään laittomaksi arvioiduille sivustoille, saattaisi antaa aihetta lähempään tarkasteluun.

Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2004

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 698/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjukka Karttunen /saml:

Hur ser nuläget ut i vårt land för verksamheten mot barnpornografi, det internationella samarbetet inkluderat, och
har Finland några planer på motsvarande typ av verksamhet som i Norge för att eliminera barnpornografi t.ex. på Internet?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Innehav av barnpornografisk bild kriminaliserades relativt sent i Finland. Antalet innehavsbrott som har bokförts av polisen har tillsvidare varit lågt, även om en växande trend har kunnat observeras. Under innevarande år fram till 10.9.2004 har sammanlagt 56 innehavsbrott bokförts. Tidsmässigt koncentrerar sig fallen till slutet av våren. Då deltog Finland i en samnordisk operation och i samband med denna utfördes koordinerat hundratals husrannsakningar. För Finlands del fanns det misstänkta i drygt 30 polisdistrikt. Operationen lyckades trots de lagstiftningsmässiga problem som refereras nedan, eftersom de misstänkta hade använt sig av kreditkort när de skaffade sig tillträde till de avgiftsbelagda slutna Internetsidor som innehöll barnpornografi.

Det måste konstateras att det har funnits flera motsvarande internationella operationer under de senaste åren, men att de för Finlands del har stupat på de lagstiftningsmässiga problem som refereras nedan - inte på polisens förmåga eller vilja att bekämpa barnpornografi.

Största delen av spridningen av barnpornografi sker via Internet. Det största problemet med att avslöja spridning av barnpornografi via Internet har varit bristerna i bestämmelserna om polisens rätt att få uppgifter. Fastän polisen t.ex. har känt till en brottsmisstänkt persons dynamiska IP-adress har teleföretagen inte lämnat uppgifter om sina kunders identitet. Flera brott som gäller barnpornografi har på grund av detta blivit ouppklarade i Finland. En betydelsefull förändring av situationen har skett i och med den ändring av 36 § polislagen (493/1995 ) som trädde i kraft 1.9.2004. Polisen har nu rätt att av ett teleföretag och en sammanslutningsabonnent få kontaktuppgifter om en sådan teleanslutning som inte är upptagen i en offentlig katalog eller andra uppgifter som specificerar en teleterminalutrustning eller en anslutning, om uppgifterna i ett enskilt fall behövs för utförandet av en uppgift som ankommer på polisen.

På grund av den tidpunkt då ovan nämnda lagändring trädde i kraft är det tillsvidare svårt att bedöma dess effekt. Den kommer ändå att ha en betydande positiv effekt på bekämpningen av barnpornografi. De annorlunda verksamhetsbetingelser som gäller datanätet ger också anledning till att i fortsättningen bedöma lämpligheten i och tillämpningen av de bestämmelser i polislagen som gäller täckoperationer och bevisprovokation genom köp vid bekämpning av barnpornografi.

Spridningen av barnpornografi är mycket internationell och gärningarna utförs nästan undantagslöst i mycket slutna kretsar och diskussionsgrupper. För att bli medlem förutsätts att den som söker medlemskap kan leverera barnpornografi till en person som redan är medlem i "ringen". Eftersom lagstiftningen och de medel som står till buds varierar olika stater emellan, mottar den finska polisen regelbundet uppgifter från utlandet om fall där kopplingar också till Finland har framkommit i utredningarna.

Verksamheten mot barnpornografi utgör en del av den övriga brottsbekämpningen. Brotten i fråga avslöjas såväl i datanätsmiljön som utanför den. I dagens läge har polisen på över 20 orter polismän som har utbildats av centralkriminalpolisen. Dessa personer har färdigheter att utföra datateknisk utredning av barnpornografi. I Finland verkar också fyra utredare som är utbildade av Europol och Interpol. Till centralkriminalpolisen har dessutom förlagts ett nationellt samordningsställe som sköter om det internationella informationsutbytet samt en grupp som är specialiserad på spaning som rör Internetbrott och vars huvuduppgift är att följa upp och avslöja barnpornografi.

En viktig internationell metod i utredningen av fall som rör barnpornografi är den referensdatabas över barnpornografi som för tre år sedan togs i bruk vid Interpols generalsekretariat och som innehåller uppgifter om barnpornografi som tagits i beslag på olika håll i världen. Med dess hjälp går det snabbt att utreda om det material som kommer fram när ett nytt fall avslöjas har påträffats tidigare på annat håll, om barnen har identifierats, om producenternas har avslöjats osv. Ett centralt mål är att identifiera nya produktioner och att inrikta utredningsåtgärderna. Uppgifterna och tjänsterna i Interpols referensdatabas över barnpornografi har genom centralkriminalpolisens förmedling också stått till de övriga polisenheternas förfogande. Tillsvidare har tjänsterna utnyttjats i liten omfattning, vilket bl.a. har berott på ovan nämnda lagstiftningsmässiga brister.

I fråga om åtgärder från andra myndigheters sida kan konstateras att Riksåklagarämbetet har utsett så kallade nyckelåklagare för nämnda fråga, och det samarbete som har bedrivits med dem har varit intensivt. Aktivt samarbete har också bedrivits med andra aktörer, såsom kommunikationsministeriet, Mannerheims barnskyddsförbund och Internetleverantörer.

De reviderade bestämmelserna i strafflagen om innehav av barnpornografisk bild (SL 17:19) och om spridning av barnpornografisk bild (SL 17:18) trädde i kraft i början av augusti år 2004. Som en ny sak i strafflagen infördes grov spridning av barnpornografisk bild (SL 17:18a), och för sådan gärning kan fängelse i minst fyra månader och högst sex år utdömas. Också maximistraffet för innehav av barnpornografisk bild höjdes. Tvångsmedelslagen (450/1987 ) ändrades samtidigt så att polisen kan använda sig av teleavlyssning vid utredning av grov spridning av barnpornografisk bild.

För Finlands del är inte någon verksamhet enligt den norska modellen aktuell, om med detta avses filtrering av datakommunikation via nätverksförbindelser från Finland till en annan stat. En handlingsmodell där man skulle filtrera datakommunikation från Finland till utomlands belägna webbplatser vars innehåll bedöms vara olagligt, kunde ge anledning till en närmare granskning.

Helsingfors den 11 oktober 2004

Inrikesminister Kari Rajamäki