KIRJALLINEN KYSYMYS 709/2008 vp

Naakkakanta on Suomessa viime vuosina kasvanut. Tämä on näkynyt mm. Kyrönmaan alueella, jossa on oleskellut jo toisena kesänä peräkkäin vähintään 700 yksilön yhdyskunta. Tämänkokoinen naakkayhdyskunta aiheuttaa ulosteillaan valtavasti likaantumista. Likaantuminen ei ainoastaan vähennä asuinympäristön, kuten pihojen ja lasten leikkipaikkojen, viihtyisyyttä ja lisää sairastumisriskejä vaan voi myös aiheuttaa vakavia ongelmia elinkeinonharjoittamiselle. Esimerkiksi viljankäsittelylaitteiden likaantuminen voi aiheuttaa pahimmillaan viljan ostosopimusten peruuntumisen ja elinkeinon menettämisen.

Luonnonsuojelulain perusteella naakat ovat rauhoitettuja. Näistä rauhoitusmääräyksistä alueellinen ympäristökeskus voi myöntää poikkeuksia mm. terveydellisistä syistä tai viljelmille tai kotieläimille koituvien vakavien vahinkojen ehkäisemiseksi. Kuitenkin käytännössä poikkeuksia ei myönnetä riittävässä laajuudessa, jotta naakkojen aiheuttamista likaantumisongelmista päästäisiin todella eroon. Esimerkiksi Kyrönmaan alueella oleskelevasta naakkapopulaatiosta saisi ympäristökeskuksen luvalla ampua vain muutamia yksilöitä, millä ei kuitenkaan ole käytännön merkitystä elinkeinonharjoittajille aiheutuvan likaantumisongelman ratkaisussa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että alueelliset ympäristökeskukset myöntävät lupia sellaisten suurten naakkapopulaatioiden merkittäväksi vähentämiseksi, jotka aiheuttavat paikallisesti huomattavaa likaantumista ja näin vakavasti haittaavat elinkeinonharjoittamista, kuten viljan varastointia ja -välitystoimintaa?

Helsingissä 2 päivänä lokakuuta 2008

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 709/2008 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että alueelliset ympäristökeskukset myöntävät lupia sellaisten suurten naakkapopulaatioiden merkittäväksi vähentämiseksi, jotka aiheuttavat paikallisesti huomattavaa likaantumista ja näin vakavasti haittaavat elinkeinonharjoittamista, kuten viljan varastointia ja -välitystoimintaa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Naakasta tuli luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji, kun luonnonsuojelulaki (1096/1996) astui voimaan 1.1.1997. Suomessa arvioidaan pesivän 80 000-130 000 naakkaparia. Kanta on vahvistunut selvästi, sillä 1990-luvun puolivälissä kannan kooksi arvioitiin 50 000 paria. Kanta on turvattu ja edelleen kasvussa. Huomattava osa kannasta on nuoria lintuja, jotka kiertelevät suurina parvina sopivien ruokailupaikkojen ympärillä. Naakat tulevat sukukypsiksi kaksivuotiaina. Ne pesivät kolonioissa, joissa vallitsee kova kilpailu sopivista pesäkoloista ja -paikoista. Kolopuut ja onkaloiset kallioseinämät ovat niiden luontaisia pesimäpaikkoja, mutta kulttuuriympäristön lintuina ne pesivät myös kaikenlaisten rakennusten koloissa.

Naakkojen aiheuttaman likaantumisongelman vakavuuden arviointi kuuluu kunnan terveysviranomaiselle. Terveydensuojelulain (763/1994) mukaan kunnan terveysviranomainen voi määrätä tarvittavista toimenpiteistä terveyshaittaa aiheuttavien vahinkoeläinten hävittämiseksi kiinteistöltä. Kiinteistön omistaja, joka on saanut terveysviranomaisilta velvoitteen toimenpiteisiin terveyshaittaa aiheuttavien vahinkoeläinten hävittämiseksi kiinteistöltä, tarvitsee alueelliselta ympäristökeskukselta luvan rauhoitussäännöksistä poikkeamiseen. Poikkeamisen edellytyksistä säädetään luonnonsuojelulaissa ja lintudirektiivissä. Lupaa ratkaistessa selvitetään tapauskohtaisesti erilaisten ratkaisujen käyttömahdollisuudet.

Naakan aiheuttamien likaantumisongelmien ehkäisyyn on olemassa monenlaisia ratkaisuja. Naakat ovat varsin älykkäitä lintuja ja niiden käytöstä voidaan manipuloida. Viljan varastoinnin ja välitystoiminnan käsittelyn vaiheita ja siinä käytettäviä rakenteita voidaan muuttaa niin, etteivät naakat pääse kosketuksiin viljan kanssa. Naakat voidaan karkottaa saneeraamalla pesimäajan ulkopuolella pesäpaikat ja niihin johtavat aukot. Naakoille voidaan asettaa myös pesäpönttöjä paikkoihin, joissa niistä ei ole haittaa. Niiden poissa pitämiseksi voidaan käyttää erilaisia pelottimia, esimerkiksi huuhkajan kuvaa. Ne reagoivat voimakkaasti myös lajitoverinsa hätään ja varoituksiin, joista tehtyjä äänitteitä voidaan käyttää pelottimina.

Koska naakkakanta Suomessa on vahvistunut selvästi, ympäristöministeriön on mahdollista arvioida naakkojen vähentämistä tietyillä alueilla kannan koon ja levinneisyyden perusteella. Yksittäistapauksissa alueelliset ympäristökeskukset tekevät poikkeuspäätökset.

Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2008

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 709/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf:

Vilka åtgärder avser regeringen att vidta för att de regionala miljöcentralerna ska medge tillstånd för betydande minskning av de stora populationerna av kajor som lokalt åstadkommer betydande nedsmutsning och på detta sätt allvarligt skadar idkandet av näring, t.ex. lagring och förmedling av säd?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Kajan blev en i naturvårdslagen fridlyst art när den nya naturvårdslagen (1096/1996) trädde i kraft 1.1.1997. Enligt uppskattning häckar 80 000-130 000 kajpar i Finland. Beståndet har vuxit märkbart, i mitten av 1990-talet uppskattades antalet par till 50 000. Beståndet är tryggat och fortsätter att växa. En betydande del av beståndet är unga fåglar som rör sig i stora flockar kring lämpliga matställen. Kajorna blir könsmogna vid två års ålder. De häckar i kolonier där hård konkurrens råder om lämpliga bohålor och andra boplatser. Håligheter i träd och bergväggar är kajornas naturliga häckningsplatser, men de har anpassat sig till kulturmiljöer och häckar också i håligheter i alla möjliga byggnader.

Det är de kommunala hälsovårdsmyndigheterna som ska bedöma hur allvarligt det nedsmutsningsproblem som kajorna förorsakar är. Enligt hälsoskyddslagen (763/1994) kan den kommunala hälsoskyddsmyndigheten föreskriva om behövliga åtgärder för utrotning av sådana skadedjur i fastigheter som medför sanitära olägenheter. Fastighetsägaren som hälsovårdsmyndigheterna ålagt skyldighet att vidta åtgärder för att utrota skadedjuren måste få tillstånd av den regionala miljöcentralen får att kunna avvika från bestämmelserna om fridlysning. Naturvårdslagen och fågeldirektivet innehåller bestämmelser om förutsättningarna för avvikelse. När frågan om tillstånd avgörs utreds olika möjligheter till lösningar för varje enskilt fall.

Det går att hitta olika lösningar på problemet med nedsmutsande kajor. Kajorna är synnerligen intelligenta fåglar och deras beteende kan manipuleras. Man kan ändra metoderna och rutinerna kring lagringen och förmedlingen av säd så att kajorna inte kommer i beröring med säden. Kajorna kan fördrivas genom att utanför häckningstiden sanera bort boplatserna och de öppningar som leder till dem. Man kan också sätta upp holkar på platser där kajorna inte stör. Man kan använda olika slags fågelskrämmor för att hålla kajorna borta, t.ex. bilder av berguv. Kajorna reagerar också kraftigt på nödskrik och varningar från sina artfränder och man kan använda sådana ljudupptagningar för att skrämma bort kajorna.

Eftersom beståndet i Finland har vuxit märkbart, kan miljöministeriet överväga en minskning av populationen av kajor i vissa områden på basis av beståndets storlek och utbredning. Det är de regionala miljöcentralerna som i enskilda fall fattar beslut om avvikelse från bestämmelserna.

Helsingfors den 14 november 2008