KIRJALLINEN KYSYMYS 752/2006 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Lapsilisä on Suomessa merkittävin lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden kustannusten tasaaja. Sitä maksetaan valtion varoista jokaisen Suomessa asuvan alle 17-vuotiaan lapsen elatusta varten. Lapsilisä on verotonta tuloa, eikä perheen varallisuus vaikuta sen saamiseen. Lapsilisän suuruus riippuu perheen lapsiluvusta. Lapsilisän arvioidaan kattavan noin puolet lapsen perheelle aiheuttamista kustannuksista. Yksinhuoltaja saa korotettua lapsilisää. Yksinhuoltajalle maksetaan jokaisesta lapsesta lapsilisään yksinhuoltajakorotusta 36,60 euroa. Orvoksi jäänyt lapsi ei ole oikeutettu saamaan korotettua lapsilisää.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen epäkohdasta, että orvon lapsen lapsilisä on pienempi kuin esimerkiksi yksinhuoltajan lapsen lapsilisä, vaikka yksinhuoltajan lapsella voivat molemmat vanhemmat olla yhä elossa, ja

mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä lapsilisän oikeudenmukaisuuden takaamiseksi?

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2006

Maija Rask /sd
Rakel Hiltunen /sd
Sirpa Paatero /sd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Maija Raskin /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 752/2006 vp:

Onko hallitus tietoinen epäkohdasta, että orvon lapsen lapsilisä on pienempi kuin esimerkiksi yksinhuoltajan lapsen lapsilisä, vaikka yksinhuoltajan lapsella voivat molemmat vanhemmat olla yhä elossa, ja

mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä lapsilisän oikeudenmukaisuuden takaamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Lapsilisälain (796/1992 ) mukaan alle 17-vuotiaan lapsen elatusta varten maksetaan valtion varoista lapsilisää. Lapsilisä on lasta kohden 100 euroa kalenterikuukaudessa, mutta jos perheessä on useampia lapsia tuki on lasta kohden suurempi viidenteen lapseen saakka. Yksinhuoltajan lapsesta lapsilisä maksetaan korotettuna 36,60 eurolla kuukaudessa. Lapsilisälaissa yksinhuoltajalla tarkoitetaan lapsilisän nostamiseen oikeutettua henkilöä, joka ei lapsilisän maksukuukauden alkaessa ole avioliitossa tai joka ennen maksukuukauden alkua on muuttanut puolisostaan erilleen yhteiselämän lopettamiseksi. Yksinhuoltajana ei kuitenkaan pidetä henkilöä, joka avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa toisen henkilön kanssa. Lapsilisään sisältyy yksinhuoltajakorotus myös tilanteissa, joissa tuki maksetaan perhe- ja laitoshoidon aikana kunnalle tai 15 vuotta täyttäneelle lapselle itselleen.

Hallituksen esityksessä lapsilisälaiksi (HE 75/1993 vp ) todetaan, että yksinhuoltajan määrittelyllä halutaan yksinhuoltajan lapsesta korotettuna maksettava lapsilisä kohdentaa ainoastaan lasta tosiasiallisesti yksinään huoltavalle lapsilisän nostajalle.

Edellä mainitusta lapsilisälaista tai siihen liittyvästä hallituksen esityksestä ei löydy perusteita orvoksi jääneestä lapsesta maksettavan lapsilisän kohdalla poiketa yksinhuoltajakorotuksen maksamisesta, jos lapsen huolto ja huoltajien perhetilanne muilta osin täyttää laissa mainitut yksinhuoltajuuden tunnusmerkit.

Lapsilisälain mukaan lapsilisää haetaan Kansaneläkelaitokselta. Kansaneläkelaitoksen päätökseen tyytymätön saa hakea muutosta sosiaalivakuutuslautakunnalta ja sosiaalivakuutuslautakunnan päätökseen tyytymätön tarkastuslautakunnalta. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedossa ei ole, että edellä mainitut tahot tulkitsisivat yksinhuoltajan lapsesta maksettavan korotuksen myöntämisperusteita lapsilisälaista ja sen perusteluista poikkeavasti.

Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2006

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 752/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Maija Rask /sd m.fl.:

Är regeringen medveten om det missförhållande att barnbidraget för ett föräldralöst barn är mindre än barnbidraget för t.ex. en ensamförsörjares barn, fastän båda föräldrarna till en ensamförsörjares barn fortfarande kan leva, och

vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att garantera att barnbidraget är rättvist?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt barnbidragslagen (796/1992 ) betalas barnbidrag av statens medel för underhåll av ett barn som inte har fyllt 17 år. Barnbidraget uppgår till 100 euro per barn och kalendermånad, men om familjen har flera barn är stödet per barn större ända till det femte barnet. För en ensamförsörjares barn betalas barnbidraget höjt med 36,60 euro per månad. Med ensamförsörjare avses i barnbidragslagen en person som har rätt att lyfta barnbidrag och som i början av betalningsmånaden för barnbidraget inte lever i äktenskap eller som före betalningsmånadens början har flyttat ifrån sin make i syfte att upphöra med samlevnaden. Som ensamförsörjare anses dock inte en person som utan att ingå äktenskap fortgående lever tillsammans med en annan person i gemensamt hushåll under förhållanden av äktenskapsliknande natur. I barnbidraget ingår ett ensamförsörjartilllägg även i sådana situationer då stödet under familje- eller anstaltsvård betalas till kommunen eller till barnet självt om barnet har fyllt 15 år.

I regeringens proposition med förslag till barnbidragslag (RP 75/1993 rd ) konstateras att man genom definitionen av begreppet ensamförsörjare vill rikta det förhöjda barnbidrag som betalas till ensamförsörjare endast till barnbidragslyftare som faktiskt är ensamförsörjare.

I ovan nämnda barnbidragslag eller därtill hörande regeringsproposition finns inga grunder för undantag från skyldigheten att betala ensamförsörjartillägg i fråga om barnbidrag som betalas för ett föräldralöst barn, om omvårdnaden av barnet och vårdnadshavarnas familjesituation till övriga delar uppfyller de kännetecken för ensamförsörjare som nämns i lagen.

Enligt barnbidragslagen söks barnbidrag hos Folkpensionsanstalten. Den som är missnöjd med Folkpensionsanstaltens beslut får söka ändring hos socialförsäkringsnämnden och den som är missnöjd med socialförsäkringsnämndens beslut får söka ändring hos prövningsnämnden. Social- och hälsovårdsministeriet känner inte till att ovan nämnda instanser skulle tolka grunderna för beviljande av det tillägg som betalas för en ensamförsörjares barn på ett sätt som avviker från barn-bidragslagen och grunderna i den.

Helsingfors den 25 oktober 2006

Omsorgsminister Liisa Hyssälä