KIRJALLINEN KYSYMYS 754/2010 vp

Suomeen tulee vuosittain loppukesän ja syksyn aikana noin 2 000 thaimaalaista marjanpoimijaa. Määrä on kasvanut nopeasti viime vuosien aikana. Päästäkseen töihin Suomeen moni poimija on maksanut thaimaalaiselle rekrytointifirmalle suuren välityspalkkion. Marjanpoiminnasta saatu palkka on usein kuitenkin osoittautunut uskoteltua pienemmäksi ja vastaavasti elinkustannukset suuremmiksi, minkä vuoksi monet heistä palaavat kotimaahansa pystymättä maksamaan takaisin edes velkaansa.

Poimijat tulevat Suomeen turistiviisumeilla, ilman työsopimusta. Koska heidät luokitellaan Suomessa yrittäjän asemassa oleviksi, he kantavat työn taloudellisen riskin itse. Mikäli thaimaalainen marjanpoimija joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, ei kutsun esittäneellä rekrytointifirmalla ole minkäänlaista vastuuta tilanteesta. Vaikka suullinen sopimus työstä on tehty, on poimija täysin oman onnensa nojalla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen siitä, että moni thaimaalainen marjanpoimija joutuu suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja

miksi thaimaalaisille marjanpoimijoille myönnetään työlupa, kun Suomessa ei ole vastuuhenkilöä ongelmien ilmetessä?

Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2010

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Risto Kuisman /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 754/2010 vp:

Onko hallitus tietoinen siitä, että moni thaimaalainen marjanpoimija joutuu suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja

miksi thaimaalaisille marjanpoimijoille myönnetään työlupa, kun Suomessa ei ole vastuuhenkilöä ongelmien ilmetessä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus on kiinnittänyt huomiota thaimaalaisten marjanpoimijoiden sosiaaliseen tilanteeseen ja taloudellisiin vaikeuksiin. Vuonna 2007 valmistuneessa sisäasiainministeriön asettamassa poikkihallinnollisessa Metsämarjanpoimijat -hankkeessa selvitettiin ulkomaalaisten marjanpoimijoiden tilannetta ja asemaa sekä pohdittiin ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin.

Jos metsämarjanpoimijat ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, ei työsopimuslaki (55/2001) ja siten muu työlainsäädäntö kuten työaika- ja vuosilomalaki tule sovellettavaksi. Työneuvosto on kesällä 2010 antanut lausunnon kolmansista maista tulleista ulkomaalaisista luonnonmarjanpoimijoista (TN1438-10). Työneuvoston lausunnossa vuosilomalain soveltamisesta ulkomaalaisiin luonnonmarjanpoimijoihin katsottiin, ettei poimijoiden ja heidät kutsuneiden yritysten välillä ollut sopimusta, jolla olisi sitouduttu työn tekemiseen. Työsuhteen olemassaolo edellyttää kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä.

Suomessa metsämarjojen ja luonnonvaraisten sienten poiminnasta saatavat tulot ovat verottomia, jollei tuloa ole pidettävä palkkana. Jokamiehenoikeuteen perustuvalle poiminnalle ei ole säädetty kansallisuuteen eikä toiminnan laajuuteen tai tarkoitukseen perustuvia rajoituksia.

Ulkomaalaislain (301/2004) 81 § 1 momentin 4 kohdan mukaisesti kolmannen maan kansalaisella on oikeus ilman oleskelulupaa enintään kolmen kuukauden ajan tehdä ansiotyötä, joka liittyy marjojen, hedelmien, erikoiskasvien, juuresten ja vihannesten poimintaan tai korjuuseen taikka turkistarhatyöhön. Kyseinen lainkohta ei koske metsämarjojen poimintaa, joka ei siis tapahdu ansiotyönä. Kuitenkin myös metsämarjanpoiminta on vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan mahdollista ilman oleskelulupaa.

Kausityöhön saapuvan ulkomaalaisen on täytettävä Schengenin rajasäännöstön sekä ulkomaalaislain 11 §:n mukaiset maahantulon edellytykset. Henkilöllä edellytetään muun muassa olevan toimeentuloon tarvittavat varat sekä oleskeluun että kotimatkaan.

Jos henkilö on viisumivelvollisen maan kansalainen, tarvitsee hän maahantuloa varten viisumin. Viisumien myöntäminen Suomeen perustuu Schengenin säännöstöön, joka on osa Euroopan unionin oikeutta. Myös kansallisessa lainsäädännössä - lähinnä ulkomaalaislaissa - säädetään viisumien myöntämisen ja maahantulon edellytyksistä. Viisumisäännöstön 4 artiklan 1 kohdan ja ulkomaalaislain 30 §:n mukaan viisumin myöntää Schengen-valtion diplomaatti- tai konsuliedustusto. Edustusto käyttää viisumihakemusta käsitellessään sille Schengenin säännöstön mukaan kuuluvaa harkintavelvoitetta tehdessään viisumisäännöstön 21 artiklan mukaisen maahantulon edellytysten tarkastuksen ja riskinarvioinnin. Myös toimeentuloedellytysten tutkiminen kuuluu arvioitavien asioiden piiriin.

Ulkoasiainministeriö on lisäksi antanut vuosittain edustustoille täydentävät ohjeet kausityöntekijöiden viisumihakemuksien käsittelemiseksi. Nämä ohjeet on julkaistu myös ulkoasiainministeriön verkkosivuilla ja ne on toimitettu kutsuvia yrityksiä sekä maatiloja edustaville etujärjestöille. Lisäksi edustustoja, jotka vastaanottavat kausityöntekijöiden viisumihakemuksia, on pyydetty informoimaan kutsuvia yrityksiä sekä viisumivelvollisia viisuminhakijoita omilla verkkosivuillaan. Ohjeiden tarkoituksena on varmistaa mahdollisimman hyvin olosuhteet, johon marjanpoimijat ovat tulossa, sekä heidän ansiomahdollisuutensa.

Ohjeita vuosittain uudistettaessa on keskusteltu sisäasiainministeriön asiantuntijoiden sekä kutsuvia yrityksiä sekä maatiloja edustavien etujärjestöjen edustajien kanssa. Ulkoasiainministeriön edustaja on vieraillut myös "kentällä" tapaamassa Suomessa olevia marjanpoimijoita. Palautetta on haettu myös aktiivisesti osallistumalla mediakeskusteluun sekä erilaisiin tapaamisiin. Myös vuoden aikana saapunut julkinen ja yksityinen sekä viranomaispalaute on otettu huomioon kausityöohjetta laadittaessa. Vähemmistövaltuutetun joulukuussa 2009 ulko- ja sisäasiainministeriöille antamat suositukset kirjattiin pääosiltaan tuoreimpaan kausityöohjeeseen.

Ulkoasiainministeriö on lisäksi panostanut ja panostaa jatkossakin edustustojen henkilökunnan kouluttamiseen, jotta mahdolliset hyväksikäyttöön tai jopa ihmiskauppaan viittaavat ilmiöt voitaisiin havaita nykyistä paremmin.

Kuluvan vuoden aikana eri viranomaiset ovat toteuttaneet marjanpoimijoiden tilanteen tiivistä seurantaa. Ulkoasiainministeriö valmistelee parhaillaan vähemmistövaltuutetun suositustenkin mukaisesti vastuullisten ministeriöiden yhteisprojektina selvityksen tekemistä thaimaalaisten marjanpoimijoiden olosuhteista niin Suomessa kuin lähtömaassakin. Tutkija tai tutkijat nimetään ja tutkimuskysymykset tarkennetaan loka-marraskuun aikana. Selvitys valmistuu vuoden 2011 aikana.

Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 2010

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 754/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Risto Kuisma /sd:

Är regeringen medveten om att många thailändska bärplockare råkar i stora ekonomiska svårigheter och

varför beviljas thailändska bärplockare arbetstillstånd när det inte finns någon ansvarig person i Finland då problem uppstår?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Regeringen har fäst uppmärksamhet vid den sociala situationen för de thailändska bärplockarna och deras ekonomiska svårigheter. En utredning gjordes kring de utländska bärplockarnas situation och ställning inom ramen för det av inrikesministeriet tillsatta tväradministrativa projektet Metsämarjanpoimijat, som blev klart år 2007. Samtidigt övervägdes olika lösningar på eventuella problem.

Om bärplockarna är självständiga yrkesutövare tillämpas inte arbetsavtalslagen (55/2001) och därmed den övriga arbetslagstiftningen, såsom arbetstids- och semesterlagen, på dem. Arbetsrådet har sommaren 2010 gett ett utlåtande om bärplockare som har kommit från ett tredje land (TN1438-10). I arbetsrådets utlåtande om tilllämpning av semesterlagen på utländska bärplockare som plockar vilda bär ansåg rådet att det inte fanns något avtal mellan plockarna och de företag som har inbjudit dem där plockarna har förbundit sig att utföra arbete. Samtliga kännetecken på ett anställningsförhållande ska uppfyllas för att ett anställningsförhållande ska existera.

I Finland är inkomsterna från plockning av skogsbär och svamp som växer vilt i naturen skattefria såvida inkomsterna inte kan anses vara lön. I lagstiftningen har inga begränsningar av nationaliteten eller omfattningen på verksamheten intagits för sådant plockande som grundar sig på allemansrätten.

Enligt 81 § 1 momentet 4 punkten i utlänningslagen (301/2004) har en medborgare i ett tredje land rätt att utan uppehållstillstånd förvärvsarbeta i högst tre månader med att plocka eller skörda bär, frukter, specialväxter, rotfrukter och grönsaker eller för arbete i anslutning till pälsfarmning. Den aktuella lagparagrafen gäller inte plockning av skogsbär, som alltså inte utförs som förvärvsarbete. Trots detta är det enligt etablerad tolkningspraxis även möjligt att plocka skogsbär utan uppehållstillstånd.

En utlänning som anländer till landet för säsongarbete ska uppfylla kraven i Schengenregelverket samt villkoren för inresa i landet enligt 11 § i utlänningslagen. Personen förutsätts bland annat ha de medel som behövs för både uppehället och hemresan.

Om personen är medborgare i ett land med visumtvång behöver han ett visum för inresa i landet. Beviljandet av visum till Finland grundar sig på Schengenregelverket, som är en del av Europeiska unionens rättsnorm. Bestämmelser om beviljandet av visum och villkoren för inresa finns även i den nationella lagstiftningen - främst utlänningslagen. Enligt 4 artikeln 1 punkten i visumregelverket och 30 § i utlänningslagen beviljas visum av en diplomatisk beskickning eller ett konsulat i en Schengenstat. Vid behandlingen av visumansökan utövar beskickningen den prövningsrätt som beskickningen enligt Schengenregelverket har vid genomförande av granskningen och riskbedömningen gällande villkoren för inresa i enlighet med 21 artikeln i visumregelverket. Utredning av förutsättningarna för utkomst hör även till de frågor som ska bedömas.

Utrikesministeriet har dessutom årligen gett beskickningarna kompletterande anvisningar om behandling av visumansökningar från säsongarbetare. Dessa anvisningar har därtill publicerats på utrikesministeriets webbplats och de har sänts till de intresseorganisationer för företag och lantgårdar som bjuder in säsongarbetare. Ministeriet har också bett de beskickningar som tar emot visumansökningar från säsongarbetare att på sina webbplatser lämna information till de företag som bjuder in säsongarbetare och de personer som ska ha och ansöker om visum. Avsikten med anvisningarna är att så bra som möjligt säkerställa de förhållanden till vilka bärplockarna är på väg samt plockarnas förtjänstmöjligheter.

Vid den årliga revideringen av anvisningarna har diskussioner förts med sakkunniga på inrikesministeriet samt representanter för de intresseorganisationer som representerar de inbjudande företagen samt lantgårdarna. Representanter för utrikesministeriet har dessutom gjort besök ute "på fältet" för att träffa bärplockare som har kommit till Finland. För att få respons har ministeriet därtill aktivt deltagit i diskussionerna i olika medier samt olika sammankomster. Vid upprättandet av anvisningarna för säsongarbete har även den offentliga och privata respons samt myndighetsrespons som influtit under året beaktats. De rekommendationer som minoritetsombudsmannen gav utrikes- och inrikesministerierna i december 2009 infördes i huvuddrag i den färskaste anvisningen för säsongarbete.

Utrikesministeriet har därtill satsat på och kommer också i fortsättningen att satsa på utbildning av de anställda vid beskickningarna så att eventuella fenomen som indikerar utnyttjande eller till och med människohandel ska kunna observeras bättre än i dag.

Under innevarande år har olika myndigheter gjort uppföljningar av bärplockarnas situation. Exakt i enlighet med minoritetsombudsmannens rekommendationer bereder utrikesministeriet för tillfället som ett samprojekt mellan de ansvariga ministerierna genomförandet av en utredning om förhållandena för de thailändska bärplockarna i både Finland och utgångslandet. Forskaren eller forskarna utnämns och forskningsfrågorna preciseras under oktober-november. Utredningen blir klar under år 2011.

Helsingfors den 15 oktober 2010