Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 767/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 767/2009 vp - Marjo Matikainen-Kallström /kok ym.

Diabeetikoiden omaseurantavälineiden maksuton saanti

Eduskunnan puhemiehelle

Diabeteksen hoidossa välttämätöntä omaseurantaa varten diabeetikot tarvitsevat yksilöllisesti riittävän määrän verensokeriliuskoja. Hoitotarvike- ja välinejakelu kuuluu lääkärin antaman ja valvoman hoidon piiriin, mikä on kunnan kansanterveystyöhön kuuluva tehtävä. Tämä tarkoittaa, että kunnilla on velvoite tarkoituksenmukaiseen hoitovälinejakeluun osana lääkärin hoitoa.

Välinejakelun laillisuuspohjaan on saatu selkeä tulkinta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksien avulla. Voimassa olevan kansanterveyslain mukaan verensokerin omaseuranta on selkeästi osa lääkärin antamaa tai valvomaa hoitoa. Lakiin perustuen diabeetikolla on oikeus saada terveyskeskuksesta maksutta yksilöllisesti hoidossaan tarvitsemansa määrä verensokerin mittausliuskoja, eikä kunta voi hallinnollisilla päätöksillä tätä oikeutta rajoittaa.

Terveydenhuoltolain uudistus on parhaillaan valmisteilla ministeriössä. Lakiesityksessä ei ehdoteta näihin käytäntöihin muutoksia, mutta niitä ei myöskään erikseen mainita. Potilaiden ja hoitohenkilökunnan kannalta selvintä olisi ottaa hoitotarvikkeiden jakelusta säännös lakitekstiin tai lain perusteella annettavaan asetukseen tai täsmentää omaseurannan laillisuuspohja lain perusteluissa. Omahoito kuuluu osana diabeteksen hyvään hoitoon, eikä se saa tulla uhatuksi uuden lain myötä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten ministeriössä valmisteilla olevassa terveydenhuoltolakiesityksessä aiotaan varmistaa diabeteksen omaseurantavälineiden säilyminen osana kunnan järjestämää sairaanhoitoa?

Helsingissä 22 päivänä syyskuuta 2009

Marjo Matikainen-Kallström /kok
Erkki Virtanen /vas
Antti Rantakangas /kesk
Håkan Nordman /r
Kirsi Ojansuu /vihr
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallströmin /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 767/2009 vp:

Miten ministeriössä valmisteilla olevassa terveydenhuoltolakiesityksessä aiotaan varmistaa diabeteksen omaseurantavälineiden säilyminen osana kunnan järjestämää sairaanhoitoa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Nykylainsäädännön mukaisesti kunnan tehtävänä on järjestää osana kansanterveystyötä kunnan asukkaiden sairaanhoito ja siihen sisältyvä hoitotarvike- ja välinejakelu. Vakiintuneena osana terveyskeskusten järjestämää sairaanhoitoa on eräiden pitkäaikaisten sairauksien hoidossa, kuten kysymyksessä olevan diabeteksen hoidossa ja seurannassa, tarpeellinen hoitovälineiden ja -tarvikkeiden jakaminen vastikkeetta potilaille heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Hyvin toimiva hoitovälinejakelu parantaa potilaan itsehoidon edellytyksiä sekä edistää hänen sitoutumistaan hoitoon, minkä johdosta saavutetaan paremmat hoitotulokset. Tämän seurauksena potilaiden työ- ja toimintakyky sekä elämänlaatu paranevat ja komplikaatioriski ja lääkärissä käyntien tarve vähenevät. Tällä on merkitystä myös terveydenhuollon kustannusten kannalta.

Hoitotarvikejakelusta on annettu kunnille suositus, jonka periaatteiden mukaan hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden ja -välineiden jakamisen terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri. Jakelun aloittamisesta päättää myös terveyskeskuksen lääkäri. Jakelu aloitetaan, mikäli hoitotarvikkeiden ja -välineiden tarpeen arvioidaan olevan pitkäaikainen, yleensä kolme kuukautta. Välineitä saa joko terveyskeskuksesta tai ne toimitetaan kotiin esimerkiksi kotisairaanhoitokäyntien yhteydessä. Tarvikkeet ja välineet luovutetaan maksutta, eikä niistä tule periä mitään omavastuuosuuksia, toimitusmaksuja eikä muitakaan maksuja.

Käytäntö on ollut toimiva ja tarpeellinen. Tiedossani on, että kuntien tarvikkeisiin ja välinei-siin varaamia määrärahoja on pyritty kunnissa tiukentamaan ja siirtämään osa välineistä ja tarvikkeista asiakkaiden hankittaviksi ja kustantamiksi. Tilanteen selkiyttämiseksi terveydenhuoltolain valmistelussa on ollut esillä tarvikkeita ja välineitä koskeva säännös ja se on tarkoitus sisällyttää uuteen terveydenhuoltolakiin.

Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 2009

Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 767/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjo Matikainen-Kallström /saml m.fl.:

Hur kommer ministeriet i förslaget till hälso- och sjukvårdslag att se till att förbrukningsartiklar för egenkontroller vid diabetes fortfarande ska ingå i den kommunala sjukvården?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt den nuvarande lagstiftningen hör det till kommunerna att som ett led i folkhälsoarbetet ordna sjukvård för sina invånare och ge ut tillbehör och hjälpmedel. I sjukvården vid hälsovårdscentralerna är det standard i behandlingen av vissa långtidssjukdomar, till exempel i behandlingen och uppföljningen av diabetes att ge ut nödvändiga hjälpmedel och tillbehör utan kostnad till patienterna utifrån deras individuella behov. Välfungerande utgivning av hjälpmedel ger patienterna bättre förutsättningar att ta hand om egenvården och gör att de är mer engagerade i vården, vilket i slutändan förbättrar behandlingsresultaten. Tack vare detta får patienterna bättre arbets- och funktionsförmåga och större livskvalitet. Samtidigt minskar både risken för komplikationer och patienternas behov av läkarbesök. Det spelar också en roll för kostnaderna inom hälso- och sjukvården.

Kommunerna har fått en rekommendation för utdelning av hjälpmedel och den innebär att hälsovårdscentralernas utdelning av hjälpmedel och tillbehör för att behandla och följa upp sjukdo-mar alltid ska grunda sig på patientens individuella behov, som läggs fast av den behandlande läkaren. Också läkaren på hälsovårdscentralen beslutar om patienten ska omfattas av utdelningen eller inte. Hjälpmedel och tillbehör ges ut om behovet bedöms vara långvarigt, vanligen tre månader. De ges ut av hälsovårdscentralen eller levereras hem av till exempel hemsjukvården. Hjälpmedel och tillbehör ges ut gratis och kommunen ska inte ta ut någon självrisk, leveransavgift eller andra avgifter för dem.

Systemet har fungerat och varit nödvändigt. Jag har fått information om att en del kommuner har försökt strama åt anslagen för hjälpmedel och tillbehör och föra över ansvaret för att skaffa och bekosta en del av dem på klienterna. För att tydliggöra situationen har en bestämmelse om hjälpmedel och tillbehör varit aktuell i beredningen av hälso- och sjukvårdslagen och bestämmelsen ska enligt planerna tas i den nya lagen.

Helsingfors den 13 oktober 2009

Omsorgsminister Paula Risikko