Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 778/2004 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 778/2004 vp - Raimo Vistbacka /ps

Hevosten teurastustoiminta Suomessa

Eduskunnan puhemiehelle

Hevosten lopettaminen teurastamoissa on koko ajan vähentynyt maassamme, vaikka hevosmäärämme kasvu edellyttäisi päinvastaista kehitystä. Teurastaminen on kivuttomin ja nopein tapa hoitaa hevosen poistaminen. Kun hevosmäärä maassamme on kasvussa, on vuosittainen poistuma tuhansia, ja siitä huolimatta hevosten teurastusmäärät vähenevät Suomessa jatkuvasti. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomessa teurastettujen hevosten määrä on alentunut noin 3 300:sta viime vuoden vajaaseen 700:aan. Kuluvana vuonna on kesäkuuhun mennessä teurastettu ainoastaan 177 hevosta, mikä merkitsisi teurastettavien hevosten määrän jäämistä koko vuonna jopa alle 300:n. Kun normaali poistuma on kuitenkin tuhansia, herää kysymys, minne loput teurastusiässä olevat hevoset joutuvat. Mahdollisesti osa teurastettavista hevosista joutuu ns. monttuun, osa kaatopaikalle ja osa kuljetetaan muualle Eurooppaan teurastettaviksi. Belgiasta onkin muodostunut mittava hevosenlihakauppakeskus, ja Italiaan on rakennettu suuria hevosteurastamoja lähinnä Itä-Euroopasta tuotaville hevosille. Teurashevosen pitäminen päiväkausia kuljetusajoneuvoissa teuraskuljetusten yhteydessä on järkyttänyt maamme hevosväkeä. Aiheellisesti on ihmetelty sitä, miksi Suomesta teuraaksi joutuvia hevosia ei teurasteta täällä ja kuljeteta mahdollisesti vientiin menevät hevosenlihat ruhonosina kylmäkuljetuksina ulkomaille.

Suomen liityttyä EU:hun vuonna 1995 hevosenlihan hinnat romahtivat ja suomalaisten teurashevosten harhailu alkoi. Niitä ryhdyttiin kuljettamaan pitkin Eurooppaa parempien hintojen perässä. Samanaikaisesti kotimaan teurastamoista on tullut harvoihin merkkituotteisiin keskittyneitä suurteurastamoja, joista yksi toisensa jälkeen on lopettanut hevosten vastaanoton. Merkittävä osa Suomeen tuotavasta hevosenlihasta tulee tällä hetkellä Australiasta ja Etelä-Amerikasta. Tuodun hevosenlihan määrä on tällä hetkellä yhteensä noin puoli miljoonaa kiloa. Kaikki tämä huomioon ottaen tuntuisi erittäin järkevältä, että Suomeen saataisiin hevosten teurastamiseen ja hevostenlihatuotteisiin erikoistunut teurastamo. Tällä inhimillistettäisiin Suomessa teuraaksi joutuvien hevosten kohtelua niin, etteivät hevoset joutuisi matkustamaan päiväkausia kuljetusautoissa ennen lopettamistaan. Samalla korvattaisiin merkittävä osa tällä hetkellä ulkomailta tuotavasta hevosenlihasta kotimaisista hevosista saatavalla lihalla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen siitä, että jopa lähes 90 % Suomessa teuraaksi joutuvista hevosista joko hävitetään hautaamalla tai viedään teuraaksi ulkomaille samalla, kun maahamme tuodaan vuosittain hevosenlihaa noin 500 000 kiloa ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä erillisen hevosteurastamon aikaansaamiseksi maahamme?

Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2004

Raimo Vistbacka /ps
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 778/2004 vp:

Onko hallitus tietoinen siitä, että jopa lähes 90 % Suomessa teuraaksi joutuvista hevosista joko hävitetään hautaamalla tai viedään teuraaksi ulkomaille samalla, kun maahamme tuodaan vuosittain hevosenlihaa noin 500 000 kiloa ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä erillisen hevosteurastamon aikaansaamiseksi maahamme?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Vuonna 2003 voimaan tulleen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002, annettu 3 päivänä lokakuuta 2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä (sivutuoteasetus) perusteella koko Suomi on syrjäistä aluetta ja näin ollen hevosten hautaaminen maassamme on sallittua hautaamista koskevat säännöt huomioon ottaen. Hevosen ruho voidaan myös hävittää muiden sivutuoteasetuksen alaisten eläinlajien tapaan asianomaisen sivutuoteluokan mukaisessa käsittelylaitoksessa. Mahdollisuus oman hevosen hautaamiseen on kuitenkin hevosten omistajien taholta selvästi esille tuotu ja yleinen vaatimus, joka kuvastaa omistajien suhtautumista hevoseensa.

Euroopan yhteisön alueella eläinten suojelusta kuljetusten aikana säädetään neuvoston direktiivillä (91/628/ETY, muutettu 95/29/EY), joka on voimassa koko yhteisön alueella. Direktiivin vaatimukset koskevat muun muassa kuljetusvälineiden laatua sekä eläinten vähimmäistilaa, matkustusaikoja, hoitoa ja kohtelua. Eläinten kuljettamista, kuljetusvälineen vuokrausta tai muuta luovuttamista tulonhankkimistarkoituksessa saa harjoittaa vain toimivaltaisen viranomaisen eli Suomessa lääninhallituksen luvalla. Kuljetuslupa myönnetään, jos eläinkuljetusluvan hakijalla tai hänen palveluksessaan olevalla on eläinten kuljetukseen ja siihen liittyvään eläinten käsittelyyn ja hoitoon tarvittava koulutus tai sitä vastaava käytännön kokemus ja jos hakijalla on käytettävissään asianmukaiset eläinten kuljetusvälineet. Eläintä ei saa kuljettaa, jos se ei ole matkan edellyttämässä kunnossa ja jollei sopivin järjestelyin ole huolehdittu eläimen hoidosta matkan aikana ja määränpäähän saavuttaessa. Eläinten kuljettamista jäsenmaasta toiseen esimerkiksi teurastettavaksi ei voida kieltää, jos kuljetus tapahtuu annettujen määräysten mukaisesti.

Hevosten vastaanottamiseen teurastamoon ja hevosen lihan käyttöön elintarvikkeena ei ole lainsäädännössä erityisiä esteitä. Teurastaminen hyväksytyssä teurastamossa tai teurastuspaikassa tähtää aina eläimistä saatavien elintarvikkeiden tuotantoon eikä ole hävittämiskeino. Teurastamoon vastaanotettavilla hevosilla täytyy olla tunnistusasiakirja, joka on annettu vähintään 6 kk aikaisemmin (maa- ja metsätalousministeriön asetus lihahygieniasta 16/EEO/2001). Tunnistusasiakirjasta ilmenee tunnistustietojen ohella se, että hevoselle annettujen lääkkeiden varoajat ovat päättyneet. Tunnistusasiakirjassa ei saa olla merkintää hevosen elinikäisestä teurastuskiellosta. Jos hevosta on lääkitty tuotantoeläimiltä kielletyllä lääkeaineella, lääkityksen tehneen eläinlääkärin on tehtävä tunnistusasiakirjaan asianmukainen merkintä. Tuotantoeläimiltä kiellettyjen lääkkeiden käyttö ja sitä seuraava elinikäinen teurastuskielto on mahdollista vain, jos hevosen omistaja antaa luvan näiden lääkkeiden käytölle (maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden käytöstä, luovutuksesta ja määräämisestä eläinlääkinnässä 23/EEO/2002).

Hevosen liha on lihantarkastuksessa tarkastettava trikiinitartunnan varalta. Trikiinitutkimuksesta annettu asetus edellyttää kavioeläinten osalta, että perinteisellä kompressiomenetelmällä tutkittu negatiivinen tulos varmistetaan tarkemmalla digestiomenetelmällä (maa- ja metsätalousministeriön asetus trikiinitutkimuksesta 4/EEO/2002). Käytännössä tutkimus voi tapahtua siis vain paikoissa, joissa on valmius digestiomenetelmään. Teurastuspaikoissa näin ei vielä usein ole, sillä käytöstä poistuvaa kompressiomenetelmää voi käyttää kuluvan vuoden loppuun saakka muiden kuin kavioeläinten lihan tarkastamiseen.

Hevosten teurastaminen ja hevosen lihan käyttö tuotteissa on teurastamojen ja liha- ja lihavalmisteteollisuuden toimijoiden päätettävissä. Hevosten teurastus on rajoitettua ainoastaan laitoksilla, jotka vievät lihaa USA:han. Näissä laitoksissa ei saa vientivaatimuksien takia teurastaa hevosia samoissa tiloissa, joissa teurastetaan muita eläimiä lihan vientiä varten. Nämä laitokset ovat voineet halutessaan teurastaa hevosia omissa sairasteurastusosastoissaan ennen niiden sulkemista ja käyttää lihan kotimaiseen kulutukseen. Hevosen lihan tuonti selittyykin osaksi sillä, että vähäisten teurastusmäärien vuoksi kotimaista hevosen lihaa on saatavissa niukasti ja epäsäännöllisesti elintarvikevalmistuksen tarpeeseen nähden. Tuontimäärien perusteella hevosen lihaa käytetään säännöllisesti vain joihinkin tuotteisiin. Hevosen liha, johon kuluttajien suhtautuminen vaihtelee, on aina merkittävä pakkauksiin, jos sitä käytetään esimerkiksi lihavalmisteissa. Suomalaisessa ruokakulttuurissa hevosen lihan käyttö ei ole yleistä.

Hallitus tiedostaa, että suuri osa hävitettävistä hevosista päätyy haudattavaksi. Suomessa teurastettujen hevosten ja tuontilihan määrä on sen verran vähäinen, että erillisen hevosteurastamon perustaminen ilman muuta kyseiseen toimintaan liittyvää yhteistyötä toiminnan kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi ei näytä mahdolliselta. Tässäkin on otettava huomioon kaupalliset syyt, jotka voivat myös vaikuttaa teurastamojen nykyiseen suhtautumiseen hevosten teurastamiseen. Hallituksella on käytössä erilaisia mahdollisuuksia tukea tällaisia hankkeita, jos niitä kaupalliselta pohjalta maahamme syntyy.

Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2004

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 778/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf:

Är regeringen medveten om att närmare 90 % av de hästar som måste slaktas i Finland antingen bortskaffas genom begravning eller förs till slakt utomlands samtidigt som man årligen importerar ca 500 000 kilo hästkött till Finland och
vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att få till stånd ett separat hästslakteri i vårt land?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt Europarlamentets och rådets förordning (EY) nr 1774/2002 av den 3 oktober 2002 om hälsobestämmelser för animaliska biprodukter som inte är avsedda att användas i livsmedel (biproduktsförordningen) betraktas hela Finland som ett avlägset område och således är begravningen av hästar i vårt land tillåtet med beaktande av bestämmelserna om begravning. Hästens kropp kan också bortskaffas på samma sätt som andra djurarter som lyder under biproduktsförordningen i en bearbetningsanläggning som är godkänd för att omhänderta biprodukter av denna kategori. Hästägarna har emellertid klart fört fram möjligheten att kunna begrava sin egen häst och detta utgör ett allmänt krav, vilket beskriver ägarnas förhållande till sina hästar.

Inom Europeiska unionen stadgas om skydd av djur vid transport genom rådets direktiv (91/628/EEG, ändrad 95/29/EG), som gäller inom hela gemenskapen. Direktivets krav gäller bland annat transportmedlens kvalitet samt djurens minimiutrymme, transporttider, skötsel och behandling. Transport av djur, uthyrning av transportmedel eller annan överlåtelse av transportmedel i förvärvssyfte får endast bedrivas med tillstånd av en behörig myndighet, dvs. i Finland med länsstyrelsens tillstånd. Tillstånd beviljas om sökanden eller någon som är anställd hos honom har den utbildning eller motsvarande praktisk erfarenhet som behövs för transport av djur samt för hantering och skötsel av dem i samband med transporten och sökanden har tillgång till transportmedel som är lämpliga för djurtransporter. Djur får inte transporteras, om de inte är i sådan kondition som resan kräver och om inte lämpliga arrangemang har vidtagits för djurens skötsel under resan och vid ankomsten till bestämmelseorten. Transport av djur från ett medlemsland till ett annat exempelvis för slakt kan inte förbjudas, om transporten sker enligt de bestämmelser som utfärdats.

I lagstiftningen finns inga speciella hinder för mottagning av hästar vid slakteri eller för användningen av hästkött som livsmedel. Slakt vid godkänt slakteri eller godkänd slaktplats syftar alltid till produktion av livsmedel som fås från djur och är inte ett sätt att bortskaffa djuret. Hästar som mottas vid slakteri skall ha ett identifikationsdokument, som har getts senast 6 månader tidigare (jord- och skogsbruksministeriets förordning om livsmedelshygien i fråga om animaliska livsmedel 16/VLA/2001). Av identifikationsdokumentet framgår utöver identifikationsuppgifterna även att karenstiderna för medicinering som givits för hästen har gått ut. Identifikationsdokumentet får inte innehålla anteckning om att hästen har ett livslångt slaktförbud. Om hästen har medicinerats med läkemedel som är förbjudna för produktionsdjur, skall den veterinär som ordinerat medicineringen införa en ändamålsenlig anteckning om detta i identifikationsdokumentet. Användningen av förbjudna läkemedel på produktionsdjur och ett livslångt slaktförbud som följer därav kan endast ske, om hästens ägare ger sitt tillstånd till att dessa läkemedel används (jord- och skogsbruksministeriets förordning om användningen av läkemedel, överlåtelse och förskrivning av läkemedel för behandling av djur 23/VLA/2002).

Hästkött skall vid köttbesiktning undersökas med avseende på trikiner. Förordningen om trikinundersökning förutsätter i fråga om hovdjur, att ett negativt resultat som erhållits vid undersökning med den traditionella kompressionsmetoden säkerställs med den noggrannare digestionsmetoden (jord- och skogsbruksministeriets förordning om trikinundersökning 4/VLA/2002). I praktiken kan undersökningen således endast ske på sådana platser som har beredskap för digestionsmetoden. Slaktplatserna har tillsvidare sällan denna beredskap, eftersom kompressionsmetoden, som kommer att tas ur bruk, får användas vid undersökningen av kött från andra djurarter än hovdjur ända till slutet av detta år.

Besluten om slaktningen av hästar och användningen av hästkött i produkter fattas av aktörerna inom kött- och köttförädlingsindustrin. Slaktningen av hästar är begränsad endast i fråga om de anläggningar som exporterar kött till USA. I dessa anläggningar får man på grund av exportbestämmelserna inte slakta hästar i samma utrymmen som man slaktar andra djur för export av kött. Dessa anläggningar har, om de så önskat, kunnat slakta hästar på sina egna sanitetsslaktavdelningar innan dessa stängts och använda köttet för inhemsk konsumtion. Importen av hästkött beror delvis på de små slaktningsvolymerna, som gjort att tillgången till inhemskt hästkött är liten och sporadisk i förhållande till livsmedelsproduktionens behov. På grund av importvolymen används hästkött regelbundet endast i vissa produkter. Hästkött, som konsumenterna förhåller sig varierande till, skall alltid anges på förpackningen, om det använts till exempel i köttprodukter. I den inhemska matkulturen är användningen av hästkött inte särskilt allmän.

Regeringen är medveten om att en stor del av de hästar som bortskaffas begravs. I Finland är antalet hästar som slaktas och mängden importkött så pass liten att grundandet av ett separat hästslakteri utan annat samarbete i anslutning till den aktuella verksamheten för att utveckla och upprätthålla verksamheten inte verkar möjligt. Även här bör man beakta de kommersiella orsakerna, som även kan inverka på slakteriernas nuvarande attityder till slaktning av hästar. Regeringen har emellertid olika möjligheter att stöda sådana projekt, om det uppstår ett behov därtill på kommersiella grunder i Finland.

Helsingfors den 9 november 2004

Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja